Matkaan...

  Kesä kääntyi syksyn puolelle, koíttivat lähdön ajat.
Viimeisinä päivinä ennen lähtöä talo tuntui oudon tyhjältä. Sunnuntaina oli ollut huutokauppa ja talo oli tyhjentynyt tavaroista. Muistelen, että ostajat hakivat pöydät ja sängyt aivan lähtöpäivänä, että saimme nukkua omassa sängyssä viimeiseen asti. Syksy oli kaunis. Viimeisenä iltana taloon tuli väkeä hyvästille, sauna lämpesi.

Matkatavarat olivat pakattu ja koitti lähtöhetki. - Siihen aikaan oli musiikissa pinnalla Aikamiesten laulu "Iltatuulen viesti"- . Minulla pyörivät mielessäni laulun sanat :" jos iltatuuli viestin viedä vois, taa maitten merten kauaksi pois. Kaipuuni sulle kertoa tahtoisin...." - Raimo kävi hyvästillä tyhjässä navetassa....yksi lehmistä Valakko oli myyty tähän omalle kylälle, se ammui ikäväänsä - ääni kuului kotiin asti.- Riitta leikki kuistilla, lelut eivät millään tuntuneet olevan oikein, vihastui niille.. Minä kysyin, mikä on... Riitta surullisena: "miksi sitä pitää ihmisen lähteä omasta kodista".- NIIN MIKSI, minulla ei vastausta. Tossavaisen Eino oli hyvästillä, hyvästeli kädestä pitäen, katsoi silmiin ja sanoi" nämä on sitten viimeiset hyvästit, enää ei nähdä . Minä kummeksuen, miten niin? -Viimeisethän ne olivat meidän kahden osalta . Taloa ei ollut myyty ja avaimet annettiin Einon käteen.

Kyytimieheksi Oulaisiin junalle lähti Tikkasen pojista vanhin, varmaankin Pentti . Ajettiin syntymäkotini kautta Saviselässä, vietiin sinne meidän ajokoira Sami, samalla sanottiin hyvästit . Oli aika jättää kotitanhuat .

 

 

Canadan kuume

    "Näin tultiin vuoteen 1967 . Meillä oli seitsemän lehmää ja vasikoita ja järjestyksessä jo kolmas traktori , Ford 5000 . Elettiin huhtikuun loppupuolta. Kaivosta oli loppunut vesi . Tossavaisen Anni tuli minulle avuksi vetämään kelkalla vettä kanavasta.  Päivä oli kaunis , niinkuin se voi olla huhtikuulla, lumi sulamassa , linnut aloittamassa kevätkonserttiaan. Minä nostin vettä sangolla kelkassa olevaan saaviin. Sieltä alhaalta huomasin, miltä uusi koti, navetta ja pihapiiri näyttivät. Tulin sanoneeksi Annille:- Kyllä tuo uusi koti näyttää niin ihanalta, että en lähde täältä ikinä minnekään".

  "Näköjään on totta: mitä kovemmin vannoo sitä nopeammin joutuu sanansa syömään. Parin viikon kuluttua, viimeisillä lumikeleillä, Raimo lähti hakemaan rekeä Ahmakankaalta. Matkalla hän oli tavannut Silvastin Unton. Unto oli kertonut, että Noposen Leko lähtee Kanadaan ja että eikö lähdetä mekin. Asia oli kiinostanut kovasti Raimoa ja miehet sopivat, että menemme illalla Silvasteille puhumaan asiasta enemmän. Sinä iltana päätimme lähteä." Miehet päättivät lähteä seuraavana sunnuntaina käymään Noposilla kyselläkseen mitä pitää tehdä asioiden vireille panemiseksi. Sirkalla oli sukulaisia Port Arthurissa ja hän päätti kirjoittaa tädilleen Siirille ja kysellä asioista. Sieltä tuli pian kirje ja toivotettiin tervetulleeksi, sekä paljon neuvoja.

  Monta kertaa olen pohtinut, miten tämä muuttoinnostus tuli niin äkkiä ja miten se päätös tehtiin heti. Ainakaan minä en ollut pohtinut koskaan pois muuttoa, enkä ainakaan Kanadaan asti . Niinä vuosina oli kyllä paljon muuttoa, varsinkin Ruotsiin ja jonkun verran Australiaan, mutta me emme ollet suunnitelleet mitään. Olimmehan rakentaneet omaa tilaa täydellä innolla .

Asiat etenivät nopeasti ja panimme viisumihakemukset vireille. Viisumin saamiseksi oli käytävä Helsingissä Canadan suurlähetystössä haastateltavana koko perheet. Kesällä ostimme tilan valtiolta. Siihen asti meillä oli ollut hallintasopimus. Tehtiin myös tilustie suopelloille. Kesä meni normaaleissa talon töissä.

Tässä vaiheessa kävi ilmi, että Noposten lähtö viivästyy vuodella jostakin syystä. He kyllä aikoivat tulla perässä seuraavana kesänä.

Kun saimme viisumit ja muutto varmentui, tuli eteen tilan lopetus . Karja myytiin, samoin sato pelloilta pystyyn, osa koneista myytiin erikseen ja osa huutokaupassa muun irtaimen mukana . Tuntui, että siinä oli isot ratkaisut edessä. Pelottikin, mutta kun päätös oli tehty, ei tullut mieleenkään perua sitä.

Lähtökohdat

 

 Nämä kaksi kuvaa on otettu vähän ennen Canadaan muuttoamme . Kuvista näkyy , että kaikki oli aivan uutta . Piha laittamaton ja navetan ympäriltä ei ollut vielä kerätty pois kaikkia rakennusjätteitä .
 

  ( Kirjoitukseni Miilurannan kyläkirjasta ) "1960-luvun alussa valtio rupesi tekemään hallintasopimuksia myös muiden kuin rintamamiesten kanssa . Allekirjoitimme hallintasopimuksen kevätkesällä 1962 ja uurastus alkoi . Alue oli täysin rakentamoton . Ensimmäinen jaksomme tällä tilalla kesti viisi vuotta . Sinä aikana rakennettiin asuinrakennus ja navetta sekä raivattiin peltoa noin 16 hehtaaria . Rakentaminen suoritettiin osaksi itse ja osasta tehtiin urakkasopimukset . Pellon teossa ensimmäisen viiden hehtaarin alueella oli veljeni Paavo Autio Raimolla kaverina kiskomalla kannot nurin traktorilla . Sen jälkeen ne puhdistettiin kuokalla ja läjättiin käsin . Tässä työssä olin minäkin mukana . Riitta oli silloin likimain kolmivuotias . Hän nukkui päiväunet mättäänkolossa . "

  Asuinrakennus rakennettiin vuonna1964 ja navetta 1966 . Hankittiin myös traktori ja Raimo raivasi lisää peltoa yksitoista hehtaaria . Hänellä oli traktorissaan ojajyrsin , millä hän ojitti raivattavat alueet , ojitti paljon myös muille viljelijöille jopa Kiuruvedellä asti . - muistan , kun hän kerran oli saanut työpalkkojaan isänniltä viimeisenä Suomen kesänä , niin oli kotiin tullessaan ostanut minulle rannekellon muistoksi Suomesta . Tämä Zenit kello on vieläkin tallessa minulla ja täysin käyntikunnossa .

Elämä on suuri seikkailu

Tänään - 16.02.2014 - tunnen olevani kypsä muistelemaan menneitä , omaa elämääni . Muistelen asioita omalta kantiltani , en kanssakulkijoitteni kantilta . - Sillä jokainen meistä kokee asiat omalla tavallaan , jokaisella on oma näkemyksensä samasta asiasta .

Tunnen olevani etuoikeutettu , sunnuntailapsi , sillä kaikenkaikkiaan elämä on kohdellut minua silkkihansikkain . Kaikesta olen selvinnyt . Aina olen noussut , vaikka olisin rämpinyt minkälaisessa surkeuden suossa . Paljon olen saanut kokemuksia , sellaisiakin mistä en edes uneksinut , enkä itse pyrkinyt niitä saamaan , saatikka tarmokkaasti niitä itselleni hankkinut . Kaikki on tullut kohdalleni LUOJAN ARMOSTA , lahjaksi .

Olen kiitollinen , kuinka en olisi , olenhan saanut kaikkea , mitä kuuluu ihmiselämään , ilot ja surut , olen saanut kasvaa ihmisenä , kypsyä ja viisastua . Ja vihdoinkin ymmärrän , mitä sanonta " elämän viisaus " tarkoittaa . Sitä ei opita muuten kuin elämää elämällä . Ihmetellen totean että mieleeni muistuvat useimmiten ne hyvät ja merkittävät asiat ja hyvä näin , mitä niitä surkeita muistelemaan . Haluan muistaa hyvät asiat ja unohtaa ne huonot  - jos niitä on ollut . - Ihmeekseni olen kyllä huomannut , että paljon on sellaisiakin ihmisiä , jotka suorastaan hekumoivat , jos jollakin on ikäviä ja huonoja asioita kerrottavanaan ja tulevat katkeriksi jos joku kertoo ainoastaan hyvistä asoista . Meitä kun on jokaiseen lähtöön .

Ajattelen tässä , että kirjoitan siitä ajasta , jolloin olimme siirtolaisina Canadassa . Tulin ajatelleeksi , että täytyy kirjoittaa nyt kun itse on muistelijana , että ei käy niin , kuten kävi , kun kirjoitin isäni muistoja . Isä oli kyllä innokas kertomaan , mutta ei tullut kuunneltua aikoinaan , joten vajanaisia olivat muistot .

Siispä - katsotaan , mitä saan aikaan .