tiistai 14. kesäkuuta 2022

Summer nights and days. Kesäyöt ja päivät.


Kesä tuli vihdoinkin, tuli tuomen tuosut, Valkovuokot ja muut kevään kukat.Kesäkukat istutettu ja nyt vain odotetaan malttamattomana niiden loistoa. Kesä  on ihanaa aikaa ja mielessäni kiitän kun saan nähdä tämän kaiken aina uudelleen. Kuinka voisin olla kiittämättä.





 

perjantai 11. maaliskuuta 2022

Minun minit

                                              

                                                                 vanhan ajan pirtti

                    



 

keskiviikko 23. helmikuuta 2022

MUNAKENNOISTA JA PAHVILAATIKOISTA



                                                                                

                                                    Vuosia olen katsellut mielenkiinnolla

                                                                  kananmuna kennoja                                     .

Materiaali on minusta erittäin mielenkiintoista

Siitä saa vaikka mitä
Aivan hassua! Pitkään aikaan en ole postannut mitään ja näyttää siltä, että täällä on jokin muuttunut, tai minä en enää muista miten täällä toimitaan. No, julkaisen tämän ja katson josko  joku neuvoo, taikka minä itse tajuan jutut ja korjaan .











 

lauantai 13. maaliskuuta 2021

UUUSI HARRASTUS


Nyt kun korona kurittaa koko meidän ihmiskuntaamme
ja me huolissamme masennumme ahdingon alla,
epätoivoisina mietimme tulevaa
vilkas mielikuvitus on tarpeen. Jos omistat vilkkaan mielikuvituksen, 
se yleensä tulee hätiin. 
Juuri pitkästyminen, huolestuminen
ja muu sellainen 
saa itsesäilytysvietin hereille. 
Et huomaakaan,
kun olet jo tekemässä jotakin.
 Uppoudut johonkin aivan toisenlaiseen asiaan,
mitä ankea arki on.
Melkein koko tämän korona ajan
olen askarrellut ja harrastanut ties mitä. 
Näin voi tapahtua meille eläkeläisille. 
Puhun nyt omasta puolestani.
Tuloksena mielikuvituksen toiminnasta 
tuli tällainen mini-satu-linna.
 


Tässä satulinnan olohuone.Valkea sohva! Se on aina ollut haaveeni, mutta eihän se arkiseen maalaiselämään millään sovi. Mutta ah, satu ja mielikuvitus juttuihin se sopii mitä parhaiten.


  Kaari-ikkunat ja kukat.     


Tässä linna on jo saanut valaistuksen




                                                           Kukkia tälläkin ikkunalla
    
 
                                                 Muurattu takka pitää huoneet lämpiminä   
           

                                  Tässä portaat tornihuoneeseen ja kaksoisovet muihin huoneisiin.
Laita mielikuvitus liikkeelle

Materiaaleina olen käyttänyt pieniä pahvilaatikoita ja munakennoja
sekä kaikkea mitä kotoa sattuu löytymään.


keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Maalaiselämää

Puhutaan usein elämän seestymisestä , tai maalaiselämän seesteisyydestä . - Omasta kokemuksestani kyllä voin sanoa , että elämä seestyy ajan myötä . Näissä kuvissa on osa mieheni ( kohta 77 v ) viimevuoden työn tulosta . Raskaan työn tekeminen voi olla osa seesteistä elämänmuotoa , jos tästä työstä tulee harrastus vailla taloudellisia rasitteita ja toimeentulopaineita . Työ voi tuoda tarkoituksen ja onnistumisen ilon elämään jos voi tuntea tekevänsä jotakin mielekästä , kuten tässä . Puupinot ovat ensiharvennus alueelta . Olemme istuttaneet nämä puut itse 20 vuotta sitten . Silloin istutusaikana emme osanneet kuvitellakaan , että näkisimme taimet puustona , mikä tarvitsee ensiharvennusta . Olen joskus murheellisena kuunnellut poliittisten tahojen suunnitelmista eläkeiän nostamisesta . Sitä ei pitäisi nostaa , ainoastaann sallia työn teko yli eläkeiän , niin kauan kun työntekijällä on siihen halua . Jos eläkeikä alkaa nykyisessä iässä , hyvin monet meistä eläköityvät terveinä . Monet löytävät itselleen jonkun harrastuksen tai työn sitten kun ovat vapaita jokapäiväisen työn kahleista . - Minä olen löytänyt tämän bloggailun ja kirjoittelun ja nautin tästä tavattomasti . Nautin aamuista , kun saa istua aamukahvilla kaikessa rauhassa ja ihmetellä mitä tämä uusi päivä tuo tullessaan . En tee pakollisia suunnitelmia , katson mikä on homman nimi sinä päivänä
Siispä , seesteisiä päiviä .

tiistai 14. toukokuuta 2019

Ensimmäinen Pääsiäinen Canadassa

                                 Kuva Beverly Kouhi Soloway, April 2019


  Usein olen sanonut, "rukoilkaa (toivokaa), sillä rukouksiin vastataan aina-ennemmin tai myöhemmin. tuhansia kertoja olen toivonut että saisin nähdä uudelleen sen näkymän minkä näin ensimmäisenä pääsiäisenämme Port Arhurissa. Vastaus tuli!! Facebook kaveri Beverly julkaisi ihastuttavan kuvan tämän kevään ensimmäisestä sateenkaaresta. Kun näin tämän kuvan ällistyin toden teolla. Siinä se nyt on se näkymä, mitä olen kaivannut yli viisikymmentä vuotta

  Oli meidän ensimmäinen pääsiäisemme Canadassa, uudessa maassa, niinkuin sanottiin. Kevät oli tullut aikaisin sinä vuonna ja pääsiäinen koitti kauniina ja lämpimänä. Olimme kotiutuneet mukavasti uuteen maahan. Mieli oli toiveikas ja luottava. Asuimme st James streetillä samassa talossa ystäviemme Silvastien kanssa. He asuivat alakerrassa ja me yläkerrassa. Olimme ostaneet auton jo heti syksyllä maahan tultuamme, Ford Custom, melkein uusi. Olihan se upeaa, ensimmäinen auto. Ajelimme usein retkillä milloin mihinkin suuntaan. Silloin pääsiäisaamuna suuntasimme "contrille"päin. Siellä ajellessamme tuli eteen rautatie, vartioimaton , ei puomia, ei varoitusvaloa. Eikä näkyvyyttä ollut mihinkään suuntaan. Arvelimme kuitankin, että parasta pysähtyä. Ja siinä samassa juna tuli ja se oli tavattoman pitkä. JOS...Se olisi ollut menoa koko perheelle.

  Ajelimme vielä pitkät matkat ennenkuin päätimme palata. Nautimme ihanasta säästä. Kun tulimme kaupunki alueelle, käännyimme High streetille ja ajoimme kohti Hilcrest Parkia. Silloin tämä kuvassa oleva näkymä mykistytti kauneudellaan. Rauhallinen kaupunki tuntui uinuvan auringon paisteessa. Superior väikkyi sinisenä taustalla. Tämä jäi iäksi mieleeni.

maanantai 9. tammikuuta 2017


















      Siirtolaisena Canadassa

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kirjoittamisen vaikeus

  Nakinasta tuli siirtolaisuutemme päätepiste. Elämä asettui uomiinsa ja tästä ajasta ei tunnu löytyvän varsinaista kirjoittamisen aihetta. Tapahtumia oli, totta kai, niin kuin jokapäiväisessä elämässä on, mutta ei sellaisia erikoistapahtumia.

  Tuli uusia tuttavia. Kerran, eräänä lauantai päivänä meille tuli tummapartainen mies. Aikansa kun juteltiin, selvisi, että hän oli Yrjö Laitinen Pyhäjärveltä, Raimon "perukkalaisia", niin kuin tavattiin sanoa. Hän kertoi asuvansa vaimonsa Helvin ja Poikansa Arton kanssa naapurikaupungissa Long Lac'illa. Meistä tuli perhetutut, vierailtiin toisissamme usein.

  Toiset uudet tuttavat olivat Riitta ja Eero Marttinen, He muuttivat Nakinaan Vavasta. Alkuaikansa he asuivat meidän yläkerrassamme ja täytyy sanoa, että mukavaa oli ja paljon jäi muistoja. Ystävyys on säilynyt tähän päivään asti, tosin yhteyden pito on jäänyt vähäiseksi.

  Meillä asui lyhyen aikaa vuokralla myös Aulis Hottinen niminen nuori mies. Hänkin oli tullut töihin Nakinaan ja oli asuntoa vailla.

  Olimme jo kauan aikaa harkinneet takaisin muuttoa Suomeen ja päätös kypsyi hiljaa mielessämme. Meillä oli Suomessa oma maatila, rintamamiestila. Alun alkaen jonkun rintamamiehen nimissä, mutta jäänyt aloittamatta ja rakentamatta kokonaan. Me olimme ostaneet tilan valtiolta ja olimme rakentaneet talon ja navetan, sekä 19 hehtaaria peltoa. Tila oli myymättä ja päätimme lähteä katsomaan mitä teemme, myymmekö, vai jäämmekö asumaan. Nakinan talon myimme ja pakkasimme tavarat ja suuntasimme Suomeen. Suomeen jääminen ei ollut mitenkään varmaa, joten ostimme meno-paluu liput. Paluuliput jäivät käyttämättä ja ovat vieläkin tallessa.

  Elämässämme ovat monet asiat tapahtuneet vauhdilla, niin Suomeen jääminenkin. Oli helatorstain aika, kun tulimme tänne kotiin. Muistelen, että silloin oli arkipyhien paikkoja muutettu niin, että helatorstai ei ollut torstaina. Emme ollenkaan tienneet varautua ostamaan ruokaa. Täällä perillä huomasimme, että kaupat eivät ole auki, ennen kuin maanantaina. Mutta Raimon veli Asko keksi ratkaisun, kävi ostamassa kananmunia jostakin talosta ja näin saimme sapuskaa pöytään.

  Kun päästiin maanantaihin ja oli selvitty ensi tyrmistyksestä, Raimo päätti että on ostettava auto, eihän sitä mihinkään pääse jos ei ole autoa. Joten Iisalmeen auton ostoon. Ostettiin Lada. Minä ihmettelin mikä se on, kun niin outo nimi. Kun oli kulunut kolme viikkoa Raimo osti käytetyn traktorin työkaluineen jne. jne.  Ja alkoi myllätä peltoja kuntoon !!!!

  Laitan vielä myöhemmin kuvia Canadan ajoilta (jos intoa riittää). On ollut pitkän aikaa tunne että tämä siirtolaisuus ajoista kertova tarina on saatava jotenkin loppuun, joten,  TÄSSÄPÄ TÄMÄ OLI.

 

torstai 17. maaliskuuta 2016

Tulot ja menot

 
Tässä kirjoituksessa yritän luoda katsausta elintasoomme niinä aikoina. Tässä ovat näkyvillä vuoden 1971 tulot, mitkä muistini mukaan olivat hyvät. Metsätyömiehen ansioiden sanottiin olevan vertailukelpoiset pikkuvirkamiehen tuloihin ja ylittävän ne. En tiedä tätä tarkalleen, mutta netistä kyllä löytyvät tiedot joita voi verrata.

 
Ruokalasku on maksettu kahdesti kuukaudessa. Tämä elokuun 1970 lasku on keskitasoa.

 
Kolmen kuukauden sähkölasku kevättalvella1972

 
Kuukauden lämmitysöljyt. Hinta on 25,86 dollaria gallonalta (gallona on n. 4 litraa.)

 
 
Moottorisahan ostokuitti. On ostettu  kaksi sahaa, onko saatu alennusta, vai miksi. Raimo ei muista tätä.
 
Tässä on pääasialliset menot kuukaudessa ja joku hyvän ja virkeän laskupään omistava voisi luoda tästä arvion.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Naisten taivas

 
 Aikaa oli ja tuli uusi harrastus, valokuvaus.
Tämä on ensimmäinen ns. glamour kuva.
Sirkka oli erittäin hyvä kuvattava.
Minä meikkasin, kampasin ja komentelin,
Ole näin, katso näin ym.
ONNISTUI
 

 
Minä en luonollisestikaan voinut
tehdä kampausta itselleni,
mutta asian pelasti irtolisäke.
Tässä sen ajan vakiokampaus.

 
Tämän kuvan taustalla on hauska tarina.
Oli jotkin isot juhlat tulossa
ja piti saada uudet hienot vaatteet.
Riitta Halonen vas, ja Sirkka Silvasti kesk. minä oik.
Siis ne vaatteet.
Riitta ja Sirkka miehineen lähtivät
 viikonloppu vierailulle Thunder Bay'hin ja ostosmatkalle.
Minä jäin hieman kateellisena kotiin.
Ajattelin, että kai minä jonkin asun keksin.
Menin ostoksille omaan Hudson Bay'hin,
tutkin vaate tarjontaa.
Kas vain, täällähän on hurja alennusmyynti. Kuinka ollakaan, löytyi tosi hieno kimalteleva pikku mekko ja vain kaksitoista dollaria. Voiko olla totta ja juuri minun kokoa. Ostin sen siitä paikasta. olin ikionnellinen.Malttamattomana odotin maanantaita, sillä Riitta ja Sirkka olivat luvanneet tulla näyttämään löydöksiään. Tulivat, ja oli ostettu hienot asut, kengät ja laukut. Rahaa oli mennyt rutkasti. Sitten minä esittelin oman kahdentoista dollarin mekkoni. - " No niin, tuo se on koko ilon pilaaja" (sanoivat leikillään)



 
Oli sanonta
Canada on naisten taivas
 ja miesten helvetti.
 
  Nakinassa se itse asiassa oli aivan totta, mutta ei sitä aikoinaan silloin ajatellut, eikä ymmärtänyt. Nakina oli pikkukaupunki ja siellä ei ollut juuri naisille töitä. Jonkun verran kyllä, mutta ne oli jo täytetty. Näin ollen oli itsestään selvää, että miehet tekivät töitä ja naiset hoitivat kotia. Ja toden totta, eihän siinä kodin hoidossa ollut kovin paljon tekemistä, joten aikaa oli yllinkyllin tuhlata nuorta energiaansa kuka mihinkin. Useimmat meistä innostuivat (ainakin minä) hienoihin vaatteisiin, hiusten laittoon, uusiin ruokiin ja herkkuihin. Aivan kuin olisi ollut seikkailujen maailmassa. (Onneksi näin, sillä työtä ja arkea on sitten myöhemmin ollut aivan riittämiin, kiitos Luojalle noista ajoista.) 
 
 


sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Piknikillä



 
 
  Kesäisinä viikonloppuina kävimme usein tuttavien kanssa telttaretkillä. Siihen seutu oli mitä parhain, sillä kalaisia järviä oli joka puolella ihan lähiseudulla. Näissä kuvissa olemme Esnagami-lacella. Kalliorantainen syvä järvi. Oliko niin, että sieltä sai kuhaa. Kuhat eivät ole jääneet mieleen, mutta iso hauki on kylläkin.
 
Josko murjaiseisin tässä vitsin. Meillehän suorastaan nousi päähän seudun ylenpalttinen kalarikkaus. Oli rautua, kuhaa ja siikaa ylen määrin, niin että hauki alkoi jo tuntua ihan roskakalalle. Miehet, Riitta mukana olivat saaneet kalaa ihan runsaasti ja lopuksi nousi "mahottoman" iso hauki. Sitä siinä yhdessä käänneltiin ja ihmeteltiin, mitä tälle tehtäisiin. Ei kai me tuota oteta. Päätettiin nakata se järveen takaisin. Heti kuitenkin huomattiin, että ei taida selvitä henkiin. Alkoi uusi onkiminen. Miehet saivat tosissaan kalastaa, ennen kuin se oli takaisin rannalla. Nämä kuvat ovat juuri siitä tilanteesta. Kalaa ei tullut kuvattua, mutta alimmaisessa kuvassa Toini ja minä laitamme sitä muovipusseihin. Fileroituna noin paljon, että uskokaa pois iso se oli.
 
 
  Toinen mieleen jäänyt hauska juttu. -- Siihen aikaan meillä ei ollut omaa telttaa, joten miehet vuokrasivat sen. Ja olivat samalla reissulla käyneet hakemassa hiukan juomistakin evääksi, olivat piilottaneet sen teltan sisään. Eihän sitä nyt kuivin suin. Eikä sitä juttua passannut Toinille ja minulle kertoa.
 
  Kun olimme löytäneet sopivan leiriytymis  paikan alkoi teltan pystytys. Ja katos kummaa, kun telttaa levitellessä sen sisältä pyörähti pullo esille. Miehet muka ihmettelemään, että jopas sattui, onkohan tuo unohtunut edelliseltä vuokraajalta tuonne telttakääröön. Meidän naisten olisi muka pitänyt uskoa tuo juttu, mutta eihän me uskottu.
 
 
 


keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Juhlien uuteen vuoteen



 
 
Näissä kuvissa ollaan lähdössä juhlimaan uutta vuotta
Nakinan Legion Hall'ille
 
Joskus tulee mieleen hauskasti, että kyllä se oli
kaikki uutta
suomalaiselle maaseudun tytölle.
Muistan, kun suunniteltiin juhliin menoa,
joku kertoi, että täällä on erilaiset tavat
kuin Suomessa
Kun juhlissa tulee vuoden vaihtumisen aika
riemu repeää salissa.
Kaikki kulkevat ympäri salia
toivottamassa uuden vuoden toivotuksia
halaamalla ja suutelemalla ystäviensä kanssa.
 
 
 Minullehan tuli ongelma, miten selvitä juhlissa siitä vaiheesta. En ollut tottunut sellaiseen, enkä osannut käyttää alkoholia. Kai kerroin huoleni jollekin tuttavalle joka viisaana neuvoi. "Ota jokin juoma ennen juhlien sitä vaihetta." Tuumasta toimeen. Jonkun verran ennen kahtatoista kulaitin hyvät ryypyt. Ja sehän tehosi. Laskettiin sekunteja... kolme, kaksi yksi... Aah sitä juhlien hurmaa!! Ei ollut minkäänlaista epäilystä mikä juttu oli nyt meneillään. Sopivasti pujahdin sekaan ja sydämeni pohjasta toivottelin uutta vuotta kaikille tuttaville, jollekin jopa kahteenkin kertaan.