maanantai 19. tammikuuta 2009

Uudenvuoden taiat

31.12.1956

Nyt on uudenvuoden aatto . Olemme laiskotelleet koko päivän . Tytöt makoilivat sänkyjen päällä . Sitten rupesin minä , tytöt peittelivät minut kaikilla vaatteilla . Tänä iltana menemme tansseihin . Saapa nähdä onko mukavaa . Tulisipa huomeniltana Selkiin paljon ihmisiä .

Löysin tällaisen kirjoituksen vanhan vihkoni sivulta . Teksti on kirjoitettu 52 vuotta sitten ja vielä peilikirjoituksella . En ensiksi muistanut miten se luettiin , eli tarvitsin peilin .

Uusi vuosi ei koskaan pääse livahtamaan ohi niin että sitä ei huomattaisi , ennen ja nyt . Entisinä aikoina , kun oltiin nuoria , oli monenlaista juttua mitä tehtiin vuoden vaihtuessa . Taikoja ja uskomuksia oli moneen lähtöön .

Saunaan muistan liittyneen ainakin pari taikaa . Sauna lämmitettiin aina aattona . Vanhan vuoden liat piti pestä pois . Saunassa ei saanut puhua . Jos malttoi olla hiljaa , itikat eivät purreet seuraavana kesänä . Kyllä ne itikat purivat kesällä , sillä eihän me hupakot maltettu olla hiljaa , vaikka kuin olisi aiottu etukäteen . Koetettiin saada toisemme puhumaan , jos ei muuten niin pienellä kuisanteolla . Roiskittiin kylmää vettä toistemme päälle ja muuta mukavaa . Pakko oli jossakin vaiheessa puhua . Ja niin jäi sen taian toteuttaminen seuraavaan uuteen vuoteen . - Kun lähdettiin saunasta , käännyttiin selin ja nakattiin vasta saunan katolle . Mutta kas kummaa , eihän sitä vastaa näkynyt pilkkopimeässä , mihin suuntaan tyvipää osoitti . Jos se olisi osoittanut kotoa poispäin , olisi se merkinnyt naimisiin menoa .

Jos oltiin kotona saunan jälkeen , valettiin tinoja . Kerran meillä oli Luttis Sulo kylässä ja hän oli tietävinään , miten tinoista ennustettiin . Lennokkaita olivat ennusteet . Melkein jokainen meistä tytöistä oli menossa kihlamarkkinoille jonkun pojan koltiaisen kanssa . Rikastuttiin ja lähdettiin ulkomaille . Isälle ja pojille ennustettiin traktorin vaihtoa ja hyviä savotoita . Mukavaa se oli .

Sitten se nukkumakamarissa tapahtunut taika tehtiin kynttilän valossa . Sytytettiin kynttilä , käännyttiin peili kädessä selin kynttilään . Pimeässä huoneessa , häilyvän kynttilän valossa olisi pitänyt näkyä se tuleva mies . Ei onnistunut sekään taika . Ainahan meitä oli monta samassa huoneessa , niin miten se olisi onnistunut .

Rippikouluvuoden vaihteessa olin kerrankin yksin kamarissa . Toiset olivat tansseissa ja minä en vielä päässyt . Jännissäni tein tämän taian ihan useampaan kertaan . Ei näkynyt sulhasta , mutta seuraavan uuden vuoden vaihteessa ei peiliä enää tarvittukaan .

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Jääprinsessana


Aasinsiltaa tässä tarvitseisin . Sanotaan , että runoratsu lentää , mikä olisi se otus jonka pitäisi nyt lentää , olisiko se vaikka kirjoituskoni , tai , tai tarvitsenko muusaa . . Jääprinsessaa kuuluttaisin .
Eipä sitä osattu entisinä aikoina uneksiakaan kaikesta , mitä nykyisin on jokaisen ulottuvilla , kuten oikeat luistimet ja jäät jäähalleissa ja joka kylän urheilukentällä .
Kyllä riitti vilskettä , kun syksy jäädytti rommakot ja kanavat perukalla . Luistelemaan piti päästä , vaikka ei ollut luistimiakaan . Kokeilemaan mentiin heti yön pakkasen jälkeen . Onneksi ei ollut hukkumisen vaaraa , sillä kaikki nämä olivat sen verran matalia , että korkeintaan jalat kastuivat jos jää petti .
Meillä Junnonperällä oli erityinen " onni " , kun maiseman läpi kulkevat kanavat olivat vuosien saatossa tukkeutuneet , kevättulvat tulivat joka kevät . Isännät eivät niistä tyykänneet , mutta lapsille se oli riemun paikka . Pienensaaren ja Junnon välillä nousi joka kevät vesi pelloille isolla alueella . Siihen ei tarvittu kuin yksi hyvä yöpakkanen ja laakea jääkenttä kutsui .
En muista kenelläkään olleen oikeita luistimia , mutta ainakin meillä oli Paavon tekemät luistimet . Puupalikkaan oli istutettu pätkä sahanterää ja laitettu nahkahihnat luistimien paikalleen sitomista varten . Ne olivat mielestäni tosi hyvät luistimet . Jostakin syystä en muista kenenkään muun olleen meiltä luistelemaassa kuin itseni . Lienenkö vallannut ne luistimet täysin itselleni .
Siihen aikaan Sonia Henie oli todella kuuluisa kaunoluistelija . Minä olin ihastuksen vallassa ja unelmoin jonakin päivänä tulevani samanlaiseksi kuuluisuudeksi kuin hän . Innostuin luistelemaan niin , että en tahtonut malttaa lopettaa edes kun ilta alkoi hämärtyä . Kotona ihmeteltiin , miten tuo tyttö on joka ilta jäällä koulun jälkeen ja sunnuntaina koko päivän . Eihän minun passannut kertoa mitkä ajatukset minulla olivat . Tällaiset tulvajäät eivät kestäneet kovin kauan ja jos aikoi jääprinsessaksi , piti olla kovasti harjoittelemassa . Minulla oli marjapuuronpunainen vekkihame ja se oli mielestäni ihan luistelijoiden hameen näköinen . Ei ne topatut harmaat villasukat ja kumisaappaat ollet ihan parhaasta päästä , mutta saivat kelvata . Tämän kuuluisuushaaveen pidin visusti salassa, sillä arvasin mitä minulle olisi sanottu moisesta mahdottomuudesta .
Yritin harjoitella piruetteja ja jos mitä pyörähdyksiä . Eihän ne totta totisesti onnistuneet , hyvä , että ollenkaan pysyin pystyssä , vaikka olisin seisonut . Kai siinä sukan polvet olivat lujilla . Unelmat eivät kadonneet niin kauan kuin jäätä kesti . - Ilmat lämpenivät ja jää suli . Kanavat rupesivat vetämään , mutta mieli ei ollut ollenkaan apea . Luontoon tuli muuta ihastuttavaa . Samaiset kanavat joiden ansiosta saimme hyvän luisteluareenan , alkoivat solista vallattomasti .
Tuli aika rakentaa kaarnaveneitä .

tiistai 6. tammikuuta 2009

Uuteen vuoteen


Hyvä on hiitäjän hiihdellä , kun hanki on hohtava alla . Talvisesta kulkemisesta tulee mieleen ainoastaan hiihtäminen , mikään muu ei juuri onnistunut noina entisinä aikoina . Teitä ei aurattu , oli vain reen jalaksen jäljet tien paikalla . Siinä oli erittäin vaikea kävellä , melkein mahdotonta .

Mutta olipa suksia , omatekoisia , mutta tosi hyviä ja tarpeellisia . Meidän perältä kertyi meitä pitkä letka , kun aamulla hiihdettiin kouluun . Kautta aikojen oli tehty oikolatuja ja matka lyheni ainakin puolella . Sydänmaasta tulijat oikaisivat ensimmäisen kerran Erolan kohdalla . Latu meni asuinrakennuksen takaa oikaisten pienensuon poikki Alangon pellolle . Seuraava iso oikaisu oli Kylänsaaren ,Rinteen ja Vesilän seuduilla .

Parhaiten muistan hiihtomatkat siltä ajalta kun olin " toisella kymmenellä " . Minulle oli ostettu sukset oikein kaupasta . Mikähän lie ollut syynä . Kai se , kun vihdoinkin suksia alkoi saada kaupasta . - Olin saanut Vienolta vaaleansinisen popliinipuseron ja mustat hiihtohousut . Monotkin minulla oli , niin ja hiihtolakki . Se vasta oli mieluinen , siinä piti olla poimu takana , Se painettiin kädellä sinne . - Oi , että tunsin itseni hienoksi .

Sinä talvena meillä perukan koululaisilla oli kova hiihtoinnostus . Harjoiteltiin koulumatkalla koulujenvälisiä kilpailuja varten . En ole varma , oliko sitä hyötyä kilpailuissa , mutta koko sen talven kärsin kipeästä kurkusta . Jo kouluun mennessä hihdettiin itsemme hikeen ja koululla ei päässyt sisälle , ennenkuin kello soi . Joten kerkesi tulla kylmä siinä välissä . Taas kotimatka samaa vauhtia ja joka päivä uudelleen .

Haikailimme mäkien perään , mutta nyt kun ajattelee , jokainen talo oli mäennyppylän päällä . Mäenlaskuun kyllä pääsi . Joskus hiihdettiin suoraan Vuorten mäkeen mäenlaskuun . Siellä vain tahtoi käydä niin , että pystyssä ei tahtonut pysyä ja menipä suksiakin poikki .

Meiltä oli Alangon suuntaan pitkä loiva mäki . Joskus Paavo ja Heimo innostuivat tuiskulla mäenlaskuun meidän pienempien kanssa . Jos tuuli Aholasta päin , tehtiin joistakin isoista takeista purje jokaiselle . Laitettiin luudan varsi , tai joku keppi takin hihasta hihaan ja ei kun
menoksi . Tuuli vei kauaksi pellolle . Viimeistään siellä tuli selväksi miksi tässä leikissä tarvittiin isoja veljiä . - Kun tuuli oikein tuiversi , kysyi voimia päästä takaisin kotiin ja se onnistui veljien avustuksella .