tiistai 6. tammikuuta 2009

Uuteen vuoteen


Hyvä on hiitäjän hiihdellä , kun hanki on hohtava alla . Talvisesta kulkemisesta tulee mieleen ainoastaan hiihtäminen , mikään muu ei juuri onnistunut noina entisinä aikoina . Teitä ei aurattu , oli vain reen jalaksen jäljet tien paikalla . Siinä oli erittäin vaikea kävellä , melkein mahdotonta .

Mutta olipa suksia , omatekoisia , mutta tosi hyviä ja tarpeellisia . Meidän perältä kertyi meitä pitkä letka , kun aamulla hiihdettiin kouluun . Kautta aikojen oli tehty oikolatuja ja matka lyheni ainakin puolella . Sydänmaasta tulijat oikaisivat ensimmäisen kerran Erolan kohdalla . Latu meni asuinrakennuksen takaa oikaisten pienensuon poikki Alangon pellolle . Seuraava iso oikaisu oli Kylänsaaren ,Rinteen ja Vesilän seuduilla .

Parhaiten muistan hiihtomatkat siltä ajalta kun olin " toisella kymmenellä " . Minulle oli ostettu sukset oikein kaupasta . Mikähän lie ollut syynä . Kai se , kun vihdoinkin suksia alkoi saada kaupasta . - Olin saanut Vienolta vaaleansinisen popliinipuseron ja mustat hiihtohousut . Monotkin minulla oli , niin ja hiihtolakki . Se vasta oli mieluinen , siinä piti olla poimu takana , Se painettiin kädellä sinne . - Oi , että tunsin itseni hienoksi .

Sinä talvena meillä perukan koululaisilla oli kova hiihtoinnostus . Harjoiteltiin koulumatkalla koulujenvälisiä kilpailuja varten . En ole varma , oliko sitä hyötyä kilpailuissa , mutta koko sen talven kärsin kipeästä kurkusta . Jo kouluun mennessä hihdettiin itsemme hikeen ja koululla ei päässyt sisälle , ennenkuin kello soi . Joten kerkesi tulla kylmä siinä välissä . Taas kotimatka samaa vauhtia ja joka päivä uudelleen .

Haikailimme mäkien perään , mutta nyt kun ajattelee , jokainen talo oli mäennyppylän päällä . Mäenlaskuun kyllä pääsi . Joskus hiihdettiin suoraan Vuorten mäkeen mäenlaskuun . Siellä vain tahtoi käydä niin , että pystyssä ei tahtonut pysyä ja menipä suksiakin poikki .

Meiltä oli Alangon suuntaan pitkä loiva mäki . Joskus Paavo ja Heimo innostuivat tuiskulla mäenlaskuun meidän pienempien kanssa . Jos tuuli Aholasta päin , tehtiin joistakin isoista takeista purje jokaiselle . Laitettiin luudan varsi , tai joku keppi takin hihasta hihaan ja ei kun
menoksi . Tuuli vei kauaksi pellolle . Viimeistään siellä tuli selväksi miksi tässä leikissä tarvittiin isoja veljiä . - Kun tuuli oikein tuiversi , kysyi voimia päästä takaisin kotiin ja se onnistui veljien avustuksella .

1 kommentti:

  1. Olipa kiva, että kirjoitit hiihtämisharrastuksesta. Kirjoitit jälleen niin elävästi, että näin sinut hienossa hiihtoasussasi sekä hiihtämässä kouluun että harrastamassa kilpahiihtoa.

    VastaaPoista