Ei ollut autoja tai traktoreita 40-luvun lopulla ainakaan Junnonperällä . Kolukärryt ja muut hevospelit olivat käytössä ja arvossaan . Kärryt ja reet huollettiin joka kevät , kuten auto nykyään .( Onneksi ei tarvinnut viedä katsastukseen !) Ne olivat arvotavaraa . Joka teki reen tai kärryt suurella vaivalla , taatusti huolsi niitä niin , että ne varmasti kestivät vuosikymmenen jos toisenkin . Tervaa kului aikalailla . Tervaus suoritettiin yleensä aurinkoisten säiden aikaan ulkosalla . Tervatut työkalut jätettiin aurinkoon kuivamaan . Terva imeytyi niihin , eikä vesi päässyt turmelemaan niitä .
Meillä isä teki rekiä omiin tarpeisiin . Se oli kaikkinensa pitkä prosessi . - Ensin etsittiin metsästä sopivat jalaspuut ja suoritettiin sanoisko alustava muotoilu . En taida osata selostaa kaikkia vaiheita . Jokatapauksessa , jalaspuuta haudutettiin uunissa , siinä se tavattoman suuri uuni oli tarpeen , ja se taivutettiin miesvoimin paininpuun päälle . Muistaakseni jalakset kuivatettiin orsien päällä pirtissä . Itse rekikin tehtiin pirtissä . Pirtti oli silloin kuin jokin puusepän verstas . Lastuja joka paikassa . Kaikenlaiset nikkaroinnit tehtiin yleensä siellä talvisin . Isä kiskoi päreitä ja teki niistä pärevakkoja . Siellä me touhuttiin lastujen seassa , eikä kukaan marissut sotkusta .
Kärrynpyörät olivat nikkarin työtä , niitä isä ei tehnyt . Kerran meille kutsuttiin kärryjen tekijä , häntä kutsuttiin kärryEeraksi . Hän teki viimeiset kärryt mitä meillä käytettiin . Sitten 50-luvulla alkoi tulla kumirataskärryjä ja entiset kolukärryt jäivät pos käytöstä . Ja viimein traktoreiden yleistyessä nekin kumirattaiset . Tervakin katosi pois kaupoista , että meni muutama vuosikymmen , että en minäkään nähnyt sitä missään . Nykyisin sitä saa taas .
Uskomaton on tämä kehitys mikä on tapahtunut sotien jälkeen , voiko vauhti olla samanlainen eteenpäinkin . Tuskin .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti