50-luvulla , muutama vuosi sodan jälkeen , kansa tuntui haluavan unohtaa sodan ankarat vuodet . Oli eletty niukkuuden aikoja monia pitkiä vuosia . - Alkoi suuri jälleenrakennusaika . Kehitys eteni suurin harppauksin . Kaikki , mikä oli jäänyt kesken , pyrittiin saattamaan loppuun ja tehtiin vielä lisääkin uudistuksia , mikäli se suinkin oli mahdollista .
Maataloutta alettiin kehittää . Isä ja Aate-setä ostivat yhteisen perunannostokoneen . Meille ostettiin 1952 traktori , Zetor . - Muistan , kun Paavo tuli sillä perukalle , kaikki poikaset , mitkä kuulivat traktorin äänen , juoksivat perässä . Ja kohta tuli aikuisia miehiä polkupyörillä . Melkoista ihmettä se oli . Tietääkseni , vain Pienelläsipolla oli traktori . Paavo teki Zetorilla traktoritöitä kyläläisille ja kotona myös . Silloin alkoi kehitys etenemään .
Mutta tuosta glamourista . Voi , että se kiinnosti isoja , jos pieniäkin tyttöjä . Lehdissä oli kuninkaallisten ja muiden kuuluisuuksien kuvia . Näitä kuvia kerättiin ja liimattiin vihkoihin . Minä tietenkin piirsin sellaisia . Hyvin usein leikittiin hienoa naista .
Kerran meidän mielikuvitus sai siivet ja leikittiin niin utopista leikkiä,kuin mielikuvitus suinkin vain keksi . Meitä oli varmaan Kaarina , Aution Maija ja minä . Oltiin olevinaan hienoja ja rikkaita . Meidän miehillä oli muka autot ja meillä " vaimoilla " oli turkit ja korkeakantaiset kengät . Kyllä oli upeaa , vaikka mielessämme muka tiesimme , että sellainen ei ikikuunaan ole mahdollista . Mutta oli toki lupa unelmoida . Nyt , kun ajattelee asiaa , on hassua , miten moninkertaisesti todellisuus on ylittänyt haaveet . Onneksi kehitys on hiljalleen mennyt eteenpäin , joten vähitellen olemme tottuneet asiaan jos toiseenkin .
1950 kylällä oli niin paljon lapsia , että koulu kävi ahtaaksi . Kunta vuokrasi Sipon pirtin kolmannesta - viidenteen luokkia varten . Tarvittiin kolmas opettajan virka . Siihen valittiin Kaisu Rajaniemi Oulusta .
Kaisu oli söötti ilmestys . Oikopäätä kaikki ihastuttiin häneen . Hänellä oli päällään ruskea "jumpperi ", ohut villapaita ,vaaleampi tweed hame ja "läskipohjakengät ". Nekin olivat ruskeat . Kyllä oli siisti asu . Olin sen verran muotitietoinen , että tiesin hameen pituuden olevan new look , pituutta .( Se oli tullut sodan jälkeen ) Nilkkoihin ulottuva ja helmassa halkio . Hänellä oli myös vaalea "perperi", popliinitakki . Kaisun kävelytyyli oli kerrassaan erilaista , hän ikäänkuin kohotteli itseään varpaillaan . Sitäkin piti yrittää jäljitellä .
Kaisu oli nuori ylioppilastyttö . Hän oli kohdannut kohtalonsa linja-autossa , matkallaan Saviselkään ensimmäistä kertaa . Tiikaisen Ilmari oli ollut tulossa kotilomalle sotaväestä . Ilmari oli tiennyt opastaa hänet oikeaan osoitteeseen . Näin tuttavuus oli solmittu . Ilmari alkoikin vierailla Kaisun luona sillä seurauksella , että pian kuultiin hääkellojen kuminaa .
Kaisu oli monta vuotta minunkin opettajana . Myöhemmin olin hänellä kotiapulaisena . Muistelimme niitä alkuaikoja . Häntä huvitti , kun muistin hänestä niin paljon asioita , jopa vaatteetkin . Ei se mikään ihme minusta ole , jos muistan vieläkin , saati silloin , olihan Kaisu , eräänlainen tuulahdus muusta maailmasta .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti