Meillä oli iso herätyskello , kiiltävä ja komea ja se kun pärähti soimaan aamulla , varmaan kuurokin olisi herännyt . Se oli yksilö . Kyllä minä tykkäsin siitä , olisin halunnut vetää sen , mutta ei puhettakaan . Ei kello ollut lasten leikkikalu , ei missään tapauksessa . Vieteri kuulema katkeaa , jos taitamaton vetää .
Siinähän kävi tämän tästä , että niinkin ammattitaitoinen kellon vetäjä- kuin isä väitti olevansa - katkaisi vieterin . Korjattavaksihan se piti viedä , aina ja aina uudelleen .
Vihdoin viimein isä kyllästyi ja osti uuden kellon . Ei se minusta ollut läheskään sellainen , kuin entinen .- Vanha kuitenkin jouti vintille romulaatikkoon .
Minä sen sieltä kerran löysin ja aikani kun kääntelin sitä , tulin siihen tulokseen , että minun varmaan täytyy korjata se . Kyllä se isä ilahtuisi , jos saisi tuon vanhan kellon pöydälle . Olin ihan varma että se ei ole konsti eikä mikään korjata se . Kumma , kun isä ei edes avannut sitä , pani vaan romulaatikoon .
Minähän panin toimeksi . Tiesin miten kello avataan , ei tarvitse mitään työkalujakaan . Hetihän minä huomasin , että jousi oli poikki . Poishan se on otettava , ennenkuin sen voi liittää yhteen takaisin . - Mutta voi hittolainen , jousi pimahti suoraksi . Minäkös hädissäni yritin jos millä opilla survoa sitä paikoilleen . Ei se mennyt . Jotenkin , suurella vaivalla sain tukittua sen kellon sisään sikinsokin , laitoin takakannen paikoilleen . Kyllä meinasi jo kiire tulla , mitäs jos joku näkee . -Piilotin sen kaikkein alimmaiseksi romulaatikkoon .
En olekaan senkoomin korjaillut kelloja , vaikka mulla tuppaa tulemaan silloin tällöin luuloja , että voisin tehdä sitä ja tätä ja vieläpä osaisinkin .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti