Aasinsiltahan se siinä oli taas . - Nyt aion kuitenkin kirjoittaa meidän perän hevosista . Hevonen kun oli niin tärkeä .
- Tässä on entisen Aholan Anjan kertomaa . - " Meidän ensimmäinen hevonen oli Liisa , Liisukaksi sanottiin . Se oli pieni musta hevonen , ostettu Kuivikolta sota-ajan jälkeen . Se oli jo vanha ja kankeajalkainen , ollut sodassa mukana . Se putosi kivillä täytettyyn kaivoon Suojalan kentällä olleessa haassa . Loukkasi itseään niin pahasti , ettei siitä toipunutkaan . Haanpään Liisa sitä kulki hoitamassa , lopuksi se piti lähettää teurastamolle. Seuraava hevonen oli nuori , punaruskkea Panu , ostivat sen Siltalan Jaakolta . Se oli suuri raisu hevonen , kovasuinen kuin mikä ja arka . Halusi aina karata kun sen pysäytti , joten piti muistaa sitoa kiinni joka kerta .
Kerälän Heikki toi sitten vaihtajan , mustilaisen , ja Panulla vaihtoivat Sukke -nimisen hevosen . Panu joutui Piippolan Jarvaan . Sukke oli tosi laiska . Ruskea sekin , mutta riski työhevonen . Kun talvella oli tuiskujen jäljiltä niitä "möykkyjä" tiessä , ruukasi Sukke mennä itse sen kohouman ohi ja pysähtyä siihen , että reki jäi keula pystyyn . Isä ruukasi räpsäyttää Sukkea suitsilla ja sanoa , että meehän siitä , että mekin päästään ! Sitten tuli vaihto Heijaan isäsi ehdotuksesta . En tiedä sitä kauppaa tarkemmin , oliko Heija tarkoitus laittaa teurastamoon , vai mikä , kuitenkin Sukke oli raskaampi hevonen ja se meni teurastamoon , ja Heija tuli meille . Heija oli meillä hyvin tykätty hevonen , Siinä oli vain se vika ettei sitä saanut kiinni jos ei ollut panta kaulassa . Minäkin monta kertaa hain sen haasta ja piti varautua ottamaan heti pannasta kiinni kun tarjosi leipäpalaa , muuten se pyörähti poispäin ja potku oli herkässä . Teurastamoon kai Heijakin joutui täysin palvelleena .
Viimeinen hevonen Aholassa on ollut Poku tai Polle . Siitä en tarkemmin tiedäkään kun se oli "jälkeen minun aikaani" ostettu .
Pienesaaren ensimmäinen hevonen oli Vipu , tummanruskea , mustahäntäinen ja-harjainen iso hevonen . Samanvärinen kuin Kylänsaaren Poku .
Toinen hevonen Pienelläsaarella oli Veija , hyvin vaalea , iso hevonen sekin . Sen ostivat Matinahosta Haapavedeltä , Matin siskon pojalta Väinö Launikselta .
Pienensaaren Matti ruukasi tehdä omintakeisia luokkia , A:n mallisia . Paavo osaa tarkemmin sanoa minkälainen se oli .
Syrjälässä oli Esko niminen , vaalea hevonen . Jaako osti sen varsana Haapasaarelta Sydänmaasta . Sekään ei mitenkään vireä ollut . Kerran oltiin heidän kyydissään , Toini ja minä , joulukirkossa , eikä se ollut mitään kilpa-ajoa se kotiin tulo . Oli jo puolessa päivä , ennenkuin pois selvittiin . Onneksi oli lauha ilma , ois muuten palelluttu sillä reissulla .
Tässäpä sulle hevostietoa , poimi siitä käyttökelpoiset asiat ! "
Siinäpä oli tietoa paljon enemmän kuin tiesin . - Heijasta muistan , että meillä ei tarvittu kahta hevosta , kun oli ostettu traktori , niin se jouti myyntiin . - Syrjälän Eskosta muistan Paavon kertoneen , että kerran Jaako oli ollut siirtämässä paljaita kärryn rattaita . Eskohan oli huomannut erilaisen tilanteen ja oli lähtenyt juoksuun . Jaako oli roikkunut suitsissa pitkän matkaa , ennenkuin Esko oli pysähtynyt . Jaako oli moisesta tempusta suuttunut ja sanonut , minä kuritan sinua Esko . Oli kopsinut muutaman kerran Eskoa turpaan .
Taidanpa jatkaa huomenna näitä hevosjuttuja , niin jaksatte lukea .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti