Tuossa kuvassa on Kyllösen vanha lipasto . Sen on tehnyt Jussi-sedän veli . Muotokuva tuossa keskella on Anna-tädistä ja etualalla tädin itse tekemä koristetyynynpäällinen , luultavasti 20-luvulta .
Paljon on muistoja noissa esineissä , kuka kaiken voisi kertoa . Muistan ne niiltä ajoilta , kun kesäisin kävin sukuloimassa Kyllösellä . Kyllä siellä oli ihanaa . Täti hoiti ja passasi ja piti hyvänä . Kai sääli orvoksi jäänyttä . Minä onnelisena otin vastaan kaiken hellyyden . Äidin menetys oli vielä niin likellä .
Keväällä , kun koulu loppui , joka kesä monina vuosina , sain luvan mennä Kyllöselle kylään . Ei siinä taittu sen kummemmin sopia vierailuista , minä vain menin . Aune muisteli , että Jussi-setä oli katsonut ikkunasta ja sanonut , sieltähän näkyy Erolan vanhaemäntä tulevan . Lupa oli olla viikko , mutta enhän minä olisi millään halunnut mennä takaisin kotiin niin pian . Kun menin kotiin , en puhunut enkä pukahtanut , vaikka kuinka kyselivät kuulumisia . Siinä ihmettelivät , miksi se on pahalla tuulella aina kun tulee kotiin . Ei tullut mieleeni kertoa , että mökötin , kun piti liian aikaisin tulla pois .
Leikittiin aivan tauotta . Rihmokentällä oli aivan ihana vihreä ruohikko . Siellä mielikuvitus sai siivet . Joka kerta käytiin myös Lampelassa . Mummu tykkäsi , kun käytiin . Kerran leikittiin Liisan kanssa kotia saunan luona rannassa . Eihän Lampelassa ollut leikkikaluja , mutta meilläpä riitti mielikuvitusta . Tyhjät perunalaatikot olivat huoneita ja kengät vauvoja . Saatiin mummulta joitakin vaatteita ja käärittiin "vauvat" niihin . Hyvä oli leikki . Yks'kaks' huomattiin , miten joessa alkoi polskahdella . Me ruvettiin ihmettelemään , onko siellä noin paljon kaloja . Mutta se olikin Eino-setä . hän istui pellon pientareella ja heitteli pieniä kiviä veteen , narratakseen meitä .
Yhtenä kesänä , muistan kun vanhaa säästöpankin taloa rakennettiin mentiin sinne rakennukselle Liisan kanssa . Kiipeiltiin tellinkien päällä ties miten korkealla . Sinne ei oltu pantu mitään esteitä , joten me käytettiin tilaisuutta hyväksemme . Kaipa sen oli joku nähnyt , sillä yritettiin seuraavanakin iltana mennä sinne , mutta sielläpä olikin jo laitettu puomit eteen ja iso kyltti "asiattomilta pääsy kielletty" .
Ostin 1951 kyläillessäni kaupasta paperinuken . Se on vieläkin tallessa . Se on aivan ihana nukke . Panin sen talteen ja ajattelin , että sitten kun minulla on oma tyttö se avataan seuraavan kerran , kun hän on 11-vuotias . Niin tehtiin , kun Riitta oli sen ikäinen , samaten kun Sanna tuli siihen ikään ja myös Anni ja Emmi . Nukke on 57-vuotias nyt ja olemme leikkineet sillä kolmessa polvessa . Jokainen meistä on myös tehnyt sille vaatteita . Katselin sitä eräänä päivänä viime viikolla ja huomasin miten muoti on muuttunut jopa niissä nuken vaatteissa .
Tähän sopii myös eräs Aunen ja Elinan muistelus . - Oli ollut joku 40-luvun loppupuolen kesistä . Elina muisteli , että he olivat melko pieniä tyttösiä . Olivat tulleet meille kesävierailulle . Ja kesä oli kaunis ja lämmin , niinkuin kaikki nuo kesät . - Ihmettelin eräänä päivänä miten kaikkien noiden vierailujen aikana oli tosi ihana kesäinen sää , oliko kesät silloin sellaisia . Selvisihän se , kun aikani mietin . Yksinkertainen selitys on , että eihän sitä menty kylään huonon ja sateisen sään aikana . -
Elina muisteli , miten ihana oli nukkua verannon päällä . Oli naurettu ja kikatettu joka ilta niin ,että isä oli käynyt sanomassa , alkakaahan jo nukkumaan . Sitä oltiin monta päivää aina kylässä . Oli ollut puhe , että kotiin mennään Niemiahon Antin ( posti Antti ) kyydissä kotiin, niikuin oli tultukin. Antti lähti matkaan aina hyvin aikaisin , joten piti mennä Niemiaholle yöksi .
Jotenkin oli käynyt niin , että Aune oli viipynyt jossakin leikkimässä meidän kanssa , Elina ja Vieno olivat arvelleet , että tulkoon Aune huomenna meidän isän kyydissä , kun isällä on kokous . Olivat lähteneet Niemiaholle , Vieno myös oli menossa kirkolle .
Mutta ei sellainen järjestely ollut ollenkaan Aunen mieleen , ei sinne päinkään . Hän kun oli vielä koti-ikäväinenkin . Kamala itkuhan siitä oli tullut . Mitkään neuvottelut eivät myöskään kuuloonkaan . Paavon oli pitänyt lähteä viemään Aunea Niemiaholle . Oli lähdetty polkupyörällä ja kun oli sota-ajan jälkeinen aika , pyörässä ei ollut kumeja . Kumin paikalle oli kierretty jotakin köyttä tai narua . Joten kyyti ei ollut kovin loistelias . Melkoista kolinaa , Niemiaholle kuitenkin päästiin .
Siellä oli yövytty vintillä ja emäntä oli herättänyt tytöt aikaisin . Oli päästy Antin keisien takaistuimelle .
Niinhän se oli vihdoinkin alkanut kotikirkon torni näkymään maiseman yllä . Se oli ollut Aunesta niin ihana näky , että oli tullut itku pelkästä ilosta .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti