Joulu - juhlista suurin

Joulun sanoma oli kiirinyt kautta maailman ja se saapui myös Junnonperälle katkaisemaan pitkän hämärän kaamoksen ajan . Aikaisin , jo loka -marraskuulla perukka sai yleensä vahvan lumipeitteen . Harmaa seutukunta näytti kyyhöttävän kylmissään hankien keskellä . Pakkanen paukahteli rakennusten seinissä , mutta sisällä taloissa , navetoissa ja talleissa oli lämmintä . Ahkerasti lämmitettiin uunia , savu nousi suorina patsaina ylös kohti hämärää taivasta . Tiellä kulkevien hevosten hengityshuurut muodostivat kuuraa sierainten ympärille ja selkään kertyi kuuramatto . Reen jalasten alla lumi naukui omaa säveltään , mikä kuului kauas aisakellon tai kulkusten äänen yli .

Vaikka seutu näytti hiljaiselta hankien keskellä , ei se toki ollut nukahtanut talviuneen . Joulun lähestyminen toi mukanaan omat toimensa . Miesten oli teurastettava se lihotettu sika , mikä keväällä oli juoksennellut tuvan lattialla pienenä porsaana . Maalla opittiin jo pieninä lapsina , mikä on eläinten tarkoitus . Ei ne olleet lemmikkejä , vaan niiden lihaa tarvittiin , että selvittäisiin pitkän talven yli . Lihoista varattiin kinkku , tai muu iso lihapala paistettavaksi joulupöytään . Paksu läski oli arvokasta ruokatavaraa . Piti olla ainakin kymmensenttinen kerros lihojen ympärillä , ennenkuin sika oli tarpeeksi lihava teurastettavaksi .

Miehet ajoivat heiniä pihalatoon kaukaisemmista ladoista . Mahdollisen vähän lauhemman päivän aikana haettiin perunoita kellarista . Kellaria ei passannut mennä aukomaan kovin kylmänä päivänä . Kellariin olisi päässyt kylmää ja perunat olisivat paleltuneet tuotaessa . Meillä kellari oli lammashaan puolella , missä maasto laskeutui hiukan . Kellari oli kaivettu tähän loivaan rinteeseen .

Naiväellä oli omat touhunsa . Ensimmäisiä jouluun liittyviä töitä oli suursiivois . Pirtin seinät ripsuttiin kuusesta tai katajasta tehdyllä luudalla . Kaikki huonekalut , kuten penkit , pöytä ,sängyt , ovet ja muut pestiin . Siivouksen jälkeen seinät suorastaan raikuivat , jos vähän kokeeksi kiljahteli . Niin tehtiin itse kukin .

Koulussa harjoiteltiin ahkerasti ohjelmia kuusijuhlaa varten . Harjoitteleminen oli tosi tiivistä . Jopa niin , että muistelen , että kerran Aholan Toini ja minä käytiin harjoittelemassa kuusijuhlaa edeltävänä sunnuntainakin . Silloinkin oli pakkassää . Me unelmoitiin kävellessämme joulun ja talven kauneudesta . - Jokainen perukkalainen muistaa ne kaksi suurta petäjään , joista toinen oli Nurmelan lähellä ja toinen Rinteen ja Pienensaaren välillä . - Katseltiin miten kauniita ne olivat . Neulaset oksien nokissa näyttivät muodostavan pienenpieniä hopeakelloja . Mielemme sopukoista kumpusi ihania joulusatuja .

Kotona oli pientä salaperäisyyttä . Joku ovi tai kaappi saattoi yhtäkkiä olla lukittuna ja avainkin oli kadonnut . Useimmiten kuitenkin oli niin että siellä ei sattunut juuri silloin olemaan mitään tärkeää , että ovea ei sentään tarvinnut ruveta tiirikoimaan .

Leivottiin . Nisu-ukot piti tehdä jokaiselle . Nisu oli tosi mieluista herkkua . Sitä ei syöty ihan joka päivä . Kerran isä oli sodan jälkeen saanut jostakin työmaalta jäädytettyä puhvelin lihaa , ( ainakin hän kertoi niin ) ja ison rasian luumumarmeladia . Silloin oli tarkan pelin ajat . Isä leikkasi pullapalat tarkasti samankokoisiksi ja laittoi päälle tätä marmelaadia . Se oli niin hyvää , että pullapalasten mittaaminenkin unohtui meiltä . Muulloin mittailtiin ja väiteltiin että tuo sai varmasti isomman palan kuin minä .

Joulunaluspäivät tuntuivat olevan tavallista pitempiä . Kerran , muistan miten juonittelin ja marisin sängyn päällä maaten . Minua yritettiin saada lopettamaan marinani ihan monissa miehin . Peloteltiin , että tontut kuulee , enkä saa lahjoja . Minä panin kaiken yhden kortin varaan ja vollotin kaiken uhallakin . Marisin ja ulisin , kun siltä tuntui . Elkööt tuoko lahjoja . Sitäpaitsi , miten ne tontut juuri nyt sattus olemaan meidän ikkunan takana . Paavo oli saunan lämmitys vuorossa ja lähti saunalle . Sinne mentiin juuri siltä puolelta rakennusta missä sänkykin oli . Yht'äkkiä kuulin vollotukseni läpi Paavon säikähtyneen kiljahduksen . Paavo ryntäsikin kohta pirttiin ja sanoi , " lopeta äkkiä tuo vollotus , tonttu oli nurkan takana ja kirjoitti jotakin vihkoonsa . " Kyllä siinä minäkin säikähdin sen verran , että lopetin . Vaikka mielessä oli pieni epäilys , että minua narrattiin .

Ensimmäisen jouluvalmistelun mitä minä muistan , oli 50-luvun alussa , kun Vieno oli emäntäkoulussa Limingassa . Sieltä hän toi sellaisia perinteitä , joita muutamia minä yhäkin noudatan . Valmistettiin himmeli ja olkitähtiä . - Kinkku paistettiin taikinakuoren sisällä ja laatikot valmistettiin ihan ohjeen mukaan . Torttuja ja piparkakkuja myös tehtiin . Ja silloin saatiin jo karkkejakin mielin määrin .

Kuusi laitettiin keskelle lattiaa ja Mirri , meidän rakas kissamme oli innolla mukana . Se on tosi , että " vanhakin nyt nuortuu , kuin lapsi leikkimään ." Joka jouluaatto Mirri innostui leikkimään , vaikka muuten ei enää leikkinytkään .

Oli päätetty , että joulupukki ei enää käy , kun kukaan ei usko . Minä kuitenkin tein ehdotuksen , että mitä jos minä olisin pukkina . Sehän sopi toisille .

Oli käyty joulusaunassa ja ilta oli jo niin pitkällä , että pukin sopi jo tulla . Minä menin pukemaan , enkä huolinut ketään avuksi . Käänsin isän turkin nurinpäin , naamari päähän , karvalakki ja saappaat ja tietenkin kintaat . Menin kamarista eteiseen ja huomasin lahjavakan itselleni liian painavaksi . Pirtissä oli hiiskumaton hiljaisuu . Minä keksin että joko vedän tai työnnän vakkaa . Avasin oven ja menin takapuoli edellä pirttiin , vetäen vakkaa . - No voihan , mikä naurun hikatus sieltä alkoi kuulumaan . Minä vein roolia , kuten joulupukki konsanaan . Rupesin työtämään vakkaa pirtin suuren lattian yli . Nauru sen kun yltyi suorastaan ulvonnaksi . Minä oikein innostuin saavuttamastani menestyksestä . Otin käyttöön nilkutuksen ja kaiken mahdollisen . Kyselin onko talossa kilttejä lapsia . Kuului olevan ja kaikkein kiltein on se talon nuorin , ei vain sattunut nyt olemaan pirtissä . Lahjoja tuli jokaiselle .

Viimein minäkin pääsin avaamaan lahjani . Nukke ja lapaset tottakai . En millään kyllä osannut arvata etukäteen ! Lahjat oli niin ihanat , että rupesin nukkumaan nukke vieressä ja lapaset kädessä .

Mielessä häivähteli Jeesus Lapsi ja Pukki vuorotellen . - - TULI JOULUYÖ .

Muodin oikkuja

Vastaan tässä " anonyymin " kommenttiin pussihousuista .

Todellakin , kun tarkemmin ajattelee , ei pussihousut ole sen kummemmat kuin mikä tahansa muukin muodin oikku .

Ensimmäisiä oikkuja , mitä muistan oli 50 - luvulla pönkkähameet , piikkikorot ja terävät kärjet pikkukengissä ja siihen kuului vielä valkeat pitsikäsineet . Oltiinpa sitä kuin prinsessat konsanaan . Naisten hameissa oli tamppi takana ja sen alapuolella laskokset , kääntötakit elikkä poplarit . - Kuusikymmen-luku oli jotenkin tavanomaisempaa . 60-ja 70-lukujen vaihteessa alkoi olla leveät lahkeet , niin miesten kuin naistenkin housuissa . Lantio korkeus , leveä vyö ja käytettiin värejä . Miesten paidat olivat vartalon myötäisiä . Minihameet ja korkeapohjaiset kengät . Hot pants , tunikat . Mini , midi ja maksi pituudet hameissa .

Meillä Riitta ehti olla näissä 60 - 70 - luvun muodeissa mukana , mutta unohti ne autuaallisesti ja väitti valokuvia katsellessaan , "yök , tuollaisia en ikinä enää laita päälleni ." Mutta kuinkas kävikään . Tämä parikymmentä vuotta sitten ollut leveähartia muoti oli kyllä lajissaan huippu . Oltiin kuin kuhilaita .

Laidasta laitaan on menty muodin mukana . Ainakaan minä en uskalla sanoa , " ei koskaan " muodille .

Heteka

Eipä mennä heti hetekaan . Kerron vähän taustajuttuja .

Kärsämäellä oli Planting niminen poliisi monet vuodet . Sitten hän muutti toiselle paikkakunnalle ja piti lähtiessään huutokaupan . Myytävänä oli kaikenlaista mm. huonekaluja . Isä lähti tähän huutokauppaan ja toi sieltä huutamansa astiakaapin . Se oli hyvä ostos ja tarpeellinen .

Isä kai innostui hyvästä ostoksestaan , koskapa kerran taas lähti . Sillä kertaa hän oli huutanut sängyn . Me nostettiin heti vastalauseiden myrsky , kun nähtiin se . Tuota hökötystä ei kyllä kamariin kanneta .

Sänky oli , nyt kun ajattelen , varsin komea . Mutta ei se kyllä missään nimessä käynyt meidän huusholliin . - Se oli rautainen , putkijalkainen . Päädyt olivat korkeat ja kulmissa oli kullanväriset nupit . Siinä oli jousituksella varustettu alupatja , minkä päälle laitettiin tavallinen patja . Meillä se oli olkimatrassi .

Voi kamala , miten korkea petistä tuli . Ja se oli vielä keskeltä korkeampi . Siellä ei tahtonut pysyä , jos unissaan sattui pyörähtämään väärään suuntaan . Ja meitä nukkui siinä aina kaksi . Laidat olisi pitänyt vähintään olla . Muutaman kerran sieltä pudottiinkin kun kutkuteltiin toisiaan .

Se oli kaikinpuolin niin epämieluisa , että isä kai kyllästyi meidän marinaan ja osti hetekan ja ihan kaupasta , ei mistään huutokaupasta . En muista minne se rautasänky joutui , mutta heteka sai paikan peräkamarin takaseinällä . Se oli mieluisan näköinen ja me laitettiin se heti kuntoon . Laitettiin patjoihinkin uudet oljet . Kokeiltiin miten jousitus antoi myöten .

Niin siinä tuli ilta ja alettiin vetäytyä yöpuulle . Isä ja pojat nukkuivat pirtissä . Me mentiin Elvin kanssa kamariin ja puettiin siinä yöpaidat päälle ja puhua läpätettiin niitä näitä . Ja nuoria ja vilkkaita kun oltiin , välähti kumpaisenkin päässä yhtä aikaa sama ajatus , kumpi ennättää ensin uuteen hetekaan . Tehtiin ryntäys .

Mutta ,- kaikki te jotka tiedätte hetekan rakenteen arvaatte , että eihän heteka kestä sellaisia ryntäyksiä . Se laitimmainen puoli , mikä nostetaan ylös toisen alta , rämähtikin takaisin alas sen ryntäyksen voimasta . Ja me tietenkin päälleen sinne , kintut pystyssä . Seurasi hetken hiljaisuus ja sitten naurun rätkätys .

Se rymähdys oli kuulunut tupaan asti ja isä ja pojat ilmestyivät ovelle . Isä sanoi , nytkö ne jo sen särki . Huomasi kuitenkin heti mikä oli homma ja nauru siinä tuli kaikille .

Eipä meinannut tulla nukkumisesta mitään sinä yönä . Muulloin siinä kyllä nukutti oikein hyvin .

Jipii

Nythän minä aivan intooni tukehdun , kun löysin kaksi ihan hyvää kommenttia . Yhden tältä ja toisen tuolta " Jutustelua " blogilta . Uudempia olen huomannut jo aiemmin . Kiitos kauhiasti .

Kyllimarjaana

Uuteen navettaan

Uuden navetan vaiheilta muistuu mieleen yhtä jos toistakin juttua , ei niinkään vanhan navetan vaiheilta . Taikka muistanpas jotakin . Mitä jos kerron sen ensiksi .

Vanha navetta ja heinälato olivat erilliset rakennukset , niiden välissä oli lammas- ja sikamökki , joten heinät lehmille haettiin vakalla . Kerran oli minun tehtävänä antaa lehmille heiniä . Olin olevinani hyvin topakkana siinä touhussa . Tälläsin heiniä vakkaan ja laulelin samalla . Siihen aikaan , kerroin jo aiemmin , sivistettiin kansaa soittamalla radiossa korkeatasoista musiikkia . Gerda Veneskoski soitti usein pianoa ja Lea Piltti lauloi kauniilla äänellään . Minä olin tullut siihen luuloon , että minulla on hyvä ääni . Minähän yritin laulaa killittää mahdollisimman korkealta : " tyttö istui kivellä ja kivi oli sileä ja vesi sitä virutteli ...." Vedin vakkaa navettaan päin . Vakka oli vanha ja venynyt sivuiltaan ja se takertui navetan oviaukkoon , eikä inahtanut minnekkään . Laulu katkesi siihen paikkaan .

Sitten toinen juttu , kiroilla ei saanut , ei missään nimessä . En ollut ikinä kiroillut ääneen , mutta silloin repesi . Minä ruihdoin vakkaa irti oviaukosta ja latelin saata peetä isoon ääneen . Lehmätkin oikein kurkisteli , että mikä metakka siellä on . Irtosihan se vakka . Minä ajattelin , että oli miten oli , tarpeeseen minä kiroilin , enkä turhan takia .

Oli se mahtavaa , kun saatiin muuttaa lehmät uuteen navettaan . Se oikein kaikui puhtauttaan . Lehmät aluksi nuuhkivat ympäriinsä . Tottuivat ihan tuota pikaa .

Sitten tuli vuoroon siirtää sika pahnastaan uuteen karsinaan . Sepä ei ollutkaan niin yksinkertainen juttu , kuin lehmien siirtäminen . Ruvettiin siihen touhuun koko porukka . Isä ei tainnut olla kotona .

Päästettiin sika ulos ja ajateltiin kulettaa se niin , että joka puolelta paimennetaan se oikeaan suuntaan . Sika kuitenkin ilmeisesti ei ollut samaa mieltä . Sialla muistaakseni on sellainen tapa , että jos sitä työntää johonkin suuntaa , se välttämättä haluaa mennä päinvastaiseen suuntaan . Siksi touhusta ei tullut yhtään mitään .

Loppujen lopuksi sika karkasi . Oli syyskesä ja talon ympäri oli sänkipellot . Sika kai näki avarat pellot ja pani parhaan vauhtinsa päälle . Me juostiin , minkä kintuista pääsi . Välillä joku meistä hyökkäsi sian kimppuun , mutta pyöreä ja lihava sika luiskahti aina otteesta . Oli kuin rodeo olisi ollut meidän pellolla . Sialla oli mukavaa , mutta niin oli meilläkin . Naurulta ei tahtonut pystyä juoksemaan . Viimein sika alkoi uupua , niin myös mekin .

Alettiin tuumia , että kyllä tässä on keksittävä jokin konsti . Viimein Heimo hoksasi ja haki suuren vakan . Me toiset juoksutettiin sikaa , paimentamalla sitä joka puolelta ja saatin viimein se juoksemaan vakkaan . Sitten , koko porukka vain karkulaisen kimppuun .

Meillä olivat lampaat ja vasikat samassa haassa . Keväällä isä laittoi jokaisen vasikan kaulaan pannan . Ne taluttettiin hakaan pitämällä pannasta kiinni . Pieni vasikka on melko helppo taluttaa , mutta vähän isompi saattaa jo tuottaa vaikeuksia . Me tytöt talutettiin pienempiä ja pojat suurempia .

Kerran oli taas tämä touhu meneillään . Aika pieniä olivat vasikat , mutta Paavolla oli jo talvella syntynyt talutettavana . Vasikkahan ei ollut yhtään innostunut hommasta . Se pillastui ja lähti juoksuun . Mutta Paavopa ei päästänytkään irti . Siinä multa pölisi ja pari viinimarja pensastakin halkesi , ennenkuin vasikka uupui . Niin se vain saatiin onnellisesti hakaan kesäksi .

Sitten joku vuosi myöhemmin , kun minä olin jo niin iso , että jaksoin hangota heiniä , lähdettiin Paavon kanssa purkamaan heinäkuormaa navetan vintille . Nuoria kun oltiin , niin siinä tuli mieleen kaikenlaista . Jompi kumpi meistä alkoi tuumata , osataanko me jodlata . Eihän se onnistu kovin hiljaa . Eikä se onnistunut isollakaan äänellä . Me luikauteltiin ja keikauteltiin jos mihin malliin ,mutta ei se oikealta kuulostanut . Loppujen lopuksi me ei ennätetty sitä oppiakaan , kun Elvi tuli sanomaan , olkaa jo ihmeessä hiljaa , kun ihmisiä kulkee tiellä . Arvelevat että ketä täällä rääkätään .

Serkukset

Sanat solmussa heti kärkeen , niin paljon olisi kirjoitettavaa , tosi paljon . Minä melkein asuin Autiossa , koska olin lähes jokapäiväinen vieras . Heti , kun kynnelle kykenin aloin tinkiä kylään sinne .


Muistan kun kerran tuli sen verran pakkasta , että rommakoihin ilmaantui jäätä , alkoi meidän tehdä mieli jäätä kokeilemaan . Taisipa Vieno-täti arvata , koskapa kielsi meitä , kun oltiin lähdössä ulos ; " sitten ei mennä jäille ". Ei mennä , sanottiin , mutta kuinkas kävikään . Kun oltiin tulossa Pienensaaren kohdalle tuumattiin , että käydäänpä katsomassa , onko saviroopissa jäätä . Olihan siellä . Meillä ei ollut aikomustakaan mennä jäälle , mutta eihän siitä saanut selvää joko se jää kestäisi muuten kuin piti käydä kokeilemassa . Ihan vain vähän . No jo toki , jäähän kesti , eikä edes rutissut .


Mehän unohdettiin siinä paikassa se kielto , oli se niin mukavaa luistella . Juostiin rannalta vauhti ja liu'uttiin yhtä kyytiä rommakon toiselle laidalle . Aikansa kun leikittiin kävi kuitenkin niin , että jää petti ruohoiselta kohdalta . Maija upposi vyötäisiään myöten kylmään veteen . Hukkumisvaaraa ei onneksi ollut , koska rooppi oli niin matala . - Mutta sittenpä tulikin tenkkapoo , kun muistettiin , että ei ollut pitkää aikaa siitä , kun Vienolle luvattiin , että ei mennä jäälle . Autio olisi ollut niin likellä , mutta nuhteiden välttämiseksi , päätettiin juosta meille , vaikka matkaa oli monin verroin enemmän .

Vaikka kuin juostiin , kerkesi Maija poloinen kylmettyä pahan kerran . Onneksi meillä oli lämmitetty uuni , että saatiin märät vaatteet kivumaan uunin lehokseen . Lämmintä juotavaakin siinä saatiin ja minäkin tulin huomioiduksi siinä sivussa . - Eihän ne vaatteet kovin äkkiä kuivuneet , mutta Maija sai Kaarinan vaatteita päälleen siksi aikaa ja leikittiin ajankulukseen . - Niin sitä selvittiin säikähdyksellä siitäkin seikkailusta .


Kesäisin Maija usein saatteli Aution lehmät Aholan taakse Aution metsään . Siellä oli hyviä ruokapaikkoja lehmille . Oli tapana , että Maija haki minut kaveriksi silloin , kun alkukesästä oltiin siellä paimenessa ja opetettiin lehmiä tulemaan kotiin illalla . Meillä oli pitkä päivä leikkiä metsässä . Ei ne lehmät paimentamista juuri tarvinneet , sitten vasta kun tuli kotiin lähdön aika , ajeltiin niitä tielle päin . -Leikittiin jos mitä leikkiä . Meillä molemmilla oli pisamia kasvoissamme . Olimme jostakin kuulleet , että muurahaisten suihkaukset poistavat , tai ainakin vaalentavat pisamia . Me tongittiin pesää tikuilla ja kun muurahaiset alhoivat puolustaa pesäänsä , me kumarruttiin ja pidettiin kasvoja likellä pesää . Kyllä tuntui tehokkaalta . Happo kirveli ihoa , mutta mitäpä ei nainen kestäisi kauneutensa edestä , pienikin nainen . Minulta on kyllä täysin unohtunut , auttoiko se touhu yhtään . Yritystä ainakin oli .

Yhden kerran kun tultiin lehmien kanssa , oli meillä kirnuttu roppo - ( roppa ) voita , tehty rieskaa ja keitetty perunoita . Kyllä maistui hyvälle .

Meille rakennettiin 1954 uusi navetta sementtitiilistä . Silloin viimeistäänkin alkoi tuntua , että vanha aika alkoi väistyä . Työ oli iso haaste miehille . Tiilten teko piti opetella kokonaisuudessaan , samoin muuraminen niistä . Alangolla oli rakennettu jo aikaisemmin , että meille rakennettaessa oli jo asiat tiedossa . Aate - setä oli meillä rakentamassa , samoin kuin meiltä olivat olleet Alangolla .

Me oltiin Maijan kanssa siinä iässä , että opeteltiin tanssimaan jokaisessa mahdollisessa välissä . Navetan rakennus oli jo katto päällä ja navetan laipioon oli ladottu lautoja . Me Maijan kanssa huomattiin , että siinäpä hyvä tanssilattia . Ruvettiin opettelemaan . Polkkaa ensimmäiseksi , ihan vaikeimmasta päästä . Rytke oli kamala , senhän arvaa , kun hypitään irrallisten lautojen päällä . Sitten kun tuli jenkan vuoro , tahtoivat tahdit sotkeutua . Irtonaiset laudat notkuivat omaa tahtiaan ja me omaamme . Sekaisinhan se meni vähän väliä , ainakin me uskottiin , että lautojen notkumisen takia . Aikansa kun oli hyppiä ryskytetty joku tuli jo sanomaan , että lopettakaa hyvän sään aikana . Joku vielä luulee , että meillä tehdään töitä sunnuntaina .

Uuden ajan enteitä - 50 luvulla

Seviydyttyään sodan syövereistä , seutukunta tuntui heräävän henkiin ikiaikaisesta hiljaisuudestaan . Edistyksen merkkejä ilmaantui elinpiiriin . Alkoi voimakas jälleenrakentamiskausi . Sodassa kotinsa menettäneet karjalaiset piti asuttaa . Se onnistui hyvin , pääsuunnittelijana oli Veikko Vennamo . Silloin perustettiin mm. tämä Miiluranta , Suomen toiseksi suurin asutusalue . Karjalaisia tuli myös entisten asukkaiden joukkoon .

Silloin myös maaseutu tuntui pesevän kasvonsa . Oli tulossa olympiakisat vuonna 1952 . Siihen astiset maaseudun näkymät olivat olleet melkein läpeensä harmaita , mutta näkymää haluttiin muuttaa . Taisi tulla suorastaan kehoitus maalata rakennuksia , ainakin pääteiden varsilla . Niinpä rakennuksia maalattiin ja kunnostettiin , väri muuttui täysin . Siihen asti harmaa oli ollut hyvin sopiva väri hirsirakennuksille , mutta alkoi ilmaantua toisentyyppisiä , lautarakenteisia taloja , joihin maalipinta tuntui sopivan erinomaisesti . Se muutos oli todella suuri . Laitettiin myöskin lipputankoja , että saadaan Suomen lippu hulmuamaan juhlien kunniaksi .

Olympiavuosi on jäänyt mieleeni melko hyvin , varmaankin juuri kisojen takia . - Olin jo olevinani iso tyttö . - Muistan yhdenkin jutun , kun oltiin heinäpellolla , missäkäs muualla kuin Norossa . Seivästettiin heiniä . - Jotakin syystä ainoastaan minä tytöistä olin pellolla . -Yleensä pari meistä oli haravamiehinä . Isä arveli , että eiköhän se Kyllikki selviä yksinkin haravoimisesta . Kaikki kolme , isä ja pojat hankosivat seipäille , joten olihan siinä urakkaa haravoida yksin jälet . Minähän otin urakan tosissani ja isä ilahtuneena kehuskelikin minua , " pannaanpa mieleen , että Kyllikki haravoi ensi kerran kolmen miehen jälet olympiakesänä ." En tiedä jäikö se muille mieleen , mutta mulle jäi .

Siihen aikaan kun ei ollut sellaista juttua kuin " lapsityövoima ". Työhön tartuttiin tosissaan heti , kun voimat antoivat myöten . Kaksitoistavuotiaana oltiin jo monessa työssä ihan päteviä . Ei pakotettu , mutta pidettiin ihan oikeana , että lapset tekivät työtä . Leikkiä kyllä saatiin ihan tarpeeksi , elikkä niin kauan kuin "leikitytti ." Minä leikin tosi isoksi ja leikin kai yhä .

Vieno oli niinä vuosina kotiapulaisena Helsigissä ja lähetti minulle kumisen vauvanuken . Sellaista ei ollut kellään toisilla tytöillä . Se ristittiin Marja - Leenaksi . Olin jo niin iso , että osasin tehdä sille oikeita vauvan vaatteita , neuloin nutun ja potkuhousut . Olin niin perusteellinen , että tein lapasetkin . Marja - Leenalla oli ihan pienet sormetkin , peukalot erillään . Senhän arvaa , että ei paksusta villalangasta niin pienet lapaset onnistu . Keksin keinon , otin pitkän pätkän lankaa ja ohensin sitä , siis otin toiset säikeet pois ja neiloin yhdestä säikeestä . Sitten lapaset onnistuivat , jopa niin hyvin , että tein Ruotsalaisen Helvin ja Kertunkin nukeille samanlaiset . Heilläkin oli vauvanuket , Päät olivat kumiset ostopäät , mutta vartalo kankaasta tehty . - Leikittiin paljon . Jokus minä menin Marja - Leenan kanssa Ruotsalaiselle , tai tytöt tulivat meille .

Jutun alussa olevasta kuvasta useimmat teistä tunnistavat sen ajan kuuluisan parivaljakon , Zatopek ja Mimoun .

Historiikkiä Lampelasta

Alin kuva , Lampelan rannassa . Henkilöt vasemmalta , Anna ja Eino Lampela , Urho ja Pekka Saastamoinen , Aune Lampela , Tyyra Saastamoinen os. Lampela , sekä Lampelan vaari Juho Lampela .

Huuskosen Aune on saanut edesmenneeltä tädiltämme Aune Talviolta seuraavia tietoja , joista tässä seloste .

Lampela on lohkaistu Keskitalosta . - Iso - iso vanhemmista Johanna on tullut Töysästä kirkkoherra Bengt Leonard Frosteruksen perheen mukana 1847 . Johanna on toiminut perheen apulaisena . Hän on avioitunut Lampela sukuisin olevan miehen kanssa . Lapsia on tullut ainakin Juho niminen . Hän on mennyt naimisiin Porkkalasta kotoisin olevan Brita Noposen kanssa . Heille on tullut lapsia , ainakin isänsä mukaan nimetty Juho ( Lampelan vaari ) ja Hanna ( myöhemmin Autio )

Molemmat Juhot ovat toimineet lossin kuljettajina . Ja lossikauden lopulla myös Arvi ja Eino Lampela

Lampelan mummun ( Hilda ) isä on ollut Nevanperän poikia ja äiti Agnes , jonka suvussa luultavasti on saksalaista verta . Mummun kotitalo on ollut Ryönä Kokonperällä . Mummulla on ollut sisaria ja veljiä . Joista tiedossani on Amerikkaan muuttaneet Amanda , Agneeda , Gustava ja Apel .

Lapsia Hildalle ja Juholle syntyi Tyyra , Anna , Alma , Arvi , Heikki , Aune ja Eino . Lapset Roobert , Helmi ja Impi ovat kuolleet pieninä . Tyttäristä Alma on meidän äitimme .

Kirjoitan lisää , tai korjaan historiikkiä jos saan tarkempaa tietoa .

Kiitos

Suuret kiitokset lukijoilleni . Nyt olen saanut jo ihan lukijoiksi ilmoittautuneita . Se innostaa jatkamaan .

Kyllikki

Rekiretket

Tämä kuva on Pandan suklaarasian kansi 50-luvun alkupuolelta . Elvi sai suklaata Yrjöltä joululahjaksi . Minä talletin rasian ja säilytän vanhoja valokuvia siinä .

Rekiretket olivat juuri noin tunnelmallisia kuin tuo kuva antaa ymmärtää .Tuossa mennään joulukirkkoon .

Minä pääsin yhden ainoan kerran joulukirkkoon lapsena . Isä oli tehnyt uuden kirkkoreen ja me lapset mielimme kirkkoon uudessa reessä . Isäkin varmaan mielellään lähti , koskapa alettiin heti suunnitella ketkä sinne lähtevät . Elvi , Kaarina ja minä saimme luvan lähteä . Loput jäivät kotimiehiksi . Se aina asiaan kuuluva " säävaraus "tietenkin annettiin . - Minua aina kismitti , kun lähdettiin minne tahansa , aina sanottiin , jos . Tuntui että kun lupa tuli , pitäisi mennä , vaikka oli myrsky .

Kello löi jo viisi , lapset herätkää ... Kyllä herätys tuntui aikaiselta . Sitä vaille , että olisi jo harmittanut koko lähtö . Mutta kun enimmät unet olivat karisseet silmistä , kapsahdettiin jalkeille ja lähtökuume alkoi heti . Tottakai , syödä piti ainakin puuro , ei voinut lähteä tyhjin vatsoin . Se ei kyllä tahtonut millään onnistua . Jännitys nipisti vatsaa , mikään ei olisi mennyt alas . Jotenkin kuitenkin puuro katosi lautaselta suurella vaivalla .

Puettiin lämpimästi , koska oli pakkanen . Reen pohjalla oli heiniä pehmikkeenä . Ne olivat myös hevosen matkaeväät samalla . Heinien päälle oli levitetty viltti . Ja peitoksi oli varattu lammasnahkaveltit . Toinen puoli oli villoineen parkittua lampaan nahkaa . Päällinen oli tummaa siniharmaata kangasta . Eipä sitä silloin arvannut , miten hyvä peite ne olivat . Pitkillä rekimatkoilla istujat eivät olisi millään tarenneet . Isällä oli aina turkki ja hän tarkeni hyvin kuskipukilla . Silloin hevosten aikakaudella joka talossa piti olla kunnon turkki , tai kaksi . Se oli välttämätön .

Kömmittiin rekeen vieri viereen ja kääriydyttiin velttien sisään . Oli vielä pimeää , mutta Heija kyllä osasi kävellä tutulla tiellä . Alkumatkasta en muista mitään , mutta kylällä alkoi jo muutamista taloista pilkottaa valoa ikkunoista . Pieniä taloja likellä tietä . Yhdessä talossa , Kukkuralla , oli seppä Heimo lakaisemassa pihakujaa tielle . Hänellä oli varpuluuta ja hän lakaisi puolelta toiselle hitaaseen tahtiin . Tienpuoli ikkunassa oli kaksi kynttilää sytytettynä . Tuo näkymä jäi mieleeni niin tarkkaan , että joka kerran kun ajan Kukkuran sivu , muistan sen .

Saavutiin kirkoon . Keskikäytävän matto vaimensi ääniä kun siitä kulettiin arvokkaassa hiljaisuudessa, mutta penkkeihin siirryttäessä lattia kolisi ihmisten jäätyneiden kenkien alla . Urkujen ääni oli tosi mahtavaa . Minun mieleni harhaili sinne tänne . Ihmettelin ja laskin kynttilöiden paljoutta . Sekosin aina laskussa ja aloitin uudelleen . Kun jouluevankeliumia luettiin , mietin miten joulupukki ja Jeesus oikein kuuluivat samaan juhlaan . Ei tullut selitystä . Kirkko oli kylmä , varpaitani paleli . Se häiritsi tunnelmaa .

Hevoset olivat sillä aikaa sidottuina kirkon aukealla olevaan puomiin . Heiniä oli laitettu eteen . Jotkut hevoset alkoivat iukua ja näytti että jos pääsisivät irti , alkaisivat vähintäänkin tapella . Se on pelottavan kuulosta . Mutta miesväki ei ollut moksiskaan . - Sitten rekeen ja matkaan .

Kautta aikojen on ollut tapana , että joulun hiljaisuus saa päätyä kirkosta tultaessa . Ajettiin kilpaa , isäkin innostui kilpaan mukaan . Sitä mentiin eikä meinattu . - Meitä tyttöjä pelotti reessä . Me mentiin makuulleen rekeen ja vedettiin veltit pään yli . Aina kun sieltä kurkisti , näytti jäljessä juoksevan hevosen turpa olevan aivan päidemme yläpuolella . Jotkut ohittelivat toisiaan , mutta meitä ei ohittanut kukaan .

Niin tultiin kotiin . Vasta illalla minä huomasin kokeneeni jotakin aivan erikoista . Olin päässyt joulukirkkoon ensi kerran elämässäni . Jotakin jäi sielun pohjalle , jotakin selittämättömän arvokasta .

Heija

Meijänperän hevosia

Olin hevostyttö aikoinani . Joten hevoset jäivät mieleeni tarkemmin kuin esimerkiksi lehmät . Kerronkin perukan hevosista vielä , osahan on jo mainittu .

Kylänsaarella oli Poku niminen tummanruskea ruuna , häntä ja harja olivat mustat . Mielestäni sillä oli hiukan isommat kaviot , mitä yleensä . Se voi olla mahdollista , sillä se oli venäläinen sodassa ollut hevonen . Poku oli verkkainen ja rauhallinen hevonen , ei ottanut juuri juoksuaskelta , paitsi silloin , kun Kylänsaarella oli tulipalo . Se oli haavoittunut sodassa , luoti oli mennyt säkän läpi . Sille kai tuli sota mieleen , sillä se laukkasi aivan hurjana laitumella , kun talo paloi . - Pokun verkkainen olemus sopi erittäin hyvin Kalle - isännän kanssa , sillä hän myös oli samaa sorttia . Vakainen ja harkitseva .

Alangolla oli Nopsa , sekin ruskea . - Minulla on luulo , että se oli Aution hevosen Lotan varsa . - Minä kun olin hevostyttö , niin melkein jokaisen hevosen kanssa sattui jotakin . Kerran Nopsa oli ollut meillä lainassa , oli tehty jotakin , missä tarvitsi parihevosta . Kun homma oli tehty , Nopsa piti viedä Alangolle . Minut pantiin siihen hommaan . Lähdin viemään Nopsaa ratsain . Mutta siitä ei meinannut tulla mitään , sillä , vähän väliä Nopsa käänsi päätään ja yritti hamuta jalkaani hampaillaan . Tietenkin minua pelotti . Piti ropsia sitä suihtiperillä turpaan , eikä se siltikään meinannut uskoa . Kun minä sain sen Alangolle , päätin että se oli viimeinen kerta , kun minä Nopsaa kuletan . - Jälestäpäin sain tietää , että Nopsalla oli sellaisia vinkeitä , että se pakkasi nipistelemään .

Aution Lotta oli vihaisen maineessa . Sitä väistettiin hiukan . Kerran , olin silloin toisella luokalla , Lotta oli köydessä pihalla . Meitä lapsia oli siinä useampia . Ruvettiin veikkailemaan , että kuka uskaltaa kävellä Lotan editse . Jokainen väitti uskaltavansa . - Minulle tuli ensimmäinen vuoro . Lähdin kävelemään . Pelotti aivan kamalasti , menin kuitenkin . Kun tulin sen kohdalle , katsoin sitä . En muista muuta kuin isot vihaiset hampaat . Lotta puraisi minua kasvoihin . Totta kai siitä tuli kamala häly . Vieno-täti juoksi apuun . Minä hevostyttönä koetin olla , niinkuin ei ihmeitä olisi tapahtunut . Naama oli veressä ja otsa ja poskipäät rikki . Kotonakin kauhisteltiin . Luulivat , onko minusta sellaisella naamalla huomenna kouluunkaan .

Mutta minähän halusin välttämättä mennä . Siihen mennessä olivat silmän ympärystät menneet jo aivan mustiksi . - Kun menin koululle , Kälviäisen Toini kauhistui ja kutsui Matinkin katsomaan . Kysyivät , mitä sulle on tapahtunut . Minä , vähän retevällä äänellä , hevonen purasi .

Sitten Junnon Hippuli . - Jälleen oli oltu Norossa niityllä . Minun piti viedä Vilippu kotiin ja tietenkin ratsain . Olin menossa Korventien kohdalla , ( Erolan peltojen jälkeen alkaa metsä Aholaan päin mentäessä ), kun huomasin , että Jumnnon Hippuli oli karannut . Se laukkasi meitä kohti . Hevoset alkoivat iukua ja Vilippu meinasi nousta takajaloilleen . Sillon minä huusin apua ja huusinkin kurkun täydeltä . Isä kerkesi hätiin . Onneksi .

Meidän Heija oli minulle kaikkein rakkain hevonen . Sadat kerrat ratsastin sillä ja aina se oli minulle kiltti . Kerran haettiin hevosia isän kanssa ja minä ratsastin Heijalla . Junnonperän tie oli lanattu sinä päivänä ja tie oli täynnä kiven muhkuroita . Heija käveli , tapansa mukaan reippaasti ja minä istuin huoletonna sen selässä . Yht'äkkiä sen kavion alle sattui kivi , se nyökkäsi kun kivi pisti kavion sisään . Minä olin selässä , enkä juuri pitänyt suitsista , tottakai putosin Heijan pään yli tiehen . Heija pysähtyi kuin seinään , eikä astunut päälle . Isä kertoikin , että hevonen ei astu ihmisen päälle vähässä kummassa .

Heija varsoikin meillä , mutta se ei ollut oikein äiti luontoinen . Se ei antanut varsan imeä . Varsaa syötettiin tuttipullolla . Se kasvoi ja siitä tuli ihan hyvä hevonen . Se myytiin Majanperälle .

Vilpun olen maininnut jo usein . Se ostettiin sukulaistalosta , ex maatalousministeri Juhani Hemilän iso-isältä , Mäkelän Jussilta . Vilpussa uskottiin olevan juoksija ainesta . Isä teki " kipakan " kilpa-ajoreen ja voitti yhdet kirkkoajot Vilpulla .

Kohtaamisia

Seutukunnallamme vaikutti nuoruusvuosieni ajan eräs merkillinen vesseli , Rauhalan koira . Se eli varmaankin pitkän elämän , koska muistan erään tapaamisen ajalta , jolloin olin alakoulussa . Toinen tapaaminen , mistä aion myös kertoa , tapahtui , kun olin kuudentoista .

Rauhalan koira oli nykykielellä sanottuna erittäin "viriili " yksilö. Sekarotuinen musta koira . Aina , kun tuli koirien "juoksuaika " , se ilmestyi maisemiin . Siitä ei oikein tykätty , sillä se taisi muutaman kerran saattaa meidänkin koiran kantavaksi . - Eihän sille olisi pitänyt olla vihainen , sehän vain toteutti ikiaikaista vaistoaan , mikä on Luojan säätämä . Eikä myöskään pelätä .

Yhtenä talvena meidän radio oli rikki , joten minun ei auttanut muu kuin kulkea Autiossa kuuntelemassa lastentuntia . Oli syystalvi ja illat jo pimenivät melko aikaisin . Lastentunti oli tosi mieluista kuunneltavaa , mutta niin oli myös Työmiehen tunti , mikä alkoi sen jälkeen . Enhän minä malttanut lähteä heti pois , vaan jäin kuuntelemaan myös sitä . Melko pimeä ennätti tulla ennekuin selvisin kotimatkalle . Lähdin kävelemään kotia kohti , mutta kauhukseni huomasin Pienensuon kohdalla , että Rauhalan koira oli tulossa tietä pitkin . Minua pelotti . -Viivyttelin ja mietin siinä , mitä tekisin . Autioon oli jo pitkä matka . Onneksi koira poikkesi pellolle ja väisti minua . Taisi olla niin , että sitä pelotti ainakin yhtä paljon kuin minua .

Toinen juttu tapahtui vuosia myöhemmin , kun olin ensi kertaa Tiikkaisen Kaisulla piikana . -Kaisu asui silloin Ketolassa , meidän perällä . - Olin kertonut joskus Kaisulle , että minulla on kitara . Olin ostanut sen Peltolan Uunolta . - Kaisu kiinostui kovasti ja kysyi toisinko sen lainaan hänelle joksikin aikaa . Hän aikoi kokeilla , oppisiko soittamaan . -Ei oppinut , joten sain viedä sen takaisin kotiin .

Oli syksy ja puintiaika , ihan pimeintä syksyä . Pimeä oli täysin musta . Ei näkynyt mitään , pyörässä ei ollut valoja . Ajelin hiljalleen ja varovasti että pysyisin tiellä . Tulin mutkaan , missä sijaitsee Alangon puimahuone . Jostakin kumman syystä minua pelotti aina sen kohdalla . Tuuli rutisi ja kohahteli sen laudasta naulattujen seinien raoissa . Siinä välähti mieleeni , että jospa vähän pidän ääntä , että en kuule rakennuksen kohinoita . Niin aloin hyräillä ja samalla vähän rimpautin kaulassani olevan kitaran kieliä .

Auta ja varjele ! - Hirveä rähähdys kuului juuri kohdaltani tien poskesta . - Enpä ole tainnut toista kertaa ampaista sellaista vaihtia Aution mäen päälle , kuin silloin tein . Siellä vasta huomasin että sehän oli ystävämme Rauhalan koira omilla retkillään . Säikähti varmaan yhtä paljon kuin minäkin .

Minä en tahtonut naurultani pystyä ajamaan loppumatkaa kotiin . - Siellä olivat puintimiehet juuri tulleet saunasta ja hölmönä katsoivat minua , kun yritin kertoa mitä oli tapahtunut .

Kerrompa toisenkin jutun Aution mäestä . - Kerran Elvi oli ollut jossakin kylällä . Hänkin kertoi pelänneensä siinä puimahuoneen kohdalla aina . Hän oli ajanut valottomalla pyörällä ja päättänyt ajaa kovaa vauhtia siitä ohi . Oli polkenut ja polkenut . Tie oli tuntunut muhkuraiselta ja raskaalta ajaa . Hän oli jo kerennyt manata , että ei tätä tietä saada ikinä kuntoon . Pyörän ratas oli jotenkin kummasti tuntunut rupeavan vastaamaan johonkin molemmilla sivuilla . - No , olipa huomannut ajaneensa montakymmentä metriä ojan pohjaa pitkin . Ei ihme , että oli raskasta polkea .

Pyhäinmiestenpäivä

Vanhaan aikaan tämä Pyhäinpäivä oli Pyhäinmiestenpäivä .

Eilen , yllättäen , tuli paljon lunta ja sähköt ovat olleet poikki koko päivän tänään , sytyttelin kyntttiöäitä , oli aikaa hiljentyä ja palata muistoihin .

Kun tuli Pyhäinmiestenpäivä , valmistauduttiin hiukan paremmin kuin normaaliin pyhään . Leivottiin pullan lisäksi ehkä kakku tai jotakin . Varattiin parempaa ruokaa . Siivottiin huoneet , matot lattialle ja liina pöydälle , varauduttiin , ehkä tulee sukulaisia kylään .

Aamulla laitettiin puhdas mekko päälle , miehet laittoivat myös pyhäisempiin . Jumalanpalveluksen aikaan vielä istuksittiin ja odoteltiin .

Kerran tulivat Mylykankaalta , isän Lempi-sisko perheineen . Kuului ajopelien ja hevosen äänet . - Mentiin ulos vieraita vastaan . Tervehdittiin kädestä pitäen ja toivotettiin tervetulleiksi . Miehet huolehtivat hevosen talliin . Siellä oli ylimääräinen parsi , joten hevonen pääsi sinne suojaan päiväksi .

Siirryttiin huoneelle , hiukan vieraanvaraisessa jäykkyydessä . Vieraiden päällysvaatteet laitettiin pihanpuoliseinällä oleviin nauloihin . Pyydettiin istumaan , kysyttiin , kuuluuko sitä kummempia . Vähitellen keskustelu vilkastui . - Me lapset istuttiin rivissä peräseinän penkillä ja ujosteltiin kamalasti . Tehtiin tuttavuutta nuorempien vieraiden kanssa . Tunnelma oli juhlallinen , ei sitä osaa kertoa . Lukijan täytyy panna mielikuvitus liikkeelle .

Pirtti huokui rauhaa , oli syksyn lyhyiden päivien aika , hiukan hämärää koko päivän .

Tällaiset vierailut kestivät tavallisesti koko päivän . Ensin juotiin päiväkahvit . Ruokaa laitettiin . Muistan miten oli karjalanpaistia , imellettyä perunalaatikkoa ja hernetuuvvia . Ai , että oli hyvää . Jälkiruuaksi soppa ja puuro .

Ruokailun loputtua istuttiin vielä pöydän ympärillä ja , Lempi-tädin ehdotuksesta laulettiin , "pyhäaamun rauha , hiljaa huokuilee , häly mainen viihtyy , taisto raukenee . Kuule juhlakellot , kaukaa kuminoi ...

Niin siinä päivän mittaan tunnelma vapautui ja jutut polveilivat asiasta toiseen . Tietysti piti muistella ainakin yksi kummitus - ja rosvojuttu . Isä kertoi " Kannaatan " ajoistaan .

Tällaiset vierailut olivat onnellisia ja hyviä . Kun vieraat lähtivät , jäi kova ikävä . Joka kerta toivoin , että olisivat olleet pidempään .

Metsästysjuttuja

-" Metsämies hän ompi oiva , riistamailla toikkaroiva . Hallilta ei pääsyt pakoon , telkitsi sen karjalatoon " . -Näin veli Heimo runoili kerran Paavolle .

Nyt en kuitenkaan kerro Paavon metsästysjuttuja , vaan isän . -Isä kertoi usein näitä juttuja ja aloitti aina ,- " oon sitä minäki metästäny ".

Kerran , kun hän oli vielä nuori mies ja asui kotonaan Autiossa , Heittolan Ansu oli kehunut , että Haapasaaren Ville se on hyvä ampumaan , kun se ampuu oravia päähän .

Isä oli ollut saven tai sonnan ajossa syksyllä . Oli ollut mukava pikku pakkanen , koivut kuurassa . Ajaessaan "kuorumia" hän oli huomannut , että iso parvi teeriä oli tullut suon takana oleviin puihin . Ne olivat viipyneet siinä aika kauan . Isällä oli tullut mieleen , että jos hakisi "luojikon ", olisikohan ne siinä vielä . Niin oli tehnyt ja siellähän ne olivat olleet edelleen . Isä oli ottanut "sihin" siitä kuorman päältä ja ampunut . - Ukkoteeri oli tulla rojahtanut alas . Kun isä oli ottanut sen , oli hän huomannut , että luoti oli sattunut keskelle otsaa . - Olipa sitä ollut mukava muistella useammankin kerran jälkeen päin . " Ampuuhan niitä oravia kuka vain päähän , vaan ampukaapa teertä keskelle ohtaa ". Toiset oli sanoneet , että kyllä se on ollut vahinko . Mutta isä oli vaan väittänyt , että kyllä hän otsaan tähtäsi . - Selitti aina kertoessaan , että " vahinkohan se oli tietenkin , mutta oli se niin mukava kehua ."

Talvella , suksikelien aikaan isä oli taas ollut metsällä . Oli ollut paljon lunta . Hän oli kuullut metsäkanan ääniä ja oli hiihellyt hiljalleen ääniä kohti , niinpä oli näkynyt yksi . No , tottakai , isä otti "sihin " ja ampui . Siihen se oli jäänyt . Isä oli ollut hyvillään , kun näin rupesi olemaan tuuria . Oli hiihtänyt saaliinsa luo ja pannut sauvat pystyyn lumeen , riisunut kintaat , ottanut repun selästä ja avannut sen . Sitten hän oli kumartunut ottaakseen linnun lumelta , mutta se olikin vironnut tokkurastaan ja hyökkäsi siivilleen . Pakoon se meni , ei auttanut mikään . Hiukan kuulema harmitti se saaliin menetys , kun oli palattava kotiin tyhjin käsin .

Vaan eipä mitään , tuli taas seuraavana sunnuntaina hyvä "metästys" keli . Piti lähteä korjaamaan se edelliskertainen vahinko . Hän oli suunnistanut samoille seuduille , kuin edellisella kerralla . Ja siellähän oli löytynyt "mehtikanoja " . Varovasti oli pitänyt liikkua , että varmasti onnistaisi . Oli pamauttanut , ja taas ensi laukauksesta saalis putosi . Isä oli siitä edelliskertaisesta viisastunut , eikä ollut ruvennut riisumaan kintaita ja ottamaan reppua selästä , vaan oli syöksynyt suoraa päätä lintuun käsiksi , niin että pyssy ja sauvatkin oli lentäneet hujan hajan .

MUTTA . Nytpäs kävikin niin , että tämä saalis ei yrittänytkään pakoon , sillä se olikin "pankkojäässä" . Se oli varmaan se edelliskertainen " mehtikana ". Sen kertaista ei näkynyt mailla ei halmeilla .

Nuo isän metsästysreissut olivat "järkiään "erikoisia jokainen . - Isä oli jo kuusissakymmenissä , kun hän innostui Syrjälän Jaakon kanssa metsästämään oravia . Kerrankin lähtivät , oli kamalan kylmä ilma . Laittoivat vaatetta päälle . Hyvän näköisiä , pompat päällä , kun suunnistivat metsään . Oravia oli löytynyt , yhden kanssa oli tullut hankaluuksia . Se oli jäänyt pitkään kuuseen . Eihän sitä voinut jättää sinne kuuseen , hyvä saalis . Jaako oli riisunut pompan päältään ja kiivennyt kuuseen . Se orava olikin ollut hengissä , haavoittunut . Se oli tarttunut hampaillaan Jaakon peukaloon . Jaako oli pudistellut kättään ja orava oli tipahtanut alas ja isä oli saanut kiinni sen . No hyvinhän siinä kävi , loppujen lopuksi . - Jälestä päin Jaako arveli , että se kuusi oli ainakin kolmekymmentä metriä korkea . Lieköhän ollut .

Pyykillä

Pyykinpesu oli niin työlästä hommaa , että siitä kirjoittaminenkin tuntuu työläältä . Puhtaus oli puoli ruokaa silloinkin . Jos kirjoittaisin teille , rakaat nuoret , koko touhun , niin tulisi sekin tieto kerrottua . Toisaalta lieneekö siinä kertomista , jokainen tietää , että jos ei ole konetta , pestään käsin . - Tilapäisesti se kyllä käy nykyisinkin , mutta jos aikoo pestä jatkuvasti olisi oltava tarvittavat välineet . - Kuten , muuripata , pari saavia , pyykilauta survomis korento ( pulikka ) ja ties mitä .

Silloin ennen ei ollut keinokuituisia vaatteita , joten tällainen pyykin peseminen onnistui erinomaisesti . Jos erehtyisi käsittelemään jonkun vaikka akryyli vaatteen tällä menetelmällä , tuloksena olisi epämääräinen mykkyrä , mitä ei saa millään opilla oiottua .

Aivan ensiksi laitettiin vaatteet likoon jo edellisenä iltana , valkoiset ja värilliset erikseen , luonnollisesti . Sitten seuraavana päivänä pyykki pestiin pyykkilaudalla hangaten ja käyttäen pyykkisaippuaa . Sen jälkeen ne laitettiin muuripataan kylmään veteen mihin oli lisätty lipeää . 50-luvulla alkoi tulla myös pyykkipulvereita . - Padan alle sytytettiin tuli ja pyykit kiehutettiin . Puhdasta tuli , varmasti . Huuhdottiin moneen kertaan . Viimeisen huuhteluveden tuli olla ihan kirkasta . - Jotkut menivät tässä liiallisuuksiin , kuten muistan Kaarinan kertoneen , että Viialan Fanni maisteli pyykkejä , oliko niissä vielä saippuaa tai lipeää . Kaarina oli siellä kotiapulaisena . Samaten muistan , miten Luttis Sulo oli kertakaikkiaan ottanut moisesta itseensä ja jättänyt pyykin teon sikseen . Että "hänen pyykkejä ei kyllä maistella ". - Sulo oli töissä milloin missäkin talossa , osasi naisten töitä .

Pyykki oli todella puhdasta , ei jäänyt mitään bakteereita . Ei voinut käydä niinkuin nykyajan pyykille saattaa käydä , jos unohtuvat märkinä läjään . Saattaa tulla outo haju , mikä ei lähde kovin helpolla pois .

50-luvun loppuvuosina pyykkipylverit kehittyivät koneille sopiviksi , samalla ne muuttuivat käsipyykkiin sopimattomiksi . Minäkin sain pulveriallergian mikä on ja pysyy elimistössä . Parasta olla altistamatta ihoaan näille aineille . Silloin opin haudutuspyykin . Siinä jätetään pois tämä laudalla hankaaminen . Liotetut pyykit kuumennetaan hitaasti ja kiehutetaan . Tämäkin oli hyvä menetelmä .

Sitten se kevennys . - Meillä pyykipaikka kesäisin oli laitumien keskellä pyykkiroopilla . Aina sitä aluetta ei oltu aidattu , joten lehmät saattoivat tulla sinne , jos poistui paikalta . Jostakin syystä saippuavesi oli erittäin mieluista lehmille . Kerran taas ne olivat päässeet tekemään tihutöitään . Kun Elvi meni paikalle oli siellä Lemmikki purra vätkyttämässä Elvin uutta kesämekkoa . Mekko oli ollut aidalla kuivumassa . Elvi sieppasi mekon ja huomasi sen täysin repaleiseksi ja käyttökelvottomaksi . Sillon sovut särkyi . Elvi lähti Lemmikin perään ja huiski sillä mekon riekaleella Lemmikkiä pitkin selkää . Sai siinä Lemmikki vauhtia kinttuihinsa .

Sen jälkeen pyykkipaikan ympärille tehtiin kunnollinen aita .

Sukulaisissa puolin ja toisin

Tuossa kuvassa on Kyllösen vanha lipasto . Sen on tehnyt Jussi-sedän veli . Muotokuva tuossa keskella on Anna-tädistä ja etualalla tädin itse tekemä koristetyynynpäällinen , luultavasti 20-luvulta .

Paljon on muistoja noissa esineissä , kuka kaiken voisi kertoa . Muistan ne niiltä ajoilta , kun kesäisin kävin sukuloimassa Kyllösellä . Kyllä siellä oli ihanaa . Täti hoiti ja passasi ja piti hyvänä . Kai sääli orvoksi jäänyttä . Minä onnelisena otin vastaan kaiken hellyyden . Äidin menetys oli vielä niin likellä .

Keväällä , kun koulu loppui , joka kesä monina vuosina , sain luvan mennä Kyllöselle kylään . Ei siinä taittu sen kummemmin sopia vierailuista , minä vain menin . Aune muisteli , että Jussi-setä oli katsonut ikkunasta ja sanonut , sieltähän näkyy Erolan vanhaemäntä tulevan . Lupa oli olla viikko , mutta enhän minä olisi millään halunnut mennä takaisin kotiin niin pian . Kun menin kotiin , en puhunut enkä pukahtanut , vaikka kuinka kyselivät kuulumisia . Siinä ihmettelivät , miksi se on pahalla tuulella aina kun tulee kotiin . Ei tullut mieleeni kertoa , että mökötin , kun piti liian aikaisin tulla pois .

Leikittiin aivan tauotta . Rihmokentällä oli aivan ihana vihreä ruohikko . Siellä mielikuvitus sai siivet . Joka kerta käytiin myös Lampelassa . Mummu tykkäsi , kun käytiin . Kerran leikittiin Liisan kanssa kotia saunan luona rannassa . Eihän Lampelassa ollut leikkikaluja , mutta meilläpä riitti mielikuvitusta . Tyhjät perunalaatikot olivat huoneita ja kengät vauvoja . Saatiin mummulta joitakin vaatteita ja käärittiin "vauvat" niihin . Hyvä oli leikki . Yks'kaks' huomattiin , miten joessa alkoi polskahdella . Me ruvettiin ihmettelemään , onko siellä noin paljon kaloja . Mutta se olikin Eino-setä . hän istui pellon pientareella ja heitteli pieniä kiviä veteen , narratakseen meitä .

Yhtenä kesänä , muistan kun vanhaa säästöpankin taloa rakennettiin mentiin sinne rakennukselle Liisan kanssa . Kiipeiltiin tellinkien päällä ties miten korkealla . Sinne ei oltu pantu mitään esteitä , joten me käytettiin tilaisuutta hyväksemme . Kaipa sen oli joku nähnyt , sillä yritettiin seuraavanakin iltana mennä sinne , mutta sielläpä olikin jo laitettu puomit eteen ja iso kyltti "asiattomilta pääsy kielletty" .

Ostin 1951 kyläillessäni kaupasta paperinuken . Se on vieläkin tallessa . Se on aivan ihana nukke . Panin sen talteen ja ajattelin , että sitten kun minulla on oma tyttö se avataan seuraavan kerran , kun hän on 11-vuotias . Niin tehtiin , kun Riitta oli sen ikäinen , samaten kun Sanna tuli siihen ikään ja myös Anni ja Emmi . Nukke on 57-vuotias nyt ja olemme leikkineet sillä kolmessa polvessa . Jokainen meistä on myös tehnyt sille vaatteita . Katselin sitä eräänä päivänä viime viikolla ja huomasin miten muoti on muuttunut jopa niissä nuken vaatteissa .

Tähän sopii myös eräs Aunen ja Elinan muistelus . - Oli ollut joku 40-luvun loppupuolen kesistä . Elina muisteli , että he olivat melko pieniä tyttösiä . Olivat tulleet meille kesävierailulle . Ja kesä oli kaunis ja lämmin , niinkuin kaikki nuo kesät . - Ihmettelin eräänä päivänä miten kaikkien noiden vierailujen aikana oli tosi ihana kesäinen sää , oliko kesät silloin sellaisia . Selvisihän se , kun aikani mietin . Yksinkertainen selitys on , että eihän sitä menty kylään huonon ja sateisen sään aikana . -

Elina muisteli , miten ihana oli nukkua verannon päällä . Oli naurettu ja kikatettu joka ilta niin ,että isä oli käynyt sanomassa , alkakaahan jo nukkumaan . Sitä oltiin monta päivää aina kylässä . Oli ollut puhe , että kotiin mennään Niemiahon Antin ( posti Antti ) kyydissä kotiin, niikuin oli tultukin. Antti lähti matkaan aina hyvin aikaisin , joten piti mennä Niemiaholle yöksi .

Jotenkin oli käynyt niin , että Aune oli viipynyt jossakin leikkimässä meidän kanssa , Elina ja Vieno olivat arvelleet , että tulkoon Aune huomenna meidän isän kyydissä , kun isällä on kokous . Olivat lähteneet Niemiaholle , Vieno myös oli menossa kirkolle .

Mutta ei sellainen järjestely ollut ollenkaan Aunen mieleen , ei sinne päinkään . Hän kun oli vielä koti-ikäväinenkin . Kamala itkuhan siitä oli tullut . Mitkään neuvottelut eivät myöskään kuuloonkaan . Paavon oli pitänyt lähteä viemään Aunea Niemiaholle . Oli lähdetty polkupyörällä ja kun oli sota-ajan jälkeinen aika , pyörässä ei ollut kumeja . Kumin paikalle oli kierretty jotakin köyttä tai narua . Joten kyyti ei ollut kovin loistelias . Melkoista kolinaa , Niemiaholle kuitenkin päästiin .

Siellä oli yövytty vintillä ja emäntä oli herättänyt tytöt aikaisin . Oli päästy Antin keisien takaistuimelle .

Niinhän se oli vihdoinkin alkanut kotikirkon torni näkymään maiseman yllä . Se oli ollut Aunesta niin ihana näky , että oli tullut itku pelkästä ilosta .

Polle

Kerronpa pienen jutun Pollesta . Se oli vanha ruuna Autiossa aikoinaan ollut . Varmaankin se oli enemmän Alangolla , mutta myöskin meillä . Olisiko ollut yhteinen . Polle oli iso tumma hevonen , rauhallinen , kai jo ikänsä takia .

Yhtenä kesänä Polle oli meillä heinäntekoaikaan . - Oli kaunis , lämmin kesä . Mitähän varten en muista yhtään ainoaa kylmää ja sateista kesää? Oltiin oltu Norossa heinänteossa . -Noron pellot ovat kahta puolta tietä , meiltä Aholaan päin .- Heinät oli seivästetty ja lähdettiin kotiin iltapäivällä . Otettiin kotiin vietäväksi kaikki työkalut ja tavarat , kuten viikatteet , haravat ja muu sellainen . Paavo otti kantaakseen tyhjän tappivakan ja lähti kävellen kotiin . Isä nosti minut Pollen selkään ja sanoi , että Polle ei tarvitse suitsia , sillä se osaa itse kotiin . Isä aikoi tuoda Heijan ja haravakoneen .

Minä lähdin Pollen kanssa ja hyvin se tiesi minne päin piti lähteä . Oltiin menossa siinä Suojalan kentän kohdalla kaikessa rauhassa . MUTTA . Paavollapa oli olleet metkut mielessä . Hän oli pannut sen tyhjän tappivakan päähänsä ja odotti sen alla , kunnes oltiin Pollen kanssa kohdalla , nousi ojan penkalta kamalan möläyksen kanssa .

Sillon kyllä Pollen rauhallisuus katosi . Se ryntäsi kamalaan laukkaan . Minä onneton pidin sen harjasta kiinni ja suorastaan makasin sen selässä , että en putoaisi . Polle sen kun paransi vauhtia . Se kääntyi suoraan Erolan pihaan . Minulla välähti siinä pihalla mieleeni , että miten tässä käy . Onneksi oli makuullani sen selässä , enkä lyönyt päätäni oven kamanaan , sillä se hyökkäsi suoraan omaan parteensa tallissa . Kyllähän minä siinä vähän säikäyksissäni ällistelin , että miten tässä näin kävi , siis ei mitenkään .

Kun Paavo oli saanut asiaankuuluvat nuhteet ja asia oli puitu , se rupesikin naurattamaan meitä . Minunkin vihastumiseni laantui , kun ajattelin , olikohan Polle juossut vuosiin , niinkuin nyt . Ja oli kai se ollut varmaan hassun näköistäkin .

Hevosesilla

Ennen kun leikittiin hevosta , yritettiin miettiä , mikä olisi leikin nimi . No siitä tuli hevosesilla , kun ei kieliopin taitoja ollut .

Aasinsiltahan se siinä oli taas . - Nyt aion kuitenkin kirjoittaa meidän perän hevosista . Hevonen kun oli niin tärkeä .

- Tässä on entisen Aholan Anjan kertomaa . - " Meidän ensimmäinen hevonen oli Liisa , Liisukaksi sanottiin . Se oli pieni musta hevonen , ostettu Kuivikolta sota-ajan jälkeen . Se oli jo vanha ja kankeajalkainen , ollut sodassa mukana . Se putosi kivillä täytettyyn kaivoon Suojalan kentällä olleessa haassa . Loukkasi itseään niin pahasti , ettei siitä toipunutkaan . Haanpään Liisa sitä kulki hoitamassa , lopuksi se piti lähettää teurastamolle. Seuraava hevonen oli nuori , punaruskkea Panu , ostivat sen Siltalan Jaakolta . Se oli suuri raisu hevonen , kovasuinen kuin mikä ja arka . Halusi aina karata kun sen pysäytti , joten piti muistaa sitoa kiinni joka kerta .

Kerälän Heikki toi sitten vaihtajan , mustilaisen , ja Panulla vaihtoivat Sukke -nimisen hevosen . Panu joutui Piippolan Jarvaan . Sukke oli tosi laiska . Ruskea sekin , mutta riski työhevonen . Kun talvella oli tuiskujen jäljiltä niitä "möykkyjä" tiessä , ruukasi Sukke mennä itse sen kohouman ohi ja pysähtyä siihen , että reki jäi keula pystyyn . Isä ruukasi räpsäyttää Sukkea suitsilla ja sanoa , että meehän siitä , että mekin päästään ! Sitten tuli vaihto Heijaan isäsi ehdotuksesta . En tiedä sitä kauppaa tarkemmin , oliko Heija tarkoitus laittaa teurastamoon , vai mikä , kuitenkin Sukke oli raskaampi hevonen ja se meni teurastamoon , ja Heija tuli meille . Heija oli meillä hyvin tykätty hevonen , Siinä oli vain se vika ettei sitä saanut kiinni jos ei ollut panta kaulassa . Minäkin monta kertaa hain sen haasta ja piti varautua ottamaan heti pannasta kiinni kun tarjosi leipäpalaa , muuten se pyörähti poispäin ja potku oli herkässä . Teurastamoon kai Heijakin joutui täysin palvelleena .
Viimeinen hevonen Aholassa on ollut Poku tai Polle . Siitä en tarkemmin tiedäkään kun se oli "jälkeen minun aikaani" ostettu .

Pienesaaren ensimmäinen hevonen oli Vipu , tummanruskea , mustahäntäinen ja-harjainen iso hevonen . Samanvärinen kuin Kylänsaaren Poku .
Toinen hevonen Pienelläsaarella oli Veija , hyvin vaalea , iso hevonen sekin . Sen ostivat Matinahosta Haapavedeltä , Matin siskon pojalta Väinö Launikselta .
Pienensaaren Matti ruukasi tehdä omintakeisia luokkia , A:n mallisia . Paavo osaa tarkemmin sanoa minkälainen se oli .

Syrjälässä oli Esko niminen , vaalea hevonen . Jaako osti sen varsana Haapasaarelta Sydänmaasta . Sekään ei mitenkään vireä ollut . Kerran oltiin heidän kyydissään , Toini ja minä , joulukirkossa , eikä se ollut mitään kilpa-ajoa se kotiin tulo . Oli jo puolessa päivä , ennenkuin pois selvittiin . Onneksi oli lauha ilma , ois muuten palelluttu sillä reissulla .
Tässäpä sulle hevostietoa , poimi siitä käyttökelpoiset asiat ! "

Siinäpä oli tietoa paljon enemmän kuin tiesin . - Heijasta muistan , että meillä ei tarvittu kahta hevosta , kun oli ostettu traktori , niin se jouti myyntiin . - Syrjälän Eskosta muistan Paavon kertoneen , että kerran Jaako oli ollut siirtämässä paljaita kärryn rattaita . Eskohan oli huomannut erilaisen tilanteen ja oli lähtenyt juoksuun . Jaako oli roikkunut suitsissa pitkän matkaa , ennenkuin Esko oli pysähtynyt . Jaako oli moisesta tempusta suuttunut ja sanonut , minä kuritan sinua Esko . Oli kopsinut muutaman kerran Eskoa turpaan .

Taidanpa jatkaa huomenna näitä hevosjuttuja , niin jaksatte lukea .

Pikilappu

Kun oli puutteen ajat sodan takia , isän suutarintaidot olivat arvossaan . Kaupoista ei juuri kenkiä saanut syrjäkylillä . Jos halusi ostaa tehdastekoset kengät , piti niitä mennä hakemaan Oulaisista asti . Ja kortillahan ne olivat , joten kuponkeja piti olla .

Isä suutaroi yleensä talvisaikaan , pitkinä iltapuhteina . Suutaroimispaikka oli pihanpuoleisen ikkunan edessä . Se oli tarkkaa hommaa , joten ikkunasta tuleva valo oli tarpeen . Kun ilta pimeni , öljylamppu siirrettiin suutaroimispaikan likelle .

Penkillä oli nahaksia , lestoja , pikilankaa , puunauloja , naskali , purasin , raspi , pikilappu ja ties mitä tarpeellista .

Muisteltiin Autio Yrjön kanssa , että pikilanka punottiin varmaankin hampusta . Kaksi lankaa punottiin yhteen polven päällä kämmenellä työntäen . Vielä erillään olevat langat pidettiin vasemmassa kädessä . Langan päähän laitettiin sian harjas ikäänkuin neulaksi , lopuksi lanka piettiin . Se oli erittäin kestävää .

Yleensä , kun isä suutaroi , siihen ei saaanut mennä likelle . Ommel tehtiin kahdella langalla yhtäaikaa . Naskalilla pistettiin reikä ommeltaviin nahkoihin ja langat työnnettiin samasta reiästä vastakkaisiin suuntiin . Ne vedettiin tiukasti paikalleen molemmilla käsillä yhtäaikaa . Isällä oli naskali oikeassa kädessä tämän vetämisen aikanakin , joten jos joku oli siinä likellä , oli vaarana saada naskalin pisto . Isä väitti , että ei siinä jouda varomaan , onko siinä joku .

Kerran , kun isä suutaroi , Kumpulaisen Reino tuli käymään . Siinä rupattelivat kaikenlaista . Taisipa Reino soittaa mandoliiniäkin . Kohta hän lähti kotiinsa .

Isä aikoi ruveta pikeämään lankoja , mutta pikilappua ei löytynyt mistään . Isä jo sanoi , pitääkö tässä tosissaan karehtua . Vaikka minä miten kiellän , aina siihen joku kerkiää . Nyt ootta vieny sen pikilapun . Me väitettiin , että ei ole viety .

Ei sitä löytynyt mistään .- Isä sanoi , että kuunnellaan iltauutiset ensin ja sitten kai ei auta muu kun tehdä uusi lappu .

Kohta porstuan lattia kolisi ja Reino pistäyty ovesta sisään hyvin naurussa suin ja sanoi , onko tätä kaivattu . Näytti isän pikilappua . Hän oli käydessään vahingossa istunut sen päälle . Se oli tarttunut housun persuksiin ja kotona vasta oli huomattu . - Arvelin tuoda heti , että suutarointi ei jää kesken .

Kyllä siinä naurettiin makeat naurut asian tiimoilta , vielä monta kertaa jälkeenkin päin .

P.S. Löysin netistä pikilangan teko - ohjeen . Se oli samanlainen , kuin muistan isä tehneen. Tuo minun selostus oli vähän sinnepäin .

Tuku tuku lampaitani

Meillä oli aina lampaita , ei niikään harrastuksen vuoksi , vaan ne olivat todella hyötyeläimiä . Liha oli hyvää ja omavaraistaloudessa todella tärkeää . Lampaat karitsoivat kevättalvella . Karitat laidunsivat emän mukana kesäkauden ja olivat syksyllä sopivia teurastettavaksi . Nuoren lampaan liha on todella hyvää .

Toinen asia , minkä vuoksi oli kasvatettava lampaita , oli villa . Villa kehrättiin langoiksi ja kudottiin sukiksi , lapasiksi villapaidoiksi ym . Aikaisempina vuosina se kehrättiin kotona , mutta sitten villa lähetettiin kehräämöihin kehrättäväksi . Ja kudotettiin kutojalla . Pitäjässä oli muutamia kutojia , jotka kutoivat koneella . Sukkia kutoivat jotkut naiset kylällä , ihan elinkeinokseen . Tyttöjen ja naisten pitkän villasukan kutominen oli suorastaan taitolaji . Se ei onnistunut jokaiselta . Meillä oltiin sen verran nuoria , että villavaatteiden neulominen ei onnistunut . Oli aivan riittämiin tekemistä , että selvittiin talousaskareista ja navetoinnista .-

Lampaan karitsat ovat ihania otuksia . Muistan aivan erityisesti yhden . Se oli 50-luvulla . Minäkin olin jo tullut siihen ikään , että olin navetoimassa päivittäin . - Silloin oli alettu jalostaa Suomenlammasta , hyvällä menestyksellä . Lampaiden koko kasvoi ja ne saattoivat tehdä kaksosiakin . Kerran yksi emä teki kolmoset , mutta ne olivat niin pieniä , että ainoastaan yksi jäi henkiin , pienin niistä , kissan kokoinen . Siitä tuli heti kaikkien lemmikki .

Sinä kevättalvena meidän navetassa naurettiin paljon . Annettiin tämän lemmikin juoksennella irti navetassa ja joka paikassa . Kerran lähdin hakemaan jotakin huoneelta , menin tietenkin juosten . Karitsa juoksi perässä suoraan tupaan niin kovaa vauhtia , että jalat eivät pitäneet . Se liukui suoraan peräseinällä olevan sängyn alle . Sitten lähdettiin navettaan takaisin vielä parempaa vauhtia . Se pinkaisi minun edelle ja suoraan avonaisesta ovesta karjakeittiön perällä olevaan maidonjähdytysaltaaseen . Oijoi! Usein se juosi yllättäen lehmien ruokintapöydille ja säikytti lehmät .

En muista oliko tämän lemmikin kohtalo sama kuin useiden muiden karitsoiden . Isä opetti meitä . Älkää kiintykö liikaa mihinkään kotieläimeen , että siitä ei olisi liian raskasta luopua . Se opetus oli hyvä , ilman tätä opetusta olisi joutunut itkemään monet itkut .

Herätyskello

Korjaushommia

Meillä oli iso herätyskello , kiiltävä ja komea ja se kun pärähti soimaan aamulla , varmaan kuurokin olisi herännyt . Se oli yksilö . Kyllä minä tykkäsin siitä , olisin halunnut vetää sen , mutta ei puhettakaan . Ei kello ollut lasten leikkikalu , ei missään tapauksessa . Vieteri kuulema katkeaa , jos taitamaton vetää .

Siinähän kävi tämän tästä , että niinkin ammattitaitoinen kellon vetäjä- kuin isä väitti olevansa - katkaisi vieterin . Korjattavaksihan se piti viedä , aina ja aina uudelleen .

Vihdoin viimein isä kyllästyi ja osti uuden kellon . Ei se minusta ollut läheskään sellainen , kuin entinen .- Vanha kuitenkin jouti vintille romulaatikkoon .

Minä sen sieltä kerran löysin ja aikani kun kääntelin sitä , tulin siihen tulokseen , että minun varmaan täytyy korjata se . Kyllä se isä ilahtuisi , jos saisi tuon vanhan kellon pöydälle . Olin ihan varma että se ei ole konsti eikä mikään korjata se . Kumma , kun isä ei edes avannut sitä , pani vaan romulaatikoon .

Minähän panin toimeksi . Tiesin miten kello avataan , ei tarvitse mitään työkalujakaan . Hetihän minä huomasin , että jousi oli poikki . Poishan se on otettava , ennenkuin sen voi liittää yhteen takaisin . - Mutta voi hittolainen , jousi pimahti suoraksi . Minäkös hädissäni yritin jos millä opilla survoa sitä paikoilleen . Ei se mennyt . Jotenkin , suurella vaivalla sain tukittua sen kellon sisään sikinsokin , laitoin takakannen paikoilleen . Kyllä meinasi jo kiire tulla , mitäs jos joku näkee . -Piilotin sen kaikkein alimmaiseksi romulaatikkoon .

En olekaan senkoomin korjaillut kelloja , vaikka mulla tuppaa tulemaan silloin tällöin luuloja , että voisin tehdä sitä ja tätä ja vieläpä osaisinkin .

Pussihousut , jatsarit ja riukuvarsisaappaat

Mitä te rakkaat nuoret naiset sanoisitte , jos vastaan astelisi raavas uros pussihousuissa ja jatsareissa . No varmaan riemusta hyriseisitte , millä tuon itselleen saisi ihan ikiomaksi .

Jos totta puhun , olen ikäni ihmetellyt noita muodin oikkuja . Kuka onneton tuollaisetkin keksi . -Vanhoja kuvia tai kuvastoja kun katselee , huomaa , että ne ovat yleistyneet vähän ennen viime sotia ja 40-luvulla niitä oli paljon mm. sotilas asuissa .

Mitään noin hullunkurista , kuin pussihousut , ei varmaan ole ollut kuin joskus keskiajalla , jolloin miehillä oli jopa röyhelöitä . - Vaatetuksen suhteen olemme täysin laumasieluja . Saatetaan vannoa , että tuota en ikikuunaan laita päälleni , mutta kappas vaan kun aika kuluu , miten käykään .

Isä teetti Remes Aapelilla oikein diakonaalista housut ja niihin laitettiin heti tekovaiheessa ratsupaikat . Hyvät oli , ihan mittojen mukaan . Vuosia ne kestivät , kunnes se muoti oli auttamattomasti ohi . Luulisin , että Paavo ja Heimo eivät koskaan käyttäneet pussihousuja .

Sensijaan , ainakin Paavolla oli jatsarit , oikein ryppyvartiset , toiselta nimeltään haitarivartiset . Tehtaalla jo rypyt prässätty varsiin ja oikein kiiltäväksi käsitellyt . Itseasiassa tavallinen jatsari oli normaali musta saapas , ihan samanlainen kuin nykyisinkin .

Sitten nuo vasemmalla kuvassa olevat saappaat olivat , riukuvarsisaappaat . Niissä oli pitkä yli polven ulottuva varsi , mikä yleensä käännettiin alas . Tarkoitus oli kai , että jos kuljettiin , tai tehtiin töitä paksussa lumessa , ne saattoi nostaa polvien suojaksi . Käännettävän osan takana oli nahkainen nyöri , kai ihan koristeena . Oli se varsi kyllä halki siitä takaa , joten kai sillä säädettiin varren leveyttä .

Muistan , miten Kumpulaisen Reinolla , naapurista , oli pussihousut ja jatsarit . Housujen sääriosa oli niin kapea , että ihan ihmetellä sai , miten jalka mahtui niihin . Kun taas pussit oli aivan muhkeat . Jatsarien varret oli kovasti rypytetty ja tiukat nekin , että näkymä oli kaikkea muuta kuin upea . Melkein kuin tikkunekku olisi kävellyt . Autio Yrjö tuossa sanoi , että joka miehellä ne piti pussihousut ja jatsarit olla .

50-luvulla tämä muoti alkoi olla ohi , samoin kuin lapikkaat . Minulla oli viimeiset "nokkasaappaat"alakoulussa . Sitten alettiin käyttää kumisaappaita ja monoja talvella . Kesällä käytettiin "lipposia",nahkaisia tai kankaisia pikkukenkiä .

Muistelempa Kumpulaisia . Heillä oli mökki Erolasta Sydänmaahan päin Aholaa vastapäätä . Miinalle ja Antille oli syntynyt seitsemän lasta . Siihen aikaan minkä minä muistan , olivat tytöt vanhimmasta päästä jo pois kotoa , yksi , Martta niminen oli kuollut keuhkotautiin , samaten isä Antti . Kotona olivat Reino , Ville ja Eeva . Villekin joutui parantolaan keuhkojen takia .

He kaikki kävivät usein meillä , samaten me käytiin heillä . Kerran oli oikein kova pakkastalvi , Reino oli jossakin töissä . Silloin Miina ja Eeva tulivat asumaan meille joksikin aikaa . Isä kulki pöllin ajossa ja oli päivät pois . Miina käytti tilaisuutta hyväkseen ja pesi pyykkiä . Vaatteita kun ei ollut paljon muuta kuin mitä päällä oli , täytyi pestä kaikki mitkä suinkin voi . Niinpä Miina pesi ainoat alushousunsa ja laittoi ne uunin lehokseen kuivumaan . Isä tulikin sinä päivänä vähän aikaisemmin kotiin . Rupesi siinä ripustelemaan kastuneita työvaatteitaan kuivumaan . Isä rupesi ihmettelemään , että kenen "huvilan verhot" ne siinä on . Miinahan tietenkin häkeltyi pahanpäiväisesti . Onneksi isä meni menojaan , varmaan hevosta ruokimaan ja Miina kerkesi viedä pyykkinsä piiloon .

Eeva ja Vieno olivat saman ikäisiä , iloisia ja kovia laulamaan . Eevalla oli kaunis , sanoisiko sensuelli ääni . Yritin matkia sitä , huonolla menestyksellä . Samaten Reinolla oli ääni kerrassaan komea . Hän soitti mandoliinia ja lauloi - "ja punikki se vuorelle astui , punalippu oli kädessään , impin silmissä kylmeni lämpö , sydän sai salapistoksen ."

Teistä moni ei varmaankaan tiedä , että Reino on Lea Lavenin isäpuoli . Iäti minä ihmettelen sitä asiaa , kuinka Lean ääni on juuri samaa tyyppiä kuin Reinon ja Eevan ääni . Onko se luonnon valintaa , vai mitä .

Kyllimarjaana

Siinä Perjakan luut romahti

Mistähän lie peräisin tuokin sanonta . En tiedä , mutta hyvä aasinsilta tähän juttuun .

Autiossa oli Perjakka niminen lehmä ja meillä oli Siro , tyttärensä . Ei ollut Siro siroa nähnytkään , sen kummemmin kuin emänsä . Kumpikin olivat romuluisia vaaleanruskeita sarvipäitä . Naamakaan ei ollut liialla komeudella pilattu . Mutta hyvälypsyisiä olivat , väliäkös ulkonäöllä . Siro oli luonteeltaan kiltti , mutta Perjakka , peijakas , oli aitomus .

Silloin 40-ja 50-lukujen vaiheessa lehmät laidunsivat " väljän päällä" , kuten jo kerroin aiemmin , muistaakseni . Tien kahtapuolta oli riukuaidat ja joka talon pihaan oli portti . Lehmät laskettiin ulos ja niitä saateltiin jonkun matkaa .- Keväällä laidunkauden alkaessa , ne saateltiin metsään asti muutamana päivänä , että ne oppivat muistamaan minne pitää mennä .- No jos niitä ei saateltu kovin kauas ne rupesivat syömään tien poskessa . Perjakka oli joskus oppinut avaamaan portit , se laittoi toisen sarven riu'un ala- ja toisen yläpuolelle ja nosti ri'un syrjään . Toiset lehmät odottivat takana , kun Perjakka aukoi portit . Siitä pihaan vaan . Opittiin vahtimaan , milloin ne tulevat , eikä päästetty Perjakkaa mielityöhönsä .

Iltasella lehmät oppivat itse tulemaan kotiin . Siinä vaan oman navetan kohdalla otettiin omat ja laitettiin muiden lehmät menemään eteenpäin . Lehmille annettiin makupaloja navetassa , niin ne tulivat mielellään kotiin , kun tiesivät saavansa jotakin . Lehmät poikivat yleensä keväällä silloin , joten utareet täyttyivät ja ne tulivat lypsettäviksi .

Useimmissa taloissa navetat olivat 5-6 lehmän navetoita . Karsinat muutamalle vasikalle , lampaalle ja sialle . (Oli toki isojakin taloja , joissa oli tosi isot karjat ja navetat .)Ei ollut ruokintapöytiä . Heinät laitettiin parteen lehmän eteen . Piti osata laittaa sopivasti , muuten lehmä sotki niitä jalkoihinsa . Juottaminen tapahtui sankolla ja piti olla paljon lämmintä vettä , koska juottaminen tapahtui vain kaksi kertaa päivässä . Lehmä juo paljon , eikä näin ollen kylmä vesi tullut kysymykseen . Annettiin myös jauhoista valmistettua suurusjuomaa .
Vesi nostettiin vinttikaivosta . Sanko jäätyi talvella paksuksi möykyksi .

Vasta poikineille ja hyvälypsyisille tehtiin myös apetta . Se tehtiin olkisilpusta tai ruumenista . Sen valmistuksessa tarvittiin suuri amme . Siihen laitettiin kerroksittain silppuja ja jauhoja . Lopuksi kaadettiin päälle kiehuvan kuuma vesi . Amme peitettiin olki - ,tai heinäkerroksella . Tämä tehtiin aamulla illaksi ja illalla aamuksi . Hyvin hautunut ape tuoksui ihanan imelälle . Jos olisin ollut lehmä , olisin odottanut sen saamista .

Siihen aikaan syntymä ja kaiki siihen liityvä oli "tabu", niin ihmisen kuin eläimenkin syntymä . Lehmää käytettiin sonnilla , että se saisi vasikan , joskus ei yksi kerta riittänyt . Se vain oli minulle suuri arvoitus , että miten se vasikka joutui lattian alle , sitten kun lehmä on poikimassa .- Meille lapsille sanottiin , että navettaan ei saa mennä silloin kun lehmä on poikimassa , koska lattialankut on avattu , että vasikka saadaan nostetuksi .

Kyllimarjaana

Pirtti

Löysin eräästä perinnekirjasta kuvan , mikä muistutti Erolan pirttiä . Hahmottelin siitä piirroksen , ikäänkuin ovensuusta katsottuna . Pirtti oli korkea ja ylimmät kurkiorret vahvoja rakennuksen tukiorsia . Alimmat orret olivat tavaroiden säilytystä ja vaatteiden kuivatusta varten . Ja mihin nyt yleensä orsia tarvittiin . Erolan pirtissä niitä oli enemmän , mitä hahmottelin tähän piirrokseen .

Rakennus on Hyttilän vanha rakennus ja se on tuotu nykyiselle paikalleen , isän kertoman mukaan 1926 . Sen ovat pystyttäneet Matti ja Jussi Piippo . Joten rakennuksella olisi hirsissään pitkä historia , jos saisimme sen kuultavaksemme .

Nyt , kun ajattelee asiaa , oli pirtti komea ja suuri , sitä vain ei silloin tajunnut . Olisi rauhoittavaa saada astella niitä leveitä lattialankkuja pitkin , jos näkisi pirtin vielä entisellään . 50-luvulla rakennus "kengitettiin" ja samalla mutettiin pirtti sen ajan tyyliseksi .

Kyllimarjaana

Glamouria 50-luvulla

50-luvulla , muutama vuosi sodan jälkeen , kansa tuntui haluavan unohtaa sodan ankarat vuodet . Oli eletty niukkuuden aikoja monia pitkiä vuosia . - Alkoi suuri jälleenrakennusaika . Kehitys eteni suurin harppauksin . Kaikki , mikä oli jäänyt kesken , pyrittiin saattamaan loppuun ja tehtiin vielä lisääkin uudistuksia , mikäli se suinkin oli mahdollista .

Maataloutta alettiin kehittää . Isä ja Aate-setä ostivat yhteisen perunannostokoneen . Meille ostettiin 1952 traktori , Zetor . - Muistan , kun Paavo tuli sillä perukalle , kaikki poikaset , mitkä kuulivat traktorin äänen , juoksivat perässä . Ja kohta tuli aikuisia miehiä polkupyörillä . Melkoista ihmettä se oli . Tietääkseni , vain Pienelläsipolla oli traktori . Paavo teki Zetorilla traktoritöitä kyläläisille ja kotona myös . Silloin alkoi kehitys etenemään .

Mutta tuosta glamourista . Voi , että se kiinnosti isoja , jos pieniäkin tyttöjä . Lehdissä oli kuninkaallisten ja muiden kuuluisuuksien kuvia . Näitä kuvia kerättiin ja liimattiin vihkoihin . Minä tietenkin piirsin sellaisia . Hyvin usein leikittiin hienoa naista .

Kerran meidän mielikuvitus sai siivet ja leikittiin niin utopista leikkiä,kuin mielikuvitus suinkin vain keksi . Meitä oli varmaan Kaarina , Aution Maija ja minä . Oltiin olevinaan hienoja ja rikkaita . Meidän miehillä oli muka autot ja meillä " vaimoilla " oli turkit ja korkeakantaiset kengät . Kyllä oli upeaa , vaikka mielessämme muka tiesimme , että sellainen ei ikikuunaan ole mahdollista . Mutta oli toki lupa unelmoida . Nyt , kun ajattelee asiaa , on hassua , miten moninkertaisesti todellisuus on ylittänyt haaveet . Onneksi kehitys on hiljalleen mennyt eteenpäin , joten vähitellen olemme tottuneet asiaan jos toiseenkin .

1950 kylällä oli niin paljon lapsia , että koulu kävi ahtaaksi . Kunta vuokrasi Sipon pirtin kolmannesta - viidenteen luokkia varten . Tarvittiin kolmas opettajan virka . Siihen valittiin Kaisu Rajaniemi Oulusta .

Kaisu oli söötti ilmestys . Oikopäätä kaikki ihastuttiin häneen . Hänellä oli päällään ruskea "jumpperi ", ohut villapaita ,vaaleampi tweed hame ja "läskipohjakengät ". Nekin olivat ruskeat . Kyllä oli siisti asu . Olin sen verran muotitietoinen , että tiesin hameen pituuden olevan new look , pituutta .( Se oli tullut sodan jälkeen ) Nilkkoihin ulottuva ja helmassa halkio . Hänellä oli myös vaalea "perperi", popliinitakki . Kaisun kävelytyyli oli kerrassaan erilaista , hän ikäänkuin kohotteli itseään varpaillaan . Sitäkin piti yrittää jäljitellä .

Kaisu oli nuori ylioppilastyttö . Hän oli kohdannut kohtalonsa linja-autossa , matkallaan Saviselkään ensimmäistä kertaa . Tiikaisen Ilmari oli ollut tulossa kotilomalle sotaväestä . Ilmari oli tiennyt opastaa hänet oikeaan osoitteeseen . Näin tuttavuus oli solmittu . Ilmari alkoikin vierailla Kaisun luona sillä seurauksella , että pian kuultiin hääkellojen kuminaa .

Kaisu oli monta vuotta minunkin opettajana . Myöhemmin olin hänellä kotiapulaisena . Muistelimme niitä alkuaikoja . Häntä huvitti , kun muistin hänestä niin paljon asioita , jopa vaatteetkin . Ei se mikään ihme minusta ole , jos muistan vieläkin , saati silloin , olihan Kaisu , eräänlainen tuulahdus muusta maailmasta .

Sillon minua pelotti

Ennen piti käyttää mielekuvitusta jännityksen luomiseksi . Pimeinä iltapuhteina puhuttiin kaikenlaisia kummitusjuttuja ja murhatarinoita . Melko tehokkaita ne olivatkin . Ei puhettakaan että olisi lähdetty " hyyssiin " illalla yksin . Kaikki tytöt mentiin porukalla iltareissulle . Harmaa iso talo ja pimeä piha tehosti tunnelmaa ihan liiaksikin .

Kerran , olin jo pitkälti toisella kymmentä , kaikki olivat menneet johonkin , jopa isäkin . Minä olin tämän tästä liian nuori menemään sinne tai tänne . Sillä kertaa en ollut liian nuori jäämään yksin kotiin . Oli tosi kolkko ilma , pimeää ja tuulista , talo rutisi ja kohahteli tuulen kourissa . Hiljakkoin oli puhuttu kamalia murhajuttuja ja sinä iltana luin jotakin jännityskirjaakin . Tuli jo nukkumaanmeno aika . Nukuin silloin etukamarissa . Etukamarista oli ovi eteiseen ja siinä ei ollut muistaakseni toimivaa lukkoa . Tuvan oveakaan ei voinut panna säppiin , koska toisten piti myöhemmin päästä sisälle . Oli tosi turvaton olo .

Menin umpipäähän peittojen alle yrittäen olla kuulematta rakennuksen rutinoita . Mutta kohta rupesi tuntumaan että pitää kuitenkin kuulla . Nakkasin peiton pois pääni päältä ja yritin panna järkeä päähäni , ei tänne nyt kertakaikkiaan tule kukaan . Hetken olin ihan rauhallinen . - Mutta sitten tuntui että kuulin jotakin . Yritin terästää kuuloani . Talo rutisi entistä enemmän .- Sitten taas kuulin jotakin , aivan selvästi kuulin hiipivät askeleet . Ne tulivat sänkyä kohti . - Silloin käsitin mitä on olla kauhun lamauttama . Makasin jähmettyneenä paikallani . Luulin kuulevani hiljaista hengitystäkin . Silloin jokin kopsahti mahani päälle . Tuntui että se on menoa nyt . Kuitenkin , siinä silmänräpäyksessä tajusin , että se olikin Pepe , meidän kissanpentu ja se halusi viereeni nukkuman . Mahtoi siinä Pepe ihmetellä , mikä hoitamis tuokio tässä nyt tuli . Pepe kehräsi niin rauhoittavasti , että yhdessä nukuttiin tuossa tuokiossa .

Toisen kerran , nukuin verannon päällä . Lieköhän ollut sama syksykesä . Verannon päällä nukkuessa ei ollut edes ovea minkä takana olla . Sinne tultiin seinän vierellä olevasta aukosta . Sänky oli toisella seinustalla . Siihen sänkyyn näkyi rakannuksen ullakko , " vintti ". Iso musta aukko näkyi silmiin , kun makasi sängyssä . Oikein , kun tuijotin sitä aukkoa , näytti kuin jotkin hahmot olisivat liikkuneet siellä . Oijoi , miten pelotti . Isä nukkui pirtissä , onneksi , että oli hiukan turvallisempaa kuin etukamarissa . Kaikki muut sisarukset olivat kai elokuvissa .

Sitten , olisikohan ollut samainen ja vihonviimeinen kesä , kun olin kertakaikkiaan liian nuori joka asiaan .

Olin säästänut rahaa viikkokausia ja luulin vihdoinkin pääseväni elokuviin , mutta eipäs . Isä sanoi , kun touhusin , että ei kai se Kyllikki lähde , olet liian nuori . Olin niin vihainen , että korvissa suhisi . Mutta isän sana oli laki . Juolahti mieleeni että , ei tämä tähän pääty . Menin mököttämään verannon päälle . - Isälle " ruukattiin " tehdä peti sivusta vedettävään sänkyyn , -en tehnyt sitä . Sitten myöhemmin isä tuli eteiseen ja sanoi , lähetäämpä hakemaan hevoset . Minä sanoin , että en lähde . Isä ei kovistellut minua ollenkaan , vaan meni pirttiin . Arvasi kai mistä oli kyse . Kun pojat tuli melko myöhään kotiin isä kuului sanovan lähtiskö jompi kumpi hakemaan hevoset , kun Kyllikki ei lähtenyt . Kukaan ei ihmetellyt , miksi .

No vihdoin ja viimein syksymmällä minäkin pääsin elokuviin . Ensimmäinen kuva oli , Valkoinen peura . Se oli nuorelle melko jännittävää katsottavaa . Mutta toinen kuva oli joku rakkaustarina , minut laitettiin kotiin , koska se ei muka ollut mulle sopivaa . - Nyt kun ajattelen , ei olisi haitannut jos olisin nähnyt jonkun parin suutelevan ja sitten olisi näytetty pilviä . - Sensijaan , kun minä onneton jouduin lähtemään kotiin yksin ja pimeässä , se vähän haittasi sellaisen elokuvan jälkeen . Kyllä minä juoksin henkeni edestä . Koko ajan se noidaksi muuttunut nainen tuntui tavoittelevan minua .

Olikohan tässä jutussa se pelkokerroin .

Lämpöinen löyly on kotisaunan...

Saunominen

Kesäillan idylli Suomen suvessa , savusaunan löylyt , tahi kuumat löylyt joulusaunassa , pakkasen paukkuessa , ei ollut mikään helposti saatava nautinto , ainakaan meillä . Ei totisesti .

Savusaunat yleensä oli rakennettu kauaksi pihapiiristä palovaaran takia . Niin meilläkin . Sauna oli ainakin 50 metrin päässä talosta . Lämmitys ja veden kuljetus oli melkoinen urakka . Iso kiuas monta metriä kanttiinsa olevassa saunassa tarvitsi monta sylillistä halkoja . Lämmitys aloitettiin jo iltapäivällä hyvissä ajoin . Useimmiten jompi kumpi veljistä oli saunan lämmittäjänä , kun lämmtys aloitettiin , mutta sitten loppuvaiheessa isä suoritti lopputarkistukset , että ei jäänyt "kitkua ".

Meidän kaivossa oli " kova "vesi , joten se ei käynyt oikein saunavedeksi . Talvella ajettiin hevosella vettä navettaan lehmille ja siitä otettiin vesi myös saunaan . Vesi lämmitettiin karjakeittiön muuripadassa ja ammennettiin kelkan päällä oleviin saaveihin ja vedettiin kelkalla saunalle .

Kesällä homma oli paljon mutkikkaampi . Meillä oli " pyykkirooppi " ihan toisella suunnalla mitä sauna . Se oli varmaan pieni lähde , koska vesi riitti koko kesäauden . Siellä oli pyykkien keittämistä varten iso muuripata , joten saunailtoina vesi lämmitettiin roopilla . Vesisaavin " korvien " läpi pujotettiin " korento " ja saavi kannettiin saunalle . Korennolla saavin kantaminen oli melkein taitolaji , piti osata kävellä tasajalkaa , muuten siitä ei tullut mitään ja vesi läikkyi saavista . Useimmiten vähävoimaisempi kantaja kantoi jälessä ja isä edellä ,(muistaakseni ). Isä otti tahdin toisesta kantajasta lähdettäessä . Matkaa kertyi varmaan liki parisataa metriä . Kova oli urakka , eikä yksi saavi edes riittänyt .

Niinpä saunanautinto oli sitäkin suurempi , kun päästiin kylpemään . Miehet menivät ensin ja me tytöt sitten . Sauna oli niin suuri , että sinne olisi mahtunut isompikin liuta tyttösiä . - Talvella käytiin välillä pyörimässä lumihangessa ja sitten taas löylyyn . Yritettiin juosta pirttiin mahdollisimman nopeasti , ei niinkään vilustumisen pelosta , vaan kilpailtiin siitä kenen tukka menee eniten jäähän . - Kesällä poimittiin saunan vierellä kukkivasta pihlajasta kukkia .

Savusauna

Kolukärryt

Ei ollut autoja tai traktoreita 40-luvun lopulla ainakaan Junnonperällä . Kolukärryt ja muut hevospelit olivat käytössä ja arvossaan . Kärryt ja reet huollettiin joka kevät , kuten auto nykyään .( Onneksi ei tarvinnut viedä katsastukseen !) Ne olivat arvotavaraa . Joka teki reen tai kärryt suurella vaivalla , taatusti huolsi niitä niin , että ne varmasti kestivät vuosikymmenen jos toisenkin . Tervaa kului aikalailla . Tervaus suoritettiin yleensä aurinkoisten säiden aikaan ulkosalla . Tervatut työkalut jätettiin aurinkoon kuivamaan . Terva imeytyi niihin , eikä vesi päässyt turmelemaan niitä .

Meillä isä teki rekiä omiin tarpeisiin . Se oli kaikkinensa pitkä prosessi . - Ensin etsittiin metsästä sopivat jalaspuut ja suoritettiin sanoisko alustava muotoilu . En taida osata selostaa kaikkia vaiheita . Jokatapauksessa , jalaspuuta haudutettiin uunissa , siinä se tavattoman suuri uuni oli tarpeen , ja se taivutettiin miesvoimin paininpuun päälle . Muistaakseni jalakset kuivatettiin orsien päällä pirtissä . Itse rekikin tehtiin pirtissä . Pirtti oli silloin kuin jokin puusepän verstas . Lastuja joka paikassa . Kaikenlaiset nikkaroinnit tehtiin yleensä siellä talvisin . Isä kiskoi päreitä ja teki niistä pärevakkoja . Siellä me touhuttiin lastujen seassa , eikä kukaan marissut sotkusta .

Kärrynpyörät olivat nikkarin työtä , niitä isä ei tehnyt . Kerran meille kutsuttiin kärryjen tekijä , häntä kutsuttiin kärryEeraksi . Hän teki viimeiset kärryt mitä meillä käytettiin . Sitten 50-luvulla alkoi tulla kumirataskärryjä ja entiset kolukärryt jäivät pos käytöstä . Ja viimein traktoreiden yleistyessä nekin kumirattaiset . Tervakin katosi pois kaupoista , että meni muutama vuosikymmen , että en minäkään nähnyt sitä missään . Nykyisin sitä saa taas .

Uskomaton on tämä kehitys mikä on tapahtunut sotien jälkeen , voiko vauhti olla samanlainen eteenpäinkin . Tuskin .

Maailmalle

Isosisko

Minulla on sellainen muistikuva , että meillä ei ollut kotiapulaista enää silloin kun menin kansakouluun . Mentiin eteenpäin " omin väkineen ". Hyvinhän se meni , mutta varmaan isosisko joutui ottamaan ison asian haltuunsa . Tottakai isä teki raskaimmat työt , mutta kuitenkin .

Näin mentiin , kunnes olin noin kummenvuotias , isosisko , Vieno , alkoi haluta rakentamaan omaa elämää . Niin hän lähtikin , ensin kotiapulaiseksi pari kertaa ja sitten jo kouluihin ja kouluttautui ammattiin . Hän olikin meistä tarmokkain .

Näin jälestä päin kun ajattelee , hän lähti ja oikeastaan oli sen jälkeen kotona vain lomillaan . Odotettiin aina kovasti hänen tuloaan . Se oli jotakin hienoa ja kiinnostavaa , kun hän kertoi asioista maailmalla . Joskus muistelen , kuinka hän oli hoikka ja kepeä . Kun kuultiin sitä niin harvinaista tanssimusiikkia ja tuli säkkijärven polkka , hän sieppasi katosta roikkuvasta voimistelurenkaasta kiinni , tanssi nuoruuden riemulla ja pyöri kepein kintuin kuin hyrrä . Minusta se oli ihastuttavan näköista ja se jäi mieleeni ainaiseksi . Se oli isosisko .

Lomat menivät ohi ja hän meni taas , kengän korot kopisten ja takki hulmuten .

Vuosikymmenet ovat kuluneet , yhteyttä pidetään kiinteästi , tavataan niin usein kuin voidaan .

Kyllimarjaana

Piirroksia 50-luvun alkupuolelta

Näistä selviää aika hyvin tuon ajan pukeutuminen maalla . Piirros miehestä on ilmeisesti jäljennös , ehkä Tantun piirroksesta , mutta vanha nainen on ihan omaa tekoa . Miesten pukeutuminen ei ole kamalasti muuttunut , mutta tuppipuukkoa ei saa olla . Naiset ovat kauan pukeutuneet toisella lailla .