perjantai 7. marraskuuta 2008

Meijänperän hevosia

Olin hevostyttö aikoinani . Joten hevoset jäivät mieleeni tarkemmin kuin esimerkiksi lehmät . Kerronkin perukan hevosista vielä , osahan on jo mainittu .

Kylänsaarella oli Poku niminen tummanruskea ruuna , häntä ja harja olivat mustat . Mielestäni sillä oli hiukan isommat kaviot , mitä yleensä . Se voi olla mahdollista , sillä se oli venäläinen sodassa ollut hevonen . Poku oli verkkainen ja rauhallinen hevonen , ei ottanut juuri juoksuaskelta , paitsi silloin , kun Kylänsaarella oli tulipalo . Se oli haavoittunut sodassa , luoti oli mennyt säkän läpi . Sille kai tuli sota mieleen , sillä se laukkasi aivan hurjana laitumella , kun talo paloi . - Pokun verkkainen olemus sopi erittäin hyvin Kalle - isännän kanssa , sillä hän myös oli samaa sorttia . Vakainen ja harkitseva .

Alangolla oli Nopsa , sekin ruskea . - Minulla on luulo , että se oli Aution hevosen Lotan varsa . - Minä kun olin hevostyttö , niin melkein jokaisen hevosen kanssa sattui jotakin . Kerran Nopsa oli ollut meillä lainassa , oli tehty jotakin , missä tarvitsi parihevosta . Kun homma oli tehty , Nopsa piti viedä Alangolle . Minut pantiin siihen hommaan . Lähdin viemään Nopsaa ratsain . Mutta siitä ei meinannut tulla mitään , sillä , vähän väliä Nopsa käänsi päätään ja yritti hamuta jalkaani hampaillaan . Tietenkin minua pelotti . Piti ropsia sitä suihtiperillä turpaan , eikä se siltikään meinannut uskoa . Kun minä sain sen Alangolle , päätin että se oli viimeinen kerta , kun minä Nopsaa kuletan . - Jälestäpäin sain tietää , että Nopsalla oli sellaisia vinkeitä , että se pakkasi nipistelemään .

Aution Lotta oli vihaisen maineessa . Sitä väistettiin hiukan . Kerran , olin silloin toisella luokalla , Lotta oli köydessä pihalla . Meitä lapsia oli siinä useampia . Ruvettiin veikkailemaan , että kuka uskaltaa kävellä Lotan editse . Jokainen väitti uskaltavansa . - Minulle tuli ensimmäinen vuoro . Lähdin kävelemään . Pelotti aivan kamalasti , menin kuitenkin . Kun tulin sen kohdalle , katsoin sitä . En muista muuta kuin isot vihaiset hampaat . Lotta puraisi minua kasvoihin . Totta kai siitä tuli kamala häly . Vieno-täti juoksi apuun . Minä hevostyttönä koetin olla , niinkuin ei ihmeitä olisi tapahtunut . Naama oli veressä ja otsa ja poskipäät rikki . Kotonakin kauhisteltiin . Luulivat , onko minusta sellaisella naamalla huomenna kouluunkaan .

Mutta minähän halusin välttämättä mennä . Siihen mennessä olivat silmän ympärystät menneet jo aivan mustiksi . - Kun menin koululle , Kälviäisen Toini kauhistui ja kutsui Matinkin katsomaan . Kysyivät , mitä sulle on tapahtunut . Minä , vähän retevällä äänellä , hevonen purasi .

Sitten Junnon Hippuli . - Jälleen oli oltu Norossa niityllä . Minun piti viedä Vilippu kotiin ja tietenkin ratsain . Olin menossa Korventien kohdalla , ( Erolan peltojen jälkeen alkaa metsä Aholaan päin mentäessä ), kun huomasin , että Jumnnon Hippuli oli karannut . Se laukkasi meitä kohti . Hevoset alkoivat iukua ja Vilippu meinasi nousta takajaloilleen . Sillon minä huusin apua ja huusinkin kurkun täydeltä . Isä kerkesi hätiin . Onneksi .

Meidän Heija oli minulle kaikkein rakkain hevonen . Sadat kerrat ratsastin sillä ja aina se oli minulle kiltti . Kerran haettiin hevosia isän kanssa ja minä ratsastin Heijalla . Junnonperän tie oli lanattu sinä päivänä ja tie oli täynnä kiven muhkuroita . Heija käveli , tapansa mukaan reippaasti ja minä istuin huoletonna sen selässä . Yht'äkkiä sen kavion alle sattui kivi , se nyökkäsi kun kivi pisti kavion sisään . Minä olin selässä , enkä juuri pitänyt suitsista , tottakai putosin Heijan pään yli tiehen . Heija pysähtyi kuin seinään , eikä astunut päälle . Isä kertoikin , että hevonen ei astu ihmisen päälle vähässä kummassa .

Heija varsoikin meillä , mutta se ei ollut oikein äiti luontoinen . Se ei antanut varsan imeä . Varsaa syötettiin tuttipullolla . Se kasvoi ja siitä tuli ihan hyvä hevonen . Se myytiin Majanperälle .

Vilpun olen maininnut jo usein . Se ostettiin sukulaistalosta , ex maatalousministeri Juhani Hemilän iso-isältä , Mäkelän Jussilta . Vilpussa uskottiin olevan juoksija ainesta . Isä teki " kipakan " kilpa-ajoreen ja voitti yhdet kirkkoajot Vilpulla .

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti