Kohtaamisia

Seutukunnallamme vaikutti nuoruusvuosieni ajan eräs merkillinen vesseli , Rauhalan koira . Se eli varmaankin pitkän elämän , koska muistan erään tapaamisen ajalta , jolloin olin alakoulussa . Toinen tapaaminen , mistä aion myös kertoa , tapahtui , kun olin kuudentoista .

Rauhalan koira oli nykykielellä sanottuna erittäin "viriili " yksilö. Sekarotuinen musta koira . Aina , kun tuli koirien "juoksuaika " , se ilmestyi maisemiin . Siitä ei oikein tykätty , sillä se taisi muutaman kerran saattaa meidänkin koiran kantavaksi . - Eihän sille olisi pitänyt olla vihainen , sehän vain toteutti ikiaikaista vaistoaan , mikä on Luojan säätämä . Eikä myöskään pelätä .

Yhtenä talvena meidän radio oli rikki , joten minun ei auttanut muu kuin kulkea Autiossa kuuntelemassa lastentuntia . Oli syystalvi ja illat jo pimenivät melko aikaisin . Lastentunti oli tosi mieluista kuunneltavaa , mutta niin oli myös Työmiehen tunti , mikä alkoi sen jälkeen . Enhän minä malttanut lähteä heti pois , vaan jäin kuuntelemaan myös sitä . Melko pimeä ennätti tulla ennekuin selvisin kotimatkalle . Lähdin kävelemään kotia kohti , mutta kauhukseni huomasin Pienensuon kohdalla , että Rauhalan koira oli tulossa tietä pitkin . Minua pelotti . -Viivyttelin ja mietin siinä , mitä tekisin . Autioon oli jo pitkä matka . Onneksi koira poikkesi pellolle ja väisti minua . Taisi olla niin , että sitä pelotti ainakin yhtä paljon kuin minua .

Toinen juttu tapahtui vuosia myöhemmin , kun olin ensi kertaa Tiikkaisen Kaisulla piikana . -Kaisu asui silloin Ketolassa , meidän perällä . - Olin kertonut joskus Kaisulle , että minulla on kitara . Olin ostanut sen Peltolan Uunolta . - Kaisu kiinostui kovasti ja kysyi toisinko sen lainaan hänelle joksikin aikaa . Hän aikoi kokeilla , oppisiko soittamaan . -Ei oppinut , joten sain viedä sen takaisin kotiin .

Oli syksy ja puintiaika , ihan pimeintä syksyä . Pimeä oli täysin musta . Ei näkynyt mitään , pyörässä ei ollut valoja . Ajelin hiljalleen ja varovasti että pysyisin tiellä . Tulin mutkaan , missä sijaitsee Alangon puimahuone . Jostakin kumman syystä minua pelotti aina sen kohdalla . Tuuli rutisi ja kohahteli sen laudasta naulattujen seinien raoissa . Siinä välähti mieleeni , että jospa vähän pidän ääntä , että en kuule rakennuksen kohinoita . Niin aloin hyräillä ja samalla vähän rimpautin kaulassani olevan kitaran kieliä .

Auta ja varjele ! - Hirveä rähähdys kuului juuri kohdaltani tien poskesta . - Enpä ole tainnut toista kertaa ampaista sellaista vaihtia Aution mäen päälle , kuin silloin tein . Siellä vasta huomasin että sehän oli ystävämme Rauhalan koira omilla retkillään . Säikähti varmaan yhtä paljon kuin minäkin .

Minä en tahtonut naurultani pystyä ajamaan loppumatkaa kotiin . - Siellä olivat puintimiehet juuri tulleet saunasta ja hölmönä katsoivat minua , kun yritin kertoa mitä oli tapahtunut .

Kerrompa toisenkin jutun Aution mäestä . - Kerran Elvi oli ollut jossakin kylällä . Hänkin kertoi pelänneensä siinä puimahuoneen kohdalla aina . Hän oli ajanut valottomalla pyörällä ja päättänyt ajaa kovaa vauhtia siitä ohi . Oli polkenut ja polkenut . Tie oli tuntunut muhkuraiselta ja raskaalta ajaa . Hän oli jo kerennyt manata , että ei tätä tietä saada ikinä kuntoon . Pyörän ratas oli jotenkin kummasti tuntunut rupeavan vastaamaan johonkin molemmilla sivuilla . - No , olipa huomannut ajaneensa montakymmentä metriä ojan pohjaa pitkin . Ei ihme , että oli raskasta polkea .