Seviydyttyään sodan syövereistä , seutukunta tuntui heräävän henkiin ikiaikaisesta hiljaisuudestaan . Edistyksen merkkejä ilmaantui elinpiiriin . Alkoi voimakas jälleenrakentamiskausi . Sodassa kotinsa menettäneet karjalaiset piti asuttaa . Se onnistui hyvin , pääsuunnittelijana oli Veikko Vennamo . Silloin perustettiin mm. tämä Miiluranta , Suomen toiseksi suurin asutusalue . Karjalaisia tuli myös entisten asukkaiden joukkoon .
Silloin myös maaseutu tuntui pesevän kasvonsa . Oli tulossa olympiakisat vuonna 1952 . Siihen astiset maaseudun näkymät olivat olleet melkein läpeensä harmaita , mutta näkymää haluttiin muuttaa . Taisi tulla suorastaan kehoitus maalata rakennuksia , ainakin pääteiden varsilla . Niinpä rakennuksia maalattiin ja kunnostettiin , väri muuttui täysin . Siihen asti harmaa oli ollut hyvin sopiva väri hirsirakennuksille , mutta alkoi ilmaantua toisentyyppisiä , lautarakenteisia taloja , joihin maalipinta tuntui sopivan erinomaisesti . Se muutos oli todella suuri . Laitettiin myöskin lipputankoja , että saadaan Suomen lippu hulmuamaan juhlien kunniaksi .
Olympiavuosi on jäänyt mieleeni melko hyvin , varmaankin juuri kisojen takia . - Olin jo olevinani iso tyttö . - Muistan yhdenkin jutun , kun oltiin heinäpellolla , missäkäs muualla kuin Norossa . Seivästettiin heiniä . - Jotakin syystä ainoastaan minä tytöistä olin pellolla . -Yleensä pari meistä oli haravamiehinä . Isä arveli , että eiköhän se Kyllikki selviä yksinkin haravoimisesta . Kaikki kolme , isä ja pojat hankosivat seipäille , joten olihan siinä urakkaa haravoida yksin jälet . Minähän otin urakan tosissani ja isä ilahtuneena kehuskelikin minua , " pannaanpa mieleen , että Kyllikki haravoi ensi kerran kolmen miehen jälet olympiakesänä ." En tiedä jäikö se muille mieleen , mutta mulle jäi .
Siihen aikaan kun ei ollut sellaista juttua kuin " lapsityövoima ". Työhön tartuttiin tosissaan heti , kun voimat antoivat myöten . Kaksitoistavuotiaana oltiin jo monessa työssä ihan päteviä . Ei pakotettu , mutta pidettiin ihan oikeana , että lapset tekivät työtä . Leikkiä kyllä saatiin ihan tarpeeksi , elikkä niin kauan kuin "leikitytti ." Minä leikin tosi isoksi ja leikin kai yhä .
Vieno oli niinä vuosina kotiapulaisena Helsigissä ja lähetti minulle kumisen vauvanuken . Sellaista ei ollut kellään toisilla tytöillä . Se ristittiin Marja - Leenaksi . Olin jo niin iso , että osasin tehdä sille oikeita vauvan vaatteita , neuloin nutun ja potkuhousut . Olin niin perusteellinen , että tein lapasetkin . Marja - Leenalla oli ihan pienet sormetkin , peukalot erillään . Senhän arvaa , että ei paksusta villalangasta niin pienet lapaset onnistu . Keksin keinon , otin pitkän pätkän lankaa ja ohensin sitä , siis otin toiset säikeet pois ja neiloin yhdestä säikeestä . Sitten lapaset onnistuivat , jopa niin hyvin , että tein Ruotsalaisen Helvin ja Kertunkin nukeille samanlaiset . Heilläkin oli vauvanuket , Päät olivat kumiset ostopäät , mutta vartalo kankaasta tehty . - Leikittiin paljon . Jokus minä menin Marja - Leenan kanssa Ruotsalaiselle , tai tytöt tulivat meille .
Jutun alussa olevasta kuvasta useimmat teistä tunnistavat sen ajan kuuluisan parivaljakon , Zatopek ja Mimoun .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti