Rekiretket

Tämä kuva on Pandan suklaarasian kansi 50-luvun alkupuolelta . Elvi sai suklaata Yrjöltä joululahjaksi . Minä talletin rasian ja säilytän vanhoja valokuvia siinä .

Rekiretket olivat juuri noin tunnelmallisia kuin tuo kuva antaa ymmärtää .Tuossa mennään joulukirkkoon .

Minä pääsin yhden ainoan kerran joulukirkkoon lapsena . Isä oli tehnyt uuden kirkkoreen ja me lapset mielimme kirkkoon uudessa reessä . Isäkin varmaan mielellään lähti , koskapa alettiin heti suunnitella ketkä sinne lähtevät . Elvi , Kaarina ja minä saimme luvan lähteä . Loput jäivät kotimiehiksi . Se aina asiaan kuuluva " säävaraus "tietenkin annettiin . - Minua aina kismitti , kun lähdettiin minne tahansa , aina sanottiin , jos . Tuntui että kun lupa tuli , pitäisi mennä , vaikka oli myrsky .

Kello löi jo viisi , lapset herätkää ... Kyllä herätys tuntui aikaiselta . Sitä vaille , että olisi jo harmittanut koko lähtö . Mutta kun enimmät unet olivat karisseet silmistä , kapsahdettiin jalkeille ja lähtökuume alkoi heti . Tottakai , syödä piti ainakin puuro , ei voinut lähteä tyhjin vatsoin . Se ei kyllä tahtonut millään onnistua . Jännitys nipisti vatsaa , mikään ei olisi mennyt alas . Jotenkin kuitenkin puuro katosi lautaselta suurella vaivalla .

Puettiin lämpimästi , koska oli pakkanen . Reen pohjalla oli heiniä pehmikkeenä . Ne olivat myös hevosen matkaeväät samalla . Heinien päälle oli levitetty viltti . Ja peitoksi oli varattu lammasnahkaveltit . Toinen puoli oli villoineen parkittua lampaan nahkaa . Päällinen oli tummaa siniharmaata kangasta . Eipä sitä silloin arvannut , miten hyvä peite ne olivat . Pitkillä rekimatkoilla istujat eivät olisi millään tarenneet . Isällä oli aina turkki ja hän tarkeni hyvin kuskipukilla . Silloin hevosten aikakaudella joka talossa piti olla kunnon turkki , tai kaksi . Se oli välttämätön .

Kömmittiin rekeen vieri viereen ja kääriydyttiin velttien sisään . Oli vielä pimeää , mutta Heija kyllä osasi kävellä tutulla tiellä . Alkumatkasta en muista mitään , mutta kylällä alkoi jo muutamista taloista pilkottaa valoa ikkunoista . Pieniä taloja likellä tietä . Yhdessä talossa , Kukkuralla , oli seppä Heimo lakaisemassa pihakujaa tielle . Hänellä oli varpuluuta ja hän lakaisi puolelta toiselle hitaaseen tahtiin . Tienpuoli ikkunassa oli kaksi kynttilää sytytettynä . Tuo näkymä jäi mieleeni niin tarkkaan , että joka kerran kun ajan Kukkuran sivu , muistan sen .

Saavutiin kirkoon . Keskikäytävän matto vaimensi ääniä kun siitä kulettiin arvokkaassa hiljaisuudessa, mutta penkkeihin siirryttäessä lattia kolisi ihmisten jäätyneiden kenkien alla . Urkujen ääni oli tosi mahtavaa . Minun mieleni harhaili sinne tänne . Ihmettelin ja laskin kynttilöiden paljoutta . Sekosin aina laskussa ja aloitin uudelleen . Kun jouluevankeliumia luettiin , mietin miten joulupukki ja Jeesus oikein kuuluivat samaan juhlaan . Ei tullut selitystä . Kirkko oli kylmä , varpaitani paleli . Se häiritsi tunnelmaa .

Hevoset olivat sillä aikaa sidottuina kirkon aukealla olevaan puomiin . Heiniä oli laitettu eteen . Jotkut hevoset alkoivat iukua ja näytti että jos pääsisivät irti , alkaisivat vähintäänkin tapella . Se on pelottavan kuulosta . Mutta miesväki ei ollut moksiskaan . - Sitten rekeen ja matkaan .

Kautta aikojen on ollut tapana , että joulun hiljaisuus saa päätyä kirkosta tultaessa . Ajettiin kilpaa , isäkin innostui kilpaan mukaan . Sitä mentiin eikä meinattu . - Meitä tyttöjä pelotti reessä . Me mentiin makuulleen rekeen ja vedettiin veltit pään yli . Aina kun sieltä kurkisti , näytti jäljessä juoksevan hevosen turpa olevan aivan päidemme yläpuolella . Jotkut ohittelivat toisiaan , mutta meitä ei ohittanut kukaan .

Niin tultiin kotiin . Vasta illalla minä huomasin kokeneeni jotakin aivan erikoista . Olin päässyt joulukirkkoon ensi kerran elämässäni . Jotakin jäi sielun pohjalle , jotakin selittämättömän arvokasta .