Pakkasta piisaa

Rintamamiestalo naapuristossa . Punainen seinä hehkui tulipunasena , pihapiiri pakkasesta jähmeänä , ikkunat puoliummessa odottelevat lomailijoita .

Myrsky ja mylväys

Mistähän lie tullut tuollainen otsikko mieleen tähän postaukseen . Kyllähän tässä aletaan mylväistä ihmetyksestä täällä pohjolassa , kun todellakin myrskyää . Ei nyt pahemmin täällä meidän seudulla , mutta monin paikoin taitaa olla suoranainen hätä . - Tapaninpäivän myrskyn jälkeen taitaa olla vieläkin sähköttömiä talouksia .

Voitaneen sanoa , että vuosi alkoi myrskyisesti . Mutta jospa ilmojen Herra pitää myräkät heti näin alkuun ja sitten antaa meille aurinkoa ja hyvää säätä loppu vuodeksi . Toivotaan näin .

Tuo ylläoleva kuva on tapaninpäivän myrskyn aikaansaannoksia . Ikkuna oli huurtunut ja kai jäätynytkin ihan somasti . Sain kivan kuvan . Hyvä , sillä kuvauskohteet ovat olleet tosi hukassa . Minulla on tunne , että olen varmaankin kuvannut jokaikisen puun ja risun tässä lähiympäristössä , ja uutta ei löydy vähässä kummassa .

Hyvää jatkoa tälle alkaneelle vuodelle !

Jouluaattona

Näin sydämeeni Joulun teen ....

Odottavaisin mielin

Tänä aamuna saimme kokea iloisen yllätyksen , kun yöllä oli tullut lunta ihan roppakaupalla .

Eikun kamera käteen ja kuvia ottamaan . Jokohan uskaltaisi odottaa valkeaa Joulua . Kyllä Joulun vietto on ihanaa näin kaamoksen keskellä . Pimeä aika ei tunnu ollenkaan niin pitkältä , kun ajatukset keskittyvät Jouluun . Mukavaa Joulun odotusta teille kaikille .

Ensilumi aamuhämärässä

Ihana kaamos !

Hyvää Pyhäinpäivää

Huippuhetkiä

Hyvin usein me ihmiset kuljemme arkisissa askareissamme silmät alas luotuina , emmekä huomaa ympärillämme tapahtuvia asioita . Podemme kaukokaipuuta ja unelmoimme onnen hetkista jossakin kaukaisessa satumaassa . Mielikuvamme eivät tavoita niitä kiitäviä hetkiä, aina ne ovat jossakin muualla , ei täällä minun luonani .

Eilen olin suopelloillamme taimikoiden hoidossa , elikkä poljin nurin pienten kuusen taimien ympärilleni kasvanutta valtavaa horsmikkoa ja nokkos pöhelikköä . Hommahan olisi aivan mahdoton , ellemme olisi keväällä ennakoineet työn hankaluutta . Kokemusta parin vuosikymmenen ajalta . Taimia kun ei ollut tällä kertaa kuin 2400 kappaletta , päätimme laittaa merkkikepit helpottaaksemme niiden löytämistä . Avuksi saimme Jussin , tyttärenpojan . Pitkä kuiskale , kinttuja riittää tarpomaan hankalalla laikutusalueella .

Siispä mieleni ei ollut harmista hankala , vaan ajattelin niitä , näitä . Kiittelin Luojaa kauniista syyspäivästä ja kokeeksi ajattelin mukavia asioita , oikein yrittämällä . Auringon lämpö helli poskea , yllä loputtomiin ulottuva taivaan sini , ilmassa odotuksen tuntua . - Mitä odotin .

Sitten se tuli . Lähisuolta kuului ensimmäinen kurjen merkkihuuto . Kauas kantava , ikäänkuin valittava huuto . Se sai vastauksia ympäristöstä . Pian huomasin yläpuolellani lentävän valtavan kurkiauran . Suon asukki oli vahtivuorollaan kuullut muuttamassa olevan auran huudot .

Kurkiaura lensi kohti etelää , varmana suunnastaan . Hei , hei ystävät eikö jo lähdetä . Kaukokaipuu riipaisi kovasti rintaani , voi pääsisinpä minäkin .- Sinne ne katosivat horisontin taa.

Mutta meidän kotisuolla alkoi todellinen perheneuvottelu . Isäkurki kailotti oikein komentajan äänellä : kyllä ei tullu vittistä , eikä vottista tästä meidän touhusta . Tuolla jo toiset menee , eikä meillä ole mitään valmista . Äitikurki siihen : penskat , ei mihinkään ennenkuin aamupala on syöty . EI OLE NÄLKÄ .- Vai ei ole , mikäs sen nälän vei . Sitäpaitsi en minäkään ole valmis , ei ole asu kunnossa , eikä meikit . Katsokaa miltä minä näytän , tuosta ja tuosta pitää vielä sukia ...Oo tätä perhettä , ajatellaan joutavuuksia , huutaa isäkurki .

Sepittelin mielessäni kurkien perheneuvottelua hymyssä suin ja huomasin miten turhaa on kaukokaipuu . Se kaikkihan on tässä ja nyt , ota ja nauti , älä hukkaa elämäsi HUIPPUHETKIÄ .

Syyskesää

Kohti syksyä ollaan menossa hyvää vauhtia , totesimme mökkireissulla .

Tumma ja mystinen metsän syli näytti hetken valoisalta ,

kun ilta-auringon säteet osuivat sinne puiden lomitse .

Vene tuntui kutsuvan , lähetäänkö .

Lisää Wanhoja

19 . Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät

Ensimmäinen postaus .

Minä olen aivan väärä ihminen tekemään tätä postausta , kun en osaa kertoa kuvien ajopeleistä muuta kuin tässä kuvassa olevan traktorin tiedon . Takimmainen traktori on Suomen vanhin , vuodelta 1917 ( muistinko tuonkaan oikein ) .Toisaalta onko tarpeenkaan minun tietää näistä kuvista , asiasta kiinnostuneet menkääpä katsomaan Oulaisiin . Jos ei tänä kesänä , niin seuraavana . KYLLÄ KANNATTAA .