Vappu

Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö

kevätvirsiä viidakko kaikaa .

Suli hanget ja nousi jo kukkien vyö

sinilaine jo lyö ...

Ihan ensimmäisenä muistuu mieleen vappu vuonna 1954 . Meillä rakennettiin silloin navettaa . Kevät oli aikainen ja lämmin . Kivijalka ja AIV-torni oli valettu . Minä olin jo silloin innokas auringon ottaja ja huomasin , että siellä valosten keskellä on hyvä paikka ottaa aurinkoa . Mutta ei siitä tullut mitään , oli jo 25 astetta lämmintä ja se tuntui suorastaan helteeltä , kun nojasin AIV-tornin seinään . Pois piti tulla .

Olin saanut kesäksi uuden mekon ja päätinkin hienostella . Laitoin päälleni sen uuden mekon ja Vienolta saamani vaaleat remmikengat ja tepastelin pihalla onneni kukkuloilla . Olihan tulossa kesä . Vappuviuhka piti olla , vaikka joka ikinen vappu huomasin , että se oli ihan tarpeeton vempele . Vähän aikaa sillä huiski ilmaa ja sillä siisti . Mielestäni sillä olisi saattanut olla käyttöä kesähelteellä , mutta silloin se oli jo joutunut hukkaan , taikka peräti tullut poltettua .

Pohdiskelen tässä , että muistankohan minä oikein kaiken . Jos kivijalka ja torni olivat jo silloin valettu , niin tuntuu , että ne olivat varmaan valettu edellisenä kesänä . No oli miten oli , tämähän ei ole mitään dokumenttia .

Vappuhan on tunnetusti työväen ja ylioppilaiden juhla . Maalla aikuisväestö ei sitä ihmeemmin juhlinut . Raimo aina väittää , että isännät ajoivat sontaa vappuna . Miten lienee .

Mutta me nuoret olimme vapusta iloisia . Simaa ja munkkeja tehtiin ja laitettiin kesämekko ja popliinitakki päälle , kun lähdettiin tansseihin , oli sää mikä tahansa . Ja minä kun tykkään muistella kaikkea mukavaa , muistan , että hyvä sää oli aina .

Vapun attoiltana varustauduttiin hyvissä ajoin iltanavettaan , että jäisi tarpeeksi aikaa tälläytyä valmiiksi . Kun Sydänmaasta päin alkoi tulla nuoria polkupyörillä , lyöttäydyttiin mekin joukon jatkoksi . Suunistettiin työväentaloa kohti .

Siellähän oli jo meininki päällä . Syrjälän Jukkakin veteli haitarista säveliä täysin palkein ja Paakkos Väinö " ponksautteli " isolla rummulla tahtia . Kiire siinä pakkasi tulemaan minulle , tuntui että juoksuksi pitää panna , että ei mene hyvät pelit hukkaan . Mutta oi voi ,minua nuorinta kun oli aina kasvatettu , niin sitähän tuli taas . Ei sitä saa noin hökäle olla , että heti ryntää sisälle . Piti arvokkaasti seisoskella ja tuumilla tien reunassa , mielestäni iät ja ajat . Sitten käveleskeltiin lipun ostoon .

Vihdoikin , kun päästiin sisälle , ajattelin että siinähän nyt seisoskelkaa , mutta minä en . - Ei tarvinnut kenenkään seisoa seinänvierellä . Tuuria riitti jokaisella .