Olen koonnut tähän isäni muisteluksia , Kärsämäkiseuran äänitteeltä , muistikuvistani jutuista mitä hän kertoi , sekä muistiinpanoistaan menomatkasta Canadaan .
Isän kertomaa
" Minunni isä oli käyny kahesti Ameriikassa ja niihä siinä kävi ussein että tänne ne Suomeen tulivat sieltä takasi . Ne ennen puhu että siellä Ameriikassa on hyviä päiviä ja joka sattu saamaan tollareita , se oli yksi tollari viis markkaa Suomen rahassa , niin eihä niitä tarvinnu ollakkaan aivan mahotonta niin se oli jo iso raha Suomen markossa . Niin minähi sitte ajattelin , että minähi kuhan tästä miehistyn , niin minähi lähen Ameriikaan . Minun teki mieli ennenni sinne lähtemään , mutta isä sano , että eise oo poekasten reissu Ameriika , vaan ei hän estelekkään . Minulla pikkusen oli mielessä aena se Ameriika . Meillä kerran oli seppä ja se oli käyny Ameriikassa ja sitte ne puhu niistä Ameriikan hyvistä asioista . Ne puhu sitte kerran että miten siellä nisua syyvvään ja että miten siellä vakituisesti on nisua pöyvvässä . Niin minähi siihen sanon , että millonka häntä sais nisua syyvvä ihan piisalle asti , niin isä siihen , että tottahan tuota jonku kerran elläissään saa . Ja niin se alako olla mielessä , vaan minä olin jo sitten ollu jo aika kauan aekamies ennen kun lähin sinne. Se oli vuonna kakskymmentä kolome ennen kun minä sinne menin , että olin kohta kolomissakymmenissä . Muut oli hyvästi pärjänneet niin sinne piti mennä , kun täällä ei sitä rahhaa nähny millonkaa . "
" No se oli sillalailla , että minullakkaan kun ei ollu matkarahoja ja sitte oli minun kans saman ikänen lähtijä ja sillä oli sisko Ameriikassa ja se oli lähettäny tiketin . Ja minulle kun tuli kova kuume että minun pitäs mukkaan lähtiä , kun ois kaksi niin sinne ois turvallisempi mennä . Minä kun rupesin ehtimään matkarahoja , vaan sitä kun ei löytyny mistään .Täällä oli omalla kylällä Ossuuskassa . Minähi olin välillä Ruotsalaisen Heikin jäläkeen kassanhoitajana ja vaikka oli näin sukuja niin rahhaa ei löytyny kassasta ja eikä yksityisiltä ja minä kävin Pyhännän pankissa ja Kärsämäen ja niin minun piti jättää se asia siihen .
Sitten - taesipa olla Ossuuskassan iltamat ja niitä römppäviikon aekana aena piettiin . Sielä oli vanahempiae miehiä sitte siellä oltiin jo niin pitkällä ohjelmassa . Siellä oli yksi mies Sytänmaan kylästä , semmonen harva puhheinen Jaakko Hepa-aho nimeltään . Ja se sano että ompa kumma kun yhestä kylästä ei saaha miestä Amerikkaan . Jos ei muuten saaha niin kerätään kollehti . Se virkesi se minun kuume uuvestaan ja minä jo kysyn siellä parilta mieheltä , aevan yksityisiä miehiä ja minä vähän eppäilin , että niillä saattas olla joku markka rahhaa , kun ne oli yhtiön miehiä . Ja nehän molemmat sano että kyllä hän vähä voepi laenata . Ja minä saen jo sinä iltana , en tarkkaan muista vaan sitä piti olla siinä puolikymmentä tuhatta ja anto se isäki , kun sillä sattu olemaan ja niin minä saen jo sinä iltana ne matkarahat kokkoon .
Ja niihä siinä kävi että minä lähin huomenna heti aamulla Pyhäsalamelle ja minun piti ottaa totistus kunnan esimiehiltä , että minä olin esteetön menmään sinne . Ja sitte minä lähin pyörällä sinne Pyhäjärvelle ja minähä sain sitte sen niminmiehen totistuksen . Ja sitä sitte hommattiin jo niin pitkälle pitkälle , että me sen Jaakon kanssa jo sittesovittiin että millon sitä lähetään . Se oli Jaakko Jylhä , me oltiin saman ikäisiä ja oltiin yhtä aikaa sotaväessä . Ja sitte Jaako oli jo passit hommannu ja minulle tuli kiire sitte että minä sammaan matkaan jouvun . Ja heti kun lähettiin , en muista tarkalleen , vaan aevan se oli viikkoissa sitten kun lähettiin .....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti