Matkustettiin junalla Montrealista Fort Williamiin minne saavuttiin yöllä . Siellä junassa oli yksi suomalainen , joka oli ollu Canatassa jo usiamman vuojen ja se oli menossa lännelle Wancouveriin asti . Meitä oli neljä eli viisi suomalaista ja minulla oli osote Port Arthuriin - siellä oli kaks kaupunkia , Port Arthur ja Fort William , ne on nyt yhistetty samaksi kaupungiksi ja sen nimi on Thunder Bay . - Niin me jäätiin yöllä siinä Fort Wiljamissa ja minä sitten olin paras kielimies ja elähän mittään , me lähettiin sitten - siinä oli vielä aseman polliisi , minä kuitenki olin vähän epävarma siitä kielestä ja tahon sitä yhtä suomalaista miestä, mikä osasi paremmin englantia ja sillä oli vielä aikaa kun se juna seiso siinä asemalla parikymmentä minnuuttia . No se selevitti sille polliisille mikä osote minulla oli . Vaan se polliisi sano että ei se osote olisi kovin kaukana , mutta ei hän ossaa oikein selevittää .
Niin me sitte lähettiin kävelemään sitä valtakatua , että katellaan mistä sitä saisi yöpaikkaa . Joka puolella oli että Hotel Hotel , minä siinä sanon , että kyllä meijän pittää johonni yrittää . Ja siinä sitten pysähyttiin yhen hotellin kohalle . Siinä sitte ruvettiin jukkimaan , että kuka se lähtee kysymään . Ne pitivät toeset että minä pystyn ja minä lähin ja menin sinne . Siellä oli paarissa semmonen ikämies , silmälasit päässä , niinku yövalavojana . Minä rupesin sille englantia puhumaan , vaan äijä vain päätään puisti . Minulla oli tulukkikirja taskussa ja minä siitä sitte katon , että oisko vuokrata huonetta . Ukko pisti silimälasit päähäsä ja vinkkas jäläkeesä , että tulla sinne ylös . Siinä se sitte näytti , siinä oli matkustajahuone , ruokahuone ja siellä oli kaikki mitä siihen yöhommaan tarvihti .Se nosti sormen pystyyn , että one dollar . Ja kyllähän minä heti ymmärrin että tollarin se maksaa . Minä poijjille menin sanomaan että kyllä päästään yöksi kun vain tollarista maltatta luopua . Pojat oli hyvillään , että ei sitä muuta tarvita . Me sitte nimet pantiin päiväkirjaan ja maksettiin ja se vielä ohjas ja neuvo missä on kahvihuone . Meillä oli sitte jokkaisella sen verran evvään tähteitä että meijän ei tarvinnu siellä yöllä syyvvä . Me siinä peseyttiin aamulla ja mitä siinä oli meillä hommia . Ja me meinattiin siinä että nyt me juuvvaan kahvit kaiken hyvän päälle ja minäpä ne kävin tillaamassa . Siinä oli kaksi tarjoilijaa ja englantia ne puhu keskenään . Sitte me oltiin jo kahvit juotu ja maksettu ja meillä ei ollut mittään heikkoutta ja siinä oli leivoksia ja semmosia . Ja siinä oli yks poika , se oli täältä Saviselistä , vähän sukulaisia . Se tuli vähän jälestä ja kysy joko me on kahvi juotu . Me sanottiin , että kyllä me on juotu . No se Kalle kysy että miten sitä tahotaan . No minähän selevitin , että miten sitä tahotaan . Niihän se Kalle kävi tillaamassa kahvin ja se tyttö toe kahvin ja lähti poes . Kalle kysy , että oliko teillä kahvileipää eli nisuaineita . Ja ne tytöt puhu siellä englantia kahen kesken . Se tyttö tuli Kallen luo ja kysy , että mitä pitäs vielä olla ja aivan selevällä suomenkielellä . Ja niinhän siinä kävi että me heitettiin se englannin puhuminen sillä kerralla . Ja niinhä se tyttö selevitti mistä se löytyy se minun osote .
Se oli jo uuvven vuojen puolta kun oltiin vasta siellä Canatassa . Ja se oli Jaako jo minulle työpaikan hommannu . Se oli ollu jo kämpällä pari viikoa ja oli saanu rahaa ja oli lähettämässä sitä Suomeen . Minä pääsin sitte heti jo Jaakon matkaan . Se työpaikka oli farmarilla ,nimi oli Jani Niemi ja paikka Silver Maunton . Sinne meni rautatie . Ne oli nuori pari ja juuri menny naimisiin . Ei ollu vielä lapsia . Oli viis lehmää ja kanoja ja muuta . Se oli ottanu semmosen hankinnan . Jaako ja ne toiset ,M arjomaa Mikko ja Hannes Jouhten joka oli Paavolasta , jotka oli tullu sine aikaisemmin oli päässy sille kaatamaan ja minä pääsin sille isännälle apumieheksi . Ja piti minun joskus aijjaa niitä hevosia , kun isäntä kävi kaupungissa . Minun piti opetella komentosanat niille hevosille , kun eihän ne ymmärtäny englantia .
Minä olin siellä nelisen vuotta . Enimmiste kämpillä , olin minä yhen kesän rautateillä .Vaan minusta tuntu , että niitä oes vielä parempiahi paikkoja ja ajattelin että lähen vielä Austraaliaan . Vaan se oli tullu isältä kirje tänne Port Arthuriin . Siinä isä jo valitteli että eikö sitä pitäsi jo tulla poes sieltä , että täälläe sitä tarvittas . No mulla ei ollu sitovaa työpaekkaa , niin ajattelin että jos välillä kävis kotonae ja menis sitte sinne Australiaan . Niin tulin kottiin , eikä sitä tullu sitä Australiaan lähtöä pannuksi totteen . Niinhän minä sitten menin naimisiin .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti