Kielikouluni loppui ja sain oikein todistuksenkin ja se on ollut tallessa näihin päiviin asti ( kuinkas muuten, kun olen säilyttänyt yhtä jos toistakin), mutta nyt sitä ei näy misään. Hmm.. ihme ja kumma. Mieleen tulee monenlaisia pieniä tapahtumia. Silloin varmaankin olin töissä Ellenillä muutamana päivänä. Aloin pian etsiä vakituisempaa työtä ja sainkin sellaisen General Hospital'issa keittiöllä. Noihin aikoihin tuli eteen myös muutto, sillä asuntohan oli alun alkaenkin ollut väliaikainen. Silvastit ostivat oman talon John streetiltä ja meille löytyi asunto Dufferin Streetiltä, Irja ja Simo Koirasen alakerrassa. Asunto oli huone ja keittiö, ihan riittävän iso kolmen hengen perheelle. Talo oli uusi ja katu ja koko seutu tosi viehättävä. Noin viidenkymmenen metrin päässä oli Hillcrest Park kauniine kukkaistutuksineen. Siellä kävimme usein kävelemässä ja ihailemassa kukkia ja alla olevaa kaupunkia . Kumpaisenkaan perheen muutosta ei ole jäänyt minkäänlaista muistikuvaa. Sen muistan että muutto tapahtui Toukokuulla. Ja heti muuton jälkeen menin töihin sairaalaan.
Kovin oli jännittävää mennä töihin "kieliseen" ympäristöön. Olinhan kyllä käynyt sen kielikoulun, mutta en vielä ymmärtänyt kovinkaan paljon. Heti alkajaisiksi esimies ( nainen) vei minut ison taulun luo, missä oli tekstinä mitä kunkin työntekijän työnkuvaan kuului. Hän kehotti minua lukemaan määrätyltä kohdalta, mitä minun työni oli. Minähän luin ääneen koko litanian ja hän sanoi, että siinä se nyt oli kokonaisuudessaan. Minä puolestani, että ei kyllä ole mitään aavistusta, mitä minun pitää tehdä. Hän taasen , että kuinka niin, sinähän luit. Minä - että en ymmärtänyt lukemaani, olen vain oppinut jotenkin ulkomuistista miten sanat äännetään ja se onnistuu. Häntä hymyilytti, mikä oli harvinaista,sen tulin myöhemmin huomaamaan. Hän oli aika kolkko "naisen puoli", eikä hymyillyt kovinkaan usein. No sain sen opetuksen sitten suullisesti ja entisen työntekijän mukana ollessani muutaman päivän. Kaikista kamalinta oli alkuun olla liukuhihnalla jakamassa ruoka-annoksia. - Työ keittiöllä oli aika rankkaa, sillä kesä oli kuuma, päivällä kovat helteet mikä laukesi öisin kovina ukkosen ilmoina. Työmatkat kuljin bussilla, mutta viikonloppuisin Raimo vei ja haki minut omalla autolla. Tuli eteen uusi asia, minulla oli kaksivuorotyö ja koko kesänä sattui ainoastaan kaksi sunnuntaivapaata. Se oli uutta ja hiukan harmittavaa, sillä ei voitu mennä mihinkään, vaikka oli oma auto. Koskaan aikaisemmin en ollut ollut tällaisessa työssä. Toki ne kaksi vapaata viikonloppua sitten oltiin yhdessä. Elias ja Mary Kumpula veivät meidät molemmat perheet kesämökilleen. Oli se ihanaa, pulikoitiin järvessä hellettä paossa. Ja se järvessä pulikointikin oli uutta, sillä entisillä seuduilla Suomessa ei ollut vesistöjä lähimaillakaan.
Tässä Raimo Koirasten talon takapihalla. Kuva lähetettiin Raimon vanhemmille ja heiltä tuli vastaus kirjeessä, että "Raimo on lihonut". Tosi, sillä nopeasti hyvät ruuat metsäkämpillä alkoivat tehota, vaikka työ olikin kovaa.
Raimo ja Riitta Koirasten talon etuportailla.
Sama talo 42 vuotta myöhemmin.
Sama talo 42 vuotta myöhemmin.
Kuva on otettu Hillcrest Parkilla ja takana näkyy taloja High streetin varrella. Tein ihmeellisen huomion. Aina ei näköjään kiinnitä huomiota samoihin asioihin. Kun kävin muuan vuosi sitten Thunder Bay'ssa harmittelin, kun milestäni viime vuosina oli talorivistöön ilmestynyt arkkitehtuuriltaan täysin sopimaton talo, nykyaikainen. Nyt huomaan, että sehän on ollut siinä jo 1968. Tuo matala talo auton takaosan yläpuolella. Kumma, etten huomannut sitä silloin.
Tässä Riitta on Koirasten talon takapihalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti