Metsänmyyntiä ja hautajaiset

  Lentokone häipyi horisontin taakse ja minä palasin töihin. Hiukan oli mieli myllerryksessä, mutta ajattelin, että tuleehan se sieltä takaisin. Päivät alkoivat kulumaan normaalisti, sillä oli jo totuttu siihen että mies ei ole aina kotona. Koko siellä olon ajanhan hän oli ollut metsäkämpillä viikot ja tuli kotiin vain viikonlopuksi. Nyt vain oli odotettavissa pitempi poissaolo.
 
  Kirjettä alettiin Riitan kanssa odottamaan ja tulihan se muutaman viikon kuluttua. Suomessa oli jo täysi talvi ja niin hyvät metsäkelit, että oli tehnyt hankintakaupan, puun hinta ihan kohtuullinen. Pöllin teossa oli heti kohta Suomessa. Hmm, niin tyypillistä häneltä. Koti oli asuttavassa kunnossa, sillä Raimon isä, äiti, veli ja sisko olivat muuttaneet meille asumaan. Ja hyvä oli metsätöissä kulkea, kun äiti oli laittamassa ruokaa. - Jänismetsällä oli kulkenut myöskin, vanhemmilla oli ajokoira. Tässä pari kuvaa.

 

Siihen aikaan, kun elämänmeno oli vielä hiukan leppoisampaa mitä nyt, miehet saattoivat sytyttää metsässä nuotion ja kokoontua eväiden syöntiin sen ympärille.

 

  Viikot vierivät, kunnes tuli jälleen kirje. Siinä kirjeessä oli yllättävä tieto. Raimon isä Eino oli yllättäen kuollut sydänkohtauksen työmaan kortteritalossa, kolmea viikkoa vaille 59-vuotiaana. Raimo kertoi tulevansa takaisin Canadaan jouluksi, sitten kun hautajaiset ja muut järjestelyt ovat ohi.

 

  Outo oli olo, kun millään muulla tavalla ei voinut osallistua tapahtumiin, kuin kirjeellä ja odottaa ja odottaa. Alapuolella on kuva lähettämästäni surunvalittelukortista.