Oi nuoruus

" Kauniimpaa aikaa en enää elää saa , päivät nuo jääneet on taa . "

Minun tapauksessani joku voisi sanoa , nuo päivät ovat kaukana historian hämärässä , mutta ei se niin ole . Ne olivat eilen , ihan äskettäin , muistan ne niin hyvin .

Viikkoja meni , ennenkuin tunsin voivani kirjoittaa nuoruudesta . Ei nuoruudesta kirjoiteta pimeimpänä talvisydännä , kaamoksen keskellä . Siihen tarvitaan auringon kilo kiiltävillä hangilla . Silmiä siristellen mennään jotakin kohden , jokin odottaa , se ei vielä näy,, auringon kilo häikäisee . Edessä on ELÄMÄ .

Minun nuoruuteni alkoi 1956 . Se oli rippikouluvuosi . Kaarina oli sinä vuonna Haapavedellä emäntäkoulussa ja Elvi ja minä hoidettiin naisväen tehtäviä kotona . Elvi oli mukana tuon tärkeän ajan tapahtumissa .

Siihen aikaan oli tapana , että tansseihin ja muihin nuorten rientoihin ei päästy , ennenkuin oli päästy ripille . Se oli hyvä sääntö , ei lähdetty seikkailuihin liian nuorina . Minäkin olin täyttänyt 16 vuotta ripille päästessäni .

Oli tulossa ensimmäinen viikonloppu ripillepääsyn jälkeen . Olin tehnyt itselleni uuden kesämekon , vihreä kangas , missä oli hentoisia mustia ( ! ) kukkakuvioita . Kangas oli todella sievää . Helmasta tein niin leveän ( kellohelma ) kuin suinkin kankaasta sain . Salainen ajatukseni oli , että se heilahteleisi somasti tanssin pyörteissä .

Lauantai koitti , siivottiin huoneita . Minulla oli lattian pesu vuoro . Hain vettä ja luutusin lattiaa , lauleskelin ja haaveilin salaa tansseihin pääsystä . Kysyä en tohtinut Elviltä . ( Meillä vanhin tytöistä oli aina luvan antaja , kysyttiinpä mitä tahansa ) . Haaveilu ja laulelu oli ilmeisesti niin silmiinpistävää , että Elvi sanoi yhtä-äkkiä , No lähe sitten kun niin mielesi tekee . . . .

Minulla kai taisi sydän tehdä ylimääräisen loikan ja taisin loikata itsekin . -- ETTÄ MIHIN ?!

No tansseihin ! - Koko päivän olet laulanut ja uilottanut , että ei tuota voi olla huomaamatta .

Voi sitä lauantaita ! !- Mielestäni tähän sopii Marjatta ja Martti Pokelan duetto , missä lauletaan , " maito kuohuu soittaa kiulu , kohtapa siellä soittaa viulu...." - Maito vaahtosi lypsyllä sankoon , Laulu raikui , kiire saunaan !

Sitten alettiin valmistautua . Uusi mekko päälle , sukan saumat suoriksi . Jalkaan kevättalvella ostetut sinapinkeltaiset avokkaat . Tarkka peilaaminen , onko tukka hyvin . Siinä vaiheessa vasta isälle selvisi , että olin tansseihin lähdössä . Alkoi ihmettelemään , että Kyllikkikinkö se sinne lähtee seisoskelemaan . Minä siihen topakkana , että en kai minä nyt seisoskelemaan mene , vaan tanssimaan . Sitten popliinitakki päälle ja matkaan .

Meillä ei ollut tarpeeksi pyöriä jokaiselle , joten pääsin Elvin pyörän tarakalle . Tiellä meni solkenaan nuoria Sydänmaasta ja Miilurannalta . Minulla oli niin riehakas olo , että nauratti ääneen . Elvi kyseli , mitä minä nauran . Minä selitin , että naurattaa , kun tässä Erolan nuorinta viedään tansseihin . Lähestyttiin Selinkylän risteystä , pyräilijöiden ryhmästä yksi nuori mies jutteli meille jotakin . Kysyin kohta , kuka se oli . Se oli yksi Tossavaisen Raimo Miilurannalta .

Tanelin talolle ( työväentalo ) oli kokoontunut jo paljon väkeä . Syrjälän Jukka soitti mahtavaan tyyliinsä . Jännitti niin , että en tahtonut nahoissani pysyä . Oli paljon nuoria muilta kyliltä ja muistan olleen ainakin Honkalan Hildan , Silvastin Unton ja Tossavaisen Raimon ja Reinon . - Sain tanssia useimmat pelit ja seuraavana aamuna kehuskelinkin isälle , että eipä siellä tarvinnut " seisoskella ".