Alanko

Aate - sedän talo ei mielestäni ollut Alanko , ei se nimi tuntunut sopivan paikkaan . Minulla on sellainen mielikuva , että talo oli nimetty sen pellon tai paikan mukaan , minkä viereen se rakennettiin . - Nimittäin kun kuljettiin Alangolle Erolasta suoraan polkua pitkin , pihaan noustiin " alangosta ".

Polku ei mennyt umpeen milloinkaan . Jos suljen silmäni , voin hyvin kuvitella , miten lähdin kävelemään kotoa aitan ohi pellon piennarta seuraavaa polkua . Polun varralla , oikealla laidalla oli kivi . Sitten lähestyin latoa , siinä polku haarautui . Oikealle menevä haara vei pyykkiroopille . Vasen haara meni Alangon suuntaan , ladon ja lammashaan aidan välistä . Maasto laskeutui pienensuon pelloille . Piti ylittää monen monta suosarkaa . Ennen heinäntekoa oli mukava kulkea polkua , korkea heinikko sulki maailman kauaksi pois . Poutapilvet taivaalla . Unohduin joskus riipimään heiniä käteeni , kukko vai kana . - Viimeisen saran jälkeen tuli muistaakseni ränsistynyt aita . Sen takaa alkoi rämeinen haka . Jos käveli mättäiden välistä avojaloin , jalat kastuivat pehmeässä sammalikossa . Maasto alkoi nousta Alankoa lähetyessä . Katajapensaita ja puita .

Pihalla oli oma erilainen tunnelmansa . Koivujen lehdet suhisivat ja ilmassa lenteli pääskysiä . Unelias keskipäivän rauha . Sunnuntai . Vaikka talossa oli monta lasta , milloinkaan ei kuulunut itkua ja parkua . Kumma juttu . Oliko katras yhtä rauhallinen kuin Aune-täti . Koskaan en kuullut hänen korottavan ääntään . Rauhalliseen tahtiin hän teki kotiaskareita . Ja työt oli aina tehty ajallaan .

Eteisen ulko-ovessa oli jousi , mikä veti oven kiinni ja jos ei muistanut pitää varaansa , se paukahti melkoisesti . Viimeistään silloin joku talossa huomasi . Sain ystävällisen vastaanoton .

Aate-setä oli myönteinen ja hyväntuulinen , käveli pihalla miehekkäästi hieman keinautellen , ryhti hyvä , huulet törröllään , hiljaa viheltää suhuuttaen jotakin laulun tapaista .

Useimmiten Aate-setä oli jossakin muualla , pellolla tai muissa miesten töissä . Aune ja lapset häärivät kotona . Arkisin oli mukava seurata Aunen töiden tekemistä . Ruisleivän teossa hänellä oli erilaisia tapoja , mitä meillä ei ollut . Leipäreet hän pyöritteli teräväkärkisiksi . Taikinassa oli hieman erilainen hapan kuin meillä ja hän teki hieman kiinteämmän taikinan .

Kerran muistan , kun sain maailman parasta madekeittoa . Keittoon oli pantu sipuli kokonaisena ja se otettiin pois , ennenkuin keitto vietiin pöytään . Muistan myös sellaista , että Aate-setä teki hieman tummemmat talkkunat , kuin isä . - Ihmettelen , miten minä muistan tällaisia pieniä juttuja . Kai seurasin niin tarkkaan asioita .

Siihen aikaan leivottiin pullaa vain kerran vikossa . Pullan kannat ja syömättä jääneet jytyset laitettiin aina talteen ja annettiin kuivua . Niillä oli oma nimikin " jyhermät " . Ne olivat mieluista syötävää jos pulla sattui loppumaan ennenkuin uutta leivottiin .

Riitta ja Seppo muistuvat mieleen monta kertaa . Kun he olivat melko pieniä , saivat he olla Aunen mukana karjakeittiössä pyykinpesuaikana . Pyykkisaaveja oli useampia ja Riitta ja Seppo olivat keksineet mukavan touhun ajankulukseen . He jyrsivät saavien reunoja , jopa ihan koloille asti . Sitä he kutsuivat " kankattamiseksi ". Sitten hieman isompina he tulivat oikopolkua pitkin Erolaan kylään hyvin usein . Kyllä meillä odotettiin , jos heitä ei alkanut kuulumaan muutaman päivän välein .

Kokoan hieman muistiani josko muistaisin vielä lisää toisella kerralla .