Kesä 1968

  Kesästä 1968 on jokin verran muistoja, joskin aika on kummasti sekoittanut asioiden järjetystä. Joskus on muistavinaan jotakin, mikä tapahtui silloin, mutta kohta huomaakin erehtyneensä.

  Elämänmeno ikäänkuin vakiintui Koirasille muuttomme jälkeen. Minä menin töihin, Raimo kulki metsätöissä kämpillä ja Riitalle löytyi hyvä hoitopaikka Hirvisillä. Helmi oli tosi kiva hoitotäti ja asui likellä. Me asuttiin Hillcrest Parkin tuntumassa ja Hirviset Crown streetillä, sinne oli oikopolku Hillcres Parkin vieritse. Riitta kipaisi sinne ihan itsekseen heti, kun oppi reitin.

 

Tässä on pari kuvaa, mitkä on otettu Koirasten takapihalla.

Kukista päätellen on alkukesä,

lisäksi huomaan, että Riitalla on vielä Suomesta tuodut vaatteet,

eivät ole vielä käyneet pieniksi.

 

Minulla on uusi mekko,

muistan miten ompelin sen käsin,

kun vielä ei oltu ostettu ompelukonetta.

Niin - ja vasta otettu permanentti.

Ikäni muistan, että en tykännyt, kun tukka oli kippuralla.

Nyt kyllä ajattelen, että eihän tuossa mitään vikaa,

hyvin se nuorelle käy.

 

 

  Olimme löytäneet monia uusia tuttavaperheitä. Eräs perhe joista jo mainitsinkin aiemmin, olivat  Kormanot. He olivat sahayrittäjiä Suomesta. Heillä oli ollut suunnitelma perustaa sahalaitos Port Arthuriin, mutta he luopuivat ajatuksesta ja muuttivat takaisin Suomeen. Loput meistä jatkettiin sinnikkäästi totuttelemista "uuteen maahan", niinkuin siellä sanottiin. Ja mikä oli totutellessa, kun oli löydetty työtä, sehän se oli tärkeintä.

 

  Jollakin tavalla, kaiken aikaa oli minulle aivan uusi kokemus elää työn sääntelemän aikataulun mukaan. Vapaapäivät Raimon kanssa eivät osuneet samaan aikaan, mutta totuttava oli. Miehet olivat kämpällä ja me naiset elimme oman rytmimme mukaan. Sirkan kanssa soittelimme päivittäin ja kun vapaapäivä koitti, minä kävelin Riitan kanssa kylään hänelle. Toisinaan Sirkka ja lapset tulivat meille. Yksi tapaus näistä vierailuista on jäänyt iäksi mieleeni. - Sirkka tuli kylään ja lähdimme kaupungille. Oli kaunis kesäinen päivä, kaupugissa istutukset ja kukat olivat loistossaan. Oli niin kaunista, että se piti pukea sanoiksi. Sanoin , "nyt on kyllä niin ihana päivä, että sitten, kun olen muuttanut takaisin Suomeen muistan tämän aina ja ehkä ikävöinkin." -  Siis siinä vaiheessa oli jo tullut se ajatus, että muutamme joskus takaisin.

 

  Uusi ja mukava asia tapahtui - Noposet tulivat Suomesta. Se oli piristys sille kesälle. Meillekin tuli uutta ohjelmaa, kun olimme mukana heidän alkuajan tapahtumissaan. Heille löytyi koti melko pian, ostivat talon Machar avenuelta. Ja työtä tottakai. Muistelen että "Leko meni rakennuksille ja Vieno aivan aluksi löysi siivoustyötä. Nuorimmat pojat olivat vielä koulussa, mutta pojat vanhimmasta päästä varmaankin hakeutuivat jo töihin. Ja näin heidänkin perheensä oli kiinni uudessa elämässä.