Aikaisemmin muistelin , että työt jatkuivat Abitibilla vielä kesällä, mutta vanhoja veropapereita selatessani huomasinkin, että miehet olivat joutuneet työttömiksi joskus keväällä. Sen jälkeen olivat töissä Jim Gibson nimisellä urakoitsijalla Atikogassa. Työ oli jotakin tie- tai sähkölinjan raivausta moottorisahalla. Raimo muistelee että kyllä se vähän ihmetytti, linja raivattiin metsään, eikä kaadettuja puita kukaan myynyt saatikka ottanut talteen. Tämä Gibson oli sanonut , tehkää puille mitä haluatte, kunhan linja tulee tehtyä, se on päätarkoitus. Ei ollut löytynyt muuta keinoa kuin sytyttää isot roviot ja polttaa puut. Kun roviot oli saatu alulle, oli tuorekin puu palanut hyvin, yötä päivää.
Olivat siellä viikot pitkän matkan takia, majoittuivat motellissa ja tulivat viikonlopuksi kotiin. Matkat ajettiin vuoroin Raimon ja vuoroin Unton autolla. Kerran miehet olivat joutuneet poliisin ratsiaan, sillä kerralla Raimo oli ollut ajovuorossa. Poliisi oli kysynyt ajokorttia ja Raimo oli näyttänyt opettelukorttiaan. Varsinaista ajokorttia ei ollut vielä. Siellä oli ( siihen aikaan, liekö vieläkin ) lupa ajaa opettelukortilla jos kortin omistava henkilö oli vieressä. Untolla oli Suomen ajokortti. Poliisi oli puistellut päätään ja selittänyt paljon, mutta kielitaito ei ollut riittänyt asian ymmärtämiseen. Sen he olivat kuitenkin ymmärtäneet, että poliisiaseman päällikkö on suomalaista syntyperää, tulkaa hänen puheilleen. Asemalla päällikkö oli kertonut, " kyllä se on pojat niin, että teillä ei ole kummallakaan ajokorttia", sillä Suomen ajokortti ei ole pätevä täällä. Oli tullut ajokielto.
Miehet olivat menneet autolle ja ihmetelleet, mitä nyt. Eihän siihen ollut löytynyt muuta keinoa,kuin jatkaa matkaa, eikä kukaan tullut kieltämään.Työmaa oli hyvä ja ei sitä voinut jättää, joten he ajoivat vielä viikkojen ajan tämän poliisiaseman ohi, kortittomat miehet. Ajokortit hankittiin vasta sitten kun työmaa loppui.
Minä myös olin hankkinut opettelukortin heti maahan tultuamme, mutta opetteluharjoitus oli vähän niin ja näin. Aluksi ajateltiin, että Raimo opettaa minut sitten kun saa itse kortin, mutta eihän siitä tullut mitään. Ihan ensimmäisellä kerralla tuli ongelmia. Lähdettiin Koirasten talon kohdalta ja ajettiin ylös High streettiä kohti ja siinä vasemmalle ja sitten heti Hillcrest Parkkiin. Mutta oivoi, minä taitamaton otin käänteen niin tarkasti, että auton rengas hipaisi risteyksen koroketta. Me huolestuneina ketsomaan miten siinä kävi. Kuului selvä sihinä. Raimo kiireesti rattiin ja käännös Koirasille päin. Rengas ei ennättänyt tyhjetä. Kyllä minä sain vähän kuulla "kalliita sanoja" jopa siinä määrin, että sanoin lopettavani ajo-opinnot siihen paikkaan. Väitin kivenkovaa, että kyllä näin voi käydä kenelle vain, mutta Raimo vänkäs vastaan, että ei kenellekään muulle kuin sinulle. Ja minä vielä, että eihän tässä käynyt kuinkaan kun matkaakin oli vain parisataa metriä. VOI HYVÄ ISÄ!! No Raimo vei renkaan korjattavaksi ja asia tuli kuntoon ja unohtui.
Hän ei kuitenkaan antanut noin vai periksi, ettäkö minä en voisi oppia ajamaan. Kysyi yhtä tuttavaa, Arvi Kumpulaa opettamaan minua. Siinä ei käynyt paljon sen paremmin kuin Raimonkaan kanssa. Arvi oli ollut jo vuosikymmeniä Canadassa ja käytti, tottakai, "fingelskan" sanoja tähän malliin, "laita kiiri päälle, paina latsia" ja vaikka mitä. Eihän minulla ollut aavistustakaan mitä ne olivat. Sen jälkeen korttihaaveet haudattiin hiljaisuudessa. Kuitenkin opin ajamaa jossakin välissä, että tarpeentullen pystyin olemaan kuskina. Ihan varsinaisen ajokortin suoritin vasta Suomessa ja ihan kunnialla. Paljon olen ajanut täällä ja ajan edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti