Nakina kuvioissa

  Raimo ja kaverinsa alkoivat kulkea metsätyössä Nakinassa. Se sijaitsi noin 500 kilometrin päässä Port Arthurista. He löysivät asunnokseen , paikallisten uusien tuttavien kautta, vanhan tyhjillään olevan talon. Aivan alkuvaiheessa he laittoivat ruokansa itse, aamulla pekonit ja munat , sekä eväät ja iltapäivällä ruoka. Raimo muistelee, että joskus joku heistä meni ja "haki" järvestä tuoretta kalaa, joku toinen jäi kuorimaan porunoita ja näin saatiin kalakeittoa. Heti alusta alkaen minä tein Raimolle ison kasan hyviä voileipiä mukaan koko viikoksi. Sanoi syövänsä iltapalana ja eväänä myös.
 
  Suomalaisia miehiä, ketkä saivat silloin työpaikan oli muistaakseni kahdeksan tai yhdeksän, kaikki perheellisiä. Kaupungissa oli tyhjillään olevia taloja ja vähitellen useimmat ostivat talon ja perheet pääsivät muuttamaan kaupunkiin. En muista mihin tahtiin muutto tapahtui. Eräänä viikonloppuna Raimokin kotiin tultuaan kertoi ostaneensa talon. Minulla oli työpaikka ja päätimme asua Port Arthurissa syyskesälle asti ja muuttaa vasta sitten kun koulut alkavat.

  Sinä kesänä minulla oli parempi onni vapaapäivien suhteen, sattui monta vapaata viikonloppua. Kesä oli mukava hellekesä. Kaikenlaista kivaa on jäänyt mieleeni. Yksi tapahtumasarja erityisesti. Saimme yllätysvieraita Länneltä, Winnipegistä päin.

  Isänihän oli - kuten edellisessä juttusarjassani olen kertonut - aikoinaan, n. neljäkymmentä vuotta aikaisemmin, ollut siirtolaisena samoilla seuduilla mitä mekin olimme. Hänellä oli monia kirjeenvaihtokavereita, perheitä Canadassa. Eräät heistä olivat Tilda ja Arvi Mäki, Pointe du Bois oli kotikaupunkinsa. Isä oli kirjoittanut heille, että hänen tyttärensä (minä) perhe asuu Port Arthurissa, käykääpä kylässä. Tilda ja Arvi olivat kotoisin  samalta kylältä kuin minäkin, Kärsämäen Saviselästä. Tilda oli ihan syntyjäänkin Saviselästä, mutta Arvi oli syntynyt Amerikassa, muuttanut vanhempiensa mukana takaisin Saviselkään, mutta muuttanut myöhemmin Canadaan. He olivat tavanneet siellä ja menneet naimisiin.

  Niinpä, eräänä lauantaina, viikonloppu alkamassa ja meillä oli ajatus lähteä ostamaan astiasto, suuntana Simpsons - Sears Fort Williamissa. Riitta ei halunnut lähteä meidän mukaamme, ei millään. Meillä oli kova miettiminen, uskallammeko jättää hänet yksin kotiin. Päätimme uskaltaa, sillä Koiraset, vuokraisäntämme olivat kotona, yläkerrassa. Annoimme ison liudan ohjeita mm. Älä  avaa ovea KENELLEKÄÄN, ei vaikka tulisi kuinka kiltin näköinen ihminen.

  Ja niinhän siinä oli käynyt, että oven taakse oli ilmestynyt kiltin näköisiä ihmisiä oikein kaksin kappalein - Tilda ja Arvi Mäki. Riitta oli selittänyt, että hän ei voi avata ovea, kun äiti ja isä kielsi. Tilda ja Arvi olivat sanoneet, tuo on aivan oikein ja olivat menneet autoon odottamaan.

  Kun kotiuduimme ostosreissultamme astiasto ostettuna, meitä odotti mukava yllätys. Olimme saaneet vieraaksemme todella ystävällisen ja miellyttävät pariskunnan ja vielä sellaisen jotka olivat kotoisin samoilta seuduilta Suomesta.