Syksy

 

 

Kovin verkalleen tämä kirjoitteluni etenee. Taitaa olla niin että minulla ei ole pitkäjänteisyyttä.

 

  Ylimmäisessä kuvassa Riitta on Halloween tunnelmissa ja minä samoihin aikoihin onnellisena ikiomassa keittiössäni. Alimmaisessa kuvassa Raimo ja Unto ovat nylkemässä ensimmäistä hirvi saalistaan.

 

  Ensimmäisestä syksystä on jäänyt mieleeni hammaslääkärissä käynti Long Lacilla. Nakinassa ei ollut lääkäriä, joten oli mentävä joko Geraldtoniin tai Long Lacille, lähikaupunkeihin. Viimeksi mainittuun oli junayhteys, joten se oli luonnollinen valinta. Hyvin monta kertaa Canadassa tuli vastaan sellainen erilaisuus Suomeen verrattuna kuin ihmisten toisistaan huolehtimine. Hammaslääkäri oli miellyttävä puhelias nainen ja keskustelimme hoidon lomassa asiasta jos toisestakin - kuten että olimme muuttaneet Nakinaan sinä syksynä. Hän kysyi, miten aion viettää loppupäiväni, sillä  takaisin meni ainoastaan yksi juna iltamyöhällä. Kerroin, että kai menen johonkin baariin istumaan. Hän ystävällisenä ehdotti, että voisikohan hän soittaa yhdelle mukavalle suomalaiselle naiselle HELGA HAKKARAISELLE, jos hän vaikka ottaisi minut vieraakseen päivän ajaksi. Hän soitti ja sain ystävällisen tervetulo toivotuksen.

 

  Hyvin löytyi Hakkaraisten upealla paikalla, järven rannassa oleva uusi talo. Talon emäntä oli takapihalla pihanlaitto puuhissa. Siinä sain uuden pihanperustamisniksin. Oli nimittäin jo myöhäinen syksy, talvi tulossa ja hän oli kylvänyt piharuohon. Kertoi, että ruohon voi kylvää myöhään juuri ennen talven tuloa, siemenet itävät vasta keväällä.

 

  Talo oli viimeistelyvaiheessa, kaksi työmiestä oli viimeistelemässä sisustusta. Helga laittoi heille ja myös minulle ruokaa. Sanoi keittävänsä "soppoo". Katselin kun hän kätevästi teki myös salaattia ja panin muistiini mitä aineita hän käytti salaatissaan ja millä tavalla hän ripsautti suolaa, sokeria ja etikkaa salaatin sekaan, ei salaatinkastiketta. Tuolla tavalla teen vieläkin usein salaatin, ripottelen kuin Helga.