Alku Nakinassa

  Oikeastaan voi sanoa, että koti tuntui heti kodilta ja pikkukaupunki ihan mukavalta. Elämä ikään kuin meni "uomiinsa". Olen usein miettinyt, että elämä todella muuttui jotenkin turvalliseksi tavalliseksi perhe-elämäksi, mistä asiat eivät ole jääneet mieleen yhtä tarkasti kuin aiemmat tapahtumat. Mutta ensimmäinen sunnuntai kuitenkin on jäänyt mieleeni hyvinkin tarkkaa.

  Raimo lähti Silvastin Unton kanssa kalaan ja Sirkka tuli lasten kanssa meille ehdottaen, että mentäisiin kylään Hyvärisille. Hekin olivat ostaneet talon ja muuttaneet hiukan aikaisemmin. Tapahtui kuitenkin niin, että Riitta ja Sirpa, Silvastien esikoinen eivät halunneetkaan mukaan vaan ehdottivat, että he jäisivät leikkimään meille.  No niin tehtiin ja me menimme toisten lasten kanssa kyläilemään.

  Nakina oli minulle vielä outo ja arvoituksellinen joten minä halusin kotiin melko pian. Hätäilin, että sitä ei tiedä mitä tytöt ovat saaneet aikaan keskenään ollessaan. Sirkka tietenkin "toppuutteli" minua, että elä nyt turhia, mitä ne nyt olisivat keksineet. Minä kuitenkin menin kovalla kiireellä, hyvä että Sirkka ja lapset pysyivät perässä. Lähestyttiin taloa ja Sirkka nuuhkaisi ilmaa ja alkoi nauramaan, kehoitti minuakin vähän nuuhkimaan ilmaa. Minä aivan ihmeissäni, että miten niin. Sirkka tuumasi naurunsa lomassa, että eivät he ainakaan ole nälkään kuolemassa, kun ruoka tuoksuu. Mentiin sisälle ja siellähän Riitta oli paistamassa räiskäleitä ja Sirpa istui pöydän ääressä lautanen edessään. Aika topakoita lapset ovat joskus, Riitta ei ollut silloin vielä yhdeksää vuotta. Muistelen, että Sirkka muistutteli minua silloin tällöin kuinka keksin turhia huolia.

  Toinenkin pieni hassu tapatuma on jäänyt mieleeni noista ensimmäisistä päivistä. - Eräänä päivänä Sirkka tuli tutustumaan meidän taloomme ja kierreltiin joka paikka, huoneet ja piha. Raja-aidan vierellä kasvoi keltaisia pitkiä kukkia, aivan outoja meille. Niitä kun tutkimme ja nuuhkimme, sattui kukkien seassa olemaan ötökkä, mikä pisti minua käsivarteen. Aivan siinä paikassa käsivarteeni tuli iso paukama ja tuska oli ennen kokematon. Minä hätäännyin ihan tosissani. Mielessä kerkesi pyöriä tuhat ajatusta, tämä paikka on niin kaukana, ei ole lääkäriä, ei sairaalaa, lieko sairaanhoitajaakaan. - kunnes - Sirkka järkevänä - eihän tuo ole kuin ampiaisen pisto. Eikö sinua ole ampiainen pistänyt koskaan? No ei ollut pistänyt ja kipeä oli. Kyllä minä olen viisastunut noista ajoista ja saanut ampiaisen pistoja kerralla jopa kaksikymmentäkin, enkä ole sen koomin hätääntynyt.

  Tässä seuraavana on kuva minkä olen  aina muistanut mielessäni otetuksi juuri sinä samana sunnuntaina kuin tuo räiskäleen paisto juttu. No oli miten oli, joka tapauksessa se on ensimmäinen Nakinassa ottamani kuva.