"Näin tultiin vuoteen 1967 . Meillä oli seitsemän lehmää ja vasikoita ja järjestyksessä jo kolmas traktori , Ford 5000 . Elettiin huhtikuun loppupuolta. Kaivosta oli loppunut vesi . Tossavaisen Anni tuli minulle avuksi vetämään kelkalla vettä kanavasta. Päivä oli kaunis , niinkuin se voi olla huhtikuulla, lumi sulamassa , linnut aloittamassa kevätkonserttiaan. Minä nostin vettä sangolla kelkassa olevaan saaviin. Sieltä alhaalta huomasin, miltä uusi koti, navetta ja pihapiiri näyttivät. Tulin sanoneeksi Annille:- Kyllä tuo uusi koti näyttää niin ihanalta, että en lähde täältä ikinä minnekään".
"Näköjään on totta: mitä kovemmin vannoo sitä nopeammin joutuu sanansa syömään. Parin viikon kuluttua, viimeisillä lumikeleillä, Raimo lähti hakemaan rekeä Ahmakankaalta. Matkalla hän oli tavannut Silvastin Unton. Unto oli kertonut, että Noposen Leko lähtee Kanadaan ja että eikö lähdetä mekin. Asia oli kiinostanut kovasti Raimoa ja miehet sopivat, että menemme illalla Silvasteille puhumaan asiasta enemmän. Sinä iltana päätimme lähteä." Miehet päättivät lähteä seuraavana sunnuntaina käymään Noposilla kyselläkseen mitä pitää tehdä asioiden vireille panemiseksi. Sirkalla oli sukulaisia Port Arthurissa ja hän päätti kirjoittaa tädilleen Siirille ja kysellä asioista. Sieltä tuli pian kirje ja toivotettiin tervetulleeksi, sekä paljon neuvoja.
Monta kertaa olen pohtinut, miten tämä muuttoinnostus tuli niin äkkiä ja miten se päätös tehtiin heti. Ainakaan minä en ollut pohtinut koskaan pois muuttoa, enkä ainakaan Kanadaan asti . Niinä vuosina oli kyllä paljon muuttoa, varsinkin Ruotsiin ja jonkun verran Australiaan, mutta me emme ollet suunnitelleet mitään. Olimmehan rakentaneet omaa tilaa täydellä innolla .
Asiat etenivät nopeasti ja panimme viisumihakemukset vireille. Viisumin saamiseksi oli käytävä Helsingissä Canadan suurlähetystössä haastateltavana koko perheet. Kesällä ostimme tilan valtiolta. Siihen asti meillä oli ollut hallintasopimus. Tehtiin myös tilustie suopelloille. Kesä meni normaaleissa talon töissä.
Tässä vaiheessa kävi ilmi, että Noposten lähtö viivästyy vuodella jostakin syystä. He kyllä aikoivat tulla perässä seuraavana kesänä.
Kun saimme viisumit ja muutto varmentui, tuli eteen tilan lopetus . Karja myytiin, samoin sato pelloilta pystyyn, osa koneista myytiin erikseen ja osa huutokaupassa muun irtaimen mukana . Tuntui, että siinä oli isot ratkaisut edessä. Pelottikin, mutta kun päätös oli tehty, ei tullut mieleenkään perua sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti