ISÄNI SIIRTOLAISUUS , kuvia vuosilta 1923-1926

 

 Kämpällä v. 1925

 

 

Ratapöllin teossa

 

Metsäkämpällä

 

Välinpitämättömyys on anteeksiantamatonta .

 Olen yrittämällä yrittänyt muistaa isäni juttuja Canadan ajoiltaan , mutta surukseni täytyy sanoi , että ei muistu juuri mitään . HARMI . Meitä sisaruksia ei ole enää kuin kolme muistelemassa , eikä kukaan muista .
Isä oli kova kertomaan tarinoita , mutta useimmiten joku meistä lapsista kielsi , " että aina se noita juttujaan kertoo . " Olisinpa ollut viisas ja kuunnellut , kysellyt ja muistiin merkinnyt , mutta ei .

Jotakin sentään muistan . Isä oli ollut paljon metsäkämpillä ja siellä oli tapahtunut monenlaista . En ole varma , onko kyseessä kaksi eri tapahtumaa , vai yksi tarina kahdella tavalla muistissa .
Ensimmäinen on ; " - sinne kämpälle oli tullut yksi nuori poika , vasta tullu Suomesta . Ja siellä kun oli niin monen sorttista miesta , niin saatto sattua vaikka mitä . Oli yksi mies , sitä sanottiin Isoksi Jussiksi . Kerran se Jussi oli käyny kaupungissa ja tuonu viinaa ja kun se aikasa joi ja tuli humalaan , niin  se Jussi otti sen poijan tehäkseen ja kiusasi sitä niin , että sen poijan piti lähtiä pakkoon toiselle kämpälle . No se Jussi siinä illan päälle uupu .  Vaan ei se Jussi niin vai luovuttant , se oli sanonu yhelle toiselle miehelle , että herätä sitten , kun se poika tullee . Niinhän se yön päälle tuli ja eikö tämä toinen onneton ollut herättäny Jussin ja sanonu että nyt se tuli . Vaan se poika oli ollut sen verran pelossaan ja oli varannu puukon ja kun se Jussi kävi sen poijan kimppuun , niin se puukotti sen Jussin . Siinä kävi sen verran pahasti , että se Jussi joutu sairaalaan . Vaan minä en tarkalleen tiiä sitä miten sille poijalle kävi , joutuko se tuomiolle vai miten , kun se Jussi kävi päälle . Myöhemmin kuulin ,että pahasti sille Jussille oli käyny , ei siitä enää työmiestä tullu .

Toinen muistikuva on ; - Kerran kämpälle tuli yks mies , joka ruukasi parturoija miesten hiuksia semmosella käsi konneella . Siinä oli meitä monta miestä parturoitavana ja sitten tuli yhen vuoro taas . Se parturi alotti sen tukan leikkuun niin , että ajo takkaa päälaen yli etteen laistin aivan paljaaksi - monet halusi ajattaa koko tukan pois - vain siinä kävi niin , että siitä konneesta katkes sanka , eikä sitä leikkuuta voinu jatkaa . Se parturoitava mies suuttu niin paljo , että se otti puukon ja tappo sen parturin .

Isä oli tysraitis mies , kerran vaan ollut humalassa ja sen ainoan kerran jälkeen oli tullut siihen tulokseen , että parempi kun pysyy erossa niistä aineista . Kertoi , että" olihan siellä kämpillä usseinki tarjolla sitä ainetta , kun kävivät kaupungissa ja tarjottiin sitä mullekki , mutta minä olin vain ottavinnaan , niin ei sattunu mittään kummempia ." Sanoi , että hän hiljalleen joskus kaateli oman mukinsa "seinän rakkoon".

Sisko muisteli isän kertoneen , -" sillon alako tulla se pula ja lama-aika joka paikkaan . Ei ollu työtä tarjolla , niin me lähettiin kävelemmään lännelle päin ja kun tuli talo vastaan , mentiin kysymään löytyykö työtä . Jos ei työtä löytyny , niin saatiin kuitenki syyä .

Sitten " joku oli sanonut isälle , että sitten se mies on kotiutunut , kun tomaattia osaa syödä . Isä muisti aina kertoa että sitä sanottiin " tomeito" .

Kuvia vuosilta 1924-1927

Kuvia vuosilta 1924-1927

Canadassa - Isäni muisteloita Kärsämäkiseuran nauhoitteelta

Matkustettiin junalla Montrealista Fort Williamiin minne saavuttiin yöllä . Siellä junassa oli yksi suomalainen , joka oli ollu Canatassa jo usiamman vuojen ja se oli menossa lännelle Wancouveriin asti .  Meitä oli neljä eli viisi suomalaista ja minulla oli osote Port Arthuriin - siellä oli kaks kaupunkia , Port Arthur ja Fort William , ne on nyt yhistetty samaksi kaupungiksi ja sen nimi on Thunder Bay . - Niin me jäätiin yöllä siinä Fort Wiljamissa ja minä sitten olin paras kielimies ja elähän mittään , me lähettiin sitten - siinä oli vielä aseman polliisi  , minä kuitenki olin vähän epävarma siitä kielestä ja tahon sitä yhtä suomalaista miestä, mikä osasi paremmin englantia ja sillä oli vielä aikaa kun se juna seiso siinä asemalla parikymmentä minnuuttia . No se selevitti sille polliisille mikä osote minulla oli . Vaan se polliisi sano että ei se osote olisi kovin kaukana , mutta ei hän ossaa oikein selevittää  .
Niin me sitte lähettiin kävelemään sitä valtakatua , että katellaan mistä sitä saisi yöpaikkaa . Joka puolella oli että Hotel Hotel , minä siinä sanon , että kyllä meijän pittää johonni yrittää . Ja siinä sitten pysähyttiin yhen hotellin kohalle . Siinä sitte ruvettiin jukkimaan , että kuka se lähtee kysymään . Ne pitivät toeset että minä pystyn ja minä lähin ja menin sinne . Siellä oli paarissa semmonen ikämies , silmälasit päässä , niinku yövalavojana . Minä rupesin sille englantia puhumaan , vaan äijä vain päätään puisti . Minulla oli tulukkikirja taskussa ja minä siitä sitte katon , että oisko vuokrata huonetta . Ukko pisti silimälasit päähäsä ja vinkkas jäläkeesä , että tulla sinne ylös . Siinä se sitte näytti , siinä oli matkustajahuone , ruokahuone ja siellä oli kaikki mitä siihen yöhommaan tarvihti .Se nosti  sormen pystyyn , että one dollar  . Ja kyllähän minä heti ymmärrin että tollarin se maksaa . Minä poijjille menin sanomaan että kyllä päästään yöksi kun vain tollarista maltatta luopua . Pojat oli hyvillään , että ei sitä muuta tarvita . Me sitte nimet pantiin päiväkirjaan ja maksettiin ja se vielä ohjas ja neuvo missä on kahvihuone . Meillä oli sitte jokkaisella sen verran evvään tähteitä että meijän ei tarvinnu siellä  yöllä syyvvä . Me siinä peseyttiin aamulla ja mitä siinä oli meillä hommia . Ja me meinattiin siinä että  nyt me juuvvaan kahvit kaiken hyvän päälle ja minäpä ne kävin tillaamassa . Siinä oli kaksi tarjoilijaa ja englantia ne puhu keskenään . Sitte me oltiin jo kahvit juotu ja maksettu ja meillä ei ollut mittään heikkoutta ja siinä oli leivoksia ja semmosia . Ja siinä oli yks poika , se oli täältä Saviselistä , vähän sukulaisia . Se tuli vähän jälestä ja kysy joko me on kahvi juotu . Me sanottiin , että kyllä me on juotu . No se Kalle kysy  että miten sitä tahotaan . No minähän selevitin , että miten sitä tahotaan . Niihän se Kalle kävi tillaamassa kahvin ja se tyttö toe kahvin ja lähti poes . Kalle kysy , että oliko teillä kahvileipää eli nisuaineita . Ja ne tytöt puhu siellä englantia kahen kesken . Se tyttö tuli Kallen luo ja kysy , että mitä pitäs vielä olla ja aivan selevällä suomenkielellä . Ja niinhän siinä kävi että me heitettiin se englannin puhuminen sillä kerralla . Ja niinhä se tyttö selevitti mistä se löytyy se minun osote .

Se oli jo uuvven vuojen puolta kun oltiin vasta siellä Canatassa . Ja se oli Jaako jo minulle työpaikan hommannu . Se oli ollu jo kämpällä pari viikoa ja oli saanu rahaa ja oli lähettämässä sitä Suomeen . Minä pääsin sitte heti jo Jaakon matkaan . Se työpaikka oli farmarilla ,nimi oli Jani Niemi ja paikka  Silver Maunton . Sinne meni rautatie . Ne oli nuori pari ja juuri menny naimisiin . Ei ollu vielä lapsia . Oli viis lehmää ja kanoja ja muuta . Se oli ottanu semmosen hankinnan . Jaako ja ne toiset ,M arjomaa Mikko ja Hannes Jouhten joka oli Paavolasta , jotka oli tullu sine aikaisemmin oli päässy sille kaatamaan ja minä pääsin sille isännälle apumieheksi . Ja piti minun joskus aijjaa niitä hevosia , kun isäntä kävi kaupungissa . Minun piti opetella komentosanat niille hevosille , kun eihän ne ymmärtäny englantia .

Minä olin siellä nelisen vuotta . Enimmiste kämpillä , olin minä yhen kesän rautateillä .Vaan minusta tuntu , että niitä oes vielä parempiahi paikkoja ja ajattelin että lähen vielä Austraaliaan . Vaan se oli tullu isältä kirje tänne Port Arthuriin . Siinä isä jo valitteli että eikö sitä pitäsi jo tulla poes sieltä , että täälläe sitä tarvittas . No mulla ei ollu sitovaa työpaekkaa , niin ajattelin että jos välillä kävis kotonae ja menis sitte sinne Australiaan . Niin tulin kottiin , eikä sitä tullu sitä Australiaan lähtöä pannuksi totteen . Niinhän minä sitten menin naimisiin .

Päiväkirjamerkintöjä matkan alussa v. 1923

Matkakuumetta

Olen koonnut tähän isäni muisteluksia , Kärsämäkiseuran äänitteeltä , muistikuvistani jutuista mitä hän kertoi , sekä  muistiinpanoistaan menomatkasta Canadaan .

 Isän kertomaa

" Minunni isä oli käyny kahesti Ameriikassa ja niihä siinä  kävi ussein että tänne ne Suomeen  tulivat sieltä takasi . Ne ennen puhu että siellä Ameriikassa on hyviä päiviä ja  joka sattu saamaan tollareita , se oli yksi tollari viis markkaa Suomen rahassa , niin eihä niitä tarvinnu ollakkaan aivan mahotonta niin se oli jo iso raha Suomen markossa . Niin minähi sitte ajattelin , että minähi kuhan tästä miehistyn , niin minähi lähen Ameriikaan . Minun teki mieli ennenni sinne lähtemään , mutta isä sano , että eise oo poekasten reissu Ameriika , vaan ei hän estelekkään . Minulla pikkusen oli mielessä aena se Ameriika . Meillä kerran oli seppä ja se oli käyny Ameriikassa ja sitte ne puhu niistä Ameriikan hyvistä asioista . Ne puhu sitte kerran että miten siellä nisua syyvvään ja että miten siellä vakituisesti on nisua pöyvvässä . Niin minähi siihen sanon , että millonka häntä sais nisua syyvvä ihan piisalle asti , niin isä siihen , että tottahan tuota jonku kerran elläissään saa . Ja niin se alako olla mielessä , vaan minä olin jo sitten ollu jo  aika kauan aekamies ennen kun lähin sinne. Se oli vuonna kakskymmentä kolome ennen kun minä sinne menin , että olin kohta kolomissakymmenissä . Muut oli hyvästi pärjänneet niin sinne piti mennä , kun täällä ei sitä rahhaa nähny millonkaa . "

" No se oli sillalailla , että minullakkaan kun ei ollu matkarahoja ja sitte oli minun kans saman ikänen lähtijä ja sillä oli sisko Ameriikassa ja se oli lähettäny tiketin . Ja minulle kun tuli kova kuume että minun pitäs mukkaan lähtiä , kun ois kaksi niin sinne ois turvallisempi mennä . Minä kun rupesin ehtimään matkarahoja , vaan sitä kun ei löytyny mistään .Täällä oli omalla kylällä Ossuuskassa . Minähi olin välillä Ruotsalaisen Heikin jäläkeen kassanhoitajana ja vaikka oli näin sukuja niin rahhaa ei löytyny kassasta ja eikä yksityisiltä ja minä kävin Pyhännän pankissa ja Kärsämäen ja niin minun piti jättää se asia siihen .

Sitten - taesipa olla Ossuuskassan iltamat ja niitä römppäviikon aekana aena piettiin . Sielä oli vanahempiae miehiä sitte siellä oltiin jo  niin pitkällä ohjelmassa . Siellä oli yksi mies Sytänmaan kylästä , semmonen harva puhheinen Jaakko Hepa-aho nimeltään . Ja se sano että ompa kumma kun yhestä kylästä ei saaha miestä Amerikkaan . Jos ei muuten saaha niin kerätään kollehti . Se virkesi se minun kuume uuvestaan ja minä jo kysyn siellä parilta mieheltä , aevan yksityisiä miehiä ja minä vähän eppäilin , että niillä saattas olla joku markka rahhaa , kun ne oli yhtiön miehiä . Ja nehän molemmat sano että kyllä hän vähä voepi laenata . Ja minä saen jo sinä iltana , en tarkkaan muista vaan sitä piti olla siinä puolikymmentä tuhatta ja anto se isäki , kun sillä sattu olemaan ja niin minä saen jo sinä iltana ne matkarahat kokkoon .

Ja niihä siinä kävi että minä lähin huomenna heti aamulla Pyhäsalamelle ja minun piti ottaa totistus kunnan esimiehiltä , että minä olin esteetön menmään sinne . Ja sitte minä lähin pyörällä sinne Pyhäjärvelle ja minähä sain sitte sen niminmiehen totistuksen . Ja sitä sitte hommattiin jo niin pitkälle pitkälle , että me sen Jaakon kanssa jo sittesovittiin että millon sitä lähetään . Se oli Jaakko Jylhä , me oltiin saman ikäisiä ja oltiin yhtä aikaa sotaväessä . Ja sitte Jaako oli jo passit hommannu ja minulle tuli kiire sitte että minä sammaan matkaan jouvun . Ja heti kun lähettiin , en muista tarkalleen , vaan aevan se oli viikkoissa sitten kun lähettiin .....

Viiden vuoden sykli

Olen usein kertonut tuttavilleni , että minulla on eräänlainen viiden vuoden sykli harrastuksieni , kuten piirtäminen ja muu sen tyyppinen harrastelu , kanssa . Tosiaan , menee suurinpiirtein viisi vuotta , jolloin suorastaan inhoan kaikkea mikä vähänkään viittaa noihin juttuihin , MUTTA SITTEN !

Tulee yhtä äkkiä kumman , sanoisinko , " yläkuloinen "olo . Innostunut , virkeä olo , mikä on harvinaista minulle . Tavallisesti olen ,- vaikka moni ei usko , - hyvinkin totinen . Suu kyllä hymyilee , oikeastaan tavan vuoksi , mutta sisin luotailee totisena ajan virrassa .

Voi tätä tunnetta - olen jo epäillyt tulleeni niin vanhaksi , että sitä ei enää tule . Edellisen kerran tämä --inspiraation tunne oli silloin kun kirjoitin " kirjaani ". Ja siitä todella on viisi vuotta . Kiitän Luojaa sydämeni pohjasta , että saan tuntea näin , edes muutaman päivän . Toki toivon , että keksin jotakin luovaa , ihan mitä vain , itseni toteuttamista ja että tämä kestää -KAUAN .

Mainitsin jo fakebookilla , että olen askarrellut sytykeruusuja munakennoista . Voi miten mielenkiintoista . Päivällä tein niitä , enkä millään olisi malttanut ruveta ruuan laittoon .  Tuumasin miehelleni , että minun pitäisi mennä toisten samanlaisten hullujen joukkoon . Mies sanoi; " sinähän olet siellä jo . Voi , mikä vitsi , nauruun meinasin tukehtua .

Lieneekö iän tuomaa ajattelua se , kun joskus mietin , että tässäkö tämä Elämä nyt oli , mitään kummosiahan ei ole enää odotettavissa edessä päin . Mutta mistä sen tietää , turha synkistellä . Menee sekin aika hukkaan . Jos ei mitään ihmeellistä tapahdu , niin sekin on hyvää , kun saa terveenä ja voimissaan päivänsä viettää . Voisi olla huonomminkin .

Uuden vuoden lupauksia en tehnyt ihan tarkoituksella , sillä , nehän rikotaan alta aikayksikön . Ajattelin aloittaa puhtaalta pöydältä ja avoimin mielin ja se näyttää olevan hyvä . Ei tarvitse soimata itseään , että enpä saanut toteutettua päätöksiäni -

Siispä uteliaana ja seikkailumielellä eteen päin .

Ja niin Joulu jouyui jo taas pohjolaan....

Aamu kaamoksessa

Aamuaurinko pilkistelee jäisen ikkunan takaa .

Tunnelmointia

Pyhäinpäivänä

Ikkunanäkymät

Kuvasin kaikki ikkunani nyt kun maisema on kauniin luminen ja rauhoittava . Näitä lumimaisemiahan ei ole ihan koko talvikauden . Voisipa melkein sanoa että ne ovat harvinaisia joinakin talvina .

Rakastan tavattomasti kotini ympäristönäkymiä . Metsää ja puita joka puolella ,  keskellä avara piha . Luonnon rauha taattu , olemmehan perukan viimeisiä . Pikapuoliin alan laittelemaan jotakin jouluista  ikkunoihin . Löytyykö jotakin uutta , vai kenties perinteistä , jää nähtäväksi . Joskus toivoisin keksiväni jonkin uuden teeman . - Peukkuja saisitte pitää :O)

Kaunotar

Tämä pienoinen kaunotar

ikkunani alla 

kasvaa ihan väärässä paikassa

,mielestäni, 

ison petäjän vieressä 

hakee turvaa 

nojailee kylkeen .

Kukoista siinä

 kun kerran olet valinnut tuon paikan .

Ole minulle ilona 

piristyksenä päiville .

Tänään toit 

rintaani riemun 

onnen olemukseeni .

 Kestetään yhdessä tuleva talvi .

Armon aurinko

Huikaisevan kaunis oli ensilumi tänä vuonna , keli arveluttava ajellessani ennakkovaalipaikalle sinä aamuna . Nyt on siitä selvitty ( vaaleista ) tosin jäi lievä jälki stressi pariksi päiväksi .

Tänään aurinko paistaa täydeltä terältä . Ajattelin äsken , että armon aurinko . Armoa ei ole saatu kovin runsaasti näinä aikoina . Totiseksi vetää naamataulua . - Kaamos alkamassa . Täytyy järjestää jotakin mielen kohennusta itselleen , vaikkapa kynttilöitä palamaan , eikö vain .

Kenkien tuunausta

Kenkien ulkonäkö senkun muuttuu .

Nyt laitoin turkisreunuksen ,

tämä taitaa olla nyt mieluisin versio .

Muistin juuri , että minulla oli 

lähes samanlaiset kengät 50- luvulla . 

Tuon turkisreunuksen tilalla oli leopardikuvioinen tekoturkisreunus .

Iänikuista

Kaikki vanhaa ja iänikuista , ( varsinkin minä ) asu , kengät ja jopa hiuslisäke  vuodelta 1969 , eli 43 vuotta sitten hankittuja . Minulla oli tuo asu kokonaisuudessaan ylläni , kun palattiin Suomeen Canadasta . 

Amppari

Lokakuinen sunnuntai-ilta

Päivä pimenee iltaa kohti . Hyvä olo , turvallista . Tunne on sama kuin entisinä aikoina , perunat kellarissa , on puitu , karja sisätiloissa . Sade ei haittaa . Onkin se satanut ! Mistä tuota vettä riittäneekin. - Kohta se muuttuu lumeksi . Ensilumi tuo aina riemun rintaan , suksetko esille niikuin lapsena . Syksy , syksy , herättää aina suuret tunteet . Riemun ja ikävän samalla kertaa . 

Uni 

Kynnöspellolla 

kohmeisella viilulla

paljaat jalkani

ovat rohtuneet rikki 

tuska viiltää haavoja