tiistai 30. syyskuuta 2008

Äiti ja isä

Tämän kuvan laitoin jo aiemmin , mutta jostakin kumman syystä olen vahingossa poistanut sen . Tämä on opettelua kaiken aikaa , joten näitä virheitä saattaa tulla enemmänkin .

Minä " ruukaan " tehdä ennenkuin ajattelen . Menen kansalaisopiston kirjoitus piiriin huomenna . Tyypillistä minulle . Juttuja jo pilvin pimein , enkä tiedä kirjoittamisesta mitään .

Kyllimarjaana

maanantai 29. syyskuuta 2008

Leikit

Leikki on lapsen työtä , sanotaan . Jos näin on , olin ahkerimmasta päästä . Itseasiassa leikin vieläkin . Teen kaikenlaista . Itse ajattelen joskus , että en olisi ollut koskaan mikään arjen ahertaja . Työtä olen kyllä aina tehnyt , koska niin täytyy , mutta olisin halunnut olla vapaa " taivaan lintu ", vailla huolia ja pakotteita . Sellainen taitaa olla yksi pahimmista synneistä . " Työllä ja vaivalla jne . . " - Nyt kuvittelen , että on lupa tehdä mitä mielii , siispä liidelköön mielikuvitus linnun lailla , rakennelkoon pilvilinnoja mielin määrin .

Olipa lammashaan aidan poukamassa vihreä samettinen nurmikko . Lampaat olivat parturoineet sen lyhyeksi ja tiheäksi . Siellä vierähti monta kesäistä päivää , leikittiin rakentamalla lastuista ja päreen palasista taloja . Tuli pihat , istutettiin puita ja pensaita . Navetta täyteen käpylehmiä , lampaita ja sikoja . Laitettiin laitumet , missä karja laidunsi . Taloihin tehtiin huonekalut tulitikkulaatikoista ja pahvista . Tehtiin asukkaat tikuista ja puettiin ne . Kaikkea mahdollista . - Kodin ja leikkipaikan välissä oli viljapelto . Pihapiirin katot siintelivät tähkäpäiden yli taivasta vasten turvallisina ja kotoisina . Ei ollut pahaa maailmaa missään .

Samaisen lammashaan aidan varressa leikittiin usein , keittämällä sinikkapuuroa . Ihme ja kumma , sytytettiin joskus pieni nuotiokin sinne , eikä tullut tulipaloa . "Talosteltiin " räsynukke kainalossa kotia . Valettiin savikakkuja , astioina särkyneitä kupin palasia .

Joskus meitä lapsia oli koolla enemmänkin ja saatiin aikaan jokin pihaleikki . Rappiherraa , hautapalloa , puksusilla oloa , palikkarappia ja ties mitä . Talvisaikaan hypittiin lammasmökin katolta lumihankeen . Pudotus oli olevinaan aivan mahdoton . Myöhemmin huomasin , että paksun lumen aikaan ei metriäkään . Sitten oltiin yltäpäältä märkiä , ripusteltiin vaatteitamme ympäri pirtin uunia .

Yksi pimeiden talvi-iltojen mukavimmista leikeistä oli lentokoneella lentäminen . Se leikki onnistui , jos isompia poikia oli mukana . Leikin kulku oli sellainen , että nurin käännetyn penkin päällä seisoi joku leikkijöistä silmät peitettynä huivilla , penkkiä nostettiin molemmista päistä ja piti hypätä lattialle tietämättä , miten korkealla on . Juju oli se , että tämän hyppääjän edessä seisoi joku ja hyppääjä otti tukea hänen päästään , että ei putoa . Penkin nostajat useimmiten nostivat penkkiä vain muutaman sentin ja hiukan keinuttivat penkkiä tunnelman luomiseksi,
samalla tämä " tukihenkilö "laskeutui mahdollisimman matalaksi ja lopuksi vetäytyi kokonaan pois . Olipa tämä penkiltä hyppääjä leikkinyt tätä leikkiä miten usein tahansa , ei hän voinut mitenkään tietää , kuinka korkealla oli . Oli aika hurjaa hypätä , joskus muutama sentti , joskus vähän enemmän .

Katsottiin myös tähtiä turkin hihasta . Jostakin ihmeen syystä tätä ei kukaan halunnut leikkiä toista kertaa . - Haettiin isän turkki ja sammutettiin valot , sillä eiväthän tähdet näy muuten kuin pimeässä . Sitten piti olla kontallaan , toiset piteli turkin hihaa suorana , että näkyisi hyvin . Ja oijoi , joku toinen lirautti vettä hihasta tiirailija kasvoille . Yleensä siinä tuli hiukkasen peräkkäin juoksua ja muuta säpinää ja kastuihan se isän turkin hihakin . Ja mukavaa ei ollut ainakaan tiirailijalla , huumorintajua ei useimmiten löytynyt ollenkaan .

Meille kokoontui usein paljon nuoria iltaisin , poikia useimmiten , Paavon ja Heimon ikäisiä . Silloin oli erilaiset tekemiset . -Kerran pojat vetivät köysiä pirtin orresta toiseen ja harjoittelivat köydellä kävelyä . Ei siellä monikaan pysynyt pitkään . Pullon työntäminen oli melkoinen kilpa . - Kaksin käsin pidettiin pullosta ja työnnettiin sitä lattiaa pitkin . Ainoastaan jalat ja pullo saivat koskettaa lattiaa , siis oltiin lähes vaaka tasossa . Lie siinä tulleet " mahanahat " kipeiksi . Ja kärsihän se lattian maalikin aika lailla . Nostelivat leukoja ja taisivat painiakin .

Joskus innostuttiin piirtämään silmät sidottuina . Sekös oli hauskaa , varsinkin katselijoiden mielestä . Harjoiteltiin peilistä kirjoittamista , tehtiin kaikkea mahdollista .

Pitkät illat kuluivat mukavasti , ei ollut edes radiota monissakaan perheissä . Eikä radiosta tullut paljon kiinnostavaa ohjelmaa . Olikohan kuunnelma kerran viikossa ja aamu - ja iltauutiset . Yleensä musiikki oli jotakin konserttimusiikkia , tai pianon soittoa . Silloin yritettiin sivistää kansaa radion välityksellä . Se muuttui eräänlaiseksi "pakkopullaksi "eikä haluttu missään tapauksessa kuunnella sellaista . Kevyen musiikin tuokiot olivat vähäisiä . Ne kuunneltiin tarkoin , jopa niin , että mekin juostiin joskus kesken lypsyn kuuntelemaan " lauantain toivottuja ."

Kyllimarjaana

lauantai 27. syyskuuta 2008

Lyhyt historiikki

Tietoja mm. kyläkirjasta Selekäset .

Jaako Juhonpoika Selkäinaho , Luttinen osti Aution 20.9.1874 . Vaimo oli Liisa Aabrahamintytär , hän kuoli 13.1.1889 . Lapset Heikki , Jaako , Mikko , Amanda ja Gretakaisa .


Toinen vaimo Wilhelmiina Lehtola , kuoli 20.12.1901 . Lapset , Anna , Hilda , Josefina ( Viinu ) ja Benjami ( Pentti ) .

26.6.1903 Jaako Juhonpoika Luttinen myi Aution pojilleen Heikille , vaimo Hilda Heikintytär ja Jaakolle tasan vejjesten kesken . Kauppaan sisältyi , että Jaakon alaikäiset lapset toisesta avioliitosta oli kasvatettava 15-vuoden ikää asti . Itse hän jäi taloon eläkkeelle ( syytingille ) .

1906 Jaako , vaimonsa Helenan kanssa myi osuutensa talosta . Heikki ja Hilda jäivät asumaan taloa . Lapset , Matti , Lempi , Alma , Tyyra ja Johan Henrik . Hilda kuoli 23.12.1909 .

Heikki Avioitui uudelleen , Hanna Lampelan ( Hanna-äiti ) kanssa . Lapset Eino , Aate ja Heimo .

1932 talo siirtyi poikien nimiin , Matti ( isä ), Heikin ensimmäisestä avioliitosta , Eino ja Aate Heikin ja Hannan pojat .

Isä oli ollut Kanadassa 1920-luvulla ja osti siellä tienaamillaan rahoilla Erolan .

Äiti oli tullut apulaiseksi tädilleen Hannalle . Isä tuli Kanadasta ja he löysivät toisensa , menivät kihloihin 10.7.1929 ja naimisiin 23.9.1929 . He asuivat Autiossa vuoden 1938 kesään asti . Silloin Aate ja vaimonsa Aune muuttivat Alangolle ja Eino jäi Autioon . Äiti Hanna jäi hänen talouteensa . Heikki - vaari oli silloin jo kuollut . Eino löysi vaimon Vieno Laukkasen Kiuruvedeltä.

Lisään tähän loppuun äidin ja isän syntymä- ja kuolin ajat . Äiti 24.2.1906 - 16-11-1944 . Isä 10.1.1895 - 25.11.1988 .

Kyllimarjaana

torstai 25. syyskuuta 2008

Perhekuva Autiosta


Eturivi . Vieras , Heikki vaari , Hanna-äiti , äiti Paavo sylissä ja isä . Takarivi .Palvelija , pojat Heikki , ( kuollut nuorena ) Aate ja Eino .

Sukukuva Autiosta


Perhekuva Lampelasta









Äiti ja Isä ,

Kuvia esivanhemmista




Äidin vanhemmat
Juho Aadam lampela 9.4.1866 -
Hilda Vilhelmiina s. Heikkilä
6.3.1872-30.11.1957

Kuvia esivanhemmista






Isän isä Heikki Autio


Isän äitipuoli Hanna Lampela


Isän äiti Hilda s. Kyllönen on kuollut lapsivuoteeseen ( tietoni mukaan ) ja Heikki autio on mennyt uusiin naimisiin Hanna lampelan kanssa .

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Leipälaukku


Tämä on ensimmäinen minusta otettu valokuva . Olen tässä juuri täyttämässä kahdeksan vuotta . Muistaakseni uudenvuoden päivä . Olimme isän kanssa sukuloimassa Ruotsalaisella Tyyrä-tädin luona . Olimme serkkujen kanssa tietoisia , että naapurissa Lehtolan liljan miehellä on kamera . Saatiin lupa mennä valokuvaan sinne . Kamera oli sen ajan salamavalolla varustettu . Jotakin jauhetta kaadettiin penkille ja samalla , kun se sytytettiin , piti kamramiehen näpätä kuva . Vähän hämärä siitä tuli , mutta onpahan kuva siltä ajalta .
Olen aina kuvitellut , että minä se olen ollut yksi herranenkeli , mutta kuka sen tietää , vaikka olisin ollut millainen peijooni . Oikein kun olen itseeni mennyt tässä kirjoittaessani , muistan jotakin .
Saattoi tapahtua samana vuonna tuon kuvan oton kanssa .- Osuuskauppaan oli tullut myyntiin sotilaiden leipälaukkuja . Kai armeijan varastoja tyhjennettiin sodan jälkeen . - Minä ihastui ikihyväksi sellaiseen laukkuun . Aloin pyytelemään isältä , jos ostettas sellainen laukku minulle . Isä kielsi kertakaikkiaan , että ei passaa millään . Enhän minä luovuttanut kovin helpolla , kärtin ties miten kauan ja aina vaan ei . Minua rupesi jo itkettämään ja isä vaan oli lujana . Minä jatkoin vollotusta ja menin pihaportin luo karjaladon päähän ja suorastaan ulvoin surkeuttani . Tehosihan se , kun tiellä sattui olemaan kulkijoita . Kohta isä tuli ja sanoi , ei tuota ulinaa kuuntele mikään . Ihmiset jo luulee että mikä täällä on . Huomenna ostettiin laukku . Mieluinen oli , käytin sitä monta vuotta .
Sitten vähän kiltimpiä juttuja . - Minulla on kuvitelma , että Paavo teki meille mandoliinin , sitä ei ostettu . Alkoi kova soittamisen opettelu . Kun hän itse rimputteli jo melkolailla , tuli puheeksi , oppisinko minä . Ensimmäiseksi harjoiteltiin , " muistatkos Emma " . Opinhan minä sen ja lisääkin kaikenlaista .- En osaa kuvitella , miten se soittojuttu tuli muualla tietoon , mutta eräänä sunnuntaina Purolan Jussi tuli meille kylään . Hän alkoi jutella , että " tämäkö se on se soittajatyttö , soitappas mulle . Minä otin mandoliinin ja soitin ja lauloin , "sen minä sanon poika sinulle , että taloa ei ole mulla ,mökki on pieni kuin varpusen häkki , vaan tahdotkos sinne tulla ." - Jussia niin nauratti , enkä minä älynnyt , mikä tässä niin hassua oli .
Siihen aikaan ei juuri saatu herkkuja . Joskus teki kertakaikkiaan mieli jotakin . Silloin paistettiin sipuleita hellan hiilloksella . Ai että ne oli hyviä , mutta niin kuumia , ei maltettu antaa jäähtyä . Toisinaan Paavo teki vahvaa lättytaikinaa . Siihen ei tullut muuta kuin maitoa , vähän suolaa , jauhoja ja ruokasoodaa . Taikinaa laitetiin pellille lusikalla tai kauhalla , paistettiin uunissa pieniä kakkaroita . Sanottiin niitä " räppösiksi " , hyviä oli nekin . Joskus paistettiin perunalättyjä hellan päällä . Ne mokomat tarttuiva kiinni jos ei pitänyt varojaan .
Silloin ei osannut kuvitellakaan , että voisi olla ties mitä herkkuja olemassa . Tyydyttiin siihen mitä oli . Ei se pahaksi ollut . Terveitä oltiin ja jaksettiin pitkä koulumatka . Sitäpaitsi , sehän on jo huomattu , miten pahasta ovat herkut ja ylensyönti .
Jatketaampa huomenna ...
Kyllimarjaana
P.S. Tällä sivulla on jokin virhe . Juttu tuli yhteen pötköön , enkä saa sitä korjattua . Sorry .

tiistai 23. syyskuuta 2008

Auringonpimennys

Tuli möhlinki . Tarkoitus oli laittaa tämä kuva kirjoituksen loppuun , mutta tähän se tuli , eikä inahda mihinkään . Olkoon siinä sitten . Tämä kuva sijoittuu vuoteen 1954 . Liisa oli tullut kylään hienona , jakku päällä . Nuorilla oli tapana käydä kylällä ihan muuten vain , jos tansseja ei ollut . Tytöt tälläytyivät kylälle lähtöä varten , mutta minulle ilmoitettiin raakasti , " sinä et lähde , olet liian nuori ." Että minua korpesi ! Liisa oli vaan puoli vuotta vanhempi ja sai lähteä . Ajattelin , että saman ikäisiä ollaan , kun illalla minun kanssa leikki . Piirreltiin pirtin pöydän ääressä . Muistan yhden piirroksen ja tekstin . Teksti oli " ihana impi kyykyllä tallitunkiolla . " Meillä oli hauska ja naseva piirros siihen . Ja nauraa kikatettiin .

Tytöt touhusi valokuvan ottoa , mutta minä menin eteiseen mököttämään . Hahmoni näkyy ikkunasta tyttöjen takana .



Muisti tekee tepposia . Huomasin , kun tarkistin netistä , milloin auringonpimennys oli lapsuudessani . Se oli 9.7.1945 . Luulin sen olleen 1948 .

Oli lämmin ja aurinkoinen heinäkuun päivä . Jotenkin tuntuu , että oli puolen päivän aika . Kyllösen Anna-täti ja Liisa olivat meillä . Anna-täti keritsi lampaita pihalla . - Kyllösen lampaat olivat meillä aina kesälaitumella .

Oli tiedossa , että sinä päivänä tulee auringanpimennys . Paavo nokesi ikkunalasin palasia tulen päällä , sillä pimennystä ei saanut katsoa paljain silmin .

Tunnelma oli tosi outo , kun aurinko rupesi häipymään kuun varjon taa . Aivan kuin olisi ollut viimeinen päivä . Seutu pimeni hiljalleen , tuuli tyyntyi ja linnut lakkasivat laulamasta . Seistiin kaikki pihalla hiiskumatta ja tirkisteltiin noettujen lasinpalasten läpi tummuvaa aurinkoa . Kun aurinko oli pimeimmillään , oli pimeämpää , kuin kesäyö on siihen aikaan vuodesta . Melkein pidätettiin hengitystä se hetki - tuleeko aurinko esiin . Tulihan se . Aivan kuin olisi herätty hypnoosista , alettiin katsella ympärillemme . - Tuntuu , että tämä tapahtuma oli yksi elämäni vaikuttavimmista hetkistä . Vaikutus oli varmaan pienelle lapselle paljon voimakkaampi kuin aikuisille . .

Katselin äsken netistä tämän pimennyksen . Jotenkin tuntui kummalliselta nähdä se uudelleen , yli kuudenkymmenen vuode jälkeen . Se löytyy -- auringonpimennys musiikin kera 1945 ja 1990 .

Joka kesä Kyllösen lampaat olivat meillä kesälaitumella . Lampaat tuotiin hevoskärryissä , ne oli laitettu säkkeihin , pää ainoastaan oli näkösällä . Eivät ne olleet moksiskaan tällaisesta kuljetuksesta , päinvastoin , luulisin . Sillä kun säkit avattiin , ne kapsahtivat jaloilleen ja juoksivat meidän lampaiden sekaan . Muistivat varmaan edellisestä kesästä .

Vierailtiin paljon toisissamme . Joskus tytöt tulivat poimimaan hilloja . Kerran oli tosi hyvä hillavuosi . Paavo vei maitotonkalla niitä myytäväksi . Itselle oli säilötty atamoonilla yllinkyllin . Niinpä kun tytöt tulivat poimittiin porukalla heidän astioihinsa . Kaarina ja minäkin oltiin mukana . Ryntäiltiin pitkin suota "valtaamaan " mätästä , jos sattui hyvä löytymään . Intettiin kamalasti , kumpi oli sen ensin nähnyt . Taisi aika mennä siihen inttämiseen ja astiat täyttyivät meiltä hitaasti . - Raili kertoi yhdellä reissulla loukanneensa jalkansa aika pahasti .

Kerran olivat , ehkä Aune ja Elina , vai oliko Liisa käymässä , silloin sattui eräs juttu , jota leikittiin vuodesta toiseen ja muistellaan vieläkin tavatessamme .

Peltojen laitamilla oli monessa paikassa vesihautoja . Niistä oli otettu savea tai turvetta maanparannusaineeksi . Niitä käytettiin myös pellavan ja hampun liotushautoina .

- Junnon hevonen , Hippuli oli laitumella ollessaan jotenkin mennyt sinne vesihautaan , eikä päässyt pois . -Erkki hälyytti naapureista miehet apuun . Tottakai , sinne mentiin jokainen joka kynnelle kykeni , ihan yleisöksi . Hippulin ympärille sidottiin köysi . Miehet alkoiva kiskoa tästä köydestä ja huusivat Hippuli ,Hippuli . Joku otti köyden pätkän ja ropsi Hippulia selkään antaakseen vähän vauhtia yritykselle .Tulihan se sieltä pois , mutta oli niin uupunut , että jalat tärisivät , eikä tahtonut pysyä pystyssä . Kaikki oltiin huojentuneta , kun operaatio onnistui .

Jälestä päin keksittiin leikkiä sitä . Laitettiin köyden pätkä ojaan ja toisella köydellä huiskittiin ja hoettiin Hippuli , Hippuli . Se oli tosi hyvä leikki monena kesänä .

Kyllimarjaana

sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Isä-Matti




Tämän kuvan olen ottanut 50-luvun loppupuolella . Isä on tässä sellainen , kuin muistan hänen olleen koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan . Kuvan ottamisesta on hauska muisto . Isä tuli navetasta ja minä satuin ulos kameran kanssa . Minä isälle että , nyt otetaan kuva . Isäkös tälläytyi ihan perus asentoon , kuin sotilas konsanaan . Minä sanoin : " jos näkisittä ihtenne kamerasta , sanositta , että tuosta ei oteta kuvvaa ." Isää alkoi naurattaa ja kysyi miten sitten . Silloin nappasin kuvan . Mielestäni se onnistui . Isä ihan omana itsenään . Mukavan ja leikkisän näköisenä .





Nyt ajattelin kirjoittaa luvun ihan kokonaan hänestä , mutta sormi on suussa , mistä aloitan , mistä kirjoitan . Paljon olisi muisteltavaa .

Muistan isän hyvänä , kunnon miehenä . Ja jos joku häntä moittisi , esittäisin kovan vastalauseen . Ei ole moitittavaa .

Hän eli elämänsä niin , että siinäpä olisi yrittämistä kelle vaan .

Pikkuisen tietenkin nuo sanat ovat kotiin päin , mutta ajateltakoon niin , että tämä on mielipiteeni .

Varhaisimpia muistojani isästä on se , kun hän souvatti minua nukkumaan kätkyessä . - Nukuin melko isoksi kätkyessä , kun eivä raskineet viedä kätkyttä pois . Tykkäsin nukkua siinä ja olinhan jäänyt orvoksi . - Kumma , miten silloin jo tajusin ajatella , että niin olivat jääneet toisetkin sisarukset . Ja minua näin hellittiin .- - Isä hyräili virttä tuutulauluksi ja oikaisi nuottia yhdessä paikassa . Minä osasin jo tuon virren ja mieleni teki oikaista , että ei se noin mene . Pidin kuitenkin suuni kiinni ja olin nukkuvinani ja tottakai pian nukahdinkin . Arvelin , että jos rupean oikomaan tuutulauluja , huomaavat minun olevan liian ison . - Kerran isä kysyi , vietäskö kätkyt jo pois , kun olen jo niin iso . Myönsin haikein mielin ja kätkyt kannettiin aitan vintille . Minä olenkin viimeinen joka on nukkunut siinä kätkyessä . Pitäisi käydä katsomassa sitä Saviselän museossa .

Isä ei paljon komennellut meitä . Usein iltaisin , kun innostuttiin jouksemaan ja ilakoimaan pirtissä , isä vaan luki Liittoa pöydän takana , eikä kuullut mitään . Meillehän tuli kepposet mieleen joskus , ja joku meistä kävi tökkäämäsä isän lehteä niin, että se putosi hänen kädestään . Silloin hän katsoi lasiensa yli ja sanoi , " pittääkö minun karehtua ." Isä jatkoi lukemistaan ja me ilakointia , mutta kukaan ei tökännyt lehteä enää .

Isä ei komennellut , eikä pitänyt jöötä . Hänen tapansa oli mennä surullisen näköiseksi ja huokaista , kun kaikki ei mennyt sääntöjen mukaan . Tämä tehosi paljon paremmin , kuin komentaminen . Keskenään puhuttiin , totellaan ja ollaan kilttisti , kun isällä on niin vaikeaa ja paha mieli .

Selkäsaunoja ei saatu . Elvi sai kerran luudasta otetusta varvusta kintuilleen . Oltiin ruohoamassa kasvimaata ja pojat kiusottelivat Elviä niin paljon , että saivat hänet suuttumaan . Elvillä sattui olemaan perunakuokka kädessä ja hän lähti ajamaan poikia takaa . Pojat ryntäsivät kamariin pakoon . Elvi hutki muutaman kerran kuokalla oveen ja siihen jäi jäljet . Isä suuttui siitä , kun hyvä ovi meni piloille . - Me Kaarinan kanssa oltiin keskenämme vihaisia isälle , sillä koimme suuren vääryyden tapahtuneen . Poikiahan tässä olisi pitänyt rangaista , eikä Elviä . Lohduteltiin Elviä ja mökötettiin kolmistaan isälle .

Kerran olin minä saada piiskat . - Ennen oli määrättyjä asioita , mitä ei kertakaikkiaan saanut tehdä . Pöydällä ei saanut istua , eikä sunnuntaina saanut leikellä kynsiä ja jumalanpalveluksen aikana ei saanut tehdä mitään . Mutta minä tyttö se rikoin kaikki säännöt ja vielä samalla kertaa .- Istuin pöydällä ja leikkelin kynsiäni JUMALAPALVELUKSEN aikana . Isä kielsi minua , mutta minä vaan inkutin vastaan sieltä pöydältä . Silloin isä sanoi : " kyllä se nyt kävi niin , että Kyllikille pitää antaa piiskoja . " Rupesi ottamaan luudasta risua , mutta minähän en jäänyt odottelemaan . Salamana ryntäsin peräkamariin ja sieppasin avaimen ovelta . Olin KAUHUISSANI . En osannut oikein hahmottaa millaista se on saada piiskat . Kaiken lisäksi muistin , että sinne pääsee etukamarin avaimella . Arvelin , että kohta joku tulee . Otin hiilihangon ja jäin oven eteen vahtiin . Aikojen päästä Elvi ja Kaarina yrittivät tulla sinne , mutta minä , ihan vauhkona , löin oven rakoon heti kun se vähänkään aukeni . Tytöt kertoi oven takaa , että ei sinua piiskatakaan , kun säikähdit jo tarpeeksi .

Jälkeen päin on muisteltu tätä juttua ja tytöt kertoivat minun olleen aivan valkea ja hysteerinen . Ei sellaiselle voinut antaa piiskoja .

Isä ei korottant ääntään milloikaan, ei puhunut rivoja , eikä kiroillut , paitsi kerran . Oli viisikymmentä-luvun puoliväli . Oltiin heinäpellolla Norossa ja ajettiin heiniä latoon . Isä siinä jossakin välissä alkoi korjata Vilipun valjaita . Vilippu sattui nostamaan jalkansa isän jalan päälle . Isä yritti ensin nykkiä jalkaansa pois , mutta hevonen ei liikahtanutkaan . Silloin isä pillastui ja kirota karskautti ihan rankimman päälle . Me siinä ympärillä räjähdettiin nauruun koko konkkaronkka . Silloin isä pahastui tosissaan ,- on siinä , kun nauretaan toisen vahingolla . - Me selitettiin , että sillä nauretaan kun te kirositta . Uskoihan isä .

Me muuten teititeltiin isää . Sellainen oli tapana siihen aikaan . Teititeltiin häntä ihan loppuun asti .

Jatkuu huomenna ...

perjantai 19. syyskuuta 2008

Kyllin oppivuodet

Saviselä vanha kansakoulu. Piiros on vuodelta 1957 . Olin silloin kotiapulaisena Tiikaisen Kaisulla , entisellä opettajallani . Asuimme silloin uuden koulun toisessa kerroksessa ja näkymä on huoneeni ikkunasta .


1947 alkoivat kouluvuodet . Kesä oli ollut lämmin ja kaunis , niinkuin kaikki lapsuuden kesät . Tottakai , aika on kullannut muistot ja hyvä niin . Muistot ovat kauttaaltaan kauniita ja onnellisia , en kertoisikaan jos ne olisivat toisenlaisia . -Usein tällaiset muistelot ovat surullisia selviytymistarinoita ja raskasta luettavaa . Niitä on pilvin pimein , joten on varmaan paikallaan kirjoittaa päinvastaista .

Ensimmäinen koulupäivä oli lämmin syyskesän päivä . Jännitti kovasti lähteä toisten mukaan . Minulla oli päässäni keltainen uusi lierihattu ja uusi mekko . - Niin sitä alettiin tassutella Junnonperän mutkaista tietä joka päivä . Yhtä matkaa kulettiin naapurin Toinin kanssa seuraavat seitsemän vuotta . Alkuvuosina leikittiin milloin mitäkin aikamme kuluksi ja matka sujui mukavasti . Sitten isompina , kun aloimme saada koulumenestystä , kertasimme läksyjä matkalla .

Itse siitä oppimisesta ei ole ihmeempiä muistoja , se meni siinä sivussa . Välitunnit sensijaan ovat hyvinkin tarkkaan muistissa . Aina meillä oli menossa jokin leikki . Alaluokilla leikimme koulun takana olevassa metsässä juhlia . Savelassa oli syntynyt vauva . Ristiäisten jälkeen tytöt toivat pikkuleipiä ja kaikkea hyvää mukanaan juhlapöytään .

Kälviäisen Matti , yläluokan opettaja , oli äkäisen maineessa , mutta minä en muista häntä sellaisena . Matti oli tarpeentullen mukava ja huumorintajuinen . - Kerran , kun sato oli korjattu kasvimaalta koulun kellariin , Matti sanoi minulle , lähdeppäs Kyllikki mukaan , saat jotakin . No mehän mentiin kellarille . Matti antoi kaksi oikein komeaa naurista . Yritin laittaa niitä takkini taskuihin , mutta voi surkeus , eihän ne sopineet . Kävi niin että siinä touhussa repesi tasku . Olin saanut tämän takin Kyllösen Annatädiltä . Se oli Liisan sinapinkeltainen sievä takki . Siitä harmista en tahtonut millään selvitä . Yritin korjata sitä , mutta eihän se alaluokkalaiselta onnistunut . Pidin kuitenkin sitä siihen asti kun se sopi , vaikka repeämä oli kursittu yhteen
vasten suuta ja vielä aivan väärän värisellä langalla .

Jostakin olimme saaneet tietää , että Matti ei osannut hiihtää . Aloimme houkutella Mattia kokeilemaan . Saatiinhan me hänet suksille , mutta eihän siitä mitään tullut ja se oli niin hullukurisen näköistä , että kaikki naurettiin tikahduksissa . Loppujen lopuksi Matti meni nurin ja me raahattiin häne pystyyn lumihangesta . Matti ei suuttunut ollenkaan , oli vaan sitä mieltä , että ei hän taida oppiakaan .

Matti oli hyvä opettaja , jos ei muuten oppinut , niin oppi Matin luokalla . Hänellä oli määrätynlainen taito tehdä asiat kiinnostaviksi ja oppiminen tapahtui melkein itsestään . Historian tunnit erityisesti ovat jääneet mieleeni . Matilla oli tarinoita jos jonkinlaisia . Kerran hän kertoi , miten Neva joki oli tulvinut . Alajuoksulla olijoilla oli koittaneet runsauden päivät . Oli varmaan olut jonkinlainen kesätulva , koskapa virtaavassa vedessä oli uiskennellut isoja kaalin päitä ja muita kasviksia . Tulva oli kuitenkin noussut jollekin hautausmaalle ja veden mukana oli alkanut tulla aivan jotakin syöntikelvotonta . Siihen oli loppunut kaalien keräily .

Kerran Matti intoutui kertomaan Kerenskin ajoista . Kertoi sitä sun tätä , esimerkiksi miten Suomessa ei tykätty hänestä . Kertoi myös , että oli tehty pilkkalaulu . Kysyipä sitten , tietääkö kukaan tätä laulua . Minä tietenkin viittasin . Matti sanoi , no laulappas . Minä lauloin - " Kerenski se leipoi , tuiman taikinan , suolaksensa aikoi koko Suomenmaan . Aijai jai jai jai Kerenski , turha on sun toivosi , Suomi on jo vapaana ryssän vallasta . " Matti hymyili hyväksyvästi . Eikä sanonut mitään , vaikka " ryssä " oli luvaton sana .

Kerran taas Toini opettaja lähetti minut ja Aholan Toinin pesemään astioita omalle puolelleen . -Tässä sopii ihmetellä miten siihen aikaan oli täysin luonnollista , että kahdeksan vuotiaat osasivat "tiskata ". - Mehän tiskasimme hyvin innolla ja touhu oli kohta loppumaisillaan ,kun komerosta kuului iso pamaus . Mehän tietenkin ensin säikähdettiin , mikä se pamaus oli . Varovasti avattiin komeron ovi ja huomasimme että simapullo oli särkynyt . Kamala , mikä hämminki siitä tuli , mitä me sanotaan opettajalle ! Mitäs , jos se luulee että on menty komerolle ja säretty se pullo . Päätettiin , että mennään ja kerrotaan asia niinkuin se on , jospa se uskoo . Tottakai opettaja uskoi . Arveli että , tuli laitettua pullot liian tiukasti kiinni ja komero on lämmin . Simat jatkoivat vielä käymistä .

Nyt tuntuu sille , että on vaikeaa edetä vuosi kerrallaan näissä muisteloissa , joten taidan kertoa mikä juttu milloinkin on tullakseen . Tuossa äskeisessä tulikin jo ala- ja yläluokkia sikin sokin .

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Uuni


Luova tauko

Enpä olisi entisinä aikoina osannut hurjimmissakaan kuvitelmissa arvata , että joskus manaan sellaista juttua , kuin NETTI ei toimi . Minä , "vihtasaverikon "aikakaudella syntynyt . Ei voi kuin ihmetellä ihmettelemästä päästyäänkin . - Netti järjesti minulle luovan tauon pariksi päiväksi . Pelottaa , jos tämä muistojen penkominen lopahti .

Jospa muisteleisin meillä olleita kotiapulaisia .- Siihen aikaan oltiin piikomassa taikka palveluksessa . Jostakin syystä alettiin vierastaa noita nimikkeitä ja vähitellen kotiapulainen tuli yleiseen käyttöön .

Kaksi viimeistä olivat Pentikäisen Aino ja Laukkasen Anni . -Muistelen ensiksi Ainoa .

Ainosta minulle on jäänyt sellainen kuva , että hän oli hyvä ihminen . Me lapset viihdyttiin hänen kanssaan . Kova hän oli töitä tekemään , mutta kaikki ei aina onnistunut . - Joskus kun vilja ei ollut ihan hyvää , piti olla hyvä leipoja , jos meinasi leipää saada . Ainolta ei onnistunut leivän teko ollenkaan . Isä kielsi meitä moittimasta leipää , vaikka se olisi miten "likisattusta " tahansa . No ei moitittu , päinvastoin , kehua retosteltiin . Kyllä kai se Aino huomasi , että me puhuttiin suumme lämpimiksi .

Isä kysyikin Hanna-äitiä leipomaan . Hän leipoi mielestäni maailman parasta leipää . Hän opetti meidät kaikki leipomaan , jopa minutkin , alle kymmenvuotiaan . Hän neuvoi myös , että taikina pitää siunata ristillä , mikä tehtiin taikinan päälle . Tästä rististä näki myös milloin taikina oli noussut sopivasti . Yhä vieläkin siunaan leipätaikinani näin , etsin myös sitä lapsuudesta tuttua happamuusastetta .

Ainosta on muistikuva , että hänen uudet mononsa putosivat lieteen , kerroinkin jo siitä . - Aino oli " piikomassa " myöskin Autiossa . Autiossa oli Olli niminen kollikissa . Kissarutto mellasti perukalla ja Olli kuoli siihen . Me lapset surtiin kovasti . Kärtimme Ainon kaveriksi ja pidimme hautajaiset . Hauta tuli Aution navetan taakse . Aino veisasi meidän lasten kanssa haudalla . Etsimme sopivan litteän kiven hautapatsaaksi . Paavo hakkasi siihen nimen Olli .

Laukkasen Anni tuli meille Ainon jälkeen . Hän oli sirpakka nuori iloinen neitonen . Kulki tansseissa ja oli kova laulamaan . Päivisin , kun isommat sisaruksista olivat koulussa , Anni opetti minulle uusia muoti lauluja . Paavo ei ollut silloin enää koulussa , vaan isän mukana töissä . joskus taas metsällä . - Kerran olimme Annin kanssa hakemassa puita ja Anni huomasi Paavon olevan tulossa . Anni sanoi , mennäänpä punaamaan huulia . Kipaistiin pirttiin . Anni halusi ola nättinä ja minäkin sain punaiset huulet . Annilla oli kaunis ja kirkas ääni . Joskus kun hän kutsui lehmiä metsässä , ääni raikui kirkkaana ja kuuluvana . Minusta se oli kaunista ja arvelin lehmien mielellään tulevan kotiin .

Anni oli Aution Vienon sisar ja sitä kautta kai hänet löydettiin meille . Anni lähti aikanaan kotiinsa Kiuruveden Makkaraperälle . - Isä puheli meille , yritettäskö , jos pärjättäisiin jo "omine joukkoneen ", kun apulaisia ei tahdo löytyä . Niin päätettiin yrittää . Arvelen , että isosisko oli silloin päässyt ripikoulusta . Niin hän alkoi vastata naisväen töistä talossa . Minulla on muistikuva , että Elvikin rupesi opettelemaan lypsämistä . Paljoon nuorikin pystyy , jos on pakko . Nykyisin se ei olisi niin vaikeaa , mutta silloin , kun kaikki tehtiin käsin , lypsy ja pyykinpesu esimerkiksi . Isä oli navetassa tekemässä raskaimmat työt , mutta lypsää hän ei osannut . Maidonkin käsittely tehtiin kotona , laskettiin maitokoneella , separaattorilla . Kerma hapatettiin ja kirnuttiin voiksi . Ruokajuomana käytettiin kuorittua maitoa , elikkä kurria .

Niin , ei se kurri ole mikään nykyajan terve vaihtoehto , sillä se keksittiin jo kauan sitten . Tosin jossakin vaiheessa sitä ei juonut kukaan , korkeintaan salaa , tai nuukuuksissaan . Oikiaa maitua olla piti .

Kyllimarjaana

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Asuminen ja ruokatalous

Kuten jokainen tiedämme , asuttiin siihen aikaan hirsitaloissa jotka , muutamaa poikkeusta lukuunottamatta , olivat harmaita . Harmaita olivat myös kaikki pihapiiriin kuuluvat rakennukset , tottakai . Minusta harmaat rakennukset olivat kauniita ja ovat sitä yhäkin . Niitä vain näkee enää kovin harvoin . Muutama löytyy näillä seuduin . Joka kerta kun ne ohitan , tekee mieli pysähtyä valokuvaamaan . - Joku saattaa sanoa , mitä noista , ties mitä puutteen ja surkeuden paikkoja ovat olleet . Minä en ajattele noin . Ajattelen , millaisia turvan ja rauhan tyyssijoja ne ovat olleet .

Minun sisälläni asuu yhä se valkotukkainen pieni tyttö , joka luottaa elämän menevän hyvin . Kiitos lähtökohdista saadun lujan itsetunnon . Joskus tuntuu että minulla on monta kerrosta sisälläni , on arkaa , ujoa , epäluuloista , iloista ja murheellista . Mutta ihan pohjimmaisena on se luja itsetunto . Tiukan paikan tullen se putkahtaa sieltä esiin .

Elämänmeno oli todella yksinkertaista . Kaikki tehtiin itse . Muistui tässä mieleen yhtäkkiä " alatoopi elikkä lummuusi " voi mitä herkkua se oli . Ei kuitenkaan kovin vähällä työllä saatua . Joskus , kun navetassa ei ollut tilaa vasikalle , se tapettiin melko pienenä . Lihat keitettiin ja jauhettiin . Sitten tämä jauhettu seos keitettiin uudelleen . Siihen lisättiin nestettä ,suolaa ja mausteita . Muistelen Hanna-äidin lisänneen siihen maitoa , mikä teki tähän lummuusiin erikoisen suloisen maun . Seos kaadettiin kuppeihin hyytymään .

Joskus kun tapettiin muutaman päivän ikäinen vasikka , sen lihat kuivattiin uunissa olkien päällä . Näistä lihoista keitettiin maukasta lihavelliä . Tällaisen vasikan vatsalaukku otettiin talteen , pestiin ja suolattiin . Sitten vuoltiin puinen ohut keppi johon se pujotettiin . Se laitettiin johonkin ilmavaan paikkaan aitassa ja annettiin kuivua . Tämä oli nimeltään makonen ja sitä tarvittiin juustokeittoa keitettäessä . Siihen aikaan ei kaupoissa ollut juustonjuoksutinta ja tätä juosettavaa ainetta liukeni tästä makosesta . Kun alettiin keittämään juustokeittoa , Makosta liotettiin ensin vedessä, että saatiin enin suola pois , samalla se pehmeni niin että kun se pantiin lämpimään maitoon ja pidettiin siellä , maito alkoi hyytyä . Maitoa sekoiteltiin liottamisen aikana . Sitten alkoi varsinainen keittäminen .

Menipä pitkäveteiseksi . No jos tämä selostus ja lukeminen on pitkäveteistä , niin siinähän se selviää , miten työlästä kaikki oli .

Kerrompa vielä kun alkuun pääsin talkkunan teosta . Miten oli senseitsemän vaihetta tehtävä , ennenkuin talkkuna oli lautasella . Jokainenhan tietää jyvän vaiheet siihen asti kun se on säkissä jyvinä . -- Sitten . -- Säkillinen ohran jyviä keitettiin suuressa padassa , meillä suurin pata oli karjakeittiössä . Isä keitti niitä mielestäni tuntikausia . Kypsät jyvät ammennettiin tiheään pärevakkaan valumaan . Luulen että niiden annettiin valua yön yli . Seuraavana päivänä pirtin uuni lämmitettiin aikaisin aamulla . Uunin annettiin jäähtyä melko laimeaksi . Arina oli lakaistava tosi puhtaaksi . Ne eilen keitetyt jyvät leviteltiin uunin arinalle kuivumaan ja kuivatettiin rutikuiviksi . Ne ei saaneet paistua , korkeintaan hiukan väriä sai tulla . Sitten jyvät taas säkitettiin ja käytettiin myllyssä . Tuli noin puoli säkkiä talkkunaksia . Silloin jauhettiin talkkunat hiukan ohuemmiksi , mitä nykyjään kaupasta saatavat . Isä teki hyvät talkkunat . Talkkunapuuro oli hyvin paksua . Sitä ei tarvinnut enää keittää , olivathan jyvät kypsyneet jo moneen kertaan .

Ja sitten se syöminen . Siinä saatiin käyttää käsiä apuna . Laitettiin iso lusikallinen talkkunaa kämmenelle , päälle voita ja puristettiin möykyksi ja siitä suuhun . Lieköhän muualla lapset syöneet talkkunaa näin . Isä kyllä söi lusikalla lautaselta .

Kerron vielä ispinöistä . Löisinpä melkein vetoa , että kukaan teistä nuoremmista ei tiedä mitä ne ovat . Syksyllä teurastettiin ylimääräisiä lampaita . Liha oli hyvää , mutta kukaan meistä ei ollut viimesen päälle ihastunut ispinöihin . Niitä saatiin , kun lampaan sisällä oleva rasva otettiin erilleen . Isä silppusi talit pieniksi palasiksi ja paistoi ne uunissa . Ne laitettiin useimmiten puiseen pyttyyn ja vietiin aittaan kylmään . Tarvittaessa otettiin pieni erä josta tehtiin ruskeaa kastiketta . Kastike oli hyvän makuista , mutta lampaan rasva on jotenkin tahkeaa , se takertuu suuhun . Ei ollut mieluista .

Kyllimarjaana

lauantai 13. syyskuuta 2008


Joskus kauan sitten olen tehnyt piirrosen Junnosta . Piirros on nuhraantunut aikojen saatossa . Pihapiiriin kuului myös aitta . Se sijaitsi vastapäätä asuinrakennusta piirroksessa näkyvän pihlajan takana .

perjantai 12. syyskuuta 2008

Novelli SUOLAKUPPI

Pikkuinen Eila Kyllikki , viisi vuotias astelee tarmokkaasti tietä pitkin naapuriin kahvikuppi kädessä , lainaamaan suoloja . Isonsiskon asialla . Pitää mennä tietä pitkin . Ei saa mennä oikopolkua , sen varrella on se kaivo .Tietä pitkin vain on niin pitkä matka .

Eila Kyllikki kipittää eteenpäin . Tuossa on polun pää . Miksi ei saa mennä tuosta ? Enhän minä nyt kaivoon mene . Polkuhan menee kaivon vierestä . Hän vilkaisee ympärilleen . Kukaan ei näe , mutta Taivaan Isä näkee , jos on tuhmana . Vaan jos sillä Taivaan Isällä onkin nyt muita hommia ja katsoo muualle .

Eila Kyllikistä tuntuu , että näin on . Hän kääntyy polulle . Polun poikki menee raja-aita . Aidan yli menemistä varten on asetettu keskimmäiselle riu'ulle laudan pätkä, jonka toinen pää on maassa . Näin noustaan aidan päälle . Toinen lauta on asetettu aidalta laskeutumista varten naapuri , Junnon puolelle .

Matka jatkuu . Pitkät heinät sulkevat pienen kulkijan aivan omaan maailmaansa . Ei näy kuin polku ja sen yllä taivas .

Tuossa on kaivo . Siellä asuu näkki . Sanovat , että se sieppaa pienet tytöt , jos kaivoon kurkistaa . Ei kai se näkki varmaan kovin vihainen ole . Jos sillä onkin ikävä , kun asuu yksin kaivossa .

Eila Kyllikistä rupeaa tuntumaan , että voisihan sinne kaivoon vähän kurkistaa ja jutella näkille . Sitten ei varmaan olisi niin ikävä . Hän asettuu vatsalleen kaivon kannelle ja kurkistaa kannettomasta aukosta alas . Joku kyllä kaivossa on , mutta ei tuo ole näkin näköinen . Näkyy pilviä ja pieni tytön pää , valkea tukka . Tuohan on minun kuva . Ei ole näkki kotona . No niin , eipäs näkki siepannut minua . Pois täältä kaivon kannelta ennekuin Taivaan Isä näkee .

Matka jatkuu . Polulla on höyhen , ruskean kirjava , on valkeitakin . Nämä ovat varmaan meidän ja Junnon kukon höyheniä . Ne tappelivat tässä viime sunnuntaina niin , että jalat suorina lopulta makasivat . Kyllä on tosi typeriä nuo kukot , tapella nyt niin kovasti . Paavo sanoi , että niille tuli tappelu sen takia , kun Junnon kukko ei sietänyt sitä , että meidän kukolla on komeampi ääni ja Heimo sanoi , että meidän kukko oli kateellinen , kun Junnon kukko on niin komean kirjava . Itse on vain valkoinen . Täytyy kyllä myöntää , että Junnon kukko on komeampi , mutta ei sanota meidän kukolle . Kiekukoon se komealla äänellään .

Eila Kyllikki päättää ottaa höyhenen taskuunsa ja laskee kupin maahan ja siihen se unohtuukin . Polku houkuttelee salaperäisenä eteenpäin . Yläpuolella näkyy taivas . Mikähän pilvi on äidin pilvi ? Äiti meni viime lokakuussa taivaaseen . Eila Kyllikillä on ikävä äitiä .

Viime kesänä oli vielä sota . Sota on paha asia . Sodassa kaaduttiin . Sitten kotona itkettiin ja pantiin mustat mekot päälle , kun Eino-setäkin kaatui . Miksihän ne niin itki ? Ei se niin kovasti satu , jos kaatuu lumelle tai tällaiselle pehmeälle polulle .

Eila Kyllikki heittäytyy polulle ihan selälleen . Nyt hän on kaatunut . Ei tätä nyt kannata mustat mekot päällä itkeä . - Tuolla yläpuolella on äidin pilvi . Siellä äiti odottaa minua .

Uni ottaa syliinsä pienen tytön . Hän näkee unta , että eräs naapuri , Aittokankaan Ottu tulee myllystä . Joku enkelin nököinen , valkeissa vaatteissa istuu myllykuorman päällä . Sehän on äiti ! Äiti viittaa kädellä ja huutelee : " Kyllikki , Kyllikkii..." Ottu vain hoputtaa hevosta eikä pysähdy . Tulee itku .

Isä tulee . Mistä isä siihen tuli ? Ottaa syliinsä . - Elä itke isän pieni tyttö . Mikä hätänä?- Äiti olisi ottanut mukaansa , mutta Ottu ei pysähtynyt . - Mitä sinä rakas lapsi selität , olet varmaan nähnyt unta .

Enhän minä ihan oikeasti kaatunut , leikisti vain . - Isällä on kyynel silmässä . Isä on hassun näköinen . Tukka sojottaa päässä . Miten isällä ei ole lakkia nyt ? Aina se on päässä , kun isä on ulkona .

Eila Kyllikkiä alkaa naurattaa . Etsitkö sinä isä minua ?Juoksitko sinä ja pidit kiinni puukon tupesta , että se ei leppase takapuolen päällä ja puukko putoa ? - Juoksinhan minä ja kai minä pidin tupestakin . Lähdetään kotiin .

Mutta se suolakuppi . Missä se on ? Pitää hakea suoloja , kun on kirnuttu .

Voi rakas lapsi , suolat on jo haettu ja siitähän se hätä tulikin , kun sinua ei näkynyt Junnossa eikä missään . Luultiin , että jos olet pudonnut vaikka kaivoon . - En minä pudonnut , eikä näkki ollut kotonakaan .

Voi , miksi isä meni noin surullisen näköiseksi ? Isällä on murheita . Sanoo , että on raskasta yksinään viedä joukkoa eteenpäin . Paimentavat toinen toistaan . Tällaista se on . - Etsitään nyt se suolakuppi ja lähdetään kotiin .

Kyllimarjaana

torstai 11. syyskuuta 2008

Piirros


Erola , synnyinkotini , sellaisena kuin muistan sen lapsuusajoiltani . Sieltä saatiin hyvät lähtökohdat lähtiessämme kukin tahoillemme . Usein se tulee uniin , usein muistan sitä päivälläkin . Kukapa juuriaan tai lähtökohtiaan voi unohtaa . Nuo ajat eivät palaa koskaan . Elämme täysin erilaisessa maailmassa .

Puintipäivä

Suuri pirtti tuntui oudon hiljaiselta unenpöpperöiseen mieleeni , kun heräsin aamuvarhaisella .Istuin laidasta vedettävän sägyn reunalla ja mietin hartaasti , miksi piti tänä aamuna herätä aikaisin . - Ketään ei näkynyt .

Ei näy ristinsielua , sanoisi Aino , palvelija . Aino on palvelija . Isä käski sanoa Ainoa palvelijaksi . Se on kohteliaampaa kuin jos sanottaisiin piiaksi . - Mikähän se sellainen kohtelias on ? Se on kuulema sellainen hieno sana , pojat puhuivat , että isä on oppinut sen , kun kulkee kirkolla valtuuston kokouksissa .

Aino on varmaan mennyt lypsylle ja toiset lie mikä missäkin . Kouluun ne ei ainakaan ole menneet vielä , koska reput ovat penkillä . - Muistuihan se mieleen , kun enimmät unet oli karisseet silmistä . Tänään on puintipäivä .

Nopeasti peitot syrjään . Täytyy kiireesti pukea .- Mekko päälle . Sukat löytyvät leipäpelekan varren päältä roikkumasta ja kengät uunin reunalta . -Voi , kunhan eivät olisi pudonneet lieteen niinkuin Ainon uudet monot talvella . Käki paloi puhki . Isä yritti korjata , mutta eihän ne tulleet entiselleen . Aino itki monta päivää . Tietäähän sen , niitä kun ei meinannut millään saada . Oulaisista asti piti hakea .- Onneksi minun ovat oikealla paikallaan . Uuni on kyllä lämmin , kun Hanna-äiti leipoi eilen ruisleipää puintiväelle . Hän tulee myös avuksi laittamaan ruokaa .- Kengät ovat lintallaan ja muutenkin jo kuluneet ja risaiset , että tuottaa pieniä vaikeuksia saada selvää tulevatko ne oikeisiin jalkoihin . Sitten vielä takki ja lakki . - Kiireesti ulos .

Puintiväkeä oli alkanut tulla jo puintipaikalle . "Ryskyä " ja mootoria asetettiin paikoilleen . Rysky oli puimahuoneen katon alla . ( Puimahuoneen keskivaiheilla oli ovet molemmilla sivuseinillä , samalla kohtaa . Puimakone oli hyvä vetää hevosella katon alle . Ryskyä veti aina vakainen voimakas hevonen .) - Moottoria asetettiin paikalleen puimahuoneen ulkopuolelle . Asiantuntijana ja koneenkäyttäjänä oli Ahingon Heikki . Hanna-äidin mielestä koneenkäyttäjä oli vähän niikuin virkamies . Ruoka-aikana Heikki söi kamarissa , liina pöydällä . Muu väki pirtissä pitkän pöydän ääressä . Olimme huomaavinamme , että Heikkiä hiukan ujostutti tällainen järjestely . Hanna-äiti oli joskus nuorena ollut pappilassa piikana ja oli sieltä oppinut monia tapoja joita sovelti täällä kylälläkin .

Junnonperällä oli oma puintiyhtymä ja siihen kuuluivat kaikki perukan kahdeksan taloa . Vilja niitettiin viikatteella ( kukin talo omansa ) ja pantiin seipäille kuivumaan , ruis ja heinänsiemen lyhteille ja lyhteet kuhilaille . - Kun kaikkien talojen viljat olivat kuivuneet , aloitettiin puinti . Puintijärjestys oli sellainen , että vuorotellen kone siirtyi talosta taloon , aina päinvastaisessa järjestyksessä kuin edellisenä vuotena . Siis jos esimerkiksi Ahola oli edellisenä syksynä ollut viimeinen , koneet säilytettiin siellä talven yli ja seuraavana syksynä puinti aloitettiin tästä päästä perukkaa . Näin säilyi sopu . Koskaan ei tullut riitaa puintivuoroista . Puintitouhussa tarvittiin melkoinen määrä väkeä , oltiin väkivelkasilla .

Muistan kokoneeni puintiJn jonkinlaisena elonkorjuun juhla-aikana .Työ aikaihmisillä oli tietenkin raskasta , mutta se tehtiin jonkinlaisen leikkimielisen urakoinnin merkeissä ja se sujui mukavasti . Meidän perällä suurin osa väestä oli huumorintajuisia ja myönteisiä ihmisiä .

Oli monenlaista mukavaa , varsinkin sellaisissa taloissa kuten Alanko , joissa puintipaikka oli hiukan kauempana talosta . Joku keksi , että juostaanpa kilpaa , kuka ensin ehtii ruokapaikalle . Aate-setä , silloin mies parhaassa iässään , voitti usein .

Vaikka oli tiukkaa ruuasta , joka talossa yritettiin järjestää parasta ruokapöytään . Joku tappoi lampaan tai vasikan , kerran oli Junnon Erkki ampunut metson . Kenelläkään ei ollut tarpeeksi astioita , joten niitä lainattiin naapureista . Ruokaa laitettiin paljon ja tapana oli kutsua lähinaapureiden "kotimiehetkin" syömään . He söivät puintiväen jälkeen . Muistan , että lapsillekin ruoka maistui .

Puintiajassa oli lasten mielestä jonkinlainen romanttinen tunnelma . En tiedä onko tuo romanttinen oikea sana , sopisiko jännittävän salaperäinen . Kaikki sen koimme , jopa aikuisetkin .

Iltaisin - syyskesällä - kun pimenee ja viilenee , nousee sumua maisemaan . Joskus kun jonkin talon puinti haluttiín saada päätökseen , puitiin pimeän hämäriin asti .Puintipaikka tuntui olevan oma maailmansa . Aherrusporukka sumuseinämän sopukoissa .

Me lapset kiehnättiin puintipaikalla ihan riesaksi asti . Meitähän riitti , joka talossa iso liuta . Seistiin moottorin vetoaisalla , mikä tärisi mukavasti moottorin voimasta . Joskus kun oli kylmä , liotetiin palelevia sormia moottorin jäähdytysvedessä .

Koneekäyttäjänä oli koko puintikaudeksi kysytty joku määrätty henkilö , joka tiesi mootoreista ja osasi vastata siitä puolesta . Tietenkin hän vahti meitä lapsia myös , että ei menty remmeihin . Koskaan ei tapahtunut onnettomuuksia . -Koneenkäyttäjistä muista Ahingon Heikin , Kuosmas Jussin ja Peltolan Uunon .

Jos puitiin myöhään , meidät lapset komennettiin kotiin . Millään ei olisi haluttu .-Se kotimatkakin jätti mielen pohjalle unohtumattoman onnellisen ja salaperäisen muiston . -Puintipaikan äänet - mootorin "säkätys " ja "ryskyn" ulahtelu kuuluivat selvinä sumuseinämän takaa , pienet kotimatkalaiset oman kehänsä sisässä . Näkyvyyttä ei paljon mihinkään suuntaan .

Puintiväki tuli vielä taloon iltaselle ja sen jälkeen saunaan . - Jos työ oli melko kovaa puintimiehille , oli se sitä myös naisväelle . Kokattiin monta isoa ateriaa päivässä .

Puinnin jälkeen tuli meille lapsille mukavia leikkipaikoja . Isä tosin väitti , että jääköhän yhtään ainutta olkea suoviin , kun laukkaavat ympäri hipalla ja piilosilla .

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Pompoosit ja sokerirasia

Isä oli kunnanvaltuutettuna jo ennen sotia ja kymmeniä vuosia vielä sotien jälkeenkin . - Valtuuston kokouksia oli silloin tällöin . Hän meni niihin polkupyörällä, hevosella tai joskus linja-autolla .

Kokouksiin lähdössä oli omat tärkeät rituaalinsa . Isä pesi kasvonsa ovenpielipenkin päässä olevassa pesuvadissa . Meillä ei ollut siihen aikaan "pesukommuutia ." Partansa hän ajoi partaveitsellä . Se oli kamalan terävä ja vaarallinen kapistus . Sitä pidettiin lasten ulottumattomissa . - Puhdas paita ja pussihousut ja saappaat . Tai kesän aikana suorat housut ja patiinit Kanadan ajoilta . Puvun takki varmaan samoilta ajoilta . En muista ottiko hän evästä , mutta silloin sokeri oli kortilla , piti olla omat sokerit . Niitä varten hänellä oli sokerirasia . Siihen sopi muutama pala . Rasiaa hän piti rintataskussa .

Näissä kokouksissa käynneissä oli mukavaa se , kun isä toi tulijaisiksi "pompoosia" värillisiä pallon muotoisia karkkeja . Joskus hän oli käynyt Kyllösellä ja Annatäti oli lähettänyt jotakin .

Tähän sopii pari muutakin karkkimuistoa .

Oltiin oltu kahvilakossa ( vai oliko korvikelakko siihen aikaan ) ja saatu kerättyä joku hilikku .-Rupesimme Aunen kanssa " kärttämään " kylälle " makijaisten " ostoon . Saatiin lupa . Siitä vain kylälle kävelemällä . Taivalta oli ainakin 2,5 kilometriä . Päivä oli kuuma keskikesän päivä . Sillä ei kuitenkaan ollut väliä , makijaisten himo oli iskenyt .

Aune oli muka tietävinään miten ostaminen tapahtuu , oli kuulema nähnyt , kun oli joskus ollut isän mukana kaupassa . Asiaa harjoiteltiin moneen kertaan kävelymatkan aikana . Olisikohan Aune ollut hiukan epävarma taidoistaan , kun perillä antoikin rahat minulle , lähetti kauppaan ja jäi itse odottamaan ulos .

Menin polvet tutisten ja sydän pamppaillen ja sanoin " Kuoppa Kallelle ", Hilikulla makijaisia . Kalle punnitsi karkit . Minä olin hätäpäissäni unohtanut mitä piti sitten tehdä . Sanoin Kallelle - minäpä käyn kysymässä Aunelta . Menin ja kysyin , nytkö minä annan tämän rahan . TIETENKIN , oli vastaus . - Tunsin itseni tosi typeräksi .

Samaisella reissulla tapahtui muutakin mieliinpainuvaa .

Siihen aikaan taloissa asui kunnasta sijoitettuja vanhuksia , sairaita tai muuten vajavaisia . Yksi tällainen oli " Laakko Kaija ". En tiedä tarkalleen mikä häntä vaivasi . Ainakin hänellä oli " kampurajalat " . Synnynnäinen vika . Jalkaterät olivat taipuneet käyriksi . Hän käveli jalkojen ulkosyrjillä kallistellen puolelta toiselle .

Kun olimme tulossa kylälle , Kaija tuli juuri kaupasta kallistellen ja itsekseen höpöttäen . "Nyt ossuuskaappaan " . Me hiukan pelkäsimme , aivan turhaan .

Kun viimein pääsimme kotiin takaisin , näyttelimme tämän tapahtuman moneen kertaan kotona olleelle muulle väelle .

Kerran taas , se oli 40-luvun loppupuolta , meillä oli pärekattotalkoot oman väen kesken . Liekö isä maksanut Paavolle palkkaa , vai miten hän oli niin varoissaan . Hän sanoi , kun saadaan tämä katto valmiiksi , kerätään kaikki liikenevät sokerikupongit ja ostetaan makijaisia . Niin tehtiin , Paavo polki pyörällä kylälle ja toi monta pussillista paperipäällysteisiä karkkeja . Se oli jo ihmettä siihen aikaan .

Kyllimarjaana

" Päälyskengät "

Sota-ajan jälkeen oli kova pula vaatteista , kengistä ja melkein kaikesta . Mutta " hätä keinot keksii " .

Kaupungeissa " mustanpörssin " kauppiaat hankkivat luvattomilla kaupoillaan tavaraa . Maalaiset , joilla oli jokunen lehmä , pihistivät voita ja lihaakin - omista ruuistaan , ehkä kansanhuollolta salaa . Niin tehtiin meilläkin . Saimme jostakin nimen ja osoitteen Tampereella . Lähetettiin voipaketti ja alettiin odottamaan mitä Tampereelta lähetetään .

Paketti tuli . Siinä oli kaikkea tarpeellista . Mutta yksi oli ylitse muiden . Siskolle tuli kiiltävän mustat päälyskengät ( murretta ) . Kyllä ne oli ihanat . Sisko varjeli niitä niin , että ei toiset koskea saaneet , tulee naarmuja .

Minusta tuntui vähän epäoikeudenmukaiselta , että toiselle tulee tuollaiset ja minä en koskea saa . - Kyllähän se aikanaan siskon valppaus petti , missähän lie ollut .

Rupesin leikkimään hienoa naista. - Kengät olivat liian suuret . - Päällyskenkähän laitetaan korkokengän päälle , joten kanta on ontto . Vaan eipä hätää . Tukin kannat täyteen paperia , samoin kärjet - ja ulos keväthangille . Lähdin hiihtelemään Alangolle päin . Hyvin suksi luisti , alamäki ja hankiainen .

Kotiinpaluu oli taas toinen juttu . Suuret kengät linksahtelivat puoleen jos toiseenkin , eivätkä tahtoneet pysyä jalassa , eikä suksen varpaallisessa . Perillä kotona huomasin , että olisi kannattanut hiihdellä vähän pitempäänkin .

Sisko oli palannut kotiin ja huomannut kengät kadonneeksi . Odotti portailla ja itkeä vollotti , iso tyttö . Kengistä oli kiille hankautunut pois varpaallisten kohdalta . Onneksi ei ollut tapahtunut muuta vahinkoa .

Unohtuihan se juttu ihan pikapuoliin . Sisko lähti itse kahlaamaan jonnekin . Loput kiilteet jäivät sille reissulle .

Rokotuksella

Tuli ilmoitus että koululla on rokotustilaisuus . Sinne piti tuoda kaikki lapset . Kotona tuli pulma - minulla ei ollut kenkiä . - Helmi ( apulainen ) lähti Autioon lainaamaan Maijan kenkiä .

Kova touhu ja tohina . Yritettiin löytää päälle kunnollinen mekko . Siskot ja Helmi puhuivat ja kertoivat jos mitä ihmeitä . Koululla oli korkeita ja suuria luokkahuoneita ja tampuuri se se vasta iso onkin , pitkät naulakot . Enhän minä älynnyt mikä se tampuri on . Vasta vuosien päästä käsitin , että eteinenhän se on .

Minulle heräsi hienoinen epäilys , että mitä tämä touhu oikein on . Kyllähän se perillä selvisi . - Valkotakkinen ,( vai oliko sini -) terveyssisar pisteli lapsia " hirvittävän pitkällä neulalla " . Opettaja piti kiinni . Onnettomat uhrit rääkyivät pakahtuakseen . Minusta alkoi tuntua , että kohta yhdyn kuoroon .

Opettaja , Kälviäisen Toini , oli tuttu , monta kertaa meilläkin käynyt , - isä kun oli koulun johtokunnan puheenjohtaja - huomasi että minulta on itku tulossa . Rupesi puhumaan , että Kyllikki se ei itkekään . No voi kenkku , minun piti ruveta leikkimään rohkeaa . Itse asiassa ei se rokottaminen niin kamalaa ollut , loppujen lopuksi .

Kuitenkin minua vähän harmitti , kun narrasivat minut tällaiselle reissulle . - Hoksasin , että tämä täytyy kostaa .- Kun päästiin kotiin teinkin tenän . En antanut sitten millään opilla riisua pois niitä Maijan ihania mustia kiiltonahkakenkiä . Illalla minut piti suovattaa nukkumaankin ne kengät jalassa . - Aamu kun koitti , kenkiä ei näkynytkään missään . Olivat riisuneet ne , kun olin nukkunut ja vieneet ne Autioon . Kyllähän minä sen arvasin jo etukäteen , mutta ajattelin vähän mieltäni osoittaa sen rokotuksen takia .

Kyllimarjaana

tiistai 9. syyskuuta 2008

Junnonperän tie ja Mirri

Liekköhän kaikki perukoiden tiet yhtä mutkaisia kuin on Junnonperän tie . Se on rakennettu ikivanhojen polkujen ja kärryteiden paikalle . Tuttu ja rakas tie on vielä entisellään . Miten monta kertaa lienen minäkin kulkenut sitä pitkin . Muistan joka mutkan sellaisena kuin ne olivat ennen . Oli hirsiset harmaat talot . Oli aidat kahden puolen tietä . Ei aurattu talvella . Oli vain reen jalasten jäljet ja jäätyneitä hevosen kakkaroita siellä täällä .

Esimmäisen kerran muistan kulkeneeni tätä tietä , kun olin alle viisi vuotias . Silloinkin oli kovat pakkaset , tuntuu että oli aina kova pakkanen talvella niihin aikoihin . Isä otti minut mukaansa rekeen . Olimme menossa kysymään Peltolan Marttaa pitoemännäksi ja samalla lainasimme maamiesseuran astiaston . Oli joko äidin hautajaiset tai isä 50-vuotis juhlat . Isä kyllä hyvin tiesi että en ole ennen käynyt kylällä . Kuoppa Kallen kaupan tienhaarassa hän kysyi tiedänkö minä minne päin pitää kääntyä . Minä narrasin tietäväni .

Peltolassa oli uuni lämmitetty . Tuntuipa ihanalle kun Martta neuvoi istumaan uunin likelle pienelle penkille . Reessä oli tullut kylmä , vaikka isä oli käärinyt minut veltteihin . Itse hän istui ajomatkan kuskipukilla turkki päällä .

Kun siinä oli lämmitelty , Martta sanoi , tuleppas Kyllikki katsomaan mitä täällä on . Penkin alla pienessä vakassa oli kissa pentuineen . Niinhän siinä kävi , että kärtin niin kauan , että isä lupasi ottaa pennun . Tuli siinä isänkin asiat hoidettua .

Pentu oli tosi pieni . Se laitettiin minun syliini velttien sisään . Sinnehän se nukahti .

Voi sitä ihmettä kun mentiin kotiin . Hätä siinä kuitenkin tuli melko pian , kun pentu itki ikäväänsä , eikä se osannut vielä kunnolla litkiä lautaselta . Joku meista keksi , että laitetaan se tuonne koiranpentujen sekaan . Halli , meidän kiltti sekarotuinen koiramme oli saanut pentuja vähän aikaisemmin . Ensin vähän nuuskittuaan se alkoi nuolla kissanpentua . Tämä meni toisten sekaan ja pienen avustuksen jälkeen alkoi imeä . Halli adoptoi pennun ja hoiti sitä niin kauan kuin tarvitsi . Pennun nimeksi tuli Mirri . Mirristä tuli rakastettu kissa ja se eli meillä pitkän iän , aina 14-vuotiaaksi asti.

Kyllimarjaana

maanantai 8. syyskuuta 2008

Äidin kirje siskolleen Aunelle

Parantolasta 25/5-42

Sisko rakas

Tervehdykseni täältä Oulaisista . Ensinnäkin monet kiitokset kirjeesi etestä jonka olen saanut jo aikoja sitten vaan ei ole tullut vastatuksi täällä oppi niin laiskaksi että ei kehtais mitään

Kuluu se aika täälläkin olen ollu täällä jo puolitoista kuukautta vaikka kyllä se ensinnä tuntu että sitä ei pääse päivästä toiseen . kyllä se aina toisinaan tuntuu että miten ihana ois kun pääsis vielä elävänä täältä pois kyllä kait täällä ois mielelläänni kun tietäs että sitä paraneis . minusta se tuntuu että tästä tautista ei parane on tämä niin ankara tauti en minä ole täällä huonontunutkaan . olen vielä melko riskissä kunnossa . ei minussa ole kovin paljo kuumetta ollu joinaki päivinä on vähä ollu . oikian puolista keuhkua on kuukausi typetetty . niinku tuo lääkäri sano kun kahto sen koneen läpi, että onpa kaunis typetys . saattaa se tämä oikia keuhko jonku laiseksi parata . vaan se on ikävä kun sano että on vähä vasemmassakin keuhkossa vikaa . se teki minulle ikävän mielen , vaikka eihän sitä sais ikävöijjä sen parempi mitä ilosempi jaksas olla . ei se itkemällä parane . en minä suris jos minä oisin yksinäinen ihminen . ei ois nuita lapsiraukkoja nuin paljon kun sitä jaksas aina ajatella että kyllähän se taivaallinen isä niistä huolen pitää .

jokos siellä on kesä miten kukostuksessaan täällä ei ole mitään joutu saa tuo kesän tulo ei ole vielä lehti hiiren korvalla . onhan tuo nyt vähä sajellu vettä jospase rupijais lämpenemään . Eilen sain kotua kirjeen siinä oli että . Lampelan Maija on mummulle laittanu terveisiä että tulla jo pois . Saa nähä miten ne pärjää kun sieltä pitää mummun lähtiä pois . pitäshän siihen joku saaha Helmille kaveriksi . eihän se mitenkään yksin pärjää . tulee monta kertaa ajatus että miksi näin piti tapahtua että minulta otettiin terveys pois . oishan sitä eteen päin menty jos terveys ois riittäny . tottapase jumala on tämän meille tarpeeliseksi nähny

no eipä tällä kertaa muuta kun jää Jumalan rauhaan .

Hauskaa kesää toivon teille
terveiset miehellesi . siskosi Alma

Viimeinen kirje

Rakas Siskoni

Sytän rakkaat terveiseni saapukoon luoksesi tämän paperi palan mukana kyllä minulla on pllut monta kertaa ajatus kirjottaa . vaan eihän siitä tule yhtä valmista . kun minä olen niin kovin huonossa terveytessä ollu koko keväimen . ensinnäkin tuli kurkku jo Pääsiäisen aikaan kipijäksi . ja se oli jo pahana . minä tahon aivan tukehtua se ahisti henkiä niin kovasti . vaan nyt se on kuitenkin jo selvenny jos ei vaan uuvestaan tule . No nyt on jo toinen vaiva . nyt olen ollu toista viikkua kuumeessa . kyllä minä nyt luulen että nyt Jumala rastaivaallinen isä tämän kesän aikana ottaa pois tästä myrskyisestä maailmasta . kyllä minä jo haluan päästä pois eitämä huvita tämä elämä . ihmiseltä kun kerran otetaan terveys pois niin , sitä ei toivo muuta kun kuolemaa . Voi sisko rakas kun saisin sinun vielä nähä kerran . oisitpa lähellä niin kyllä sinä kävisit meitä auttamassa . kyllä se aina ajatuttaa jos pittää kovin huonoksi tulla eikä ole hoitajaa, vaan tottapahan taivaallinen isä siitäkin huolen pitää . jätän teidät Jumalan rauhaan . ei tiedä vaikka tämä on viimeinen kirjelappu jonka sulle kirjotan , sano terveisiä miehellesi . T .Alma

Äiti

Äidistä minulla ei ole paljon muistoja.

Hän oli ollut sairaalassa pari vuotta ennen kuolemaansa ja pääsi käy määnkotonaainakin kerran , ehkä pari . Näiltä " kotilomilta " ovat nämä ainoat muistot .

Meillä oli Moisasen Helmi , serkkutyttö, apulaisena. - Muistan kun Helmi ja äiti keittivät kahvia ja joivat sitä Aution ( Mustola myöhemmin ) Vienon kanssa . Äidillä oli uudet saappaat ja Vieno ihasteli niitä . Äiti istui " pikkupöydän " reunalla jalat asetettuina päällekkäin hiukan ristiin ja pyöritteli toista nilkkaansa . Uusi nahka nitisi mukavasti . - Äidillä oli selkä kipeänä . Aune ja minä pienimpinä saimme kontata äidin selässä ja näin hieroa häntä .-Aikuiset hiukan säälittelivät minua, kun pitkän ikävän jälkeen seurasin häntä joka paikkaan pitämällä esiliinan helmasta kiinni . Illalla halusin nukkua vieressä . Aamulla kuitenkin heräsin kätkyessäni ja ajattelin ,että minut oli nostettusinne nukahtamiseni jälkeen .

Äidillä oli hehkuvan sininen " ysköspullo ". Sairauden takia häneltä tuli paljon limaa keuhkoista . Lima piti sylkeä tähän pulloon tartuntavaaran takia .

Muita muistoja minulla ei olekaan . - Hän meni takaisin sairaalaan , eikä tulut enää takaisin .

Oli myöhäinen syksy,kun isä sai kutsun tulla katsomaan häntä . Kotona odotimme pahojen aavistusten vallassa .

Vihdoin isä tuli takaisin Kyllösen Jussi-sedän kanssa .- Oli iltapäivä ja " puolisen " laittamisen aika . Perunat kiehuivat padassa . Sisko teki ruskeaa kastiketta . Istuimme hiljaa odottaen mikä viesti isällä on . Hiljaisella ja murtuneella äänellä hän sanoi , " äiti ei enää tule takaisin , hän on mennyt taivaan kotiin . - Sisko itki hellan ääressä , toiset nielivät kyyneleitään . Minä nojasin isän polveen . Tunsin suurta , mykkää ikävää . Minulla ei ole enää äitiä . - Aika pysähtyi .

Alkoivat hautajaisvalmistelut . Siinä touhussa unohtui välillä ikävä .

Äidin arkku , kaunis ja valkoinen laitettiin " puojiin " penkkien päälle . Naapurit kävivät veisaamassa .

Hautajais aamuna Aution Impi Sydänmaasta toi Aunelle ja minule mustasta langasta koneella neulotut villatakit . Etumustaan , nappien ja napinläpien viereen pystysuuntaan oli parsinneulalla kirjottu värillisiä kukkia . Olin ihastunut takkiini . Impi puhui isälle , on se hyvä että tuo Kyllikki on niin pieni , että ei ei ymmärrä vielä . - Minä tein aikaihmisille mieliksi ja leikin ymmärtämätöntä .

Ennen kirkolle vientiä arkku haettiin portaiden eteen penkkien päälle ja koristeltiin havuilla . Kansi avattiin ja veisattiin virsi " nyt ylös sieluni , nous ylös mullast' tästä . Opin tuon virren ensikuulemalta .

Kansi ruuvattiin kiinni , alkoi viimeinen matka . me lapset melkein kaikki jäimme kotiin . Oli kylmä ilma ja meillä ei ollut kunnon vaatteita , olihan pula-aika sodan jälkeen .

Kyllimarjaana

Sotatalvi

Ankara pakkanen ja tuiskut ahdistivat silloin perukkaa ja koko pohjolaa . Lapsia syntyi , Pienellesaarelle Toivo ,meille minä , Syrjälään Martti ja Aholaan Toini . Toivo ja Toini juuri talvisodan alkamisen aikoihin . Ja aiemmin vuonna -39 ,Autioon Maija , Alangolle Erkki ja Kylänsaarelle Pauli . -39 syntyneitä on varmaan myös Aholan Anja . Joka perheessä oli jo useampia lapsia , meillä eniten , viisi ennestään . Miehet oli kutsuttu sotaan melkein joka talosta . Molemmat isän veljet Aate ja Eino muiden mukana . Äidit jäivät kotiin lapsikatraan kanssa . Isäkin oli kutsuttu , mutta hän ei ehtinyt rintamalle koska talvisota loppui 13.3.1940 .

Voimme vain kuvitella tunnelmia perheissä . Koko perukalla oli radio ainoastaan meillä . Uutisten aikana kertyi pirtti täyteen väkeä kuuntelemaan sodan tapahtumia .

Elettiin omavaraistaloudessa . Muutama lehmä ja lammas . Sian porsas haettiin keväällä . Viljaa kasvatettiin , samoin perunaa . Tämä riitti juuri ja juuri omiin tarpeisiin . Mutta tuli eteen tiukemmat ajat , kun kaikesta piti ruveta luovuttamaan osa valtiolle . Rintamalla olijat piti muonittaa .

Alkoi välirauhan aika 13.3.1940-15.6.41


Erolassa

Isä ja molemmat velipuolet Eino ja Aate asuivat Autiossa aina sotien alkamiseen asti . Isän isä kuoli 30-luvun loppu vuosina . Sen jälkeen talo jaettiin kolmen veljeksen kesken . Sisaret olivat jo aiemmin muuttaneet pois avioiduttuaan . Eino jäi Autioon ja sai äitinsä osan talosta . Isän äitipuoli " Hanna-äiti "jäi asumaan Einon nuoren perheen kanssa . Aate rakensi Alangon ja isä osti Erolan . Erolan omisti Saara Piippo , Jussi Piipon leski . Erola oli lohkaistu Junnosta , kun siellä olivat kolme veljestä , Jussi , Reeti ja Matti jakaneet talon . Isä sai Autiosta maata ja rajat sopivat osin yhteen . Minulla ei ole ihan selvää kuvaa , mitkä pellot ovat olleet Autioon ja mitkä Junnoon kuuluvia .

Kaikki näytti alkavan hyvin , mutta sota toi mukanaan huolen ja murheen .
Siihen aikaan sairastettiin paljon tuberkuloosia , eli "keuhkotautia ". Kumpulaisen mökissä oli kaksi tytärtä kuollut ja isä Antti sairastui myös . Antti haki Erolasta maitoa ja varmaan äiti imetyksen heikentämänä sai tartunnan .

Oli tullut yskää ja kuumeilua . Viimein selvisi että se oli keuhkotauti .

Kaikki muutui .

Kyllimarjaana

lauantai 6. syyskuuta 2008

Alku aina hankalaa , seisooko lopussa kiitos .

Huomaan että on yllättävän vaikeaa alkaa kirjoittamaan jotakin määrättyä tekstiä . Nyt olisi tarkoitus muistella vanhoja auvoisia aikoja . Olisi hyvinkin tärkeä kertoa nuoremmille sukupolville menneestä ajasta ja perheen vaiheista . Tuskan hiki tässä nousee pintaan .

Täytynee antaa muistojen tulvia esiin .

Elämä ei ollut kovin rikasta ja yltäkylläistä , päinvastoin . Muistelin juuri ruokapöydässä , miten yksinkertaista ja yksitoikkoista ruokataluos oli siihen aikaan . Ja ihme kyllä terveitä meistä kasvoi . Eipä juuri sairasteltu . Sota-aika vielä lisäsi niukkuutta ruokapöytään . Perustarvikkeet , kuten liha , leipä , perunat ja maito yleensä riittivät . Oli tietenkin sellaisiakin perheitä missä ei näitäkään ollut riittämiin .

Siihen aikaan , tottakai , talot olivat hirsistä rakenettuja . Meillä talo oli suuri . Pirtti ja neljä kamaria . Kamareista tosin ainoastaan yksi oli lämmin talvella . Sitä kutsuttiin peräkamariksi . Oli etukamari , missä ei ollut edes takkaa . Siellä säilytettiin ruokia . Sitten oli kartanokamari ja vielä yksi ihan viimeisenä , nimi on päässyt jo unohtumaan .

Tupa oli suuri 7 kertaa 7 metriä . Tupaa hallitsi iso leivinuuni . Sinne mahtui liki metriset halot . Halkoja kannettiin iso rovio uunin eteen . Usein jokainen isommasta pienimpää , eli minuun , oltiin kantamassa halkoja . Tottakai , tuotiin niin suuri sylys kuin ikinä vain jaksoi kantaa . Aina , kun tultiin eteiseen oven taa , huudettin suureen ääneen OVI AUKI . Sisällä olijat tiesivät tulla avaamaan ovea .

Eteisessä , eli verannolla , ei ollut ainoatakaan ehjää ikkunaruutua jäljellä . Oli muistaakseni jääneet laittamatta , kun tuli sota ja pula-aika .

Talo oli ostettu juuri ennen sotia , moni paikka talossa jäi keskeneräiseksi . Minä ainoastaan meistä lapsista , olen syntynyt Erolassa . Kaikki muut syntyivät Autiossa , isän syntymäkodissa . Sisko muisteli Erolaan muuttamista , miten ihanaa se oli . Ikkunoissa oli vaaleat puoliverhot , pirtti näytti avaralta . Päätyseinällä oli pöytä ja penkit . Peräseinällä kaksi sänkyä , nurkassa oleva suuri uuni oli valkaistu liitumaalilla . Pitkät penkit kiesivät pääty ja pihan puoli seinustaa . Oven pielessä oli "kirveskaha" ja isosta luonnoväärästä oksasta tehty naula hevosen länkiä ja sutsia varten . Maitokone siinä samassa ovinurkassa . "Astiakommuuti " ja astiahylly hellan ja uunin vieressä . Aivan erityisesti siskon mieleen olivat jääneet leveät lattialankut . Ne oli sahattu aikoinaan käsin Autiossa . Lankut eivät olleet sivuiltaan suoria , vaan luonnon mukaisia . Silloin oli lattiaa laitettaessa pitänyt latoa lankut vuorotellen leveä tyvipää ja latvapää vieretysten . Lattia oli kyllä komea , mutta höyläämättömästä laudasta . Voi vain kuvitella , miten suuri työ on ollut lattian pesussa . Katon rajassa oli orsia . Ne olivat vaatteiden , pärepuiden , reen teko tarpeiden kuivatusta varten . Niiden päällä säilytettiin kaikkea mahdollista .

Minä olen syntynyt talvisota vuonna . Silloin oli ollut tammikuun alun kovat pakkaset . Talossa oli sijoitettuna evakkoperhe . Tuvan lattialla vuoteita kaikille , koska ainoassa lämpimässä kamarissa synnytettiin minua maailmaan .

Kyllimarjaana