tiistai 9. helmikuuta 2016

Naisten taivas

 
 Aikaa oli ja tuli uusi harrastus, valokuvaus.
Tämä on ensimmäinen ns. glamour kuva.
Sirkka oli erittäin hyvä kuvattava.
Minä meikkasin, kampasin ja komentelin,
Ole näin, katso näin ym.
ONNISTUI
 

 
Minä en luonollisestikaan voinut
tehdä kampausta itselleni,
mutta asian pelasti irtolisäke.
Tässä sen ajan vakiokampaus.

 
Tämän kuvan taustalla on hauska tarina.
Oli jotkin isot juhlat tulossa
ja piti saada uudet hienot vaatteet.
Riitta Halonen vas, ja Sirkka Silvasti kesk. minä oik.
Siis ne vaatteet.
Riitta ja Sirkka miehineen lähtivät
 viikonloppu vierailulle Thunder Bay'hin ja ostosmatkalle.
Minä jäin hieman kateellisena kotiin.
Ajattelin, että kai minä jonkin asun keksin.
Menin ostoksille omaan Hudson Bay'hin,
tutkin vaate tarjontaa.
Kas vain, täällähän on hurja alennusmyynti. Kuinka ollakaan, löytyi tosi hieno kimalteleva pikku mekko ja vain kaksitoista dollaria. Voiko olla totta ja juuri minun kokoa. Ostin sen siitä paikasta. olin ikionnellinen.Malttamattomana odotin maanantaita, sillä Riitta ja Sirkka olivat luvanneet tulla näyttämään löydöksiään. Tulivat, ja oli ostettu hienot asut, kengät ja laukut. Rahaa oli mennyt rutkasti. Sitten minä esittelin oman kahdentoista dollarin mekkoni. - " No niin, tuo se on koko ilon pilaaja" (sanoivat leikillään)



 
Oli sanonta
Canada on naisten taivas
 ja miesten helvetti.
 
  Nakinassa se itse asiassa oli aivan totta, mutta ei sitä aikoinaan silloin ajatellut, eikä ymmärtänyt. Nakina oli pikkukaupunki ja siellä ei ollut juuri naisille töitä. Jonkun verran kyllä, mutta ne oli jo täytetty. Näin ollen oli itsestään selvää, että miehet tekivät töitä ja naiset hoitivat kotia. Ja toden totta, eihän siinä kodin hoidossa ollut kovin paljon tekemistä, joten aikaa oli yllinkyllin tuhlata nuorta energiaansa kuka mihinkin. Useimmat meistä innostuivat (ainakin minä) hienoihin vaatteisiin, hiusten laittoon, uusiin ruokiin ja herkkuihin. Aivan kuin olisi ollut seikkailujen maailmassa. (Onneksi näin, sillä työtä ja arkea on sitten myöhemmin ollut aivan riittämiin, kiitos Luojalle noista ajoista.) 
 
 


sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Piknikillä



 
 
  Kesäisinä viikonloppuina kävimme usein tuttavien kanssa telttaretkillä. Siihen seutu oli mitä parhain, sillä kalaisia järviä oli joka puolella ihan lähiseudulla. Näissä kuvissa olemme Esnagami-lacella. Kalliorantainen syvä järvi. Oliko niin, että sieltä sai kuhaa. Kuhat eivät ole jääneet mieleen, mutta iso hauki on kylläkin.
 
Josko murjaiseisin tässä vitsin. Meillehän suorastaan nousi päähän seudun ylenpalttinen kalarikkaus. Oli rautua, kuhaa ja siikaa ylen määrin, niin että hauki alkoi jo tuntua ihan roskakalalle. Miehet, Riitta mukana olivat saaneet kalaa ihan runsaasti ja lopuksi nousi "mahottoman" iso hauki. Sitä siinä yhdessä käänneltiin ja ihmeteltiin, mitä tälle tehtäisiin. Ei kai me tuota oteta. Päätettiin nakata se järveen takaisin. Heti kuitenkin huomattiin, että ei taida selvitä henkiin. Alkoi uusi onkiminen. Miehet saivat tosissaan kalastaa, ennen kuin se oli takaisin rannalla. Nämä kuvat ovat juuri siitä tilanteesta. Kalaa ei tullut kuvattua, mutta alimmaisessa kuvassa Toini ja minä laitamme sitä muovipusseihin. Fileroituna noin paljon, että uskokaa pois iso se oli.
 
 
  Toinen mieleen jäänyt hauska juttu. -- Siihen aikaan meillä ei ollut omaa telttaa, joten miehet vuokrasivat sen. Ja olivat samalla reissulla käyneet hakemassa hiukan juomistakin evääksi, olivat piilottaneet sen teltan sisään. Eihän sitä nyt kuivin suin. Eikä sitä juttua passannut Toinille ja minulle kertoa.
 
  Kun olimme löytäneet sopivan leiriytymis  paikan alkoi teltan pystytys. Ja katos kummaa, kun telttaa levitellessä sen sisältä pyörähti pullo esille. Miehet muka ihmettelemään, että jopas sattui, onkohan tuo unohtunut edelliseltä vuokraajalta tuonne telttakääröön. Meidän naisten olisi muka pitänyt uskoa tuo juttu, mutta eihän me uskottu.
 
 
 


keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Juhlien uuteen vuoteen



 
 
Näissä kuvissa ollaan lähdössä juhlimaan uutta vuotta
Nakinan Legion Hall'ille
 
Joskus tulee mieleen hauskasti, että kyllä se oli
kaikki uutta
suomalaiselle maaseudun tytölle.
Muistan, kun suunniteltiin juhliin menoa,
joku kertoi, että täällä on erilaiset tavat
kuin Suomessa
Kun juhlissa tulee vuoden vaihtumisen aika
riemu repeää salissa.
Kaikki kulkevat ympäri salia
toivottamassa uuden vuoden toivotuksia
halaamalla ja suutelemalla ystäviensä kanssa.
 
 
 Minullehan tuli ongelma, miten selvitä juhlissa siitä vaiheesta. En ollut tottunut sellaiseen, enkä osannut käyttää alkoholia. Kai kerroin huoleni jollekin tuttavalle joka viisaana neuvoi. "Ota jokin juoma ennen juhlien sitä vaihetta." Tuumasta toimeen. Jonkun verran ennen kahtatoista kulaitin hyvät ryypyt. Ja sehän tehosi. Laskettiin sekunteja... kolme, kaksi yksi... Aah sitä juhlien hurmaa!! Ei ollut minkäänlaista epäilystä mikä juttu oli nyt meneillään. Sopivasti pujahdin sekaan ja sydämeni pohjasta toivottelin uutta vuotta kaikille tuttaville, jollekin jopa kahteenkin kertaan.


Joulun viettoa





 
Kahden maan joululaulut mielessä
uudet niin kiehtovan erilaisia
kotimaan laulut niin kaihoisia
koti-ikävää tuoden.
 
Kahden maan jouluruoat pöydässä
suomalaiset kinkku ja laatikot
mutta myös uuden maan
kalkkuna lisukkeineen
tortut ja piparit
 
Lasten joululoman alkajaisiksi
englantilaiset joululaulut raikuivat
koulun aulassa
 
Me suomalaiset juhlimme pitemmän kaavan mukaan
"kieliset" hiukan lyhyemmän.