sunnuntai 26. tammikuuta 2014

ISÄNI SIIRTOLAISUUS , kuvia vuosilta 1923-1926

 
 Kämpällä v. 1925
 
 
Ratapöllin teossa

 
Metsäkämpällä
 

Välinpitämättömyys on anteeksiantamatonta .

 Olen yrittämällä yrittänyt muistaa isäni juttuja Canadan ajoiltaan , mutta surukseni täytyy sanoi , että ei muistu juuri mitään . HARMI . Meitä sisaruksia ei ole enää kuin kolme muistelemassa , eikä kukaan muista .
Isä oli kova kertomaan tarinoita , mutta useimmiten joku meistä lapsista kielsi , " että aina se noita juttujaan kertoo . " Olisinpa ollut viisas ja kuunnellut , kysellyt ja muistiin merkinnyt , mutta ei .

Jotakin sentään muistan . Isä oli ollut paljon metsäkämpillä ja siellä oli tapahtunut monenlaista . En ole varma , onko kyseessä kaksi eri tapahtumaa , vai yksi tarina kahdella tavalla muistissa .
Ensimmäinen on ; " - sinne kämpälle oli tullut yksi nuori poika , vasta tullu Suomesta . Ja siellä kun oli niin monen sorttista miesta , niin saatto sattua vaikka mitä . Oli yksi mies , sitä sanottiin Isoksi Jussiksi . Kerran se Jussi oli käyny kaupungissa ja tuonu viinaa ja kun se aikasa joi ja tuli humalaan , niin  se Jussi otti sen poijan tehäkseen ja kiusasi sitä niin , että sen poijan piti lähtiä pakkoon toiselle kämpälle . No se Jussi siinä illan päälle uupu .  Vaan ei se Jussi niin vai luovuttant , se oli sanonu yhelle toiselle miehelle , että herätä sitten , kun se poika tullee . Niinhän se yön päälle tuli ja eikö tämä toinen onneton ollut herättäny Jussin ja sanonu että nyt se tuli . Vaan se poika oli ollut sen verran pelossaan ja oli varannu puukon ja kun se Jussi kävi sen poijan kimppuun , niin se puukotti sen Jussin . Siinä kävi sen verran pahasti , että se Jussi joutu sairaalaan . Vaan minä en tarkalleen tiiä sitä miten sille poijalle kävi , joutuko se tuomiolle vai miten , kun se Jussi kävi päälle . Myöhemmin kuulin ,että pahasti sille Jussille oli käyny , ei siitä enää työmiestä tullu .

Toinen muistikuva on ; - Kerran kämpälle tuli yks mies , joka ruukasi parturoija miesten hiuksia semmosella käsi konneella . Siinä oli meitä monta miestä parturoitavana ja sitten tuli yhen vuoro taas . Se parturi alotti sen tukan leikkuun niin , että ajo takkaa päälaen yli etteen laistin aivan paljaaksi - monet halusi ajattaa koko tukan pois - vain siinä kävi niin , että siitä konneesta katkes sanka , eikä sitä leikkuuta voinu jatkaa . Se parturoitava mies suuttu niin paljo , että se otti puukon ja tappo sen parturin .

Isä oli tysraitis mies , kerran vaan ollut humalassa ja sen ainoan kerran jälkeen oli tullut siihen tulokseen , että parempi kun pysyy erossa niistä aineista . Kertoi , että" olihan siellä kämpillä usseinki tarjolla sitä ainetta , kun kävivät kaupungissa ja tarjottiin sitä mullekki , mutta minä olin vain ottavinnaan , niin ei sattunu mittään kummempia ." Sanoi , että hän hiljalleen joskus kaateli oman mukinsa "seinän rakkoon".

Sisko muisteli isän kertoneen , -" sillon alako tulla se pula ja lama-aika joka paikkaan . Ei ollu työtä tarjolla , niin me lähettiin kävelemmään lännelle päin ja kun tuli talo vastaan , mentiin kysymään löytyykö työtä . Jos ei työtä löytyny , niin saatiin kuitenki syyä .

Sitten " joku oli sanonut isälle , että sitten se mies on kotiutunut , kun tomaattia osaa syödä . Isä muisti aina kertoa että sitä sanottiin " tomeito" .

torstai 23. tammikuuta 2014

Kuvia vuosilta 1924-1927












Kuvia vuosilta 1924-1927










Canadassa - Isäni muisteloita Kärsämäkiseuran nauhoitteelta

Matkustettiin junalla Montrealista Fort Williamiin minne saavuttiin yöllä . Siellä junassa oli yksi suomalainen , joka oli ollu Canatassa jo usiamman vuojen ja se oli menossa lännelle Wancouveriin asti .  Meitä oli neljä eli viisi suomalaista ja minulla oli osote Port Arthuriin - siellä oli kaks kaupunkia , Port Arthur ja Fort William , ne on nyt yhistetty samaksi kaupungiksi ja sen nimi on Thunder Bay . - Niin me jäätiin yöllä siinä Fort Wiljamissa ja minä sitten olin paras kielimies ja elähän mittään , me lähettiin sitten - siinä oli vielä aseman polliisi  , minä kuitenki olin vähän epävarma siitä kielestä ja tahon sitä yhtä suomalaista miestä, mikä osasi paremmin englantia ja sillä oli vielä aikaa kun se juna seiso siinä asemalla parikymmentä minnuuttia . No se selevitti sille polliisille mikä osote minulla oli . Vaan se polliisi sano että ei se osote olisi kovin kaukana , mutta ei hän ossaa oikein selevittää  .
Niin me sitte lähettiin kävelemään sitä valtakatua , että katellaan mistä sitä saisi yöpaikkaa . Joka puolella oli että Hotel Hotel , minä siinä sanon , että kyllä meijän pittää johonni yrittää . Ja siinä sitten pysähyttiin yhen hotellin kohalle . Siinä sitte ruvettiin jukkimaan , että kuka se lähtee kysymään . Ne pitivät toeset että minä pystyn ja minä lähin ja menin sinne . Siellä oli paarissa semmonen ikämies , silmälasit päässä , niinku yövalavojana . Minä rupesin sille englantia puhumaan , vaan äijä vain päätään puisti . Minulla oli tulukkikirja taskussa ja minä siitä sitte katon , että oisko vuokrata huonetta . Ukko pisti silimälasit päähäsä ja vinkkas jäläkeesä , että tulla sinne ylös . Siinä se sitte näytti , siinä oli matkustajahuone , ruokahuone ja siellä oli kaikki mitä siihen yöhommaan tarvihti .Se nosti  sormen pystyyn , että one dollar  . Ja kyllähän minä heti ymmärrin että tollarin se maksaa . Minä poijjille menin sanomaan että kyllä päästään yöksi kun vain tollarista maltatta luopua . Pojat oli hyvillään , että ei sitä muuta tarvita . Me sitte nimet pantiin päiväkirjaan ja maksettiin ja se vielä ohjas ja neuvo missä on kahvihuone . Meillä oli sitte jokkaisella sen verran evvään tähteitä että meijän ei tarvinnu siellä  yöllä syyvvä . Me siinä peseyttiin aamulla ja mitä siinä oli meillä hommia . Ja me meinattiin siinä että  nyt me juuvvaan kahvit kaiken hyvän päälle ja minäpä ne kävin tillaamassa . Siinä oli kaksi tarjoilijaa ja englantia ne puhu keskenään . Sitte me oltiin jo kahvit juotu ja maksettu ja meillä ei ollut mittään heikkoutta ja siinä oli leivoksia ja semmosia . Ja siinä oli yks poika , se oli täältä Saviselistä , vähän sukulaisia . Se tuli vähän jälestä ja kysy joko me on kahvi juotu . Me sanottiin , että kyllä me on juotu . No se Kalle kysy  että miten sitä tahotaan . No minähän selevitin , että miten sitä tahotaan . Niihän se Kalle kävi tillaamassa kahvin ja se tyttö toe kahvin ja lähti poes . Kalle kysy , että oliko teillä kahvileipää eli nisuaineita . Ja ne tytöt puhu siellä englantia kahen kesken . Se tyttö tuli Kallen luo ja kysy , että mitä pitäs vielä olla ja aivan selevällä suomenkielellä . Ja niinhän siinä kävi että me heitettiin se englannin puhuminen sillä kerralla . Ja niinhä se tyttö selevitti mistä se löytyy se minun osote .

Se oli jo uuvven vuojen puolta kun oltiin vasta siellä Canatassa . Ja se oli Jaako jo minulle työpaikan hommannu . Se oli ollu jo kämpällä pari viikoa ja oli saanu rahaa ja oli lähettämässä sitä Suomeen . Minä pääsin sitte heti jo Jaakon matkaan . Se työpaikka oli farmarilla ,nimi oli Jani Niemi ja paikka  Silver Maunton . Sinne meni rautatie . Ne oli nuori pari ja juuri menny naimisiin . Ei ollu vielä lapsia . Oli viis lehmää ja kanoja ja muuta . Se oli ottanu semmosen hankinnan . Jaako ja ne toiset ,M arjomaa Mikko ja Hannes Jouhten joka oli Paavolasta , jotka oli tullu sine aikaisemmin oli päässy sille kaatamaan ja minä pääsin sille isännälle apumieheksi . Ja piti minun joskus aijjaa niitä hevosia , kun isäntä kävi kaupungissa . Minun piti opetella komentosanat niille hevosille , kun eihän ne ymmärtäny englantia .

Minä olin siellä nelisen vuotta . Enimmiste kämpillä , olin minä yhen kesän rautateillä .Vaan minusta tuntu , että niitä oes vielä parempiahi paikkoja ja ajattelin että lähen vielä Austraaliaan . Vaan se oli tullu isältä kirje tänne Port Arthuriin . Siinä isä jo valitteli että eikö sitä pitäsi jo tulla poes sieltä , että täälläe sitä tarvittas . No mulla ei ollu sitovaa työpaekkaa , niin ajattelin että jos välillä kävis kotonae ja menis sitte sinne Australiaan . Niin tulin kottiin , eikä sitä tullu sitä Australiaan lähtöä pannuksi totteen . Niinhän minä sitten menin naimisiin .