sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kirjoittamisen vaikeus

  Nakinasta tuli siirtolaisuutemme päätepiste. Elämä asettui uomiinsa ja tästä ajasta ei tunnu löytyvän varsinaista kirjoittamisen aihetta. Tapahtumia oli, totta kai, niin kuin jokapäiväisessä elämässä on, mutta ei sellaisia erikoistapahtumia.

  Tuli uusia tuttavia. Kerran, eräänä lauantai päivänä meille tuli tummapartainen mies. Aikansa kun juteltiin, selvisi, että hän oli Yrjö Laitinen Pyhäjärveltä, Raimon "perukkalaisia", niin kuin tavattiin sanoa. Hän kertoi asuvansa vaimonsa Helvin ja Poikansa Arton kanssa naapurikaupungissa Long Lac'illa. Meistä tuli perhetutut, vierailtiin toisissamme usein.

  Toiset uudet tuttavat olivat Riitta ja Eero Marttinen, He muuttivat Nakinaan Vavasta. Alkuaikansa he asuivat meidän yläkerrassamme ja täytyy sanoa, että mukavaa oli ja paljon jäi muistoja. Ystävyys on säilynyt tähän päivään asti, tosin yhteyden pito on jäänyt vähäiseksi.

  Meillä asui lyhyen aikaa vuokralla myös Aulis Hottinen niminen nuori mies. Hänkin oli tullut töihin Nakinaan ja oli asuntoa vailla.

  Olimme jo kauan aikaa harkinneet takaisin muuttoa Suomeen ja päätös kypsyi hiljaa mielessämme. Meillä oli Suomessa oma maatila, rintamamiestila. Alun alkaen jonkun rintamamiehen nimissä, mutta jäänyt aloittamatta ja rakentamatta kokonaan. Me olimme ostaneet tilan valtiolta ja olimme rakentaneet talon ja navetan, sekä 19 hehtaaria peltoa. Tila oli myymättä ja päätimme lähteä katsomaan mitä teemme, myymmekö, vai jäämmekö asumaan. Nakinan talon myimme ja pakkasimme tavarat ja suuntasimme Suomeen. Suomeen jääminen ei ollut mitenkään varmaa, joten ostimme meno-paluu liput. Paluuliput jäivät käyttämättä ja ovat vieläkin tallessa.

  Elämässämme ovat monet asiat tapahtuneet vauhdilla, niin Suomeen jääminenkin. Oli helatorstain aika, kun tulimme tänne kotiin. Muistelen, että silloin oli arkipyhien paikkoja muutettu niin, että helatorstai ei ollut torstaina. Emme ollenkaan tienneet varautua ostamaan ruokaa. Täällä perillä huomasimme, että kaupat eivät ole auki, ennen kuin maanantaina. Mutta Raimon veli Asko keksi ratkaisun, kävi ostamassa kananmunia jostakin talosta ja näin saimme sapuskaa pöytään.

  Kun päästiin maanantaihin ja oli selvitty ensi tyrmistyksestä, Raimo päätti että on ostettava auto, eihän sitä mihinkään pääse jos ei ole autoa. Joten Iisalmeen auton ostoon. Ostettiin Lada. Minä ihmettelin mikä se on, kun niin outo nimi. Kun oli kulunut kolme viikkoa Raimo osti käytetyn traktorin työkaluineen jne. jne.  Ja alkoi myllätä peltoja kuntoon !!!!

  Laitan vielä myöhemmin kuvia Canadan ajoilta (jos intoa riittää). On ollut pitkän aikaa tunne että tämä siirtolaisuus ajoista kertova tarina on saatava jotenkin loppuun, joten,  TÄSSÄPÄ TÄMÄ OLI.

 

torstai 17. maaliskuuta 2016

Tulot ja menot

 
Tässä kirjoituksessa yritän luoda katsausta elintasoomme niinä aikoina. Tässä ovat näkyvillä vuoden 1971 tulot, mitkä muistini mukaan olivat hyvät. Metsätyömiehen ansioiden sanottiin olevan vertailukelpoiset pikkuvirkamiehen tuloihin ja ylittävän ne. En tiedä tätä tarkalleen, mutta netistä kyllä löytyvät tiedot joita voi verrata.

 
Ruokalasku on maksettu kahdesti kuukaudessa. Tämä elokuun 1970 lasku on keskitasoa.

 
Kolmen kuukauden sähkölasku kevättalvella1972

 
Kuukauden lämmitysöljyt. Hinta on 25,86 dollaria gallonalta (gallona on n. 4 litraa.)

 
 
Moottorisahan ostokuitti. On ostettu  kaksi sahaa, onko saatu alennusta, vai miksi. Raimo ei muista tätä.
 
Tässä on pääasialliset menot kuukaudessa ja joku hyvän ja virkeän laskupään omistava voisi luoda tästä arvion.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Naisten taivas

 
 Aikaa oli ja tuli uusi harrastus, valokuvaus.
Tämä on ensimmäinen ns. glamour kuva.
Sirkka oli erittäin hyvä kuvattava.
Minä meikkasin, kampasin ja komentelin,
Ole näin, katso näin ym.
ONNISTUI
 

 
Minä en luonollisestikaan voinut
tehdä kampausta itselleni,
mutta asian pelasti irtolisäke.
Tässä sen ajan vakiokampaus.

 
Tämän kuvan taustalla on hauska tarina.
Oli jotkin isot juhlat tulossa
ja piti saada uudet hienot vaatteet.
Riitta Halonen vas, ja Sirkka Silvasti kesk. minä oik.
Siis ne vaatteet.
Riitta ja Sirkka miehineen lähtivät
 viikonloppu vierailulle Thunder Bay'hin ja ostosmatkalle.
Minä jäin hieman kateellisena kotiin.
Ajattelin, että kai minä jonkin asun keksin.
Menin ostoksille omaan Hudson Bay'hin,
tutkin vaate tarjontaa.
Kas vain, täällähän on hurja alennusmyynti. Kuinka ollakaan, löytyi tosi hieno kimalteleva pikku mekko ja vain kaksitoista dollaria. Voiko olla totta ja juuri minun kokoa. Ostin sen siitä paikasta. olin ikionnellinen.Malttamattomana odotin maanantaita, sillä Riitta ja Sirkka olivat luvanneet tulla näyttämään löydöksiään. Tulivat, ja oli ostettu hienot asut, kengät ja laukut. Rahaa oli mennyt rutkasti. Sitten minä esittelin oman kahdentoista dollarin mekkoni. - " No niin, tuo se on koko ilon pilaaja" (sanoivat leikillään)



 
Oli sanonta
Canada on naisten taivas
 ja miesten helvetti.
 
  Nakinassa se itse asiassa oli aivan totta, mutta ei sitä aikoinaan silloin ajatellut, eikä ymmärtänyt. Nakina oli pikkukaupunki ja siellä ei ollut juuri naisille töitä. Jonkun verran kyllä, mutta ne oli jo täytetty. Näin ollen oli itsestään selvää, että miehet tekivät töitä ja naiset hoitivat kotia. Ja toden totta, eihän siinä kodin hoidossa ollut kovin paljon tekemistä, joten aikaa oli yllinkyllin tuhlata nuorta energiaansa kuka mihinkin. Useimmat meistä innostuivat (ainakin minä) hienoihin vaatteisiin, hiusten laittoon, uusiin ruokiin ja herkkuihin. Aivan kuin olisi ollut seikkailujen maailmassa. (Onneksi näin, sillä työtä ja arkea on sitten myöhemmin ollut aivan riittämiin, kiitos Luojalle noista ajoista.) 
 
 


sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Piknikillä



 
 
  Kesäisinä viikonloppuina kävimme usein tuttavien kanssa telttaretkillä. Siihen seutu oli mitä parhain, sillä kalaisia järviä oli joka puolella ihan lähiseudulla. Näissä kuvissa olemme Esnagami-lacella. Kalliorantainen syvä järvi. Oliko niin, että sieltä sai kuhaa. Kuhat eivät ole jääneet mieleen, mutta iso hauki on kylläkin.
 
Josko murjaiseisin tässä vitsin. Meillehän suorastaan nousi päähän seudun ylenpalttinen kalarikkaus. Oli rautua, kuhaa ja siikaa ylen määrin, niin että hauki alkoi jo tuntua ihan roskakalalle. Miehet, Riitta mukana olivat saaneet kalaa ihan runsaasti ja lopuksi nousi "mahottoman" iso hauki. Sitä siinä yhdessä käänneltiin ja ihmeteltiin, mitä tälle tehtäisiin. Ei kai me tuota oteta. Päätettiin nakata se järveen takaisin. Heti kuitenkin huomattiin, että ei taida selvitä henkiin. Alkoi uusi onkiminen. Miehet saivat tosissaan kalastaa, ennen kuin se oli takaisin rannalla. Nämä kuvat ovat juuri siitä tilanteesta. Kalaa ei tullut kuvattua, mutta alimmaisessa kuvassa Toini ja minä laitamme sitä muovipusseihin. Fileroituna noin paljon, että uskokaa pois iso se oli.
 
 
  Toinen mieleen jäänyt hauska juttu. -- Siihen aikaan meillä ei ollut omaa telttaa, joten miehet vuokrasivat sen. Ja olivat samalla reissulla käyneet hakemassa hiukan juomistakin evääksi, olivat piilottaneet sen teltan sisään. Eihän sitä nyt kuivin suin. Eikä sitä juttua passannut Toinille ja minulle kertoa.
 
  Kun olimme löytäneet sopivan leiriytymis  paikan alkoi teltan pystytys. Ja katos kummaa, kun telttaa levitellessä sen sisältä pyörähti pullo esille. Miehet muka ihmettelemään, että jopas sattui, onkohan tuo unohtunut edelliseltä vuokraajalta tuonne telttakääröön. Meidän naisten olisi muka pitänyt uskoa tuo juttu, mutta eihän me uskottu.
 
 
 


keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Juhlien uuteen vuoteen



 
 
Näissä kuvissa ollaan lähdössä juhlimaan uutta vuotta
Nakinan Legion Hall'ille
 
Joskus tulee mieleen hauskasti, että kyllä se oli
kaikki uutta
suomalaiselle maaseudun tytölle.
Muistan, kun suunniteltiin juhliin menoa,
joku kertoi, että täällä on erilaiset tavat
kuin Suomessa
Kun juhlissa tulee vuoden vaihtumisen aika
riemu repeää salissa.
Kaikki kulkevat ympäri salia
toivottamassa uuden vuoden toivotuksia
halaamalla ja suutelemalla ystäviensä kanssa.
 
 
 Minullehan tuli ongelma, miten selvitä juhlissa siitä vaiheesta. En ollut tottunut sellaiseen, enkä osannut käyttää alkoholia. Kai kerroin huoleni jollekin tuttavalle joka viisaana neuvoi. "Ota jokin juoma ennen juhlien sitä vaihetta." Tuumasta toimeen. Jonkun verran ennen kahtatoista kulaitin hyvät ryypyt. Ja sehän tehosi. Laskettiin sekunteja... kolme, kaksi yksi... Aah sitä juhlien hurmaa!! Ei ollut minkäänlaista epäilystä mikä juttu oli nyt meneillään. Sopivasti pujahdin sekaan ja sydämeni pohjasta toivottelin uutta vuotta kaikille tuttaville, jollekin jopa kahteenkin kertaan.


Joulun viettoa





 
Kahden maan joululaulut mielessä
uudet niin kiehtovan erilaisia
kotimaan laulut niin kaihoisia
koti-ikävää tuoden.
 
Kahden maan jouluruoat pöydässä
suomalaiset kinkku ja laatikot
mutta myös uuden maan
kalkkuna lisukkeineen
tortut ja piparit
 
Lasten joululoman alkajaisiksi
englantilaiset joululaulut raikuivat
koulun aulassa
 
Me suomalaiset juhlimme pitemmän kaavan mukaan
"kieliset" hiukan lyhyemmän.
 

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Syksy



 
 
Kovin verkalleen tämä kirjoitteluni etenee. Taitaa olla niin että minulla ei ole pitkäjänteisyyttä.
 
  Ylimmäisessä kuvassa Riitta on Halloween tunnelmissa ja minä samoihin aikoihin onnellisena ikiomassa keittiössäni. Alimmaisessa kuvassa Raimo ja Unto ovat nylkemässä ensimmäistä hirvi saalistaan.
 
  Ensimmäisestä syksystä on jäänyt mieleeni hammaslääkärissä käynti Long Lacilla. Nakinassa ei ollut lääkäriä, joten oli mentävä joko Geraldtoniin tai Long Lacille, lähikaupunkeihin. Viimeksi mainittuun oli junayhteys, joten se oli luonnollinen valinta. Hyvin monta kertaa Canadassa tuli vastaan sellainen erilaisuus Suomeen verrattuna kuin ihmisten toisistaan huolehtimine. Hammaslääkäri oli miellyttävä puhelias nainen ja keskustelimme hoidon lomassa asiasta jos toisestakin - kuten että olimme muuttaneet Nakinaan sinä syksynä. Hän kysyi, miten aion viettää loppupäiväni, sillä  takaisin meni ainoastaan yksi juna iltamyöhällä. Kerroin, että kai menen johonkin baariin istumaan. Hän ystävällisenä ehdotti, että voisikohan hän soittaa yhdelle mukavalle suomalaiselle naiselle HELGA HAKKARAISELLE, jos hän vaikka ottaisi minut vieraakseen päivän ajaksi. Hän soitti ja sain ystävällisen tervetulo toivotuksen.
 
  Hyvin löytyi Hakkaraisten upealla paikalla, järven rannassa oleva uusi talo. Talon emäntä oli takapihalla pihanlaitto puuhissa. Siinä sain uuden pihanperustamisniksin. Oli nimittäin jo myöhäinen syksy, talvi tulossa ja hän oli kylvänyt piharuohon. Kertoi, että ruohon voi kylvää myöhään juuri ennen talven tuloa, siemenet itävät vasta keväällä.
 
  Talo oli viimeistelyvaiheessa, kaksi työmiestä oli viimeistelemässä sisustusta. Helga laittoi heille ja myös minulle ruokaa. Sanoi keittävänsä "soppoo". Katselin kun hän kätevästi teki myös salaattia ja panin muistiini mitä aineita hän käytti salaatissaan ja millä tavalla hän ripsautti suolaa, sokeria ja etikkaa salaatin sekaan, ei salaatinkastiketta. Tuolla tavalla teen vieläkin usein salaatin, ripottelen kuin Helga.