torstai 19. maaliskuuta 2009

Alanko

Aate - sedän talo ei mielestäni ollut Alanko , ei se nimi tuntunut sopivan paikkaan . Minulla on sellainen mielikuva , että talo oli nimetty sen pellon tai paikan mukaan , minkä viereen se rakennettiin . - Nimittäin kun kuljettiin Alangolle Erolasta suoraan polkua pitkin , pihaan noustiin " alangosta ".

Polku ei mennyt umpeen milloinkaan . Jos suljen silmäni , voin hyvin kuvitella , miten lähdin kävelemään kotoa aitan ohi pellon piennarta seuraavaa polkua . Polun varralla , oikealla laidalla oli kivi . Sitten lähestyin latoa , siinä polku haarautui . Oikealle menevä haara vei pyykkiroopille . Vasen haara meni Alangon suuntaan , ladon ja lammashaan aidan välistä . Maasto laskeutui pienensuon pelloille . Piti ylittää monen monta suosarkaa . Ennen heinäntekoa oli mukava kulkea polkua , korkea heinikko sulki maailman kauaksi pois . Poutapilvet taivaalla . Unohduin joskus riipimään heiniä käteeni , kukko vai kana . - Viimeisen saran jälkeen tuli muistaakseni ränsistynyt aita . Sen takaa alkoi rämeinen haka . Jos käveli mättäiden välistä avojaloin , jalat kastuivat pehmeässä sammalikossa . Maasto alkoi nousta Alankoa lähetyessä . Katajapensaita ja puita .

Pihalla oli oma erilainen tunnelmansa . Koivujen lehdet suhisivat ja ilmassa lenteli pääskysiä . Unelias keskipäivän rauha . Sunnuntai . Vaikka talossa oli monta lasta , milloinkaan ei kuulunut itkua ja parkua . Kumma juttu . Oliko katras yhtä rauhallinen kuin Aune-täti . Koskaan en kuullut hänen korottavan ääntään . Rauhalliseen tahtiin hän teki kotiaskareita . Ja työt oli aina tehty ajallaan .

Eteisen ulko-ovessa oli jousi , mikä veti oven kiinni ja jos ei muistanut pitää varaansa , se paukahti melkoisesti . Viimeistään silloin joku talossa huomasi . Sain ystävällisen vastaanoton .

Aate-setä oli myönteinen ja hyväntuulinen , käveli pihalla miehekkäästi hieman keinautellen , ryhti hyvä , huulet törröllään , hiljaa viheltää suhuuttaen jotakin laulun tapaista .

Useimmiten Aate-setä oli jossakin muualla , pellolla tai muissa miesten töissä . Aune ja lapset häärivät kotona . Arkisin oli mukava seurata Aunen töiden tekemistä . Ruisleivän teossa hänellä oli erilaisia tapoja , mitä meillä ei ollut . Leipäreet hän pyöritteli teräväkärkisiksi . Taikinassa oli hieman erilainen hapan kuin meillä ja hän teki hieman kiinteämmän taikinan .

Kerran muistan , kun sain maailman parasta madekeittoa . Keittoon oli pantu sipuli kokonaisena ja se otettiin pois , ennenkuin keitto vietiin pöytään . Muistan myös sellaista , että Aate-setä teki hieman tummemmat talkkunat , kuin isä . - Ihmettelen , miten minä muistan tällaisia pieniä juttuja . Kai seurasin niin tarkkaan asioita .

Siihen aikaan leivottiin pullaa vain kerran vikossa . Pullan kannat ja syömättä jääneet jytyset laitettiin aina talteen ja annettiin kuivua . Niillä oli oma nimikin " jyhermät " . Ne olivat mieluista syötävää jos pulla sattui loppumaan ennenkuin uutta leivottiin .

Riitta ja Seppo muistuvat mieleen monta kertaa . Kun he olivat melko pieniä , saivat he olla Aunen mukana karjakeittiössä pyykinpesuaikana . Pyykkisaaveja oli useampia ja Riitta ja Seppo olivat keksineet mukavan touhun ajankulukseen . He jyrsivät saavien reunoja , jopa ihan koloille asti . Sitä he kutsuivat " kankattamiseksi ". Sitten hieman isompina he tulivat oikopolkua pitkin Erolaan kylään hyvin usein . Kyllä meillä odotettiin , jos heitä ei alkanut kuulumaan muutaman päivän välein .

Kokoan hieman muistiani josko muistaisin vielä lisää toisella kerralla .

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Tyyrä - täti

Muistuipa mieleeni aika vuonna 1950 . Sota oli loppunut muutama vuosi sitten . Vieno oli lähtenyt jo maailmalle ja me muu perhe jatkettiin kotona .

Kovin oltiin vielä nuoria , Elvi juuri täyttänyt 15 ja jäi kotiin " emännäksi " . Meillä ei ollut enää apulaisia . Minusta tuntuu että jo kolme vuotta aikaisemmin Vieno oli joutunut samanlaiseen vastuuseen , ihan yhtä nuorena . Pikkuisen haikealta tuntuu ajatella heitä niin nuorina siihen tilanteeseen . Silloin , kun Elvi jäi yksin vastuuseen Kaarina rupesi käymään lypsyllä ennen kouluun lähtöä ja illalla myös . Hän oli alle 13 - vuotias silloin . Minä olin 10-vuotias joten minulla oli omat tiski- ja siivous vuorot . Eikä minun tarvinnut käydä navetassa koulussa ollessani . Opettelin lypsämään vasta ollessani jatkokoulussa . - Kumma juttu , mutta minulla on aina ollut hienoinen huono omatunto siitä , että en käynyt navetoimassa aiemmin , - Kävi nimittäin niin , että Elvi ja Kaarina sanoivat , että säästetään nyt edes tuota yhtä , kun meitä on kaksi navettaan , joten ei ole ihan välttämätön pakko . - Minähän hyvin mielelläni olin halukas siihen tuumaan .

Elvi " emäntä " oli niin nuori , että sitoi tukkansa päälaelle rusettinauhalla . Tästä rusettinauhasta on mukava juttu kerrottavana . Olen kertonut sen varmaan satoja kertoja , aina kun olen saanut jonkun uhrikseni kuuntelemaan näitä juttuja . Kerran vielä !

Oli syyskesä ja illat pimeitä , niinkuin ne ovat elokuussa . Elvi oli ollut jossakin kylässä , varmaan Korpelan Maijan luona ja palasi myöhään iltapimeällä . Kylässä oli puhuttu kaikenlaisia rosvojuttuja ja tottakai , tyttönen kun oli , Elviä oli pelottanut . Pihalla oli muistanut , että täytyy käydä " hyyssissä" ennen nukkumaan menoa . Mutta kun oli pelottanut niin . Mikäs eteen ? Oli arvellut juosta mahdollisimman lujaa , niin varmaan ei kukaan tavoita . - Mutta voi hirveää , juostessaan oli kuullut aivan selvästi, miten takaa oli kuulunut juoksevien askelten äänet . Elvi oli parantanut vauhdin aivan äärimmilleen ja oli hyökännyt " hyyssiin " ja paukauttanut oven kiinni ja samantien säppiin . Siinä henkeään pidätellen oli kuullostellut tuliko se rosvo oven taa . Mutta ei niin mitään ollut kuulunut . Aikansa ihmeteltyään oli tajunnut , että rusettinauhan päät olivat leppasseet tuulessa ja aikaansaaneet ihan juoksua muistuttavan äänen . Nauraa oli pitänyt yksinään .

Tuli syksy ja edessä oli " emännän " rippikoulu . Piti ruveta etsimään kotimiestä siksi aikaa . Isä lähti kysymään Ruotsalaiselta , josko sieltä saisi apua . Tyyrä - täti oli sanonut , että hän tulee , tytöt kyllä pärjää kotona , mutta eivät varmaan osaa kylässä tehdä niinkään .

Elvi lähti rippikouluun . Kortteripaikka oli kysytty Kyllöselle , niinkuin aina ennenkin . Lähtiessään neuvoi ja varotteli , että ei saa laiskotella , vaan pitää tehdä kaikki työt , mitä kuuluu tehdä . Tyyrä - täti oli niin mukava , että minäkin ihan kilvalla ja käskemättä tein mitä milloinkin piti . Täti jo siinä ihmetteli isälle , että miten ne noin tekee . Isä siihen huokaisi , että pakkohan niiden on tehdä . Täti laittoi isän hakemaan kirkolta kangasta ja ompeli meille kaikille aluvaatteita . Ne olivat tosi tarpeeseen . Siinä vaatteita leikatessaan neuvoi , miten tyttöjen alushousut leikataan ja ommellaan . Minä pääsin tällä opillani koulussa loistamaan . Sillä Tiikkaisen Kaisu oli nuori tyttö ja osasi muuten opettaa , mutta sattumalta hän ei käsittänyt housujen kaavaa ja tekoa . Minähän sanoin että saanko minä sanoa , kun Tyyrä - täti opetti . Ja oikein minä muistin .

Yhtenä iltana täti sanoi , että lähtisinkö kaveriksi , että käytäs Alangolla . Innoissani lähdin . Päätettiin mennä tietä pitkin Aution mäen alle ja siitä kujaa pitkin Alangolle . Kuja oli täynnä lehmien ja kärrynrattaiden jälkiä , joten yritettiin kävellä mahdollisimman lähellä piennarta . Oli pimeää . Täti meni edellä toinen kylki edellä ja koukki koko ajan kädellään eteenpäin . Minä kysyin , että miksi te nuin koukitta . Täti sanoi , että näyttää , että edessä on pensaita . Minä sanoin siihen , että ei tässä ole ainuttakaan pensasta koko matkalla . Täti ei uskonut , vaan jatkoi koukkimistaan . Minua nauratti ääneen . Naurettiin sitä sitten porukalla vielä Alangollakin .

Täti tuli meille vielä kevätrippikoulunkin aikana . Silloinkin lähdettiin Alangolle jonakin iltana . Sillä kertaa päätettiin mennä suoraan suon ja haan kautta . Menomatka sujui hyvin , koska oli vielä valoisaa . Alangolla pitivät meitä vieraina . Sillä kertaa keskusteltiin rosvoista ja kummituksista . Kotimatka oli melko jännittävä . Pienisuo oli siihen aikaan osittain joutomaata . Mättäikköä ja pieniä männynkäkkäröitä kasvava haka . Kuu vielä tehosti tunnelmaa . Aavemaisessa valossa näytti jos minkinlaista elävää olevan liikkeellä . Rosvoja seisoskeli varjoissa . Aina kun saatiin selväksi , että ei tuo olekaan kuin männyn käkkyrä , löytyi uusi . En ole ihan varma kumpi pelkäsi enemmän , täti vai minä . Kyllä oltiin hyvillään , kun päästiin Erolan porstuaan .