torstai 13. maaliskuuta 2014

Talvi

  Näin elämä asettui uomiinsa pikkuhiljaa, minä kävin englanninkurssia iltakouluna. Riitta oli kotona illat Sirkan "joukon jatkona". Lapset oppivat kieltä hyvin nopeasti. Siitä esimerkkinä muistelen usein tapausta, jolloin lapset jo ennen joulua osasivat kinata karkeista toisten lasten kanssa. Toinenkin " kändeihin" liittyvä asia muistui mieleeni, nimittäin meillä ei ihan alkuun ollut käsitystä, mikä oli sopiva raha karkin ostoon, kunnes "corner storen misis" ystävällisesti kertoi mikä oli sopiva summa. Noilta ensimmäisiltä kuukausilta muistuu mieleeni, kun lapset löysivät talon kellarista kaikkea tavaraa, mm. kainalosauvat. Ne oli niin mieluiset leikkikalut, että taidettiin joutua antamaan vuoroja, että jokainen sai kävellä niillä.

  Meillä kumpaisellakaan perheellä ei ollut pesukonetta ja lasten kanssa tulee paljon pyykkiä. Aluksi kävimme muutaman kerran Siiri ja Arvi Kumpulan luona pyykkäämässä. Pyykit lastenvaunuihin , pienin lapsista Ari Tapani pyykkien päälle istumaan.  Matkasimme kävellen, isommat lapset myös, River streettiä pitkin Madeline streetille. Löytyi onneksi kolikkopesula aivan lähietäisyydeltä ja pulma tuli ratkaistua.

  Lähietäisyydellä oli myös yleinen sauna, siisti pieni laitos, siellä kävimme lauantaisin kylpemässä. Viikon kohokohta, eihän suomalainen pärjää ilman saunaa.

  Kävin kielikoulua Hammarcjold High Scool'issa, matkat kuljin bussilla. Meitä oli siellä kymmentä eri kansallisuutta, suomalaisia muutamia. Heistä muistan Kauko Kormano, Kaija Koskinen, joku Leo Oulaisista  ( en muista tarkalleen ), minä ja saattoipa olla joku muukin. Aivan erikoisin ja eksoottisin oli Shushu Taiwanista. Kotimaassaan ammatiltaan opettaja. Muistan miettineeni, millaisen työn hän löytää Canadasta.

  On merkillistä, miten sitä oppii vierasta kieltä vähitellen. Ensimmäiset pari kuukautta meni, että en paljon ymmätänyt mitä opettaja puhui, kunnes kerran yhtä-äkkiä tajusin ymmärtäväni hänen puheensa. Minähän olin riemuuni revetä. Sen jälkeen oli kuin olisi oppimisprosessi "napsautettu" päälle, kieli rupesi sujumaan. Opeteltiin lukemista ja puhumista lukemalla tekstiä nauhalle. Muistan yrittäneeni niin hartaasti, että kieli aivan kipeytyi jäykäksi. Sitten huomasin, että ei pidä lausua sanoja "vängällä", vaan antaa tulla rennosti, ihan niinkuin lapsena mielikuvitus englantia puessamme. -  Talvi oli aika lyhyt ja mukava. Syksyllä olin ostanut valkeat saappaat ja karvahatun, mutta ne joutivat komeroon jo helmikuulla. Lumi suli kaduilta ja muistan, miten menin kouluun pikkukengissä. Kirjoitin kotiin että täällä tulee kesä ja aurinko paistaa. Oli ihanaa, kun ei ollut tätä kaamosta, mikä masentaa meidät pohjoisen asukkaat. Kirkkaita päiviä pakkasellakin.

Sinä talvena Canadassa alkoi olla työttömyyttä, mm. General Motors lomautti työntekijöitä. Sen muistan siitä, kun kielikouluun tuli tuli uusia henkilöitä. Jostakin kumman syystä jäi mieleeni mies Kreikasta nimeltään Theodor Theodorakis, tai Theodoropoulus. Nimi oli pitkä ja kummallinen, jäi kai siksi mieleeni. Kumma, miten mieleen jää kaikkea pientä. Yksi opettajista oli Mr Pretlak, venäläistä syntyperää. Toinen oli ikäiseni nainen kotoisin Islannista ( tai Irlannista ). Hänellä oli auto, Rabant ja hän kertoi matkustaneensa sillä pitkin Amerikkaa. Suomalaiset miehet ihmettelivät, miten sinä sillä uskalsit matkailla niin paljon, kun Rabant ei ole auto eikä mikään:O)

   Tammikuulla talossa oli iloinen tapahtuma, Sirkalle ja Untolle syntyi kaunis tyttövauva, Margit Ingrid. hauska juttu oli, kun vauvaa odotettiin syntyväksi hiukan aikaisemmin, mutta minä sanoin Sirkalle, odota Tammikuun yhdeksänteen, kun silloin on minun syntymäpäiväni, ja niin tapahtui.

  Ensimmäinen pääsiäinen jäi mieleeni ikiajoiksi. Oli kaunis keväinen päivä, läksimme Raimo, Riitta ja minä autoajelulle. Ajoimme Oliver road'ia maaseudulle päin, kauas. Palatessa tulimme High street'iä pitkin, alla oleva vanha kaupunki siinteli auringon paisteessa tosi viehättävän näköisenä. Voisinpa sanoa, että se oli yksi elämäni huikeimmista tunnelmista. En millään voinut ymmärtää, miten meitä oli kohdannut sellainen onni että olimme päässeet sinne .

  Nämä ovat minun henkilökohtaisia tuntemuksiani. Joku ei ymmärrä.- Olisiko se ollut sitä, että ensi kerran oli kuin olisi ollut tulevaisuus ja mahdollisuudet edessä päin . Ei huolen häivää.- Päätään pyöritellen täytyy ihmetellä, miten samaan aikaan mielessä kuitenkin oli aavistus, että emme jää sinne.

 
Tässä eksootisen Chuchun
Yhtä eksoottinen nimikirjoitus.
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti