torstai 30. lokakuuta 2008

Metsästysjuttuja

-" Metsämies hän ompi oiva , riistamailla toikkaroiva . Hallilta ei pääsyt pakoon , telkitsi sen karjalatoon " . -Näin veli Heimo runoili kerran Paavolle .

Nyt en kuitenkaan kerro Paavon metsästysjuttuja , vaan isän . -Isä kertoi usein näitä juttuja ja aloitti aina ,- " oon sitä minäki metästäny ".

Kerran , kun hän oli vielä nuori mies ja asui kotonaan Autiossa , Heittolan Ansu oli kehunut , että Haapasaaren Ville se on hyvä ampumaan , kun se ampuu oravia päähän .

Isä oli ollut saven tai sonnan ajossa syksyllä . Oli ollut mukava pikku pakkanen , koivut kuurassa . Ajaessaan "kuorumia" hän oli huomannut , että iso parvi teeriä oli tullut suon takana oleviin puihin . Ne olivat viipyneet siinä aika kauan . Isällä oli tullut mieleen , että jos hakisi "luojikon ", olisikohan ne siinä vielä . Niin oli tehnyt ja siellähän ne olivat olleet edelleen . Isä oli ottanut "sihin" siitä kuorman päältä ja ampunut . - Ukkoteeri oli tulla rojahtanut alas . Kun isä oli ottanut sen , oli hän huomannut , että luoti oli sattunut keskelle otsaa . - Olipa sitä ollut mukava muistella useammankin kerran jälkeen päin . " Ampuuhan niitä oravia kuka vain päähän , vaan ampukaapa teertä keskelle ohtaa ". Toiset oli sanoneet , että kyllä se on ollut vahinko . Mutta isä oli vaan väittänyt , että kyllä hän otsaan tähtäsi . - Selitti aina kertoessaan , että " vahinkohan se oli tietenkin , mutta oli se niin mukava kehua ."

Talvella , suksikelien aikaan isä oli taas ollut metsällä . Oli ollut paljon lunta . Hän oli kuullut metsäkanan ääniä ja oli hiihellyt hiljalleen ääniä kohti , niinpä oli näkynyt yksi . No , tottakai , isä otti "sihin " ja ampui . Siihen se oli jäänyt . Isä oli ollut hyvillään , kun näin rupesi olemaan tuuria . Oli hiihtänyt saaliinsa luo ja pannut sauvat pystyyn lumeen , riisunut kintaat , ottanut repun selästä ja avannut sen . Sitten hän oli kumartunut ottaakseen linnun lumelta , mutta se olikin vironnut tokkurastaan ja hyökkäsi siivilleen . Pakoon se meni , ei auttanut mikään . Hiukan kuulema harmitti se saaliin menetys , kun oli palattava kotiin tyhjin käsin .

Vaan eipä mitään , tuli taas seuraavana sunnuntaina hyvä "metästys" keli . Piti lähteä korjaamaan se edelliskertainen vahinko . Hän oli suunnistanut samoille seuduille , kuin edellisella kerralla . Ja siellähän oli löytynyt "mehtikanoja " . Varovasti oli pitänyt liikkua , että varmasti onnistaisi . Oli pamauttanut , ja taas ensi laukauksesta saalis putosi . Isä oli siitä edelliskertaisesta viisastunut , eikä ollut ruvennut riisumaan kintaita ja ottamaan reppua selästä , vaan oli syöksynyt suoraa päätä lintuun käsiksi , niin että pyssy ja sauvatkin oli lentäneet hujan hajan .

MUTTA . Nytpäs kävikin niin , että tämä saalis ei yrittänytkään pakoon , sillä se olikin "pankkojäässä" . Se oli varmaan se edelliskertainen " mehtikana ". Sen kertaista ei näkynyt mailla ei halmeilla .

Nuo isän metsästysreissut olivat "järkiään "erikoisia jokainen . - Isä oli jo kuusissakymmenissä , kun hän innostui Syrjälän Jaakon kanssa metsästämään oravia . Kerrankin lähtivät , oli kamalan kylmä ilma . Laittoivat vaatetta päälle . Hyvän näköisiä , pompat päällä , kun suunnistivat metsään . Oravia oli löytynyt , yhden kanssa oli tullut hankaluuksia . Se oli jäänyt pitkään kuuseen . Eihän sitä voinut jättää sinne kuuseen , hyvä saalis . Jaako oli riisunut pompan päältään ja kiivennyt kuuseen . Se orava olikin ollut hengissä , haavoittunut . Se oli tarttunut hampaillaan Jaakon peukaloon . Jaako oli pudistellut kättään ja orava oli tipahtanut alas ja isä oli saanut kiinni sen . No hyvinhän siinä kävi , loppujen lopuksi . - Jälestä päin Jaako arveli , että se kuusi oli ainakin kolmekymmentä metriä korkea . Lieköhän ollut .

maanantai 27. lokakuuta 2008

Pyykillä




Pyykinpesu oli niin työlästä hommaa , että siitä kirjoittaminenkin tuntuu työläältä . Puhtaus oli puoli ruokaa silloinkin . Jos kirjoittaisin teille , rakaat nuoret , koko touhun , niin tulisi sekin tieto kerrottua . Toisaalta lieneekö siinä kertomista , jokainen tietää , että jos ei ole konetta , pestään käsin . - Tilapäisesti se kyllä käy nykyisinkin , mutta jos aikoo pestä jatkuvasti olisi oltava tarvittavat välineet . - Kuten , muuripata , pari saavia , pyykilauta survomis korento ( pulikka ) ja ties mitä .
Silloin ennen ei ollut keinokuituisia vaatteita , joten tällainen pyykin peseminen onnistui erinomaisesti . Jos erehtyisi käsittelemään jonkun vaikka akryyli vaatteen tällä menetelmällä , tuloksena olisi epämääräinen mykkyrä , mitä ei saa millään opilla oiottua .

Aivan ensiksi laitettiin vaatteet likoon jo edellisenä iltana , valkoiset ja värilliset erikseen , luonnollisesti . Sitten seuraavana päivänä pyykki pestiin pyykkilaudalla hangaten ja käyttäen pyykkisaippuaa . Sen jälkeen ne laitettiin muuripataan kylmään veteen mihin oli lisätty lipeää . 50-luvulla alkoi tulla myös pyykkipulvereita . - Padan alle sytytettiin tuli ja pyykit kiehutettiin . Puhdasta tuli , varmasti . Huuhdottiin moneen kertaan . Viimeisen huuhteluveden tuli olla ihan kirkasta . - Jotkut menivät tässä liiallisuuksiin , kuten muistan Kaarinan kertoneen , että Viialan Fanni maisteli pyykkejä , oliko niissä vielä saippuaa tai lipeää . Kaarina oli siellä kotiapulaisena . Samaten muistan , miten Luttis Sulo oli kertakaikkiaan ottanut moisesta itseensä ja jättänyt pyykin teon sikseen . Että "hänen pyykkejä ei kyllä maistella ". - Sulo oli töissä milloin missäkin talossa , osasi naisten töitä .
Pyykki oli todella puhdasta , ei jäänyt mitään bakteereita . Ei voinut käydä niinkuin nykyajan pyykille saattaa käydä , jos unohtuvat märkinä läjään . Saattaa tulla outo haju , mikä ei lähde kovin helpolla pois .
50-luvun loppuvuosina pyykkipylverit kehittyivät koneille sopiviksi , samalla ne muuttuivat käsipyykkiin sopimattomiksi . Minäkin sain pulveriallergian mikä on ja pysyy elimistössä . Parasta olla altistamatta ihoaan näille aineille . Silloin opin haudutuspyykin . Siinä jätetään pois tämä laudalla hankaaminen . Liotetut pyykit kuumennetaan hitaasti ja kiehutetaan . Tämäkin oli hyvä menetelmä .
Sitten se kevennys . - Meillä pyykipaikka kesäisin oli laitumien keskellä pyykkiroopilla . Aina sitä aluetta ei oltu aidattu , joten lehmät saattoivat tulla sinne , jos poistui paikalta . Jostakin syystä saippuavesi oli erittäin mieluista lehmille . Kerran taas ne olivat päässeet tekemään tihutöitään . Kun Elvi meni paikalle oli siellä Lemmikki purra vätkyttämässä Elvin uutta kesämekkoa . Mekko oli ollut aidalla kuivumassa . Elvi sieppasi mekon ja huomasi sen täysin repaleiseksi ja käyttökelvottomaksi . Sillon sovut särkyi . Elvi lähti Lemmikin perään ja huiski sillä mekon riekaleella Lemmikkiä pitkin selkää . Sai siinä Lemmikki vauhtia kinttuihinsa .
Sen jälkeen pyykkipaikan ympärille tehtiin kunnollinen aita .


Sukulaisissa puolin ja toisin




Tuossa kuvassa on Kyllösen vanha lipasto . Sen on tehnyt Jussi-sedän veli . Muotokuva tuossa keskella on Anna-tädistä ja etualalla tädin itse tekemä koristetyynynpäällinen , luultavasti 20-luvulta .

Paljon on muistoja noissa esineissä , kuka kaiken voisi kertoa . Muistan ne niiltä ajoilta , kun kesäisin kävin sukuloimassa Kyllösellä . Kyllä siellä oli ihanaa . Täti hoiti ja passasi ja piti hyvänä . Kai sääli orvoksi jäänyttä . Minä onnelisena otin vastaan kaiken hellyyden . Äidin menetys oli vielä niin likellä .

Keväällä , kun koulu loppui , joka kesä monina vuosina , sain luvan mennä Kyllöselle kylään . Ei siinä taittu sen kummemmin sopia vierailuista , minä vain menin . Aune muisteli , että Jussi-setä oli katsonut ikkunasta ja sanonut , sieltähän näkyy Erolan vanhaemäntä tulevan . Lupa oli olla viikko , mutta enhän minä olisi millään halunnut mennä takaisin kotiin niin pian . Kun menin kotiin , en puhunut enkä pukahtanut , vaikka kuinka kyselivät kuulumisia . Siinä ihmettelivät , miksi se on pahalla tuulella aina kun tulee kotiin . Ei tullut mieleeni kertoa , että mökötin , kun piti liian aikaisin tulla pois .

Leikittiin aivan tauotta . Rihmokentällä oli aivan ihana vihreä ruohikko . Siellä mielikuvitus sai siivet . Joka kerta käytiin myös Lampelassa . Mummu tykkäsi , kun käytiin . Kerran leikittiin Liisan kanssa kotia saunan luona rannassa . Eihän Lampelassa ollut leikkikaluja , mutta meilläpä riitti mielikuvitusta . Tyhjät perunalaatikot olivat huoneita ja kengät vauvoja . Saatiin mummulta joitakin vaatteita ja käärittiin "vauvat" niihin . Hyvä oli leikki . Yks'kaks' huomattiin , miten joessa alkoi polskahdella . Me ruvettiin ihmettelemään , onko siellä noin paljon kaloja . Mutta se olikin Eino-setä . hän istui pellon pientareella ja heitteli pieniä kiviä veteen , narratakseen meitä .

Yhtenä kesänä , muistan kun vanhaa säästöpankin taloa rakennettiin mentiin sinne rakennukselle Liisan kanssa . Kiipeiltiin tellinkien päällä ties miten korkealla . Sinne ei oltu pantu mitään esteitä , joten me käytettiin tilaisuutta hyväksemme . Kaipa sen oli joku nähnyt , sillä yritettiin seuraavanakin iltana mennä sinne , mutta sielläpä olikin jo laitettu puomit eteen ja iso kyltti "asiattomilta pääsy kielletty" .

Ostin 1951 kyläillessäni kaupasta paperinuken . Se on vieläkin tallessa . Se on aivan ihana nukke . Panin sen talteen ja ajattelin , että sitten kun minulla on oma tyttö se avataan seuraavan kerran , kun hän on 11-vuotias . Niin tehtiin , kun Riitta oli sen ikäinen , samaten kun Sanna tuli siihen ikään ja myös Anni ja Emmi . Nukke on 57-vuotias nyt ja olemme leikkineet sillä kolmessa polvessa . Jokainen meistä on myös tehnyt sille vaatteita . Katselin sitä eräänä päivänä viime viikolla ja huomasin miten muoti on muuttunut jopa niissä nuken vaatteissa .

Tähän sopii myös eräs Aunen ja Elinan muistelus . - Oli ollut joku 40-luvun loppupuolen kesistä . Elina muisteli , että he olivat melko pieniä tyttösiä . Olivat tulleet meille kesävierailulle . Ja kesä oli kaunis ja lämmin , niinkuin kaikki nuo kesät . - Ihmettelin eräänä päivänä miten kaikkien noiden vierailujen aikana oli tosi ihana kesäinen sää , oliko kesät silloin sellaisia . Selvisihän se , kun aikani mietin . Yksinkertainen selitys on , että eihän sitä menty kylään huonon ja sateisen sään aikana . -

Elina muisteli , miten ihana oli nukkua verannon päällä . Oli naurettu ja kikatettu joka ilta niin ,että isä oli käynyt sanomassa , alkakaahan jo nukkumaan . Sitä oltiin monta päivää aina kylässä . Oli ollut puhe , että kotiin mennään Niemiahon Antin ( posti Antti ) kyydissä kotiin, niikuin oli tultukin. Antti lähti matkaan aina hyvin aikaisin , joten piti mennä Niemiaholle yöksi .

Jotenkin oli käynyt niin , että Aune oli viipynyt jossakin leikkimässä meidän kanssa , Elina ja Vieno olivat arvelleet , että tulkoon Aune huomenna meidän isän kyydissä , kun isällä on kokous . Olivat lähteneet Niemiaholle , Vieno myös oli menossa kirkolle .

Mutta ei sellainen järjestely ollut ollenkaan Aunen mieleen , ei sinne päinkään . Hän kun oli vielä koti-ikäväinenkin . Kamala itkuhan siitä oli tullut . Mitkään neuvottelut eivät myöskään kuuloonkaan . Paavon oli pitänyt lähteä viemään Aunea Niemiaholle . Oli lähdetty polkupyörällä ja kun oli sota-ajan jälkeinen aika , pyörässä ei ollut kumeja . Kumin paikalle oli kierretty jotakin köyttä tai narua . Joten kyyti ei ollut kovin loistelias . Melkoista kolinaa , Niemiaholle kuitenkin päästiin .

Siellä oli yövytty vintillä ja emäntä oli herättänyt tytöt aikaisin . Oli päästy Antin keisien takaistuimelle .

Niinhän se oli vihdoinkin alkanut kotikirkon torni näkymään maiseman yllä . Se oli ollut Aunesta niin ihana näky , että oli tullut itku pelkästä ilosta .

torstai 23. lokakuuta 2008

Polle


Kerronpa pienen jutun Pollesta . Se oli vanha ruuna Autiossa aikoinaan ollut . Varmaankin se oli enemmän Alangolla , mutta myöskin meillä . Olisiko ollut yhteinen . Polle oli iso tumma hevonen , rauhallinen , kai jo ikänsä takia .
Yhtenä kesänä Polle oli meillä heinäntekoaikaan . - Oli kaunis , lämmin kesä . Mitähän varten en muista yhtään ainoaa kylmää ja sateista kesää? Oltiin oltu Norossa heinänteossa . -Noron pellot ovat kahta puolta tietä , meiltä Aholaan päin .- Heinät oli seivästetty ja lähdettiin kotiin iltapäivällä . Otettiin kotiin vietäväksi kaikki työkalut ja tavarat , kuten viikatteet , haravat ja muu sellainen . Paavo otti kantaakseen tyhjän tappivakan ja lähti kävellen kotiin . Isä nosti minut Pollen selkään ja sanoi , että Polle ei tarvitse suitsia , sillä se osaa itse kotiin . Isä aikoi tuoda Heijan ja haravakoneen .
Minä lähdin Pollen kanssa ja hyvin se tiesi minne päin piti lähteä . Oltiin menossa siinä Suojalan kentän kohdalla kaikessa rauhassa . MUTTA . Paavollapa oli olleet metkut mielessä . Hän oli pannut sen tyhjän tappivakan päähänsä ja odotti sen alla , kunnes oltiin Pollen kanssa kohdalla , nousi ojan penkalta kamalan möläyksen kanssa .
Sillon kyllä Pollen rauhallisuus katosi . Se ryntäsi kamalaan laukkaan . Minä onneton pidin sen harjasta kiinni ja suorastaan makasin sen selässä , että en putoaisi . Polle sen kun paransi vauhtia . Se kääntyi suoraan Erolan pihaan . Minulla välähti siinä pihalla mieleeni , että miten tässä käy . Onneksi oli makuullani sen selässä , enkä lyönyt päätäni oven kamanaan , sillä se hyökkäsi suoraan omaan parteensa tallissa . Kyllähän minä siinä vähän säikäyksissäni ällistelin , että miten tässä näin kävi , siis ei mitenkään .
Kun Paavo oli saanut asiaankuuluvat nuhteet ja asia oli puitu , se rupesikin naurattamaan meitä . Minunkin vihastumiseni laantui , kun ajattelin , olikohan Polle juossut vuosiin , niinkuin nyt . Ja oli kai se ollut varmaan hassun näköistäkin .

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Hevosesilla

Ennen kun leikittiin hevosta , yritettiin miettiä , mikä olisi leikin nimi . No siitä tuli hevosesilla , kun ei kieliopin taitoja ollut .

Aasinsiltahan se siinä oli taas . - Nyt aion kuitenkin kirjoittaa meidän perän hevosista . Hevonen kun oli niin tärkeä .

- Tässä on entisen Aholan Anjan kertomaa . - " Meidän ensimmäinen hevonen oli Liisa , Liisukaksi sanottiin . Se oli pieni musta hevonen , ostettu Kuivikolta sota-ajan jälkeen . Se oli jo vanha ja kankeajalkainen , ollut sodassa mukana . Se putosi kivillä täytettyyn kaivoon Suojalan kentällä olleessa haassa . Loukkasi itseään niin pahasti , ettei siitä toipunutkaan . Haanpään Liisa sitä kulki hoitamassa , lopuksi se piti lähettää teurastamolle. Seuraava hevonen oli nuori , punaruskkea Panu , ostivat sen Siltalan Jaakolta . Se oli suuri raisu hevonen , kovasuinen kuin mikä ja arka . Halusi aina karata kun sen pysäytti , joten piti muistaa sitoa kiinni joka kerta .

Kerälän Heikki toi sitten vaihtajan , mustilaisen , ja Panulla vaihtoivat Sukke -nimisen hevosen . Panu joutui Piippolan Jarvaan . Sukke oli tosi laiska . Ruskea sekin , mutta riski työhevonen . Kun talvella oli tuiskujen jäljiltä niitä "möykkyjä" tiessä , ruukasi Sukke mennä itse sen kohouman ohi ja pysähtyä siihen , että reki jäi keula pystyyn . Isä ruukasi räpsäyttää Sukkea suitsilla ja sanoa , että meehän siitä , että mekin päästään ! Sitten tuli vaihto Heijaan isäsi ehdotuksesta . En tiedä sitä kauppaa tarkemmin , oliko Heija tarkoitus laittaa teurastamoon , vai mikä , kuitenkin Sukke oli raskaampi hevonen ja se meni teurastamoon , ja Heija tuli meille . Heija oli meillä hyvin tykätty hevonen , Siinä oli vain se vika ettei sitä saanut kiinni jos ei ollut panta kaulassa . Minäkin monta kertaa hain sen haasta ja piti varautua ottamaan heti pannasta kiinni kun tarjosi leipäpalaa , muuten se pyörähti poispäin ja potku oli herkässä . Teurastamoon kai Heijakin joutui täysin palvelleena .
Viimeinen hevonen Aholassa on ollut Poku tai Polle . Siitä en tarkemmin tiedäkään kun se oli "jälkeen minun aikaani" ostettu .

Pienesaaren ensimmäinen hevonen oli Vipu , tummanruskea , mustahäntäinen ja-harjainen iso hevonen . Samanvärinen kuin Kylänsaaren Poku .
Toinen hevonen Pienelläsaarella oli Veija , hyvin vaalea , iso hevonen sekin . Sen ostivat Matinahosta Haapavedeltä , Matin siskon pojalta Väinö Launikselta .
Pienensaaren Matti ruukasi tehdä omintakeisia luokkia , A:n mallisia . Paavo osaa tarkemmin sanoa minkälainen se oli .

Syrjälässä oli Esko niminen , vaalea hevonen . Jaako osti sen varsana Haapasaarelta Sydänmaasta . Sekään ei mitenkään vireä ollut . Kerran oltiin heidän kyydissään , Toini ja minä , joulukirkossa , eikä se ollut mitään kilpa-ajoa se kotiin tulo . Oli jo puolessa päivä , ennenkuin pois selvittiin . Onneksi oli lauha ilma , ois muuten palelluttu sillä reissulla .
Tässäpä sulle hevostietoa , poimi siitä käyttökelpoiset asiat ! "

Siinäpä oli tietoa paljon enemmän kuin tiesin . - Heijasta muistan , että meillä ei tarvittu kahta hevosta , kun oli ostettu traktori , niin se jouti myyntiin . - Syrjälän Eskosta muistan Paavon kertoneen , että kerran Jaako oli ollut siirtämässä paljaita kärryn rattaita . Eskohan oli huomannut erilaisen tilanteen ja oli lähtenyt juoksuun . Jaako oli roikkunut suitsissa pitkän matkaa , ennenkuin Esko oli pysähtynyt . Jaako oli moisesta tempusta suuttunut ja sanonut , minä kuritan sinua Esko . Oli kopsinut muutaman kerran Eskoa turpaan .

Taidanpa jatkaa huomenna näitä hevosjuttuja , niin jaksatte lukea .

tiistai 21. lokakuuta 2008

Pikilappu


Kun oli puutteen ajat sodan takia , isän suutarintaidot olivat arvossaan . Kaupoista ei juuri kenkiä saanut syrjäkylillä . Jos halusi ostaa tehdastekoset kengät , piti niitä mennä hakemaan Oulaisista asti . Ja kortillahan ne olivat , joten kuponkeja piti olla .

Isä suutaroi yleensä talvisaikaan , pitkinä iltapuhteina . Suutaroimispaikka oli pihanpuoleisen ikkunan edessä . Se oli tarkkaa hommaa , joten ikkunasta tuleva valo oli tarpeen . Kun ilta pimeni , öljylamppu siirrettiin suutaroimispaikan likelle .

Penkillä oli nahaksia , lestoja , pikilankaa , puunauloja , naskali , purasin , raspi , pikilappu ja ties mitä tarpeellista .

Muisteltiin Autio Yrjön kanssa , että pikilanka punottiin varmaankin hampusta . Kaksi lankaa punottiin yhteen polven päällä kämmenellä työntäen . Vielä erillään olevat langat pidettiin vasemmassa kädessä . Langan päähän laitettiin sian harjas ikäänkuin neulaksi , lopuksi lanka piettiin . Se oli erittäin kestävää .

Yleensä , kun isä suutaroi , siihen ei saaanut mennä likelle . Ommel tehtiin kahdella langalla yhtäaikaa . Naskalilla pistettiin reikä ommeltaviin nahkoihin ja langat työnnettiin samasta reiästä vastakkaisiin suuntiin . Ne vedettiin tiukasti paikalleen molemmilla käsillä yhtäaikaa . Isällä oli naskali oikeassa kädessä tämän vetämisen aikanakin , joten jos joku oli siinä likellä , oli vaarana saada naskalin pisto . Isä väitti , että ei siinä jouda varomaan , onko siinä joku .

Kerran , kun isä suutaroi , Kumpulaisen Reino tuli käymään . Siinä rupattelivat kaikenlaista . Taisipa Reino soittaa mandoliiniäkin . Kohta hän lähti kotiinsa .

Isä aikoi ruveta pikeämään lankoja , mutta pikilappua ei löytynyt mistään . Isä jo sanoi , pitääkö tässä tosissaan karehtua . Vaikka minä miten kiellän , aina siihen joku kerkiää . Nyt ootta vieny sen pikilapun . Me väitettiin , että ei ole viety .

Ei sitä löytynyt mistään .- Isä sanoi , että kuunnellaan iltauutiset ensin ja sitten kai ei auta muu kun tehdä uusi lappu .

Kohta porstuan lattia kolisi ja Reino pistäyty ovesta sisään hyvin naurussa suin ja sanoi , onko tätä kaivattu . Näytti isän pikilappua . Hän oli käydessään vahingossa istunut sen päälle . Se oli tarttunut housun persuksiin ja kotona vasta oli huomattu . - Arvelin tuoda heti , että suutarointi ei jää kesken .

Kyllä siinä naurettiin makeat naurut asian tiimoilta , vielä monta kertaa jälkeenkin päin .
P.S. Löysin netistä pikilangan teko - ohjeen . Se oli samanlainen , kuin muistan isä tehneen. Tuo minun selostus oli vähän sinnepäin .

lauantai 18. lokakuuta 2008

Tuku tuku lampaitani


Meillä oli aina lampaita , ei niikään harrastuksen vuoksi , vaan ne olivat todella hyötyeläimiä . Liha oli hyvää ja omavaraistaloudessa todella tärkeää . Lampaat karitsoivat kevättalvella . Karitat laidunsivat emän mukana kesäkauden ja olivat syksyllä sopivia teurastettavaksi . Nuoren lampaan liha on todella hyvää .
Toinen asia , minkä vuoksi oli kasvatettava lampaita , oli villa . Villa kehrättiin langoiksi ja kudottiin sukiksi , lapasiksi villapaidoiksi ym . Aikaisempina vuosina se kehrättiin kotona , mutta sitten villa lähetettiin kehräämöihin kehrättäväksi . Ja kudotettiin kutojalla . Pitäjässä oli muutamia kutojia , jotka kutoivat koneella . Sukkia kutoivat jotkut naiset kylällä , ihan elinkeinokseen . Tyttöjen ja naisten pitkän villasukan kutominen oli suorastaan taitolaji . Se ei onnistunut jokaiselta . Meillä oltiin sen verran nuoria , että villavaatteiden neulominen ei onnistunut . Oli aivan riittämiin tekemistä , että selvittiin talousaskareista ja navetoinnista .-
Lampaan karitsat ovat ihania otuksia . Muistan aivan erityisesti yhden . Se oli 50-luvulla . Minäkin olin jo tullut siihen ikään , että olin navetoimassa päivittäin . - Silloin oli alettu jalostaa Suomenlammasta , hyvällä menestyksellä . Lampaiden koko kasvoi ja ne saattoivat tehdä kaksosiakin . Kerran yksi emä teki kolmoset , mutta ne olivat niin pieniä , että ainoastaan yksi jäi henkiin , pienin niistä , kissan kokoinen . Siitä tuli heti kaikkien lemmikki .
Sinä kevättalvena meidän navetassa naurettiin paljon . Annettiin tämän lemmikin juoksennella irti navetassa ja joka paikassa . Kerran lähdin hakemaan jotakin huoneelta , menin tietenkin juosten . Karitsa juoksi perässä suoraan tupaan niin kovaa vauhtia , että jalat eivät pitäneet . Se liukui suoraan peräseinällä olevan sängyn alle . Sitten lähdettiin navettaan takaisin vielä parempaa vauhtia . Se pinkaisi minun edelle ja suoraan avonaisesta ovesta karjakeittiön perällä olevaan maidonjähdytysaltaaseen . Oijoi! Usein se juosi yllättäen lehmien ruokintapöydille ja säikytti lehmät .
En muista oliko tämän lemmikin kohtalo sama kuin useiden muiden karitsoiden . Isä opetti meitä . Älkää kiintykö liikaa mihinkään kotieläimeen , että siitä ei olisi liian raskasta luopua . Se opetus oli hyvä , ilman tätä opetusta olisi joutunut itkemään monet itkut .

Herätyskello


Korjaushommia

Meillä oli iso herätyskello , kiiltävä ja komea ja se kun pärähti soimaan aamulla , varmaan kuurokin olisi herännyt . Se oli yksilö . Kyllä minä tykkäsin siitä , olisin halunnut vetää sen , mutta ei puhettakaan . Ei kello ollut lasten leikkikalu , ei missään tapauksessa . Vieteri kuulema katkeaa , jos taitamaton vetää .

Siinähän kävi tämän tästä , että niinkin ammattitaitoinen kellon vetäjä- kuin isä väitti olevansa - katkaisi vieterin . Korjattavaksihan se piti viedä , aina ja aina uudelleen .

Vihdoin viimein isä kyllästyi ja osti uuden kellon . Ei se minusta ollut läheskään sellainen , kuin entinen .- Vanha kuitenkin jouti vintille romulaatikkoon .

Minä sen sieltä kerran löysin ja aikani kun kääntelin sitä , tulin siihen tulokseen , että minun varmaan täytyy korjata se . Kyllä se isä ilahtuisi , jos saisi tuon vanhan kellon pöydälle . Olin ihan varma että se ei ole konsti eikä mikään korjata se . Kumma , kun isä ei edes avannut sitä , pani vaan romulaatikoon .

Minähän panin toimeksi . Tiesin miten kello avataan , ei tarvitse mitään työkalujakaan . Hetihän minä huomasin , että jousi oli poikki . Poishan se on otettava , ennenkuin sen voi liittää yhteen takaisin . - Mutta voi hittolainen , jousi pimahti suoraksi . Minäkös hädissäni yritin jos millä opilla survoa sitä paikoilleen . Ei se mennyt . Jotenkin , suurella vaivalla sain tukittua sen kellon sisään sikinsokin , laitoin takakannen paikoilleen . Kyllä meinasi jo kiire tulla , mitäs jos joku näkee . -Piilotin sen kaikkein alimmaiseksi romulaatikkoon .

En olekaan senkoomin korjaillut kelloja , vaikka mulla tuppaa tulemaan silloin tällöin luuloja , että voisin tehdä sitä ja tätä ja vieläpä osaisinkin .

torstai 16. lokakuuta 2008

Pussihousut , jatsarit ja riukuvarsisaappaat


Mitä te rakkaat nuoret naiset sanoisitte , jos vastaan astelisi raavas uros pussihousuissa ja jatsareissa . No varmaan riemusta hyriseisitte , millä tuon itselleen saisi ihan ikiomaksi .
Jos totta puhun , olen ikäni ihmetellyt noita muodin oikkuja . Kuka onneton tuollaisetkin keksi . -Vanhoja kuvia tai kuvastoja kun katselee , huomaa , että ne ovat yleistyneet vähän ennen viime sotia ja 40-luvulla niitä oli paljon mm. sotilas asuissa .
Mitään noin hullunkurista , kuin pussihousut , ei varmaan ole ollut kuin joskus keskiajalla , jolloin miehillä oli jopa röyhelöitä . - Vaatetuksen suhteen olemme täysin laumasieluja . Saatetaan vannoa , että tuota en ikikuunaan laita päälleni , mutta kappas vaan kun aika kuluu , miten käykään .
Isä teetti Remes Aapelilla oikein diakonaalista housut ja niihin laitettiin heti tekovaiheessa ratsupaikat . Hyvät oli , ihan mittojen mukaan . Vuosia ne kestivät , kunnes se muoti oli auttamattomasti ohi . Luulisin , että Paavo ja Heimo eivät koskaan käyttäneet pussihousuja .
Sensijaan , ainakin Paavolla oli jatsarit , oikein ryppyvartiset , toiselta nimeltään haitarivartiset . Tehtaalla jo rypyt prässätty varsiin ja oikein kiiltäväksi käsitellyt . Itseasiassa tavallinen jatsari oli normaali musta saapas , ihan samanlainen kuin nykyisinkin .
Sitten nuo vasemmalla kuvassa olevat saappaat olivat , riukuvarsisaappaat . Niissä oli pitkä yli polven ulottuva varsi , mikä yleensä käännettiin alas . Tarkoitus oli kai , että jos kuljettiin , tai tehtiin töitä paksussa lumessa , ne saattoi nostaa polvien suojaksi . Käännettävän osan takana oli nahkainen nyöri , kai ihan koristeena . Oli se varsi kyllä halki siitä takaa , joten kai sillä säädettiin varren leveyttä .
Muistan , miten Kumpulaisen Reinolla , naapurista , oli pussihousut ja jatsarit . Housujen sääriosa oli niin kapea , että ihan ihmetellä sai , miten jalka mahtui niihin . Kun taas pussit oli aivan muhkeat . Jatsarien varret oli kovasti rypytetty ja tiukat nekin , että näkymä oli kaikkea muuta kuin upea . Melkein kuin tikkunekku olisi kävellyt . Autio Yrjö tuossa sanoi , että joka miehellä ne piti pussihousut ja jatsarit olla .
50-luvulla tämä muoti alkoi olla ohi , samoin kuin lapikkaat . Minulla oli viimeiset "nokkasaappaat"alakoulussa . Sitten alettiin käyttää kumisaappaita ja monoja talvella . Kesällä käytettiin "lipposia",nahkaisia tai kankaisia pikkukenkiä .
Muistelempa Kumpulaisia . Heillä oli mökki Erolasta Sydänmaahan päin Aholaa vastapäätä . Miinalle ja Antille oli syntynyt seitsemän lasta . Siihen aikaan minkä minä muistan , olivat tytöt vanhimmasta päästä jo pois kotoa , yksi , Martta niminen oli kuollut keuhkotautiin , samaten isä Antti . Kotona olivat Reino , Ville ja Eeva . Villekin joutui parantolaan keuhkojen takia .
He kaikki kävivät usein meillä , samaten me käytiin heillä . Kerran oli oikein kova pakkastalvi , Reino oli jossakin töissä . Silloin Miina ja Eeva tulivat asumaan meille joksikin aikaa . Isä kulki pöllin ajossa ja oli päivät pois . Miina käytti tilaisuutta hyväkseen ja pesi pyykkiä . Vaatteita kun ei ollut paljon muuta kuin mitä päällä oli , täytyi pestä kaikki mitkä suinkin voi . Niinpä Miina pesi ainoat alushousunsa ja laittoi ne uunin lehokseen kuivumaan . Isä tulikin sinä päivänä vähän aikaisemmin kotiin . Rupesi siinä ripustelemaan kastuneita työvaatteitaan kuivumaan . Isä rupesi ihmettelemään , että kenen "huvilan verhot" ne siinä on . Miinahan tietenkin häkeltyi pahanpäiväisesti . Onneksi isä meni menojaan , varmaan hevosta ruokimaan ja Miina kerkesi viedä pyykkinsä piiloon .
Eeva ja Vieno olivat saman ikäisiä , iloisia ja kovia laulamaan . Eevalla oli kaunis , sanoisiko sensuelli ääni . Yritin matkia sitä , huonolla menestyksellä . Samaten Reinolla oli ääni kerrassaan komea . Hän soitti mandoliinia ja lauloi - "ja punikki se vuorelle astui , punalippu oli kädessään , impin silmissä kylmeni lämpö , sydän sai salapistoksen ."
Teistä moni ei varmaankaan tiedä , että Reino on Lea Lavenin isäpuoli . Iäti minä ihmettelen sitä asiaa , kuinka Lean ääni on juuri samaa tyyppiä kuin Reinon ja Eevan ääni . Onko se luonnon valintaa , vai mitä .
Kyllimarjaana

maanantai 13. lokakuuta 2008

Siinä Perjakan luut romahti


Mistähän lie peräisin tuokin sanonta . En tiedä , mutta hyvä aasinsilta tähän juttuun .

Autiossa oli Perjakka niminen lehmä ja meillä oli Siro , tyttärensä . Ei ollut Siro siroa nähnytkään , sen kummemmin kuin emänsä . Kumpikin olivat romuluisia vaaleanruskeita sarvipäitä . Naamakaan ei ollut liialla komeudella pilattu . Mutta hyvälypsyisiä olivat , väliäkös ulkonäöllä . Siro oli luonteeltaan kiltti , mutta Perjakka , peijakas , oli aitomus .

Silloin 40-ja 50-lukujen vaiheessa lehmät laidunsivat " väljän päällä" , kuten jo kerroin aiemmin , muistaakseni . Tien kahtapuolta oli riukuaidat ja joka talon pihaan oli portti . Lehmät laskettiin ulos ja niitä saateltiin jonkun matkaa .- Keväällä laidunkauden alkaessa , ne saateltiin metsään asti muutamana päivänä , että ne oppivat muistamaan minne pitää mennä .- No jos niitä ei saateltu kovin kauas ne rupesivat syömään tien poskessa . Perjakka oli joskus oppinut avaamaan portit , se laittoi toisen sarven riu'un ala- ja toisen yläpuolelle ja nosti ri'un syrjään . Toiset lehmät odottivat takana , kun Perjakka aukoi portit . Siitä pihaan vaan . Opittiin vahtimaan , milloin ne tulevat , eikä päästetty Perjakkaa mielityöhönsä .

Iltasella lehmät oppivat itse tulemaan kotiin . Siinä vaan oman navetan kohdalla otettiin omat ja laitettiin muiden lehmät menemään eteenpäin . Lehmille annettiin makupaloja navetassa , niin ne tulivat mielellään kotiin , kun tiesivät saavansa jotakin . Lehmät poikivat yleensä keväällä silloin , joten utareet täyttyivät ja ne tulivat lypsettäviksi .

Useimmissa taloissa navetat olivat 5-6 lehmän navetoita . Karsinat muutamalle vasikalle , lampaalle ja sialle . (Oli toki isojakin taloja , joissa oli tosi isot karjat ja navetat .)Ei ollut ruokintapöytiä . Heinät laitettiin parteen lehmän eteen . Piti osata laittaa sopivasti , muuten lehmä sotki niitä jalkoihinsa . Juottaminen tapahtui sankolla ja piti olla paljon lämmintä vettä , koska juottaminen tapahtui vain kaksi kertaa päivässä . Lehmä juo paljon , eikä näin ollen kylmä vesi tullut kysymykseen . Annettiin myös jauhoista valmistettua suurusjuomaa .
Vesi nostettiin vinttikaivosta . Sanko jäätyi talvella paksuksi möykyksi .

Vasta poikineille ja hyvälypsyisille tehtiin myös apetta . Se tehtiin olkisilpusta tai ruumenista . Sen valmistuksessa tarvittiin suuri amme . Siihen laitettiin kerroksittain silppuja ja jauhoja . Lopuksi kaadettiin päälle kiehuvan kuuma vesi . Amme peitettiin olki - ,tai heinäkerroksella . Tämä tehtiin aamulla illaksi ja illalla aamuksi . Hyvin hautunut ape tuoksui ihanan imelälle . Jos olisin ollut lehmä , olisin odottanut sen saamista .

Siihen aikaan syntymä ja kaiki siihen liityvä oli "tabu", niin ihmisen kuin eläimenkin syntymä . Lehmää käytettiin sonnilla , että se saisi vasikan , joskus ei yksi kerta riittänyt . Se vain oli minulle suuri arvoitus , että miten se vasikka joutui lattian alle , sitten kun lehmä on poikimassa .- Meille lapsille sanottiin , että navettaan ei saa mennä silloin kun lehmä on poikimassa , koska lattialankut on avattu , että vasikka saadaan nostetuksi .

Kyllimarjaana

Pirtti


Löysin eräästä perinnekirjasta kuvan , mikä muistutti Erolan pirttiä . Hahmottelin siitä piirroksen , ikäänkuin ovensuusta katsottuna . Pirtti oli korkea ja ylimmät kurkiorret vahvoja rakennuksen tukiorsia . Alimmat orret olivat tavaroiden säilytystä ja vaatteiden kuivatusta varten . Ja mihin nyt yleensä orsia tarvittiin . Erolan pirtissä niitä oli enemmän , mitä hahmottelin tähän piirrokseen .
Rakennus on Hyttilän vanha rakennus ja se on tuotu nykyiselle paikalleen , isän kertoman mukaan 1926 . Sen ovat pystyttäneet Matti ja Jussi Piippo . Joten rakennuksella olisi hirsissään pitkä historia , jos saisimme sen kuultavaksemme .
Nyt , kun ajattelee asiaa , oli pirtti komea ja suuri , sitä vain ei silloin tajunnut . Olisi rauhoittavaa saada astella niitä leveitä lattialankkuja pitkin , jos näkisi pirtin vielä entisellään . 50-luvulla rakennus "kengitettiin" ja samalla mutettiin pirtti sen ajan tyyliseksi .
Kyllimarjaana

perjantai 10. lokakuuta 2008

Glamouria 50-luvulla



50-luvulla , muutama vuosi sodan jälkeen , kansa tuntui haluavan unohtaa sodan ankarat vuodet . Oli eletty niukkuuden aikoja monia pitkiä vuosia . - Alkoi suuri jälleenrakennusaika . Kehitys eteni suurin harppauksin . Kaikki , mikä oli jäänyt kesken , pyrittiin saattamaan loppuun ja tehtiin vielä lisääkin uudistuksia , mikäli se suinkin oli mahdollista .

Maataloutta alettiin kehittää . Isä ja Aate-setä ostivat yhteisen perunannostokoneen . Meille ostettiin 1952 traktori , Zetor . - Muistan , kun Paavo tuli sillä perukalle , kaikki poikaset , mitkä kuulivat traktorin äänen , juoksivat perässä . Ja kohta tuli aikuisia miehiä polkupyörillä . Melkoista ihmettä se oli . Tietääkseni , vain Pienelläsipolla oli traktori . Paavo teki Zetorilla traktoritöitä kyläläisille ja kotona myös . Silloin alkoi kehitys etenemään .

Mutta tuosta glamourista . Voi , että se kiinnosti isoja , jos pieniäkin tyttöjä . Lehdissä oli kuninkaallisten ja muiden kuuluisuuksien kuvia . Näitä kuvia kerättiin ja liimattiin vihkoihin . Minä tietenkin piirsin sellaisia . Hyvin usein leikittiin hienoa naista .

Kerran meidän mielikuvitus sai siivet ja leikittiin niin utopista leikkiä,kuin mielikuvitus suinkin vain keksi . Meitä oli varmaan Kaarina , Aution Maija ja minä . Oltiin olevinaan hienoja ja rikkaita . Meidän miehillä oli muka autot ja meillä " vaimoilla " oli turkit ja korkeakantaiset kengät . Kyllä oli upeaa , vaikka mielessämme muka tiesimme , että sellainen ei ikikuunaan ole mahdollista . Mutta oli toki lupa unelmoida . Nyt , kun ajattelee asiaa , on hassua , miten moninkertaisesti todellisuus on ylittänyt haaveet . Onneksi kehitys on hiljalleen mennyt eteenpäin , joten vähitellen olemme tottuneet asiaan jos toiseenkin .

1950 kylällä oli niin paljon lapsia , että koulu kävi ahtaaksi . Kunta vuokrasi Sipon pirtin kolmannesta - viidenteen luokkia varten . Tarvittiin kolmas opettajan virka . Siihen valittiin Kaisu Rajaniemi Oulusta .

Kaisu oli söötti ilmestys . Oikopäätä kaikki ihastuttiin häneen . Hänellä oli päällään ruskea "jumpperi ", ohut villapaita ,vaaleampi tweed hame ja "läskipohjakengät ". Nekin olivat ruskeat . Kyllä oli siisti asu . Olin sen verran muotitietoinen , että tiesin hameen pituuden olevan new look , pituutta .( Se oli tullut sodan jälkeen ) Nilkkoihin ulottuva ja helmassa halkio . Hänellä oli myös vaalea "perperi", popliinitakki . Kaisun kävelytyyli oli kerrassaan erilaista , hän ikäänkuin kohotteli itseään varpaillaan . Sitäkin piti yrittää jäljitellä .

Kaisu oli nuori ylioppilastyttö . Hän oli kohdannut kohtalonsa linja-autossa , matkallaan Saviselkään ensimmäistä kertaa . Tiikaisen Ilmari oli ollut tulossa kotilomalle sotaväestä . Ilmari oli tiennyt opastaa hänet oikeaan osoitteeseen . Näin tuttavuus oli solmittu . Ilmari alkoikin vierailla Kaisun luona sillä seurauksella , että pian kuultiin hääkellojen kuminaa .

Kaisu oli monta vuotta minunkin opettajana . Myöhemmin olin hänellä kotiapulaisena . Muistelimme niitä alkuaikoja . Häntä huvitti , kun muistin hänestä niin paljon asioita , jopa vaatteetkin . Ei se mikään ihme minusta ole , jos muistan vieläkin , saati silloin , olihan Kaisu , eräänlainen tuulahdus muusta maailmasta .

torstai 9. lokakuuta 2008

Sillon minua pelotti


Ennen piti käyttää mielekuvitusta jännityksen luomiseksi . Pimeinä iltapuhteina puhuttiin kaikenlaisia kummitusjuttuja ja murhatarinoita . Melko tehokkaita ne olivatkin . Ei puhettakaan että olisi lähdetty " hyyssiin " illalla yksin . Kaikki tytöt mentiin porukalla iltareissulle . Harmaa iso talo ja pimeä piha tehosti tunnelmaa ihan liiaksikin .

Kerran , olin jo pitkälti toisella kymmentä , kaikki olivat menneet johonkin , jopa isäkin . Minä olin tämän tästä liian nuori menemään sinne tai tänne . Sillä kertaa en ollut liian nuori jäämään yksin kotiin . Oli tosi kolkko ilma , pimeää ja tuulista , talo rutisi ja kohahteli tuulen kourissa . Hiljakkoin oli puhuttu kamalia murhajuttuja ja sinä iltana luin jotakin jännityskirjaakin . Tuli jo nukkumaanmeno aika . Nukuin silloin etukamarissa . Etukamarista oli ovi eteiseen ja siinä ei ollut muistaakseni toimivaa lukkoa . Tuvan oveakaan ei voinut panna säppiin , koska toisten piti myöhemmin päästä sisälle . Oli tosi turvaton olo .

Menin umpipäähän peittojen alle yrittäen olla kuulematta rakennuksen rutinoita . Mutta kohta rupesi tuntumaan että pitää kuitenkin kuulla . Nakkasin peiton pois pääni päältä ja yritin panna järkeä päähäni , ei tänne nyt kertakaikkiaan tule kukaan . Hetken olin ihan rauhallinen . - Mutta sitten tuntui että kuulin jotakin . Yritin terästää kuuloani . Talo rutisi entistä enemmän .- Sitten taas kuulin jotakin , aivan selvästi kuulin hiipivät askeleet . Ne tulivat sänkyä kohti . - Silloin käsitin mitä on olla kauhun lamauttama . Makasin jähmettyneenä paikallani . Luulin kuulevani hiljaista hengitystäkin . Silloin jokin kopsahti mahani päälle . Tuntui että se on menoa nyt . Kuitenkin , siinä silmänräpäyksessä tajusin , että se olikin Pepe , meidän kissanpentu ja se halusi viereeni nukkuman . Mahtoi siinä Pepe ihmetellä , mikä hoitamis tuokio tässä nyt tuli . Pepe kehräsi niin rauhoittavasti , että yhdessä nukuttiin tuossa tuokiossa .

Toisen kerran , nukuin verannon päällä . Lieköhän ollut sama syksykesä . Verannon päällä nukkuessa ei ollut edes ovea minkä takana olla . Sinne tultiin seinän vierellä olevasta aukosta . Sänky oli toisella seinustalla . Siihen sänkyyn näkyi rakannuksen ullakko , " vintti ". Iso musta aukko näkyi silmiin , kun makasi sängyssä . Oikein , kun tuijotin sitä aukkoa , näytti kuin jotkin hahmot olisivat liikkuneet siellä . Oijoi , miten pelotti . Isä nukkui pirtissä , onneksi , että oli hiukan turvallisempaa kuin etukamarissa . Kaikki muut sisarukset olivat kai elokuvissa .

Sitten , olisikohan ollut samainen ja vihonviimeinen kesä , kun olin kertakaikkiaan liian nuori joka asiaan .

Olin säästänut rahaa viikkokausia ja luulin vihdoinkin pääseväni elokuviin , mutta eipäs . Isä sanoi , kun touhusin , että ei kai se Kyllikki lähde , olet liian nuori . Olin niin vihainen , että korvissa suhisi . Mutta isän sana oli laki . Juolahti mieleeni että , ei tämä tähän pääty . Menin mököttämään verannon päälle . - Isälle " ruukattiin " tehdä peti sivusta vedettävään sänkyyn , -en tehnyt sitä . Sitten myöhemmin isä tuli eteiseen ja sanoi , lähetäämpä hakemaan hevoset . Minä sanoin , että en lähde . Isä ei kovistellut minua ollenkaan , vaan meni pirttiin . Arvasi kai mistä oli kyse . Kun pojat tuli melko myöhään kotiin isä kuului sanovan lähtiskö jompi kumpi hakemaan hevoset , kun Kyllikki ei lähtenyt . Kukaan ei ihmetellyt , miksi .

No vihdoin ja viimein syksymmällä minäkin pääsin elokuviin . Ensimmäinen kuva oli , Valkoinen peura . Se oli nuorelle melko jännittävää katsottavaa . Mutta toinen kuva oli joku rakkaustarina , minut laitettiin kotiin , koska se ei muka ollut mulle sopivaa . - Nyt kun ajattelen , ei olisi haitannut jos olisin nähnyt jonkun parin suutelevan ja sitten olisi näytetty pilviä . - Sensijaan , kun minä onneton jouduin lähtemään kotiin yksin ja pimeässä , se vähän haittasi sellaisen elokuvan jälkeen . Kyllä minä juoksin henkeni edestä . Koko ajan se noidaksi muuttunut nainen tuntui tavoittelevan minua .

Olikohan tässä jutussa se pelkokerroin .

tiistai 7. lokakuuta 2008

Lämpöinen löyly on kotisaunan...


Saunominen

Kesäillan idylli Suomen suvessa , savusaunan löylyt , tahi kuumat löylyt joulusaunassa , pakkasen paukkuessa , ei ollut mikään helposti saatava nautinto , ainakaan meillä . Ei totisesti .

Savusaunat yleensä oli rakennettu kauaksi pihapiiristä palovaaran takia . Niin meilläkin . Sauna oli ainakin 50 metrin päässä talosta . Lämmitys ja veden kuljetus oli melkoinen urakka . Iso kiuas monta metriä kanttiinsa olevassa saunassa tarvitsi monta sylillistä halkoja . Lämmitys aloitettiin jo iltapäivällä hyvissä ajoin . Useimmiten jompi kumpi veljistä oli saunan lämmittäjänä , kun lämmtys aloitettiin , mutta sitten loppuvaiheessa isä suoritti lopputarkistukset , että ei jäänyt "kitkua ".

Meidän kaivossa oli " kova "vesi , joten se ei käynyt oikein saunavedeksi . Talvella ajettiin hevosella vettä navettaan lehmille ja siitä otettiin vesi myös saunaan . Vesi lämmitettiin karjakeittiön muuripadassa ja ammennettiin kelkan päällä oleviin saaveihin ja vedettiin kelkalla saunalle .

Kesällä homma oli paljon mutkikkaampi . Meillä oli " pyykkirooppi " ihan toisella suunnalla mitä sauna . Se oli varmaan pieni lähde , koska vesi riitti koko kesäauden . Siellä oli pyykkien keittämistä varten iso muuripata , joten saunailtoina vesi lämmitettiin roopilla . Vesisaavin " korvien " läpi pujotettiin " korento " ja saavi kannettiin saunalle . Korennolla saavin kantaminen oli melkein taitolaji , piti osata kävellä tasajalkaa , muuten siitä ei tullut mitään ja vesi läikkyi saavista . Useimmiten vähävoimaisempi kantaja kantoi jälessä ja isä edellä ,(muistaakseni ). Isä otti tahdin toisesta kantajasta lähdettäessä . Matkaa kertyi varmaan liki parisataa metriä . Kova oli urakka , eikä yksi saavi edes riittänyt .

Niinpä saunanautinto oli sitäkin suurempi , kun päästiin kylpemään . Miehet menivät ensin ja me tytöt sitten . Sauna oli niin suuri , että sinne olisi mahtunut isompikin liuta tyttösiä . - Talvella käytiin välillä pyörimässä lumihangessa ja sitten taas löylyyn . Yritettiin juosta pirttiin mahdollisimman nopeasti , ei niinkään vilustumisen pelosta , vaan kilpailtiin siitä kenen tukka menee eniten jäähän . - Kesällä poimittiin saunan vierellä kukkivasta pihlajasta kukkia .

Savusauna


maanantai 6. lokakuuta 2008

Kolukärryt


Ei ollut autoja tai traktoreita 40-luvun lopulla ainakaan Junnonperällä . Kolukärryt ja muut hevospelit olivat käytössä ja arvossaan . Kärryt ja reet huollettiin joka kevät , kuten auto nykyään .( Onneksi ei tarvinnut viedä katsastukseen !) Ne olivat arvotavaraa . Joka teki reen tai kärryt suurella vaivalla , taatusti huolsi niitä niin , että ne varmasti kestivät vuosikymmenen jos toisenkin . Tervaa kului aikalailla . Tervaus suoritettiin yleensä aurinkoisten säiden aikaan ulkosalla . Tervatut työkalut jätettiin aurinkoon kuivamaan . Terva imeytyi niihin , eikä vesi päässyt turmelemaan niitä .

Meillä isä teki rekiä omiin tarpeisiin . Se oli kaikkinensa pitkä prosessi . - Ensin etsittiin metsästä sopivat jalaspuut ja suoritettiin sanoisko alustava muotoilu . En taida osata selostaa kaikkia vaiheita . Jokatapauksessa , jalaspuuta haudutettiin uunissa , siinä se tavattoman suuri uuni oli tarpeen , ja se taivutettiin miesvoimin paininpuun päälle . Muistaakseni jalakset kuivatettiin orsien päällä pirtissä . Itse rekikin tehtiin pirtissä . Pirtti oli silloin kuin jokin puusepän verstas . Lastuja joka paikassa . Kaikenlaiset nikkaroinnit tehtiin yleensä siellä talvisin . Isä kiskoi päreitä ja teki niistä pärevakkoja . Siellä me touhuttiin lastujen seassa , eikä kukaan marissut sotkusta .

Kärrynpyörät olivat nikkarin työtä , niitä isä ei tehnyt . Kerran meille kutsuttiin kärryjen tekijä , häntä kutsuttiin kärryEeraksi . Hän teki viimeiset kärryt mitä meillä käytettiin . Sitten 50-luvulla alkoi tulla kumirataskärryjä ja entiset kolukärryt jäivät pos käytöstä . Ja viimein traktoreiden yleistyessä nekin kumirattaiset . Tervakin katosi pois kaupoista , että meni muutama vuosikymmen , että en minäkään nähnyt sitä missään . Nykyisin sitä saa taas .

Uskomaton on tämä kehitys mikä on tapahtunut sotien jälkeen , voiko vauhti olla samanlainen eteenpäinkin . Tuskin .

Maailmalle


Isosisko

Minulla on sellainen muistikuva , että meillä ei ollut kotiapulaista enää silloin kun menin kansakouluun . Mentiin eteenpäin " omin väkineen ". Hyvinhän se meni , mutta varmaan isosisko joutui ottamaan ison asian haltuunsa . Tottakai isä teki raskaimmat työt , mutta kuitenkin .

Näin mentiin , kunnes olin noin kummenvuotias , isosisko , Vieno , alkoi haluta rakentamaan omaa elämää . Niin hän lähtikin , ensin kotiapulaiseksi pari kertaa ja sitten jo kouluihin ja kouluttautui ammattiin . Hän olikin meistä tarmokkain .

Näin jälestä päin kun ajattelee , hän lähti ja oikeastaan oli sen jälkeen kotona vain lomillaan . Odotettiin aina kovasti hänen tuloaan . Se oli jotakin hienoa ja kiinnostavaa , kun hän kertoi asioista maailmalla . Joskus muistelen , kuinka hän oli hoikka ja kepeä . Kun kuultiin sitä niin harvinaista tanssimusiikkia ja tuli säkkijärven polkka , hän sieppasi katosta roikkuvasta voimistelurenkaasta kiinni , tanssi nuoruuden riemulla ja pyöri kepein kintuin kuin hyrrä . Minusta se oli ihastuttavan näköista ja se jäi mieleeni ainaiseksi . Se oli isosisko .

Lomat menivät ohi ja hän meni taas , kengän korot kopisten ja takki hulmuten .

Vuosikymmenet ovat kuluneet , yhteyttä pidetään kiinteästi , tavataan niin usein kuin voidaan .

Kyllimarjaana

perjantai 3. lokakuuta 2008

Piirroksia 50-luvun alkupuolelta




Näistä selviää aika hyvin tuon ajan pukeutuminen maalla . Piirros miehestä on ilmeisesti jäljennös , ehkä Tantun piirroksesta , mutta vanha nainen on ihan omaa tekoa . Miesten pukeutuminen ei ole kamalasti muuttunut , mutta tuppipuukkoa ei saa olla . Naiset ovat kauan pukeutuneet toisella lailla .

Hanna-äiti

Muistelen nyt Hanna-äitiä , isän äiti-puolta . Hänellä oli iso merkitys elämääni , vaikka ehdin tuntea hänet vain muutaman vuoden .

Hanna Lampela on tullut , tietoni mukaan , Autioon taloutta hoitamaan , emännän Hilda Aution ( isän äiti ) kuoltua lapsivuoteeseen 1909 ja avioitunut ( isän isän ) Heikki Aution kanssa ehkä 1910 . Lapsia tuli kolme , Eino 1911 , Aate 1915 ja Heikki , hän on kuollut nuorena . - Talossa ovat asuneet vielä lapset Heikin ensimmäisestä avioliitosta . Matti ( isä ) Lempi , Alma ja Tyyra .

20-luvun loppuvuosina äitini , Alma Lampela on tullut tädilleen Hannalle apulaiseksi ( mainitsin aikaisemmin ) ja löysi isän . Joten , Alma ( äitini ) tuli miniäksi tädilleen . Hannahan oli Lampelan vaarin , siis äidin isän , sisar . Äiti oli Einon ja Aaten ensimmäinen serkku , mutta ei mitään sukua isälle ( Matti ) .

Minua on joskus huvittanut nämä sukulaisuus jutut , sillä jos oikein ajattelee , niin meidän sisarukset ollaan Aaten lasten toiset serkut äidin puolelta ja isän puolelta ollaan melkein ensimmäiset serkut . Vahva on sukulaisuus . Sama juttu Maijan ja Ainon ( Einon tyttäret ) kanssa .

Muistan , miten kerran oltiin Hanna-äidin kanssa kahdestaan kotona . Olin alle kouluiän , koskapa kahvi oli kortilla siihen aikaan vielä ja kaikki toiset olivat koulussa , tai missä lie . Hanna -äiti oli hyvin salaperäisellä tuulella ja sanoi , tuleppas tänne , minä näytän jotakin . Mentiin nurkkakamariin ja hän avasi vanhan punaisen arkkunsa . ( Se arkku on minulla nykyisin , otin sen muistoksi Erolasta lähtiessäni .) Siellä oli kaikenlaista hänelle tärkeää ja yksi ylitse muiden . Tulitikkulaatikollinen kahvin papuja ja emalimuki , missä oli vanhat kahvin sakat . Mummu selitti , että keitetään ensin näistä sakkavesi . - Toimitus oli tärkeä , vettä mukiin ja se laitettiin hellalle kuumumaan . Sitten lähdettiin hakemaan lisää hellapuita . - Kahvin pavut olivat paahtamattomia , joten "rännäliä "tarvittiin . Pavut paahtuivat hellan hiilloksen päällä kauniin ruskeiksi . Sitten ne piti vielä jauhaa kahvimyllyllä . -- Siinä touhutessa oli unohtunut se sakkamuki ja sakat olivat palaneet pohjaan . - Kyllä mummua harmitti tosissaan . Hän kuitenkin sanoi , ei se mitään , keitetäänkin puhtaaseen veteen . Niin tehtiin ja minäkin sain oikeaa kahvia , varmaan ensimmäisen kerran elämässäni .

Mummu nautti kahvistaan todella . Hän kysyikin , oliko kahvi minusta hyvää . Sanoin olleen , mutta todellisuudessa ihmettelin sitä juodessani , miksi kummassa aikuiset niin pitävät kahvista . Ei se minusta kovin ihmeelliseltä maistunut

Mummu oli meillä paljon apuna . Hän asui silloin jo Alangolla , koska Eino oli kaatunut sodassa ja Autiota isannoivat leskeksi jäänyt Vieno ja uusi mies Veikko Mustola . Hän ei halunnut asua siellä , koska Aate oli oma poika . Minulla on muistikuva , että hän asui paljon meilläkin .

Kerran mummu oli taas ollut meillä ja minä lähdin hänen kanssaa Alangolle . - Mentiin suoraan , peltoja ja hakaa pitkin . Siihen oli muodostunut vahva polku , mikä ei koskaan kasvanut umpeen , ei ainakaan siihen mennessä , kun lähdin kotoa .

Mentiin peltojen poikki , niissä kasvoi luonnonheinää . Minä riivin heinien latvoja käsiini ja arvuuttelin mummulta " kukko , vai kana "- Jos heinän röyhy jäi käteen pitkäksi , se oli kukko , jos lyhyeksi , se oli kana . - Sitten huomasin mesikoita ojan reunalla . Poimin niitä ja toin mummullekin . Hänkin kiinnostui niin , että oli huomaavinaan yhden ja kumartui poimimaan , mutta se oli vain joku punainen kasvin lehti . Minulle tuli kamalan paha mieli , luulin mummunkin olevan kamalan pettynyt , kun hän kipeän ja kankean selkänsä kanssa kumartui turhaan . Juoksin ristiin rastiin niin kauan , että löysin mummulle lisää mesikoita . Mummu kiitteli ja silitti hiuksiani .

Mummu leipoi usein meillä . Hän teki todella hyvän leivän , Leivän juurta hapatettiin vain yhden yön yli , joten se ei ollut kovin hapanta . Kukin vuorollaan saatiin olla kaverina laittamassa juurta ja sekoittamassa jauhoja taikinaan . Samalla hän kertoi kaiken mitä leivän tekemiseen kuuluu . Minäkin olin niin pieni , että seisoin tuolilla juurisaavin vieressä oppia saamassa . Olin liian pieni itse taikinan tekoon . Taikinan siunaaminen on jäänyt mieleeni ikiajoiksi .

Leipiä tehtiin yleensä paljon kerrallaan , ainakin viisitoista meillä . Kun mummu otti leivät uunista pitkävartisella leipälapiolla , hän kantoi ne pirtin päätyseinän penkille . Meidän lasten tärkeä työ oli nostaa ne nojalleen seinää vasten , siinä ne jäähtyivät . Lopuksi mummu puhdisti leipien pohjat linnun siivellä ja latoi ne leipävakkaan , tai joskus leipäsaaviin .

Joskus kesäaikaan pirtti oli niin kuuma , että mummulla hiki virtasi pitkin otsaa . Hän riisui usen aluvaatteisilleen , että jaksoi leipoa . - Aluvaatteet olivat , vaalea , kankaasta itse tehty paita , liivi ja kankaiset polviin ulottuvat housut , eräänlaiset luukkupöksyt . Vanhemmilla naisilla niissä oli vielä siihen aikaan sellainen erikoisuus , että ne olivat haaroista auki , ihan niinkuin miesten aluhousuissa on halkio vieläkin . Liivien sivuilla oli napit joihin pöksyt kiinnitettiin . Pöksyjen etumusta napitettiin ensin ja sitten takamusta , että luukku voitiin avata "hyyssireissulla "

Tämä selostus tuli tähän mummun juttuun , mutta sama alusasu meillä toisillakin oli . Tosin niinä vuosina nuoret naiset alkoivat ostaa kaupasta kerrastoja . Silkkisiä tai trikoisia . Ja käyttivät korsetteja ja rintaliivejä .- - Mummu ja muutkin vanhemmat naiset eivät käyttäneet sukkanauhoja , vaan sitoivat sukkansa jalan ympäri nyörillä . Tytöillä oli sukkanauhat , niitä virkattiin itse , koska kumisia sukkanauhoja ei tahtonut saada .

Mummu oli pukeutumisestaan hyvin tarkka ja arvonsa tunteva . Hame oli melko pitkä ja tumma , niin arkena kuin pyhänäkin . Puseron helma oli hameen päälle ulottuva . Villatakki oli harmaa , helmassa oli tummia haitoja . Oli hänellä myös " läninkejä ", mekkoja . Kerran , muistan , kun hän halusi mennä seuroihin , hän pukeutui hyvin huolella , Puserona oli joku vaalea pusero . Siinä oli kaula-aukon ympärillä nyöri ,että aukko saatiin sopivan kokoiseksi . Tumma huivi päässä , mikä laskettiin hartioille sisätiloissa . Silloin hän lainasi isältä äidin vihkisormuksen . Oli komeaa olla sormus sormessa , olihan hän leskiemäntä . Kengät olivat nahkaiset nokkasaappaat . Niihin oli laitettu tekovaiheessa " narskua " pohjan väliin . Kengät narskuivat kävellessä . Siinä oli toinenkin tarkoitus , jos kengät narskuivat , ne olivat melko uudet . Olihan se eräänlainen vaurauden merkki , jos vanhalla emännällä oli uudet kengät . Lieköhän olleet isän suutaroimat saappaat .

Viimeisenä elinvuotenaan mummu rupesi saamaan jotakin huimauskohtauksia . Oli varmaan hänen viimeinen talvensa ja hän oli ollut meillä jonkin aikaa . Hän oli lähtenyt hakemaan puita tupaan ja kaatunut sillä reissullaan . Isä ei kai olut kotona , koska me "penskat " ei huomattu ihmetellä kun mummua ei näkynyt . Aikojen päästä Aate-setä tuli meille kertomaan , että mummu oli kävellyt suoraanAlangolle ja ollut kuhmu päässä . Puhunut sekavia ja sanonut , että Matti löi . Tietenkään ei ollut lyönyt ja Aate sen tiesi . Tuli vaan kertomaan että mummu on tallessa .

Varmaankin sinä keväänä mummu sai lääkäri Virpi Seppälältä tiedon , että hänellä oli kasvi vatsassa . Leikkausta olisi voitu yrittää , mutta , hän itse ei halunnut sitä . Koska siihen aikaan ei lääketiede ollut vielä niin kehittynyt , että lopputulos ei ehkä olisi ollut hyvä .

Mummu kuoli 29.7.1948 . Kuolessaan hän oli 72 vuotta ja 25 päivää vanha . -Nyt tuntuu , että hän oli suhteellisen nuori . Siihen aikaan 70-vuotias oli vanha . Eivät kulkeneet farkuissa ja korkokengät jalassa , niinkuin me nykyajan mummut .

Tämä kirjoittaminen on todella valaisevaa . Koskaan en ole tajunnut , minkä ikäinen olen , olenko minä se sama henkilö joka muistaa tällaisia asioita ja aikoja , kirjoittaa tietokoneella blogia !!

Kyllimarjaana

torstai 2. lokakuuta 2008

Pieni tiedoite

Varmaan olette huomanneet , että vanhemmat tekstit eivät näy heti pääsivulla . Tekstien arkistointi tapahtuu kerran kuussa , joten aikaisemmat kirjoitukset saa esiin klikkaamalla kyseisen kuun kohdalta .

Kiitokset kaikille mielenkiinnosta ja palautteesta . Olen saanut uutta intoa ja yritän parhaani mukaan jatkaa .

Kyllimarjaana

Piirros Junnonperästä




Piirros on tehty muistikuvien mukaan . Mittakaava ym . ei varmaan vastaa todellisuutta . Arvelen , että tästä kuitenkin selviää talojen sijainnit ja tien mutkaisuus .