lauantai 17. syyskuuta 2011

Huippuhetkiä

Hyvin usein me ihmiset kuljemme arkisissa askareissamme silmät alas luotuina , emmekä huomaa ympärillämme tapahtuvia asioita . Podemme kaukokaipuuta ja unelmoimme onnen hetkista jossakin kaukaisessa satumaassa . Mielikuvamme eivät tavoita niitä kiitäviä hetkiä, aina ne ovat jossakin muualla , ei täällä minun luonani .

Eilen olin suopelloillamme taimikoiden hoidossa , elikkä poljin nurin pienten kuusen taimien ympärilleni kasvanutta valtavaa horsmikkoa ja nokkos pöhelikköä . Hommahan olisi aivan mahdoton , ellemme olisi keväällä ennakoineet työn hankaluutta . Kokemusta parin vuosikymmenen ajalta . Taimia kun ei ollut tällä kertaa kuin 2400 kappaletta , päätimme laittaa merkkikepit helpottaaksemme niiden löytämistä . Avuksi saimme Jussin , tyttärenpojan . Pitkä kuiskale , kinttuja riittää tarpomaan hankalalla laikutusalueella .

Siispä mieleni ei ollut harmista hankala , vaan ajattelin niitä , näitä . Kiittelin Luojaa kauniista syyspäivästä ja kokeeksi ajattelin mukavia asioita , oikein yrittämällä . Auringon lämpö helli poskea , yllä loputtomiin ulottuva taivaan sini , ilmassa odotuksen tuntua . - Mitä odotin .

Sitten se tuli . Lähisuolta kuului ensimmäinen kurjen merkkihuuto . Kauas kantava , ikäänkuin valittava huuto . Se sai vastauksia ympäristöstä . Pian huomasin yläpuolellani lentävän valtavan kurkiauran . Suon asukki oli vahtivuorollaan kuullut muuttamassa olevan auran huudot .

Kurkiaura lensi kohti etelää , varmana suunnastaan . Hei , hei ystävät eikö jo lähdetä . Kaukokaipuu riipaisi kovasti rintaani , voi pääsisinpä minäkin .- Sinne ne katosivat horisontin taa.

Mutta meidän kotisuolla alkoi todellinen perheneuvottelu . Isäkurki kailotti oikein komentajan äänellä : kyllä ei tullu vittistä , eikä vottista tästä meidän touhusta . Tuolla jo toiset menee , eikä meillä ole mitään valmista . Äitikurki siihen : penskat , ei mihinkään ennenkuin aamupala on syöty . EI OLE NÄLKÄ .- Vai ei ole , mikäs sen nälän vei . Sitäpaitsi en minäkään ole valmis , ei ole asu kunnossa , eikä meikit . Katsokaa miltä minä näytän , tuosta ja tuosta pitää vielä sukia ...Oo tätä perhettä , ajatellaan joutavuuksia , huutaa isäkurki .

Sepittelin mielessäni kurkien perheneuvottelua hymyssä suin ja huomasin miten turhaa on kaukokaipuu . Se kaikkihan on tässä ja nyt , ota ja nauti , älä hukkaa elämäsi HUIPPUHETKIÄ .