lauantai 18. lokakuuta 2008

Tuku tuku lampaitani


Meillä oli aina lampaita , ei niikään harrastuksen vuoksi , vaan ne olivat todella hyötyeläimiä . Liha oli hyvää ja omavaraistaloudessa todella tärkeää . Lampaat karitsoivat kevättalvella . Karitat laidunsivat emän mukana kesäkauden ja olivat syksyllä sopivia teurastettavaksi . Nuoren lampaan liha on todella hyvää .
Toinen asia , minkä vuoksi oli kasvatettava lampaita , oli villa . Villa kehrättiin langoiksi ja kudottiin sukiksi , lapasiksi villapaidoiksi ym . Aikaisempina vuosina se kehrättiin kotona , mutta sitten villa lähetettiin kehräämöihin kehrättäväksi . Ja kudotettiin kutojalla . Pitäjässä oli muutamia kutojia , jotka kutoivat koneella . Sukkia kutoivat jotkut naiset kylällä , ihan elinkeinokseen . Tyttöjen ja naisten pitkän villasukan kutominen oli suorastaan taitolaji . Se ei onnistunut jokaiselta . Meillä oltiin sen verran nuoria , että villavaatteiden neulominen ei onnistunut . Oli aivan riittämiin tekemistä , että selvittiin talousaskareista ja navetoinnista .-
Lampaan karitsat ovat ihania otuksia . Muistan aivan erityisesti yhden . Se oli 50-luvulla . Minäkin olin jo tullut siihen ikään , että olin navetoimassa päivittäin . - Silloin oli alettu jalostaa Suomenlammasta , hyvällä menestyksellä . Lampaiden koko kasvoi ja ne saattoivat tehdä kaksosiakin . Kerran yksi emä teki kolmoset , mutta ne olivat niin pieniä , että ainoastaan yksi jäi henkiin , pienin niistä , kissan kokoinen . Siitä tuli heti kaikkien lemmikki .
Sinä kevättalvena meidän navetassa naurettiin paljon . Annettiin tämän lemmikin juoksennella irti navetassa ja joka paikassa . Kerran lähdin hakemaan jotakin huoneelta , menin tietenkin juosten . Karitsa juoksi perässä suoraan tupaan niin kovaa vauhtia , että jalat eivät pitäneet . Se liukui suoraan peräseinällä olevan sängyn alle . Sitten lähdettiin navettaan takaisin vielä parempaa vauhtia . Se pinkaisi minun edelle ja suoraan avonaisesta ovesta karjakeittiön perällä olevaan maidonjähdytysaltaaseen . Oijoi! Usein se juosi yllättäen lehmien ruokintapöydille ja säikytti lehmät .
En muista oliko tämän lemmikin kohtalo sama kuin useiden muiden karitsoiden . Isä opetti meitä . Älkää kiintykö liikaa mihinkään kotieläimeen , että siitä ei olisi liian raskasta luopua . Se opetus oli hyvä , ilman tätä opetusta olisi joutunut itkemään monet itkut .

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti