Kevät teki tuloaan, kaiken aikaa saimme uusia tuttavia, useimmat olivat miesten työkavereita. Tutustuttiin heidän puolisoihinsa ja koko perheisiinsä. Yhdet tuttavat olivat Antti ja hänen vaimonsa Kati, (muistaakseni).Sukunimi on unohtunut. He ostivat talon jostakin noilta seuduilta mitä tuo yllä oleva kuva esittää. Talo oli vanhaa arkkitehtuuria, kaksikerroksinen punatiilitalo. Hyvin erikoinen, hienostunut ja arvokas. Mieleeni jäivät olohuoneen koristeikkunat lasimaalauksineen, vai olivatko ne mosaiikkia. Unto ja Raimo olivat apuna muutossa. Muistan miten Raimo kertoi, että piano oli raskas siirrettävä, kun he monista miehin hilasivat sitä taloon. Mutta Antti soitti heille sitten vaivan palkaksi jotakin kaunista. Kävimme myöhemmin heillä kylässä, Raimo, Riitta ja minä. Tapasimme silloin tällöin. Heidän tyttärensä oli muutaman kerran minulla hoidossa. Tämä tapahtui silloin, kun olimme muuttaneet Dufferin streetille Koirasten alakerrokseen. Alla on kuva, minkä takana lukee, Raimo ja Antti Kakabeka fals 1968.
Monia muitakin tuttavia löytyi, kaksi perhettä Hirvasojia, Sirkka ja Teuvo, sekä Riitta ja Matti Haapavedeltä ja Nivalasta, perukkalaisia, sanottiin siellä. Jos kuultiin, että oli perheitä oman pitäjän läseuduilta, etsittiin heidät. Tuntuivat kaikki suorastaan lähisukulaisilta. Hirviset, Helmi ja Pentti myös.
Ellen Reinikka, Ellen's Lady's Wear;in omistaja tuli myös tutuksi, totta kai , hänhän oli hyvin keskeinen henkilö Bay streetillä. Hyvin usein asioimme hänen liikkeessään. Minä olin muutamia kertoja työssäkin hänen liikkeessään, tuurasin Pinolan Maijaa. Sain Elleniltä työpalkaksi jakkupuvun, mikä minulla on ylläni alla olevassa kuvassa. Tuo puku ja korut ovat edelleenkin minulla tallessa. Kaija Koskisen mainitsin jo aiemmin. ( missä lienet) Kävin hänen kanssaan pikakuvaamossa jossakin Cumberland streetillä. Mielialoja kuvatakseni, on mainittava sen ajan tavoista sen verran, että maalla koti Suomessa oli melko rajoitettua, mitä oli soveliasta tehdä. Minusta tuntui, että olisiko se ollenkaan soveliasta mennä valokuvaan ja poseerata siinä. Sanonpahan vaan, että hyvänen aika, millaisia luuloja. Tässä minun ujo poseeraukseni, kun taas Kaija, joka oli kaupunkilaistyttö, uskalsi upeasti, kaunis tyttö kun oli.
Kuten olette jo varmaan huomanneet, saatan lisäillä näihin juttuihin jäljestä päin jotakin, varmaan tähänkin. Laitan tämän jo luettavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti