sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Heinäpellon pientareella kasvoi kaunis kukka .... ( ei minä )


Tässä ollaan päiväkahvilla heinäpellolla . Kahvi tuotiin pannulla , harmaankirjavalla emalipannulla . Pulla tai lättyjä kahvileipänä . Ai , että maistui hyvältä . Kuvassa näkyy myös sen ajan hellepäähine isällä ja Paavolla . Miesten ison nenäliinan kulmiin tehtiin solmut ja valmis oli , eikä missään nimessä kuuma . Minä meillä olin sellainen auringonpalvoja että bikinit ( sen ajan ) piti olla päällä , että ruskettus .

Kerron nyt joitakin heinäpeltojuttuja , mitä nyt sattui ja tapahtui .

Silloin ei tietty sellaisesta asiasta kuin lapsityövoima , joten pellolle mentiin heti kun suinkin kykeni . Isä teki minulle oman haravan , kun en ollut vielä koulussa . Pieni harava ja pieni pätkä ojan piennarta haravoitavaksi . Siitä se ura urkeni . Heinäkuorman polkijana ja ladossa rintuuksen päällä myös piti olla . Se ei ollut kovin mukavaa , sillä heinät pistelivät paljaisiin sääriin ja käsivarsiin . No , paranihan ne naarmut aikanaan . Sitäpaitsi silloin sanottiin ainakin joka toiseen asiaan , että siitä tulee entistä parempi , kun paranee . Kyllähän minä yritin välillä marista , mutta isä ei ollut tietääkseenkään . Kuten kerran , kun väitin ladon olevan niin täysi , että seinän raoista ulos pursuu . Työntelin seinänraoista heinätupsuja , että isä näkisi . Isä sen kun hankosi lisää vaan ja sanoi mahtuvan vielä vaikka kuinka paljon . Mahtuihan sinne . Minä kyllä yritin väittää , että eikö sen rintuuksen päällä olijan pitäisi olla joku vähän isompi ja painavampi , kuin minä . Ei auttanut sekään .

Minä kun olin mielestäni hevostyttö , niin isä kerran sanoi että jälet haravoidaan tällä kertaa koneella ja Kyllikki saa ajaa . - Sillä kertaa opin , että hevonen , peijjuuni , osaa olla ovela . Heijahan huomasi oitis , että nyt oli suitsissa sellainen , jolla ei ole harmainta aavistustakaan ohjastamisesta , lähti juoksemaan . Sarka oli pitkä ja minä mietin hädissäni , miten saan käännettyä saran päässä . Heija tietenkin tiesi sen asian paremmin kuin minä ja kääntyi itse ja annappas olla , porhalsi laukalle . Minä onneton pidin istuimen laidasta kiinni , että en putoaisi . Isä odotti saran päässä ja otti Heijan kiinni . Minäkös hyppäsin maahan ja sanoin isälle , että se oli sitten viimeinen kerta , kun ajan haravakonetta . Ja se oli , ei tarvinnut ajaa enää .

Olen kai kertonut kaikenlaista , mitä tapahtui heinäpellolla . On kuitenkin vielä juttuja siltä ajalta , kun oltiin jo aikuisia ,

50-luvulla Suomessa tehtiin lentokonekartoitus . Kuvauskoneet lensivät edestakaisin . Vähän väliä kone meni ylitse johonkin suuntaan . Ja joka kerta sitä piti tiirailla tarkkaan . Isän tiirailu oli sitten asia erikseen , sitä oikein odotettiin . Joka kerta kun hän katsoi aikansa konetta , häntä rupesi aivastuttamaan . Se oli se ohjelmanumero , mitä suorastaan odotettiin . Isä veti pari hinkuvaa henkäystä sisään päin ja sitten -HEIKITSHEI . - Se oli tyyliä se , ei osattu matkia . Kyllä nauru maistui . Luulen , että isä ihan tahallaan teki sen , koska nauroi aina mukana .

Kerran oli kylvetty yksi sarka rehunaurista . Nauris kylvettiin juhannuksen seuduilla , joten naurispellossa ei heinänteko aikana ollut vielä paljon näkyvillä . Kerran heinäseipään tapit pääsi loppumaan ja isä lähti tekemään niitä rajaojan varteen . Kun tappivakka tuli täyteen , hän lähti tulemaa ja kulki tullessaan sen naurispellon poikki . Katseli pitkin sarkaa ja tuumasi , että " nauris näkyy jo olevan SIRKALLA ". (Tässä isä halusi antaa meille tiedoksi , että hän tietää Heimon ja Sirkan seurustelevan ) . Näytteli tämän osion niin hyvin , että unohti katsoa eteensä ja käveli suoraan ojaan . Isä , tapit ja vakka lensivät kukin omaan suuntaansa ja taisipa se nenäliinasta tehty hellelätsäkin mennä vinksin vonksin . Naurua riitti . Vielä jälestä päinkin joku saattoi itsekseen pyrskähtää nauruun .

Toisen kerran isä taas halusi antaa meille tiedoksi , että kyllä hän meidän nuorten vinkeet tietää . Kerran kun oltiin kahvitauolla , isällä oli taas se metka ilme kasvoillaan . Alkoi muka vakavissaan puhua että , " kyllä meidäkin poikien pitäisi laittaa moottoripyörät ja nahkatakit ."Tässä tuli selväksi , että isä oli tietoinen , että Elvi kulki Yrjön kanssa ja minä Raimon .

Ja eipä siinä mitään , Sirkka, Yrjö ja Raimo olivat kohtsillään perheen jäseniä .

4 kommenttia:

  1. Ihana muistelus! Tuo nenäliinasta solmuiltu hellehattu kesinä, jolloin helteitä tuntui riittävän,
    muistan, muistan...

    VastaaPoista
  2. Nyt hoksasin , että oletkin toinen Liisa , ketä aiemmin ajattelin .

    VastaaPoista
  3. Heippa, Kyllikki. Tässä on vieressäni eräs yhteinen lapsenlapsi: ANNI. Hän se neuvoi minut , vain sä-postinkäyttäjän, tälle blogipalstalle. Kyllä suuren suuresti ihailen toimeliaisuuttasi, kun olet niin syvästi tutustunut n.s. nettiviestintään. Kaunis kumarrus taidoillesi. Ehdin vain pari kivaa kertomustasi lukemaan, mutta hauskat jutut sieltä pilkistää. Ilonen tervehdykseni. Pirkko Leppävirralta

    VastaaPoista