perjantai 18. joulukuuta 2009

Näyteikkunan ihailua

Oltiin tulemassa juuri Rekun kodin kohdalle . Hänellä oli tapana nukkua eteisessä vanhassa nojatuolissa ja siitä kuulostella kaupungin ääniä . Niinpä hän oli kuullutkin että tutut askeleet kuuluivat kadulta . Kipin kapin kadulle iloisesti haukahdellen . Voi sitä riemua , kun kohdattiin . Rekku ryntäili edestakaisin räksyttäen vimmatusti , kunnes huomasi , että nythän hänelle tuli taas tärkeä homma hoidettavaksi . Piti tietenkin ruveta vartioimaan Ritaa ja hänen äitiänsä . Rekku tepsutteli muutaman askelen päässä katsellen valppaana ympärilleen . Eihän Rekku ymmärtänyt , että ei tässä olisi vartijaa tarvittu , tutuilla kaduilla .

Niinhän siinä kävi , että kun he tapasivat vähän matkan päässä Lisan äiteineen , Rekku aloitti vimmatun metakan niinkuin kunnon vartijakoiran tuleekin .

Lisan äiti alkoi päivittelemään että " anna mun kaikki kestää , taasko se tuo rakki on teidän perässä . Se pitää metakan , että kohta koko kaupungin koirat tulevat tänne , niinkuin melkien joka päivä tapahtuu ostosreissulla . "

Päätettiin mennä katsomaan näyteikkuoita . Nakinassa ei ollut ollenkaan suuria ostoskeskuksia . Oli vaan pieniä puoteja ja yksi hiukan kookkampi kauppa , Oltiinhan pikkukaupungissa . Kaikki oli sen mukaisesti pientä ja osin vuosikymmeniä vahaa . Sitä ei kuitenkaan nyt huomannut . Lumivaippa kätki kaiken alleen . - Puut olivat paksussa kuurassa . Ne näyttivät satumaisen kauniilta katulamppujen loisteessa . Talot näyttivät pieniltä mökeiltä . Ne kököttivät hangessa lämpimän näköisinä valaistuin ikkunoin .

Ensimmäinen myymälä oli Warren's gift shop . Moniväriset valot kiersivät näyteikkunan reunoja . Ikkunassa oli esillä koruja . Yksi korurasia oli kaikkein kiinnostavin . Sinimustalla sametilla lepäsivät upeat kaula - ja korvakorut . Siniset kivet hohtivat lamppujen loisteessa . Äiti sanoi , tuon minä tahtoisin . Voi , miten ihanasti ne sopisivat uuden sinisen juhlapuseroni ja mustan pitkän hameen väreihin .

Mutta hui , miten kylmä täällä on , huomasivat kaikki miltei yhtä aikaa . Saattaa olla viisainta jos ei tehdäkään kovin pitkää retkeä . Tuosta olisi lyhyt matka Lisan kotiin .

Tytöt lähtivät juoksemaan kääntyen vasemmalle , Rekku kintereillään . Tällä kadulla tuntui olevan paljon pimeämpää , kuin muualla . Johtui kai siitä , kun kadun varrella ei ollut montaakaan taloa . Katulamppujen valo ei tuntunut ulottuvan kuin muutaman metrin päähän . Rautatie oli tyttöjen oikealla puolella . Siellä oli pysäköitynä rivi tavaravaunuja . Äkkiä Rekku veti vainua karvat pystyyssä . Hiljaa , aivan kuin varoen se lähti etenemään vaunuja kohti . Tytöt pysähtyivät kummastelemaan , mitähän siellä mahtaa olla . - Yhtä - äkkiä aivan sanomaton kauhu sai heidät valtaansa , sillä he olivat näkevinää kahden tumman hahmon liikkuvan vaunujen välissä . - Mihinkä nyt pakoon !

Tytöt tulivatkuitenkin hiukan epävarmoiksi , olivatko he sittenkään nähneet hiiviskelijöitä , sillä nyt kaikki oli aivan hiiskumattoman hiljaista . Utelijaisuus voitti pelon ja he päättivät hiipiä katsomaan liikkuiko joku todella vaunujen luona .

Äidit olivat pysätyneet Warrenin kulmaan . Näytti että sinne oli tullut Mrs Hyvari ja hänellä oli mukanaan pikku Hanne , sekä myöskin Mrs Hallo , iso Rita niinkuin joskus sanottiin . Ei hän mitenkään iso ollut , sanottiin näin koska hän oli Ritan kaima .

...Jatkuu ...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti