keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Tuiskun jälkeen

Jokohan se tuisku on asettunut , mietti Aapeli tiiraillessaan ikkunasta aamuhämärälle pihalle . Tosi talvi , välillä pakkanen liki neljäkymmentä ja heti kun vähän antautuu , niin tulee lunta . - Kyllä ne nyt taisi viisaat pahemman kerran erehtyä , kun vuosia tolkuttivat kasvihuoneilmiöstä . Muka täälläkin ilmasto lämpenee , että hulluimmat jo luuli , että pohjolasta tulee kerrassaan euroopan vilja-aitta . Tulee pitkät ja lämpimät kesät . -Iitakin intoutu , että nyt uusia kukkia laittamaan . On se ihana kun kukat kukkii kuukausi tolkulla . Ja täytyy laittaa kunnon kesävaatteet , Bermuda sortsit ja kunnon bikinit .

Voi noita akkoja , tähänkö se kesämaa muka tulisi noin vaan . Me on kasvettu horsmaa jo ikuisuuden , jos se ilmiö olisi tullakseen . - Ja Iitalle pikinit !!

Olipa hyvä kun illalla laitoin jo Ferkun johdon päähän . Siellä se nyt hallissa odottaa lämpimänä ja malttamattomana , millon täältä kaveri tulee ja pöräyttää käyntiin . - Kyllä sitä Ferkun kanssa on monet asiat yhdessä läpi käyty . Uppuroitu metsässä puun ajossa ja ties mitä . Kertaakaan se ei ole pettänyt . Sillon kun lopetettiin viljely , oli itsestään selvää että muut nuoremmat ja nykyaikaisemmat traktorit sai lähteä . Ferku jäi ja pysyy . Yhdessä vanhetaan .

Iitakin siinä heräsi ja tuli aamukahville unisin silmin . - Mikähän se on tilanne , vissiin tullut lunta taas - Voi kuule , on tullu ja paljon . Me lähetään Ferkun kanssa hommiin .

Pitkä ja pimeä oli ollut tämä talvi Iitan mielestä . Kirkkaita päiviä tosi vähän . Tälle päivälle lupasivat kaunista tuiskun jälkeen . Helmikuulla se jo saattaa vesinorkonen valua puun runkoa pitkin , Aapeli ruukaa sanoa .

Aamuaskareiden jälkeen päivä todellakin näytti alkavan kirkkaana . Voi mikä mielihyvän hyrähdys kävi Iitan rinnassa . Tarmon puuskassa hän päätti ruveta siivoamaan . Jos aloittas tuosta vessasta . Sinne on kertynyt ties mitä purkkia ja purnukkaa . Tytöt käydessään jättäneet omiaan ja tuoneet äidillekin piristykseksi jotakin . Eipä niitä ole tullut juuri käytettyä .

Iita rupesi lappamaan hyllyltä tavaroita muovisankoon . Luki siinä nimikkeitä purkkien kyljistä .
- Oli jos mitä ! Jestas , mitä ihmettä ne nuoret tekee tällaisilla , sieviä ja sileitä ovat muutenkin . Minullehan nämä kaikki olisivat tarpeen , ei näitä voi missään nimessä panna roskiin .

( Iita oli kokenut elämäntä järkytykse joitakin viikkoja aikaisemmin . Oli hommannut uudet lasit . - Siihen asti oli luullut huoletonna , että tässä ollaan vielä ihan sievässä kunnossa . - Mutta uudet lasit paljastivat kaikki elämän mukanaan tuomat juonteet ja rypyt . Tokenihan Iita siitä jonkun ajan kuluttua , mutta päätti vakaasti olla katsomatta peiliin lasit päässä enää ikinä . )

Käteen sattui putkilo minkä kyljessä luki " cleansing , artic touch - puhdistava turvenaamio ." Jes , tämä on minun juttu ! Tästähän ne puhuu , helävarainen ihon hoito ja ties mitä .

Siihen unohtui Iitalta siivous , oli vain ennättänyt sopivasti sekoittaa paikkoja . Imurikin oli jo otettuna esille . Se rojotti oven edessä . Iita hieroi voidetta kasvoihinsa . Pani kerralla paksun kerroksen . Naama meni mustaksi , näkyivät ainoastaan valkeat silmän ympärystät . Naurattikin välillä . Taidampa laittaa vielä tuorekurkun sipaleet silmien päälle , sen sanotaan olevan hyvä silmän ympäryksille .

Iita otti kurkun kaapista , söi sitä ensin - hyväähän se tekee sisäisestikin - ja pari palasta kädessään meni makuukamariin . Asettui selälleen sänkyyn , laittoi kurkun palat silmilleen ja oikaisi itsensä oikein pitkäksi ja ojensi kädetkin levälleen . - Tunne oli niin sanoinkuvaamattoman ihana että uni tuli huomamatta .

Hyvin onnistuivat Aapelin ja Ferkun hommat . Lumi lensi lingosta , että hallin seinät romisivat . Menivät suolle asti . Olivat pitäneet koko talven suotien auki ihan Iitan takia . - On siinä Iitan hyvä kävellä lenkillä . Täällä metsän keskellä , luonnon rauhassa .

Takaisin palatessaan Aapeli huomasi , että savupiipusta ei noussut savua . Mitähän se Iita nyt . Ei kai se luule , että uunia ei tarvitse lämmittääkään , kun aurinko paistaa .

Aapeli ajoi Ferkun halliin , odottamaan seuraavaa kertaa . Piti ihan jutella kaverille . - Pitkin askelein hän harppoi pihan yli . Nuokin polut pitäs lapioida , mutta pitää kuitenkin käydä hoputtamassa Iita uunin lämmitykseen . Tietenkin taas puhelimessa koko aamun .

Eteinen tuntui pimeältä auringonpaisteen jälkeen . Silmät jäi ulos . - Mutta mitäs täällä , kaikki paikat sekaisin ja imuri oven edessä , eikä Iitaa missään . - Rupesi riisumaan lumisia saappaitaan , mutta huomasi siinä , että Iita makaa selällään sängyssä , kädet levällään , suu auki ja silmät suihtirenkaina ja vihreän kirjavina . --Herra paratkoon ! Onko se ruvennut sytyttämään uunia ja polttanut naamansa .

Kesken kengän riisumisen Aapeli lähti loikkimaan kamariin hengen hädässä .

Iita näki unta , oli lomalla etelän auringossa . Loikoili rannalla auringossa . Nuori notkea vartaloinen tumma mies käyskenteli lähistöllä . Hän oli piirittänyt Iitaa jo päiväkausia . Aapelihan ei tietenkään siitä tykännyt , varmaan nytkin vahtii jossakin .

-- Kamala , Aapeli , elä nyt käsiksi käy ja karju tuolla lailla . - En minä tuota huolisi , vaikka mikä olisi . -

Voi , voi Aapeli sinua . Miten sinä olet karvalakki päässä ja aivan lumessa täällä etelän hiekkarannalla !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti