Tänään - 16.02.2014 - tunnen olevani kypsä muistelemaan menneitä , omaa elämääni . Muistelen asioita omalta kantiltani , en kanssakulkijoitteni kantilta . - Sillä jokainen meistä kokee asiat omalla tavallaan , jokaisella on oma näkemyksensä samasta asiasta .
Tunnen olevani etuoikeutettu , sunnuntailapsi , sillä kaikenkaikkiaan elämä on kohdellut minua silkkihansikkain . Kaikesta olen selvinnyt . Aina olen noussut , vaikka olisin rämpinyt minkälaisessa surkeuden suossa . Paljon olen saanut kokemuksia , sellaisiakin mistä en edes uneksinut , enkä itse pyrkinyt niitä saamaan , saatikka tarmokkaasti niitä itselleni hankkinut . Kaikki on tullut kohdalleni LUOJAN ARMOSTA , lahjaksi .
Olen kiitollinen , kuinka en olisi , olenhan saanut kaikkea , mitä kuuluu ihmiselämään , ilot ja surut , olen saanut kasvaa ihmisenä , kypsyä ja viisastua . Ja vihdoinkin ymmärrän , mitä sanonta " elämän viisaus " tarkoittaa . Sitä ei opita muuten kuin elämää elämällä . Ihmetellen totean että mieleeni muistuvat useimmiten ne hyvät ja merkittävät asiat ja hyvä näin , mitä niitä surkeita muistelemaan . Haluan muistaa hyvät asiat ja unohtaa ne huonot - jos niitä on ollut . - Ihmeekseni olen kyllä huomannut , että paljon on sellaisiakin ihmisiä , jotka suorastaan hekumoivat , jos jollakin on ikäviä ja huonoja asioita kerrottavanaan ja tulevat katkeriksi jos joku kertoo ainoastaan hyvistä asoista . Meitä kun on jokaiseen lähtöön .
Ajattelen tässä , että kirjoitan siitä ajasta , jolloin olimme siirtolaisina Canadassa . Tulin ajatelleeksi , että täytyy kirjoittaa nyt kun itse on muistelijana , että ei käy niin , kuten kävi , kun kirjoitin isäni muistoja . Isä oli kyllä innokas kertomaan , mutta ei tullut kuunneltua aikoinaan , joten vajanaisia olivat muistot .
Siispä - katsotaan , mitä saan aikaan .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti