keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

231 Saint James st



  Tähän muutettiin, talo on purettu nykyisin, mutta veikkaisin , että tuo puu on ihan sama mikä silloinkin ja myöskin naapuritalo. Meidän talomme oli malliltaan ihan samanlainen, hiukan eri värinen. - Tuon puun juurelle kokoontui joskus nuorisoa ja oudolta näytti kun jotkut suutelivat siinä antaumuksella. Tähän olisi laitettava nyt kyllä hymiö. :O)

Talo oli varsin kelvollinen ensiasunnoksi, veikkaisin että rakennettu samalla aikakaudella kuin viereinen koulu. Alakerrassa oli makuuhuone, iso olohuone , sekä keittiö-ruokasali yhdistelmä. Yläkerrassa oli kolme makuuhuonetta ja wc. Takapihalta löytyi uima-allas. Se oli valettu sementistä, mutta ei ollut enää käytössä sillä seinämät olivat lohkeilleet. Kellarikerroksessa oli öljyllä toimiva lämpökattila. Taloa oli aloitettu remontoimaan, seinämateriaalina oli käytetty vaneeria. (( nyt täytyy laittaa hiukan huumoria mukaan, nimittäin tässä kijoittaessani en millään meinannut muistaa mikä "plywood" on suomeksi, paraskin kielinero. Olenkohan minä nyt niin paneutunut tähän kirjoittamiseen että jopa ajattelen englanniksi. :O) )) Remontointi oli kuitenkin jätetty kesken ja seinät olivat maalaamattomat. Oliko siinä vaiheessa tullut eteen se asia, että kaupunki tarvitsee kiinteistön?

Niiden  kahden viikon aikana, mitkä asuimme hotellissa, olimme saaneet uusia tuttavia, Sirkan sukulaisia, Mary ( Meeri ) ja Elias Kumpulan. Elias oli eläväinen, "retee" mies. Oli menestynyt ja toi sen usein julki. Rahaa ja omaisuutta oli ja aina uusi upea auto ja sen piti olla sininen. Meeri oli ystävällinen herttainen ihminen, hiukan yli kuusikymmentä silloin. Kulki avokkaat jalassa ja oli muutenkin hyvin pukeutunut. Me Sirkan kanssa ihmeteltiin, miten täällä naiset pysyvät noin nuorina. Suomessa siihen aikaan kuusikymppinen oli jo vanhan "kirjoissa", eivätkä käyttäneet avokkaita. (No onhan sekin asia jo muuttunut, en ole vielä luopunut korkeista koroista, ei tule kuuloonkaan pitkään aikaan, uskoisin, vaikka ikää on jo pitkälti yli 70. ) Voi miten usein olimme heidän luonaan, kotona ja kesämökillä. Elias oli loputtoman avulias, hänen kanssaan ostimme mm. huonekalut. Hän tiesi mistä saa myös käytettyjä huonekaluja ja osa oli sellaisia , ainakin keittiön pöydät ja tuolit, sekä jääkaappi . Meillä naisilla oli kova touhu kodin sisustamisessa, mikä tuotti silloin tällöin pientä päänvaivaa. Verhoja ei löytynyt mistään sellaisia mitkä olisivat sopineet pieneen taaloon ja olisivat olleeet suomalaistyyliset. Löytyi kuitenkin sopivaa kangasta ja tein verhoja. Ompelukonetta ei ollut , joten oli ommeltava käsin . Matoiksi ostimme "bucleemattoja." Astioita,  lakanoita  ja peitteitä myös. Minä onneton olin typeryyttäni tuonut mukanani paljon lakanoita ja muita liinavaatteita, mutta eiväthän ne käyneet siellä. Oli ostettu duble - koon "jenkkisänky".

  Pian löytyi ruokakaupaksi kävelymatkan päässä Court streetillä SAFEWAY. Ruokaostosten tekeminen alussa oli varsin mielenkiintoista, Etsittiin, tottakai, tuttuja tuotteita, mutta pian kokeiltiin jo uuttakin . Kerran etsimme voita ja avuksi tuli joku vanhempi naishenkilö joka kertoi, että tämä on " maailman parasta voita". Hyvää oli , se todettiin, mutta Suomessa oli yhtä hyvää!

 
 
  Ostosreissut olivat mukavia, yleensä kävimme silloin , kun isommat lapset olivat koulussa, joten ei tarvinnut koko katraan kanssa kulkea. Ja oli hyvä laittaa vaunuihin Tapanin kanssa raskaimmat ostospussitkin, jos niikseen tuli.
 
   Joskus, kun ikävä vaivasi, Minä aloin keksimään jos jonkinlaista hauskaa juttua, että sain Sirkan nauramaan - niin ja itsenikin. Joskus kävi niin, että olimme nauraneet yöpaitasillamme itsemme kipeiksi koko aamupäivän, että kun lasten ruokatunti läheni, tuli kiire pukea ja laittaa syötävää. Olemme joskus Sirkan kanssa keskustelleet näistä asioista ja huomanneet, miten hyvä asia oli, kun meitä oli kaksi perhettä samassa talossa. Yhteiset ilot ja surut eivät tuntuneet niin suurilta.
 
   Uusia asioita tuli elämänmenoon, kuten HALLOWEEN. Kumpulat kertoivat kaikesta siihen liittyvästä. Aivan tärkeintä oli, kun lapset puettiin naamareihin ja muihin naamioasuihin ja me äidit läksimme heille turvaksi ja kiertelimme heidän kanssaan lähikaduilla ovelta ovelle. Karkkeja ja muuta hyvää kertyi isot pussilliset. Olipa se ihmettä kerrassaan lapsille .

  Kuvat on otettu Googlen street view näkymistä ja ovat hämäriä, mutta historiakinhan on hämärän peitossa, joten kuvat ovat ihan sopivia .



Saint James Public School, perustettu 1907. Täällä Lapset aloittivat koulun käynnin.


Koulua on laajennettu, varmaan 1970-luvulla.



2 kommenttia:

  1. Blogisi on mielenkiintoinen ja kirjoitat todella hyvin. Luin monta kirjoitustasi ja jopa useampaan kertaan :)
    Mukavaa torstaita.

    VastaaPoista
  2. Kiitos ! Kylläpä on mukavaa, kun joku lukee, uskaltaa jatkaa. hyvää viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista