Näin oli jalkauduttu taksista Bay streetille Lehtosen kirjakaupan eteen, Bay Meets-lihakaupan omistajan ystävällisellä avustuksella. Hän oli kertonut meille, että Lehtoselta saatte neuvoja kaikkeen mitä tulee eteen. Ja se oli tosi, hän neuvoi ja avusti täysin pyyteetömästi ja vapaaehtoisesti uusia siirtolaisia.
Näin jälkikäteen vuosikymmeniä myöhemmin voin sanoa, että tunteet olivat monen kirjavat, kun tuli ensisilmäys ympärille. Olisikohan se ollut se "kultturishokki". Kun katseli ympärilleen näki isoja "Amerikanrautoja" kaduilla. Niissä ihmisiä hienoissa vaatteissa. Mutta toisaalta Bay street ja se lähiseutu oli SIIHEN AIKAAN, hieman nukkavieru, parhaat päivänsä nähnyt .
Ei sitä ollut kuvitellut sellaiseksi - syyt olivat niin moninaiset. - Sama juttu kaikkina aikoina - uutisointi, informaatio. Tottakai kuvan luo saamansa tiedon mukaan. Ja sehän on selvää, että tiedot mitä oli saanut olivat myönteisiä, kukapa niitä huonoja uutisia olisi kertonut. Valokuvat esittivät ihmisiä pyhävaatteissa, autot upeita, talot kauniita ja erilaisia. Se tieto mitä näiden saamiseksi oli pitänyt tehdä, oli jäänyt saamatta, tieto kovasta työstä ja yrittämisestä, tieto siitä, että kaikilla ei mennyt hyvin . Ja tottakai, oma typeryys ja lapsellisuus, olisi pitänyt ymmärtää, että alusta se on alettava joka paikassa. - Tämä yllättävä tunne onneksi kesti vain jonkun aikaa . Pianhan se todettiin, että kyllä tämä oli MAHDOLLISUUKSIEN MAA, kaikki tulee aikanaan.
Finnish book storen sisäänkäynti
ja Bay meats-myymälän kyltti siihen aikaan.
( kuvat netistä )
Siispä Lehtosen puheille. Kaupassa meidät vastaanotti puhelias, hoikka, Kokkolasta kotoisin oleva, Suomessa lehtimiehenä toiminut mies. Osoittautui kaiken tietäväksi, todelliseksi oppaaksi.
Ihan heti, kuultuaan ensi kuulumiset ja saatuaan tiedon, mitä työtä miehet hakivat, hän tiesi mitä tässä tehdään . Lehtosella oli apulainen, Suomesta tullut nuori nainen. Lehtonen sanoi, "otappas tyttö ja vie nuo miehet tuonne Abitibin toimistoon, olen kuullut, että siellä otetaan miehiä töihin."- Abitibi, oli puutavara compania, miehiä otettiin metsätöihin, companialla oli useita metsäkämppiä lähialueilla. -" Minä vien nämä naiset ja lapset tuohon lähellä olevaan hotelli Royaltoniin. Majoitutte sinne ensin. " - "Tyttöhän" vei miehet autollaan ja me äidit lapsineen lähdimme Lehtosen mukana Royaltoniin ....
Kyllähän se on niin ollut, että liian komee kuva anettu täällä kotosuomessa. Että siellä vuollaan kultaa kanadassa. Samat ajatukset vissiin monilla ollut, jotka ruotsiin muuttivat työ ja leveemmän elämän perässä. Tokihan joilla sitkeys riitti ja jakso kielitaidottomana aloittaa, kyllähän jotkut on hyvinkin hyvin pärjänneet ja kaikilla ei sitten ollut mahdolllisuutta takaisinkaan tulla, vaikka olisi halunnut. Vaan voi sen kuvitella, vieraassa maassa. Kyllä on koti ikävä varmaan monasti mieleen tullut, nuorena sitä oleentuu uusiin ympäristöin aika mukavasti, Ihminen on mukautuvainen.
VastaaPoistaOlihan se mielenkiintoinen kokemus .
VastaaPoista