Käytiin taloksi

   Päivä oli kaunis syksyinen päivä, tuntui kuin kaupunki ja luonto yhdessä olisivat panneet parastaan jotta olo olisi miellyttävä ja kotoinen . Mutta ei sitä huomannut siinä jännittävässä uudessa tilanteessa. Huomasin kuitenkin, että jokin kumma tunne oli ilmapiirissä, kun kävelimme Lehtosen kanssa Royaltoniin. Rakennus oli tumma, tiilinen, hiukan synkän näköinen rakennus. Varmaankin vuosisadan alun, noiden loiston päivien rakennus. Siispä sinne. Lehtonen varasi meille huoneet, esitteli meidät uudet tulokkaat omistaja "misikselle". Hän oli tumma, mielestäni italialaisen näköinen nainen, mutta myöhemmin kuulimme, että hän osasi suomea. Jossakin välissä sattui hämmentävä tapaus, kun joku lapsista sanoi yhtä-äkkiä " tulla naisella on parta."

 

Royalton nykyisin, aivan kuin aika olisi pysähtynyt.

 

  Asetuttiin "taloksi"ja aloimme odottamaan miehiä kaupungilta. He tulivatkin kahden aikaan iltapäivällä, mukanaan moottorisahat, työvaatteet, kengät ja mikä tärkeintä TYÖPAIKKA .Ostokset oli tehty Laurin kaupassa. - Jälkeen päin olen monasti ihmetellyt, että nopeasti kaikki kävi, kolmessa tunnissa .

 

 

Kuva noilta vuosilta ( kuva netistä )

 

  Sitten mentiin syömään Annan baariin, Bay streetillä. Tilattiin paistettua kalaa, annos oli suuri, soikealla lautasella ja yllättävän halpa, verrattuna Suomen vastaavaan annokseen. Tästä lähtien kaikki hinnat muutettiin mielessämme markoiksi. Kurssi oli niihin aikoihin 4 . Baari oli eri tyylinen kuin Suomessa, totta kai. Istuttiin eräänlaisessa"loosissa" kukin pöytä.

 

  Tämän jälkeen muistikuvilla ei tunnu olevan täsmällistä järjestystä, kaikki tapahtumat yhtenä mylläkkänä mielessä, sehän on selvää. 

 

  Lähtöä suunnitellessa Suomessa, olimme, totta kai ajatelleet ja viisumihakemuksiinkin laittaneet, että meillä on vastaanottajat perillä Port Arthurissa, Siiri ja Arvi Kumpula, Sirkan sukulaisia. Jossakin vaiheessa oli tullut kuitenkin mieleen, että jos ei oltaisi kenellekään vaivoiksi, vaan katsottaisiin pääsemmekö alkuun omin neuvoin. - Kun asiat olivat jo näin hyvällä mallilla, päätettiin soittaa Kumpuloille. Ja senhän arvaa, että meitä tultiin tuota pikaa katsomaan. Kysymyksiä tuli roppa kaupalla, miten te olette jo täällä ja miksi ette ilmoittaneet ym.

 

Kumpulat ottivat meidät hoiviinsa, kumpaisenkin perheen, veivät kylään kotiinsa, syöttivät ja juottivat. Siiri oli ollut kokkina kämpillä, joten ruokapöytä oli herkkuja kukkuroillaan.  Se oli yhtä sydämellistä juhlaa silloin ja myöhemminkin. He veivät meidät saunomaan entiselle farmilleen.  Ja Arvi lupasi viedä miehet sunnuntai iltana kämpälle. Kämpän nimi oli Raith, kämppä no: 154, se sijaitsi noin 60 mailin päässä kaupungista.