Musiikki ja televisio

   Oli varmaan vielä syksyä, kun löysin muistaakseni Bay streetiltä, Laurin kaupasta käytetyn pienen matkaradion. Se oli viininpunaisessa nahkakotelossa ja tosi sievä, patterilla toimiva radio. Kannoin aarteeni kotiin St James streetille, laitoin patterin sisälle, avasin sen ja aloin etsiä asemia. Heti löytyi country musiikin kanava ja voihan, mikä jysäys, rupesi kuulumaan "Louisiana man" jonkun naisartistin esittämänä. En osaa selittää, mutta koin kyllä sellaisen ihastuksen, että kerrasta ihastuin country musiikkiin. Olin toki aina pitänyt siitä, mutta ei se koskaan ollut suorastaan lyönyt minua "kanveesiin". Se oli siinä, kerrasta poikki, that's it, eikä ole hellittänyt sen koommin. Tämä kappale kuului hyvin usein, mutta en vieläkään tiedä kuka esittäjä oli. Olen etsinyt sitä netistä loputtomiin, mutta en ole löytänyt juuri sitä. Tunnistaisin sen kyllä, koska siinä oli oma "letkeä" poljentonsa.

  Kerran kävelimme Raimon kanssa Red river road;in alkupäässä, likellä Cumberland streetiä. Siellä oli musiikkikaupan ikkunassa esillä country levyjä, jokin tupla albumi tarjouksessa. Sanoin Raimolle, että minun tekisi mieli tuota. Raimo sanoi, että mennään ja ostetaan se. Täysosuma minulle! Vieläkin, yli neljänkymmenen viiden vuoden kuluttua pidän siitä.

 



    Ninety miles an hour,  Hank Snow, yes! Mikähän lie miehen äänessä, että se syöpyi mieleeni iäksi. Varmaankin kummallisin ääntäminen mitä löytyy. - Etsin netistä, mitä kerrotaan Hank Snow'sta, kappas, hän on Canadalainen, syntynyt Nova Skotiassa. Sitä en tiennytkään. Mies pieni, muttä ei ääni. Kyllä tuota levyä on kuunneltu, totta tosiaan, mutta se on vielä hyvässä kunnossa, hellien käsitelty.

  Mielimusiikista tuli mieleeni ajatus, että oma mielimusiikki ei välttämättä kiinnosta , saatikka "lyö kanveesiin" jotakin toista. Saattaa olla, että se herättää ainoastaan kummastusta jossakin toisessa henkilössä. Ehkäpä se liittyykin johonkin elämäntilanteeseen ja riippuu tilanteesta, muodostuuko siitä myönteinen, vai kielteinen mielikuva. Noihin aikoihin muistan olleeni hyvin onnellinen, uusi elämä, uudet mahdollisuudet. Ja siksi toisekseen, ilmapiiri oli kevyempi siellä. Johtuikohan se siitä, kun siellä ei ollut kaamosta, taisin jo mainitakin tästä. Nyt täytyy kohta olla tarkkana, ettei käy niinkuin Päätalolle, että kirjoitan asiat moneen kertaan. Minun tapauksessani sen jo ymmärtää, kun olen paljon vanhmpi, kuin päätalo kirjoittaessaan. - Tuosta ilmapiiristä tytär Riitta ilmaisi asian varsin selkeästi.- Suomeen paluun jälkeen, ehkä noin kuusi vuotta myöhemmin hän kävi siellä lomalla. Palattuaan, heti kun näki minut, hän sanoi: " haluan heti takaisin, siellä on taivaskin korkeammalla.

 

 

 

  Muitakin aarteita on tallella, mutta yhden mieluisimmista, James Lastin Hammond a Gogo annoin lainaan yhdelle tuttavalle ja hän unohti palauttaa sen. En kuitenkaan ole vielä menettänyt toivoani sen takaisin saamisesta. Tämä tuttava kuoli vuosi tai pari sitten, mutta ehkä levy on ollut hänen jäämistössään. Täytyypä kysyä.

 

  Televisio ohjelmista muistan Beverly Hilbillies, Tommy Hunter-, Fred Skelton Show ym.