Koti löytyi

Niin heräsimme kuulaaseen ja kylmään maanantai aamuun. Olimme "päineen"hotellissa, Sirkka minä ja lapset. Tunteet olivat monen kirjavat, jännitti, mutta samalla kiinnosti. Mietimme mistä aloittaisimme. Taisimme aivan ensimmäiseksi lähteä ostamaan lapsille lämpimämpiä vaatteita, olihan sää muuttunut yllättäen koleaksi. Onneksi tämä kolea sää ei kestänyt kuin muutamia päiviä ja syksystä tuli pitkä ja kaunis. En muista, mistä teimme ostoksemme, olisikohan se ollut Ellen's Ladys Wear.

Päivät olivat tapahtumia täynnä. Kumpulan Arvi näytti meille kaupunkia. Vanha osa kaupunkia oli tosi viehättävän näköistä puutaloaluetta. Aivan erilaisen näköisiä taloja, mihin olimme tottuneet, viehättäviä. Tavattoman paljon sellaisia taloja missä oli tornimainen uloke, eräänlainen näköala "erkkeri". Aluksi ihmettelimme olivatko nämä talot pieniä kirkkoja, vai mitä. Tokihan huomasimme hetimiten, että nämä tornit ovat näköalahuoneita.- (Kaikki ei kuitenkaan viehättänyt äkkiseltään. Tuli oltua kriittinen, mutta niin olivat monet muutkin tulijat alkuun. Muistan Noposet, hehän eivät tulleet vielä silloin, vaan vuotta myöhemmin. Kun he olivat saapuneet sitten aikanaan, kysyimme Lekolta, mitä mieltä hän on kaupungista, Leko sanavalmiina miehenä tuumasi:" niinpä oli kuin olisi tullut Petroskoihin." Hän oli sodan käynyt mies.) Näin kävi vanhalla puolella kaupunkia, useinhan uudet tulijat alkoivat siellä asumisensa. Suurin osa kaupunkia oli jo silloin uutta ja upeaa nykyaikaista rakennuskantaa .

  Nyt jälkeen päin huomaan,  että näköalat ovat olleet mitä upeimmat Superior Lakelle. Tämä vanha aluehan on rakennettu rinteeseen, maasto nousee melko korkealle ranta-alueen jälkeen.Sellaisesta asuinpaikasta maksaisi nykyisin melkoisen summan. Surukseni täytyy sanoa että suurin osa näistä taloista ainakin Court streetillä on hävinnyt, tulleet varmaan "tiensä päähän"ja tilalle on rakennettu uusia. Uskoisin että talot olivat varmaan 1900-luvun alkupuolelta, viehättäviä,olenkohan oikeassa jos sanon että englantilais tyylisiä. Luin jostakin kerran, että tämä osa kaupungista on suurin puutaloalue maailmassa ja alue mainitaan Ginesin ennätyskirjassa. Onneksi alue lähellä Hilcrest parkia on yhä entisellään, vai sanoisinko entistä ehommassa kunnossa. Rannan tuntumassa ovat vanhat hienot hotellit, kuten Prins Arthur Hotell ym..yhä paikoillaan, tosin sielläkin on paljon purettu vanhaa uuden tieltä.

  Siispä toimitimme erilaisia asioita mitä maahanmuuttajalla on edessään, kuten panimme vireille sosiaalivakuutus anomuksen ja maksoimme ensimmäisen sairausvakuutus maksun. Tämä oli tärkeää, sillä jo henkilöllä ei ole maksettua vakuutusta, hän joutuu itse kustantamaan sairauskulunsa. Systeemi on erittäin hyvä ja toimiva ja turva on saman tasoinen kuin Suomessa. Miesten sosiaalimaksut maksoi työnantaja. - Ruokakauppa löytyi Bay streetin varrelta. Söimme kerran päivässä Annan baarissa ja kahvit hotellissa, mutta välipalatarpeet ostimme kaupasta.

 Tärkeitä neuvoja tuli joka suunnasta. Minä rupesin mm. heti alkuun suunnittelemaan kielikouluun menoa. - Kävi ilmi, että oli kova asuntopula. Siiri ja Arvi Kumpula laittoivat ilmoituksen suomenkieliseen radio-ohjelmaan ja yhteydenottoja tuli jonkun verran, mutta kirjakauppias Lehtonen tuli avuksi tässäkin asiassa. Hän oli kaupunginvaltuustossa ja sai sitä kautta tietää, että St James streetillä oli tyhjillään kaupungin omistama talo, ihan koulun vieressä. Vuokrasimme talon porukalla, Silvastit muuttivat ala- ja me yläkertaan .

Näin pääsimme turvallisesti uuden elämän alkuun.