Sieviä ovat
mutta ovatko nämä
myrkyllisiä .
Uskaltaisinko maistaa .
Eipä taida kannattaa .
maanantai 6. syyskuuta 2010
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
Opetellaanko Tanka-runoja
Kuulaan kirpeitä
nämä syksyiset aamut .
Mitä ikävöin ?
Mennyttä nuoruutta
parhaita päiviäni .
lauantai 4. syyskuuta 2010
Jotakin pysyvää
Tällä kivellä istuttiin ja rakenneltiin pilvilinnoja .
Pilvilinnat ovat purjehtineet pois ,
mutta kivi on yhä paikallaan .
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
Kesä
Suloisia helteitä , lämpimiä vesiä , sitä tämä kesä on ollut . Aivan erikoislaatuinen ja merkittävä kesä , ainakin minulle . Ikimuistoinen !torstai 24. kesäkuuta 2010
maanantai 21. kesäkuuta 2010
torstai 17. kesäkuuta 2010
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
tiistai 1. kesäkuuta 2010
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
Tuiskun jälkeen
Jokohan se tuisku on asettunut , mietti Aapeli tiiraillessaan ikkunasta aamuhämärälle pihalle . Tosi talvi , välillä pakkanen liki neljäkymmentä ja heti kun vähän antautuu , niin tulee lunta . - Kyllä ne nyt taisi viisaat pahemman kerran erehtyä , kun vuosia tolkuttivat kasvihuoneilmiöstä . Muka täälläkin ilmasto lämpenee , että hulluimmat jo luuli , että pohjolasta tulee kerrassaan euroopan vilja-aitta . Tulee pitkät ja lämpimät kesät . -Iitakin intoutu , että nyt uusia kukkia laittamaan . On se ihana kun kukat kukkii kuukausi tolkulla . Ja täytyy laittaa kunnon kesävaatteet , Bermuda sortsit ja kunnon bikinit .
Voi noita akkoja , tähänkö se kesämaa muka tulisi noin vaan . Me on kasvettu horsmaa jo ikuisuuden , jos se ilmiö olisi tullakseen . - Ja Iitalle pikinit !!
Olipa hyvä kun illalla laitoin jo Ferkun johdon päähän . Siellä se nyt hallissa odottaa lämpimänä ja malttamattomana , millon täältä kaveri tulee ja pöräyttää käyntiin . - Kyllä sitä Ferkun kanssa on monet asiat yhdessä läpi käyty . Uppuroitu metsässä puun ajossa ja ties mitä . Kertaakaan se ei ole pettänyt . Sillon kun lopetettiin viljely , oli itsestään selvää että muut nuoremmat ja nykyaikaisemmat traktorit sai lähteä . Ferku jäi ja pysyy . Yhdessä vanhetaan .
Iitakin siinä heräsi ja tuli aamukahville unisin silmin . - Mikähän se on tilanne , vissiin tullut lunta taas - Voi kuule , on tullu ja paljon . Me lähetään Ferkun kanssa hommiin .
Pitkä ja pimeä oli ollut tämä talvi Iitan mielestä . Kirkkaita päiviä tosi vähän . Tälle päivälle lupasivat kaunista tuiskun jälkeen . Helmikuulla se jo saattaa vesinorkonen valua puun runkoa pitkin , Aapeli ruukaa sanoa .
Aamuaskareiden jälkeen päivä todellakin näytti alkavan kirkkaana . Voi mikä mielihyvän hyrähdys kävi Iitan rinnassa . Tarmon puuskassa hän päätti ruveta siivoamaan . Jos aloittas tuosta vessasta . Sinne on kertynyt ties mitä purkkia ja purnukkaa . Tytöt käydessään jättäneet omiaan ja tuoneet äidillekin piristykseksi jotakin . Eipä niitä ole tullut juuri käytettyä .
Iita rupesi lappamaan hyllyltä tavaroita muovisankoon . Luki siinä nimikkeitä purkkien kyljistä .
- Oli jos mitä ! Jestas , mitä ihmettä ne nuoret tekee tällaisilla , sieviä ja sileitä ovat muutenkin . Minullehan nämä kaikki olisivat tarpeen , ei näitä voi missään nimessä panna roskiin .
( Iita oli kokenut elämäntä järkytykse joitakin viikkoja aikaisemmin . Oli hommannut uudet lasit . - Siihen asti oli luullut huoletonna , että tässä ollaan vielä ihan sievässä kunnossa . - Mutta uudet lasit paljastivat kaikki elämän mukanaan tuomat juonteet ja rypyt . Tokenihan Iita siitä jonkun ajan kuluttua , mutta päätti vakaasti olla katsomatta peiliin lasit päässä enää ikinä . )
Käteen sattui putkilo minkä kyljessä luki " cleansing , artic touch - puhdistava turvenaamio ." Jes , tämä on minun juttu ! Tästähän ne puhuu , helävarainen ihon hoito ja ties mitä .
Siihen unohtui Iitalta siivous , oli vain ennättänyt sopivasti sekoittaa paikkoja . Imurikin oli jo otettuna esille . Se rojotti oven edessä . Iita hieroi voidetta kasvoihinsa . Pani kerralla paksun kerroksen . Naama meni mustaksi , näkyivät ainoastaan valkeat silmän ympärystät . Naurattikin välillä . Taidampa laittaa vielä tuorekurkun sipaleet silmien päälle , sen sanotaan olevan hyvä silmän ympäryksille .
Iita otti kurkun kaapista , söi sitä ensin - hyväähän se tekee sisäisestikin - ja pari palasta kädessään meni makuukamariin . Asettui selälleen sänkyyn , laittoi kurkun palat silmilleen ja oikaisi itsensä oikein pitkäksi ja ojensi kädetkin levälleen . - Tunne oli niin sanoinkuvaamattoman ihana että uni tuli huomamatta .
Hyvin onnistuivat Aapelin ja Ferkun hommat . Lumi lensi lingosta , että hallin seinät romisivat . Menivät suolle asti . Olivat pitäneet koko talven suotien auki ihan Iitan takia . - On siinä Iitan hyvä kävellä lenkillä . Täällä metsän keskellä , luonnon rauhassa .
Takaisin palatessaan Aapeli huomasi , että savupiipusta ei noussut savua . Mitähän se Iita nyt . Ei kai se luule , että uunia ei tarvitse lämmittääkään , kun aurinko paistaa .
Aapeli ajoi Ferkun halliin , odottamaan seuraavaa kertaa . Piti ihan jutella kaverille . - Pitkin askelein hän harppoi pihan yli . Nuokin polut pitäs lapioida , mutta pitää kuitenkin käydä hoputtamassa Iita uunin lämmitykseen . Tietenkin taas puhelimessa koko aamun .
Eteinen tuntui pimeältä auringonpaisteen jälkeen . Silmät jäi ulos . - Mutta mitäs täällä , kaikki paikat sekaisin ja imuri oven edessä , eikä Iitaa missään . - Rupesi riisumaan lumisia saappaitaan , mutta huomasi siinä , että Iita makaa selällään sängyssä , kädet levällään , suu auki ja silmät suihtirenkaina ja vihreän kirjavina . --Herra paratkoon ! Onko se ruvennut sytyttämään uunia ja polttanut naamansa .
Kesken kengän riisumisen Aapeli lähti loikkimaan kamariin hengen hädässä .
Iita näki unta , oli lomalla etelän auringossa . Loikoili rannalla auringossa . Nuori notkea vartaloinen tumma mies käyskenteli lähistöllä . Hän oli piirittänyt Iitaa jo päiväkausia . Aapelihan ei tietenkään siitä tykännyt , varmaan nytkin vahtii jossakin .
-- Kamala , Aapeli , elä nyt käsiksi käy ja karju tuolla lailla . - En minä tuota huolisi , vaikka mikä olisi . -
Voi , voi Aapeli sinua . Miten sinä olet karvalakki päässä ja aivan lumessa täällä etelän hiekkarannalla !
Voi noita akkoja , tähänkö se kesämaa muka tulisi noin vaan . Me on kasvettu horsmaa jo ikuisuuden , jos se ilmiö olisi tullakseen . - Ja Iitalle pikinit !!
Olipa hyvä kun illalla laitoin jo Ferkun johdon päähän . Siellä se nyt hallissa odottaa lämpimänä ja malttamattomana , millon täältä kaveri tulee ja pöräyttää käyntiin . - Kyllä sitä Ferkun kanssa on monet asiat yhdessä läpi käyty . Uppuroitu metsässä puun ajossa ja ties mitä . Kertaakaan se ei ole pettänyt . Sillon kun lopetettiin viljely , oli itsestään selvää että muut nuoremmat ja nykyaikaisemmat traktorit sai lähteä . Ferku jäi ja pysyy . Yhdessä vanhetaan .
Iitakin siinä heräsi ja tuli aamukahville unisin silmin . - Mikähän se on tilanne , vissiin tullut lunta taas - Voi kuule , on tullu ja paljon . Me lähetään Ferkun kanssa hommiin .
Pitkä ja pimeä oli ollut tämä talvi Iitan mielestä . Kirkkaita päiviä tosi vähän . Tälle päivälle lupasivat kaunista tuiskun jälkeen . Helmikuulla se jo saattaa vesinorkonen valua puun runkoa pitkin , Aapeli ruukaa sanoa .
Aamuaskareiden jälkeen päivä todellakin näytti alkavan kirkkaana . Voi mikä mielihyvän hyrähdys kävi Iitan rinnassa . Tarmon puuskassa hän päätti ruveta siivoamaan . Jos aloittas tuosta vessasta . Sinne on kertynyt ties mitä purkkia ja purnukkaa . Tytöt käydessään jättäneet omiaan ja tuoneet äidillekin piristykseksi jotakin . Eipä niitä ole tullut juuri käytettyä .
Iita rupesi lappamaan hyllyltä tavaroita muovisankoon . Luki siinä nimikkeitä purkkien kyljistä .
- Oli jos mitä ! Jestas , mitä ihmettä ne nuoret tekee tällaisilla , sieviä ja sileitä ovat muutenkin . Minullehan nämä kaikki olisivat tarpeen , ei näitä voi missään nimessä panna roskiin .
( Iita oli kokenut elämäntä järkytykse joitakin viikkoja aikaisemmin . Oli hommannut uudet lasit . - Siihen asti oli luullut huoletonna , että tässä ollaan vielä ihan sievässä kunnossa . - Mutta uudet lasit paljastivat kaikki elämän mukanaan tuomat juonteet ja rypyt . Tokenihan Iita siitä jonkun ajan kuluttua , mutta päätti vakaasti olla katsomatta peiliin lasit päässä enää ikinä . )
Käteen sattui putkilo minkä kyljessä luki " cleansing , artic touch - puhdistava turvenaamio ." Jes , tämä on minun juttu ! Tästähän ne puhuu , helävarainen ihon hoito ja ties mitä .
Siihen unohtui Iitalta siivous , oli vain ennättänyt sopivasti sekoittaa paikkoja . Imurikin oli jo otettuna esille . Se rojotti oven edessä . Iita hieroi voidetta kasvoihinsa . Pani kerralla paksun kerroksen . Naama meni mustaksi , näkyivät ainoastaan valkeat silmän ympärystät . Naurattikin välillä . Taidampa laittaa vielä tuorekurkun sipaleet silmien päälle , sen sanotaan olevan hyvä silmän ympäryksille .
Iita otti kurkun kaapista , söi sitä ensin - hyväähän se tekee sisäisestikin - ja pari palasta kädessään meni makuukamariin . Asettui selälleen sänkyyn , laittoi kurkun palat silmilleen ja oikaisi itsensä oikein pitkäksi ja ojensi kädetkin levälleen . - Tunne oli niin sanoinkuvaamattoman ihana että uni tuli huomamatta .
Hyvin onnistuivat Aapelin ja Ferkun hommat . Lumi lensi lingosta , että hallin seinät romisivat . Menivät suolle asti . Olivat pitäneet koko talven suotien auki ihan Iitan takia . - On siinä Iitan hyvä kävellä lenkillä . Täällä metsän keskellä , luonnon rauhassa .
Takaisin palatessaan Aapeli huomasi , että savupiipusta ei noussut savua . Mitähän se Iita nyt . Ei kai se luule , että uunia ei tarvitse lämmittääkään , kun aurinko paistaa .
Aapeli ajoi Ferkun halliin , odottamaan seuraavaa kertaa . Piti ihan jutella kaverille . - Pitkin askelein hän harppoi pihan yli . Nuokin polut pitäs lapioida , mutta pitää kuitenkin käydä hoputtamassa Iita uunin lämmitykseen . Tietenkin taas puhelimessa koko aamun .
Eteinen tuntui pimeältä auringonpaisteen jälkeen . Silmät jäi ulos . - Mutta mitäs täällä , kaikki paikat sekaisin ja imuri oven edessä , eikä Iitaa missään . - Rupesi riisumaan lumisia saappaitaan , mutta huomasi siinä , että Iita makaa selällään sängyssä , kädet levällään , suu auki ja silmät suihtirenkaina ja vihreän kirjavina . --Herra paratkoon ! Onko se ruvennut sytyttämään uunia ja polttanut naamansa .
Kesken kengän riisumisen Aapeli lähti loikkimaan kamariin hengen hädässä .
Iita näki unta , oli lomalla etelän auringossa . Loikoili rannalla auringossa . Nuori notkea vartaloinen tumma mies käyskenteli lähistöllä . Hän oli piirittänyt Iitaa jo päiväkausia . Aapelihan ei tietenkään siitä tykännyt , varmaan nytkin vahtii jossakin .
-- Kamala , Aapeli , elä nyt käsiksi käy ja karju tuolla lailla . - En minä tuota huolisi , vaikka mikä olisi . -
Voi , voi Aapeli sinua . Miten sinä olet karvalakki päässä ja aivan lumessa täällä etelän hiekkarannalla !
keskiviikko 10. helmikuuta 2010
Konstit on monet
Sinä aamuna herra Aapeli Jantunen oli noussut väärällä jalalla vuoteestaan . Kaikki oli väärin , suorastaan päin p.....tä . Radiosta tuli aivan vääränlaiset uutiset . Piti aukaista televisio . Ei kummennut sielläkään . Uutisten lukija on nykyisin ruvennut oudosti jankuttamaan . Joka päivä samaa uutista . Ja muutenkin ohjelmat on huonoja jne...
Talon hengetär , Iita , kuikisteli hellan luota Aapelin touhuja . Yrittipä Iita esittää omaa näkemystään televisio - ohjelmien laadusta . - Samanlaisiahan nuo on kuin ovat iän kaiken olleet . Ja vaihda kanavaa . Taitaa olla ainut syy että olet tullut niin vanhaksi ja rantuksi , että mikään ei kel...
- Tämän pidemmälle Iita ei päässytkään , kun Aapeli kimpausi oikein tosissaan . - Vai minä vanha ja vielä ranttu !? Kyllä se on niin että minä en ole lähellekään ranttu . Ite olet ranttu . Miten se eilenkin oli sen televisiokuuluttajan huulet väärin maalattu , kellään ei kuulema ole tuollaista suuta , huulet töröttää . Sinun suusi on kaitanen viiru ja suupielet roikkuu alaspäin , olet niin kateellinen että nahkoihis et mahdu .
Nyt alkoi Iitan mitta olla täysi . Otsasuonet oikein pullistui , kun hän veti henkeä ja alkoi kimakalla äänellä kiljahtelemaan . Teidän suvun kaikki miehet on samanlaisia kuin sinä , ranttuja järkiään . Ollaan niin mahtavia , että rinta rottingilla kuletaan ....
- Rottingilla ! Kylläpäs sitä nyt puhutaan nykyaikaisesti . Sinusta ei tule tuon kummempaa , vaikka miten yrität . Mitään et kunnolla osaa , mutta minäpä osaan .
- No mitä sinä oikein osaat niin hyvin , että kannattaa mainita . - No ainakin osaan lämmittää uunin paremmin kuin sinä . - Vai että paremmin . -Joka kerta minun pitää olla perään katsomassa että ei lämpimät karkaa harakoille .
- Tätä ei Aapeli enää kestänyt . Hän sieppasi karvalakin ja kinttaat uunin päältä , meni ulos ja paukautti oven perässään sellaisella voimalla , että ikkunat helisivät . Kissa säikähti tätä melskettä niin että tormasi uunin päälle , pudotti hypätessään kuivumassa olevat sukat ja muutkin tavarat lattialle . Iitakin perääntyi kamarin ovensuuhun .
- Seurasi hetken hiljaisuus . - Vihdoin Iita ja kissa uskalsivat tulla esille . Iita kurkisti ikkunasta pihalle . Siellä Aapeli lapioi lunta pihapolulla ja oli niin surkean ja murjotun näköinen , että Iitaa rupesi jo naurattamaan . - Voi voi , onko ne akat taas miestä sortaneet . - Millä tuon lepyttäisi .- Jos nuorempi olisin , niin kyllähän ne konstit olisi ...
- Keksihän se Iita - se suklaatorttu . - Iita haki suklaatortun pöydälle ja koetteli pannun kylkeä . Kuuma on vielä . Laittoipa vielä pyhäkupit pöytään .
- Meni ovelle ja huusi lempeällä äänellä Aapeliii , tuuppas personkupille .
-Tulihan se Aapeli . Kovin oli ensin hiljainen , mutta kolmatta tortun palasta syödessään jo unohti murjotuksen ja räsähti nauramaan .. - Oli se eilen se Vielä virtaa ohjelma hyvä . Ne vanhat ukot oikein urakalla törttöili . - Ja on siinä kamalan näköisiä akkoja , ihan hirveitä . On se hyvä että sinä oot säilyny nuin simpsakkana . - Kyllä minua lykästi kun sinut aikanaan löysin . Ja näin sopuisia ollaan vielä kymmenien vuosien jälkeenkin .
Kyllähän se Iitaakin jo hymyilytti leveästi . - Sainpas lepytettyä . - Konstit on monet !
Talon hengetär , Iita , kuikisteli hellan luota Aapelin touhuja . Yrittipä Iita esittää omaa näkemystään televisio - ohjelmien laadusta . - Samanlaisiahan nuo on kuin ovat iän kaiken olleet . Ja vaihda kanavaa . Taitaa olla ainut syy että olet tullut niin vanhaksi ja rantuksi , että mikään ei kel...
- Tämän pidemmälle Iita ei päässytkään , kun Aapeli kimpausi oikein tosissaan . - Vai minä vanha ja vielä ranttu !? Kyllä se on niin että minä en ole lähellekään ranttu . Ite olet ranttu . Miten se eilenkin oli sen televisiokuuluttajan huulet väärin maalattu , kellään ei kuulema ole tuollaista suuta , huulet töröttää . Sinun suusi on kaitanen viiru ja suupielet roikkuu alaspäin , olet niin kateellinen että nahkoihis et mahdu .
Nyt alkoi Iitan mitta olla täysi . Otsasuonet oikein pullistui , kun hän veti henkeä ja alkoi kimakalla äänellä kiljahtelemaan . Teidän suvun kaikki miehet on samanlaisia kuin sinä , ranttuja järkiään . Ollaan niin mahtavia , että rinta rottingilla kuletaan ....
- Rottingilla ! Kylläpäs sitä nyt puhutaan nykyaikaisesti . Sinusta ei tule tuon kummempaa , vaikka miten yrität . Mitään et kunnolla osaa , mutta minäpä osaan .
- No mitä sinä oikein osaat niin hyvin , että kannattaa mainita . - No ainakin osaan lämmittää uunin paremmin kuin sinä . - Vai että paremmin . -Joka kerta minun pitää olla perään katsomassa että ei lämpimät karkaa harakoille .
- Tätä ei Aapeli enää kestänyt . Hän sieppasi karvalakin ja kinttaat uunin päältä , meni ulos ja paukautti oven perässään sellaisella voimalla , että ikkunat helisivät . Kissa säikähti tätä melskettä niin että tormasi uunin päälle , pudotti hypätessään kuivumassa olevat sukat ja muutkin tavarat lattialle . Iitakin perääntyi kamarin ovensuuhun .
- Seurasi hetken hiljaisuus . - Vihdoin Iita ja kissa uskalsivat tulla esille . Iita kurkisti ikkunasta pihalle . Siellä Aapeli lapioi lunta pihapolulla ja oli niin surkean ja murjotun näköinen , että Iitaa rupesi jo naurattamaan . - Voi voi , onko ne akat taas miestä sortaneet . - Millä tuon lepyttäisi .- Jos nuorempi olisin , niin kyllähän ne konstit olisi ...
- Keksihän se Iita - se suklaatorttu . - Iita haki suklaatortun pöydälle ja koetteli pannun kylkeä . Kuuma on vielä . Laittoipa vielä pyhäkupit pöytään .
- Meni ovelle ja huusi lempeällä äänellä Aapeliii , tuuppas personkupille .
-Tulihan se Aapeli . Kovin oli ensin hiljainen , mutta kolmatta tortun palasta syödessään jo unohti murjotuksen ja räsähti nauramaan .. - Oli se eilen se Vielä virtaa ohjelma hyvä . Ne vanhat ukot oikein urakalla törttöili . - Ja on siinä kamalan näköisiä akkoja , ihan hirveitä . On se hyvä että sinä oot säilyny nuin simpsakkana . - Kyllä minua lykästi kun sinut aikanaan löysin . Ja näin sopuisia ollaan vielä kymmenien vuosien jälkeenkin .
Kyllähän se Iitaakin jo hymyilytti leveästi . - Sainpas lepytettyä . - Konstit on monet !
lauantai 16. tammikuuta 2010
Tämä ei ole kuu ...this is not the moon ...
Saunan ikkuna ulkoa päin kuvattuna . Ikkunassa on lasimaalaus ja tuo keltainen pallo on lamppu saunan katossa .Painting on the vindow and this yellow thing is lamp in the steambath .
perjantai 1. tammikuuta 2010
Hyvin alkaa Uusi Vuosi
Oi että olen iloinen . Huomasin tänä aamuna , että Te , rakkaat sivustolla kävijät olette löytäneet minut . Viimeisen vuorokauden aikana on ollut 82 blogilla käyntiä , mikä on huima saavutus minulle . - Jokohan tästä saisi uuden inspiraation . Kirjoittaminen itselleen ei oikein innosta .
Olisiko joku jopa Canadastakin löytänyt tämän blogin ? Kuulostiko mikään tutulta ?
Sitä ei tiedä vaikka tavataan keväällä .
Hyvää jatkoa kaikille Suomessa , Canadassa ja kaikkialla maailmassa .
torstai 31. joulukuuta 2009
keskiviikko 23. joulukuuta 2009
Jouluksi kotiin
Vihdoin ja viimein aatto aamu valkeni kipakassa pakkasessa . Edellisenä päivänä oli laitettu kuusi . Sen hopealta kimaltavat oksat tuoksuivat metsälle . Se oli uskomattoman ihana . Äidin mielestä se oli ihanin kuusi mitä hän oli koskaan nähnyt . Isä kyllä väitti , että noin sinä sanot joka joulu . Äiti arveli , että siinä tapauksessa isä joka joulu löytää aina vaan kauniimman kuusen .Istuttiin aamiaispöydässä , kerrankin koko perhe yhtäaikaa koolla . Ateria oli samanlainen , kuin muinakin aamuina , paisi että kinkkua oli leikattu pöytään . Parasta aloittaa sen syöminen ajoissa , muuten se jää syyömättä .
Keskusteltiin jälleen Suomen jouluista ja muusta . Rita huolehti , missä naapurin Rexi mahtaa olla . Ei tällaisella pakkasella voi olla ulkona . - Siinä samassa ovelta kuului ääntä , aivan kuin jokin raapaisu . Äiti istui oven puolella ja riensi avaamaan aavistellen kuka on tulossa . Hän avasi oven . Rexi seisoi takaeteisessä , yltä päältä kuurassa hoippuen sisälle katsellen kuumeisin lasittunein silmin . - Voi Rexi , mikä sinulla on . Äiti tajusi , että varmaan sillä täytyy olla kova jano , juotavaa ei saa luonnosta tällaisella pakkasella . Hän otti lämmintä vettä astiaan , sulatti siihan aspirin tabletin . Rexi latki veden ja köllähti lattialle lähes tiedottomana .Kyljessä karvat olivat hyytyneessä veressä . Sen oli täytynyt haavoittua pahasti
Se nukkui kauan aikaa ja herättyään horjui ovelle . Lähdettiin koko perheen voimin saattelemaan se kotiinsa .
Voitte varmaan kuvitella mikä riemu oli Hakaloilla . He puhkesivat ilon kyyneliin . Mrs Hakala sanoi , että tämä on paras lahja , mitä toivoa voi .
HYVÄÄ JOULUA TEILLE KAIKILLE
tiistai 22. joulukuuta 2009
Joulun odotusta
Pakkaset jatkuivat yhä . Ei ollut tietoakaan lauhemmasta , päinvastoin . Tuisku tuiversi . Se ei haitannut metsätyöntekoa . Joka aamu isä nousi työmaabussiin , mikä vei miehet metsiin .
Kaupungilta kantautui tieto , että junan tavaravaunuihin oli murtauduttu ja sieltä oli viety olutkoreja . Heti heräsi epäilys , että on tainnut joissakin olutkekkereissä loppua juoma . Aika nopeasti poliisi selvitti jutun , sillä helpostihan pienessä kaupungissa saadaan selville , ketkä ovat tietoisia vaunujen sisällöstä .
Rita ja Lisa sanoivat , että me nähtiin ne varkaat . Totesivat myös , että eivät rosvot olleet kuitenkaan kovin vaarallisia , melko tuttuja nuoria miehiä . Harmi että pilasivat maineensa tällaisella jutulla . Katuvat kuulema kovasti , että miten tällaista tuli tehtyä .
Eräänä iltapäivänä takaovelle koputettiin ja isä meni avaamaan . Takaeteisessä seisoi naapuri , intiaani Will . Mitähän asiaa hänellä mahtaa olla . Will selitti isälle , että hänelle oli tullut rahapula ja pyysi jos saisi lainata isältä . Isä antoi Will'ille pyydetyn summan . Will tarjosi rannekelloaan pantiksi , mutta isä sanoi että ei tarvitse . Will sanoi maksavansa eläke päivänä , minkä hän tekikin .
Jouluvalmistelut olivat tärkeää puuhaa . Äiti leipoi joka päivä torttuja , pipareita , kakkuja ja ties mitä . Ostettiin kinkku ja kalkkuna . Äidillä oli hyvä kalkkunantäyteohje , joka joulu hän täytti kalkkunan tällä nimenomaisella täytteellä . ( Ja yhä vielä tänäkin jouluna ) . Pakastearkku pullotti siinä määrin , että isä alkoi ihmetellä , kuka tuon ruokamäärän syö .
Tuli joulupostia Suomesta . Pakettien avaaminen jätettiin jouluaattoon . Tämän tästä Rita kävi komerolla kääntelemässä niitä , uteliaana saamaan selville , mitä niissä oli .
Mrs Hakala kertoi eräänä päivänä , että Rexi on ollut kadoksissa useita päiviä . Liekö poloinen hengissäkään enää tällaisilla pakkasilla . Kaupungin laitamilla oli kuultu susien ulvontaa . Ties vaikka Rexi on tapellut niiden kanssa ja kuollut . - Murhe oli suuri .
Hän kutsui koko perheen aattoaterialle , mikä kutsu otettiin ilomielellä vastaan .
.... jatkuu ....
Kaupungilta kantautui tieto , että junan tavaravaunuihin oli murtauduttu ja sieltä oli viety olutkoreja . Heti heräsi epäilys , että on tainnut joissakin olutkekkereissä loppua juoma . Aika nopeasti poliisi selvitti jutun , sillä helpostihan pienessä kaupungissa saadaan selville , ketkä ovat tietoisia vaunujen sisällöstä .
Rita ja Lisa sanoivat , että me nähtiin ne varkaat . Totesivat myös , että eivät rosvot olleet kuitenkaan kovin vaarallisia , melko tuttuja nuoria miehiä . Harmi että pilasivat maineensa tällaisella jutulla . Katuvat kuulema kovasti , että miten tällaista tuli tehtyä .
Eräänä iltapäivänä takaovelle koputettiin ja isä meni avaamaan . Takaeteisessä seisoi naapuri , intiaani Will . Mitähän asiaa hänellä mahtaa olla . Will selitti isälle , että hänelle oli tullut rahapula ja pyysi jos saisi lainata isältä . Isä antoi Will'ille pyydetyn summan . Will tarjosi rannekelloaan pantiksi , mutta isä sanoi että ei tarvitse . Will sanoi maksavansa eläke päivänä , minkä hän tekikin .
Jouluvalmistelut olivat tärkeää puuhaa . Äiti leipoi joka päivä torttuja , pipareita , kakkuja ja ties mitä . Ostettiin kinkku ja kalkkuna . Äidillä oli hyvä kalkkunantäyteohje , joka joulu hän täytti kalkkunan tällä nimenomaisella täytteellä . ( Ja yhä vielä tänäkin jouluna ) . Pakastearkku pullotti siinä määrin , että isä alkoi ihmetellä , kuka tuon ruokamäärän syö .
Tuli joulupostia Suomesta . Pakettien avaaminen jätettiin jouluaattoon . Tämän tästä Rita kävi komerolla kääntelemässä niitä , uteliaana saamaan selville , mitä niissä oli .
Mrs Hakala kertoi eräänä päivänä , että Rexi on ollut kadoksissa useita päiviä . Liekö poloinen hengissäkään enää tällaisilla pakkasilla . Kaupungin laitamilla oli kuultu susien ulvontaa . Ties vaikka Rexi on tapellut niiden kanssa ja kuollut . - Murhe oli suuri .
Hän kutsui koko perheen aattoaterialle , mikä kutsu otettiin ilomielellä vastaan .
.... jatkuu ....
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
Hiipparit
Äänet junan vaunujen seutuvilla olivat niin mielenkiintoisia , että hetken mietittyään he päättivät mennä kurkistamaan ennenkuin äidit tulevat . Nyt he näyttivät juttelevan kaikessa rauhassa kadun kulmassa .
Tytöt hiipivät hiljaa junanvaunun seinustalle . Pakkaslumi tuntui narisevan aivan liian kuuluvasti kengän pohjissa . Sydän pamppaili ihan kurkkuun asti . mitään ei näkynyt . He hiipivät junan seinustaa pitkin . Olisi mentävä vaunujen välistä junan toiselle puolelle , sieltä näkyisivät ovet ,Ehkä siellä olisi joku .
Yhtä äkkiä Rekku ilmestyi vierelle , säikäyttäen heidät perusteellisesti . Sitten se taas katosi . Siellä täytyy olla jotakin tekeillä , koska Rekku käyttäytyy noin kummallisesti .
Niin tytöt jatkoivat hiipimistään , tulivat vaunun kulmalle pysähtyen kuuntelemaan . Hetken oli aivan hiljaista , mutta sitten he kuulivat pientä kalahtelua ja narinaa . Vihdoin he huomasivat muutaman vaunun päässä kaksi tummaa hahmoa vaunun oven kimpussa . Oikopäätä he käsittivät että tuo ei ollut luvallista touhua . Vai oliko ? Mitä kummaa siellä tehtiin .
Pelko valtasi heidät uudelleen . Mitä hullua me tultiin tänne kurkkimaan . Miten ihmeessä täältä pääsisi pois äänettömästi . Kamalaa , jos Rekku taas tulee ja alkaa haukkua .
Ei auttanut muu kuin palata takaisin kadulle niin hiljaa kuin suinkin mahdollista . Miten kummassa takaisin tulo oli paljon vaikeampaa . Varmaankin siksi , koska samanaikaisesti olisi pitänyt kulkea hiljaa ja nopeasti . Koko ajan oli tunne , että miehet olivat tulossa kadulle heidän jäljessään . - Tyttöjen olisi tehnyt mieli juosta suinpäin äitien luo , mutta siitä olisi syntynyt ääntä ja Rekku olisi voinut innostua ryntäilemään .
Siispä tytöt kävelivät aivan rauhallisesti jonkun matkaa , mutta heti kun he kuvitelivat olevansa kuulomatkan ulkopuolelle , he ryntäsivät juoksuun . Heitä melkein harmitti , kun äidit juttelivat kaikessa rauhassa jostakin suomalaisesta torttuohjeesta - ja he olivat nähneet varkaat itseteossa .
No mitäs tytöt ryntäilee ? Oletteko nähneet joulutontun ? Kysymyksiä sateli .
Hengästyneinä tytöt kertoivat mitä olivat nähneet .Mutta sen sijaan että äidit olisivat uskoneet , saatikka hämmästyneet , he vain yhteen ääneet alkoivat selittämään että tuskin täällä oli varkaita . Ehkäpä joku oli työnsä puolesta tarkistamassa lukkoja . - No kai se sitten on niin.
Mrs Hyvari pyysi heitä kaikkia kahville ja kuunnellaan samalla joululauluja . Niin tehtiin ja vihdoin itsekukin suuntasi omaan kotiinsa . Illalla kun Rita vuoteessaan sai odotella unen tuloa hän mietti miten on mahdollista , että tämä kaikki oli tapahtunut yhtenä päivänä . Jos joka päivä tapahtuu yhtä paljon , mitä kaikkea ennättäisi tapahtua ennen joulua .
...jatkuu ...
Tytöt hiipivät hiljaa junanvaunun seinustalle . Pakkaslumi tuntui narisevan aivan liian kuuluvasti kengän pohjissa . Sydän pamppaili ihan kurkkuun asti . mitään ei näkynyt . He hiipivät junan seinustaa pitkin . Olisi mentävä vaunujen välistä junan toiselle puolelle , sieltä näkyisivät ovet ,Ehkä siellä olisi joku .
Yhtä äkkiä Rekku ilmestyi vierelle , säikäyttäen heidät perusteellisesti . Sitten se taas katosi . Siellä täytyy olla jotakin tekeillä , koska Rekku käyttäytyy noin kummallisesti .
Niin tytöt jatkoivat hiipimistään , tulivat vaunun kulmalle pysähtyen kuuntelemaan . Hetken oli aivan hiljaista , mutta sitten he kuulivat pientä kalahtelua ja narinaa . Vihdoin he huomasivat muutaman vaunun päässä kaksi tummaa hahmoa vaunun oven kimpussa . Oikopäätä he käsittivät että tuo ei ollut luvallista touhua . Vai oliko ? Mitä kummaa siellä tehtiin .
Pelko valtasi heidät uudelleen . Mitä hullua me tultiin tänne kurkkimaan . Miten ihmeessä täältä pääsisi pois äänettömästi . Kamalaa , jos Rekku taas tulee ja alkaa haukkua .
Ei auttanut muu kuin palata takaisin kadulle niin hiljaa kuin suinkin mahdollista . Miten kummassa takaisin tulo oli paljon vaikeampaa . Varmaankin siksi , koska samanaikaisesti olisi pitänyt kulkea hiljaa ja nopeasti . Koko ajan oli tunne , että miehet olivat tulossa kadulle heidän jäljessään . - Tyttöjen olisi tehnyt mieli juosta suinpäin äitien luo , mutta siitä olisi syntynyt ääntä ja Rekku olisi voinut innostua ryntäilemään .
Siispä tytöt kävelivät aivan rauhallisesti jonkun matkaa , mutta heti kun he kuvitelivat olevansa kuulomatkan ulkopuolelle , he ryntäsivät juoksuun . Heitä melkein harmitti , kun äidit juttelivat kaikessa rauhassa jostakin suomalaisesta torttuohjeesta - ja he olivat nähneet varkaat itseteossa .
No mitäs tytöt ryntäilee ? Oletteko nähneet joulutontun ? Kysymyksiä sateli .
Hengästyneinä tytöt kertoivat mitä olivat nähneet .Mutta sen sijaan että äidit olisivat uskoneet , saatikka hämmästyneet , he vain yhteen ääneet alkoivat selittämään että tuskin täällä oli varkaita . Ehkäpä joku oli työnsä puolesta tarkistamassa lukkoja . - No kai se sitten on niin.
Mrs Hyvari pyysi heitä kaikkia kahville ja kuunnellaan samalla joululauluja . Niin tehtiin ja vihdoin itsekukin suuntasi omaan kotiinsa . Illalla kun Rita vuoteessaan sai odotella unen tuloa hän mietti miten on mahdollista , että tämä kaikki oli tapahtunut yhtenä päivänä . Jos joka päivä tapahtuu yhtä paljon , mitä kaikkea ennättäisi tapahtua ennen joulua .
...jatkuu ...
perjantai 18. joulukuuta 2009
Näyteikkunan ihailua
Oltiin tulemassa juuri Rekun kodin kohdalle . Hänellä oli tapana nukkua eteisessä vanhassa nojatuolissa ja siitä kuulostella kaupungin ääniä . Niinpä hän oli kuullutkin että tutut askeleet kuuluivat kadulta . Kipin kapin kadulle iloisesti haukahdellen . Voi sitä riemua , kun kohdattiin . Rekku ryntäili edestakaisin räksyttäen vimmatusti , kunnes huomasi , että nythän hänelle tuli taas tärkeä homma hoidettavaksi . Piti tietenkin ruveta vartioimaan Ritaa ja hänen äitiänsä . Rekku tepsutteli muutaman askelen päässä katsellen valppaana ympärilleen . Eihän Rekku ymmärtänyt , että ei tässä olisi vartijaa tarvittu , tutuilla kaduilla .
Niinhän siinä kävi , että kun he tapasivat vähän matkan päässä Lisan äiteineen , Rekku aloitti vimmatun metakan niinkuin kunnon vartijakoiran tuleekin .
Lisan äiti alkoi päivittelemään että " anna mun kaikki kestää , taasko se tuo rakki on teidän perässä . Se pitää metakan , että kohta koko kaupungin koirat tulevat tänne , niinkuin melkien joka päivä tapahtuu ostosreissulla . "
Päätettiin mennä katsomaan näyteikkuoita . Nakinassa ei ollut ollenkaan suuria ostoskeskuksia . Oli vaan pieniä puoteja ja yksi hiukan kookkampi kauppa , Oltiinhan pikkukaupungissa . Kaikki oli sen mukaisesti pientä ja osin vuosikymmeniä vahaa . Sitä ei kuitenkaan nyt huomannut . Lumivaippa kätki kaiken alleen . - Puut olivat paksussa kuurassa . Ne näyttivät satumaisen kauniilta katulamppujen loisteessa . Talot näyttivät pieniltä mökeiltä . Ne kököttivät hangessa lämpimän näköisinä valaistuin ikkunoin .
Ensimmäinen myymälä oli Warren's gift shop . Moniväriset valot kiersivät näyteikkunan reunoja . Ikkunassa oli esillä koruja . Yksi korurasia oli kaikkein kiinnostavin . Sinimustalla sametilla lepäsivät upeat kaula - ja korvakorut . Siniset kivet hohtivat lamppujen loisteessa . Äiti sanoi , tuon minä tahtoisin . Voi , miten ihanasti ne sopisivat uuden sinisen juhlapuseroni ja mustan pitkän hameen väreihin .
Mutta hui , miten kylmä täällä on , huomasivat kaikki miltei yhtä aikaa . Saattaa olla viisainta jos ei tehdäkään kovin pitkää retkeä . Tuosta olisi lyhyt matka Lisan kotiin .
Tytöt lähtivät juoksemaan kääntyen vasemmalle , Rekku kintereillään . Tällä kadulla tuntui olevan paljon pimeämpää , kuin muualla . Johtui kai siitä , kun kadun varrella ei ollut montaakaan taloa . Katulamppujen valo ei tuntunut ulottuvan kuin muutaman metrin päähän . Rautatie oli tyttöjen oikealla puolella . Siellä oli pysäköitynä rivi tavaravaunuja . Äkkiä Rekku veti vainua karvat pystyyssä . Hiljaa , aivan kuin varoen se lähti etenemään vaunuja kohti . Tytöt pysähtyivät kummastelemaan , mitähän siellä mahtaa olla . - Yhtä - äkkiä aivan sanomaton kauhu sai heidät valtaansa , sillä he olivat näkevinää kahden tumman hahmon liikkuvan vaunujen välissä . - Mihinkä nyt pakoon !
Tytöt tulivatkuitenkin hiukan epävarmoiksi , olivatko he sittenkään nähneet hiiviskelijöitä , sillä nyt kaikki oli aivan hiiskumattoman hiljaista . Utelijaisuus voitti pelon ja he päättivät hiipiä katsomaan liikkuiko joku todella vaunujen luona .
Äidit olivat pysätyneet Warrenin kulmaan . Näytti että sinne oli tullut Mrs Hyvari ja hänellä oli mukanaan pikku Hanne , sekä myöskin Mrs Hallo , iso Rita niinkuin joskus sanottiin . Ei hän mitenkään iso ollut , sanottiin näin koska hän oli Ritan kaima .
...Jatkuu ...
Niinhän siinä kävi , että kun he tapasivat vähän matkan päässä Lisan äiteineen , Rekku aloitti vimmatun metakan niinkuin kunnon vartijakoiran tuleekin .
Lisan äiti alkoi päivittelemään että " anna mun kaikki kestää , taasko se tuo rakki on teidän perässä . Se pitää metakan , että kohta koko kaupungin koirat tulevat tänne , niinkuin melkien joka päivä tapahtuu ostosreissulla . "
Päätettiin mennä katsomaan näyteikkuoita . Nakinassa ei ollut ollenkaan suuria ostoskeskuksia . Oli vaan pieniä puoteja ja yksi hiukan kookkampi kauppa , Oltiinhan pikkukaupungissa . Kaikki oli sen mukaisesti pientä ja osin vuosikymmeniä vahaa . Sitä ei kuitenkaan nyt huomannut . Lumivaippa kätki kaiken alleen . - Puut olivat paksussa kuurassa . Ne näyttivät satumaisen kauniilta katulamppujen loisteessa . Talot näyttivät pieniltä mökeiltä . Ne kököttivät hangessa lämpimän näköisinä valaistuin ikkunoin .
Ensimmäinen myymälä oli Warren's gift shop . Moniväriset valot kiersivät näyteikkunan reunoja . Ikkunassa oli esillä koruja . Yksi korurasia oli kaikkein kiinnostavin . Sinimustalla sametilla lepäsivät upeat kaula - ja korvakorut . Siniset kivet hohtivat lamppujen loisteessa . Äiti sanoi , tuon minä tahtoisin . Voi , miten ihanasti ne sopisivat uuden sinisen juhlapuseroni ja mustan pitkän hameen väreihin .
Mutta hui , miten kylmä täällä on , huomasivat kaikki miltei yhtä aikaa . Saattaa olla viisainta jos ei tehdäkään kovin pitkää retkeä . Tuosta olisi lyhyt matka Lisan kotiin .
Tytöt lähtivät juoksemaan kääntyen vasemmalle , Rekku kintereillään . Tällä kadulla tuntui olevan paljon pimeämpää , kuin muualla . Johtui kai siitä , kun kadun varrella ei ollut montaakaan taloa . Katulamppujen valo ei tuntunut ulottuvan kuin muutaman metrin päähän . Rautatie oli tyttöjen oikealla puolella . Siellä oli pysäköitynä rivi tavaravaunuja . Äkkiä Rekku veti vainua karvat pystyyssä . Hiljaa , aivan kuin varoen se lähti etenemään vaunuja kohti . Tytöt pysähtyivät kummastelemaan , mitähän siellä mahtaa olla . - Yhtä - äkkiä aivan sanomaton kauhu sai heidät valtaansa , sillä he olivat näkevinää kahden tumman hahmon liikkuvan vaunujen välissä . - Mihinkä nyt pakoon !
Tytöt tulivatkuitenkin hiukan epävarmoiksi , olivatko he sittenkään nähneet hiiviskelijöitä , sillä nyt kaikki oli aivan hiiskumattoman hiljaista . Utelijaisuus voitti pelon ja he päättivät hiipiä katsomaan liikkuiko joku todella vaunujen luona .
Äidit olivat pysätyneet Warrenin kulmaan . Näytti että sinne oli tullut Mrs Hyvari ja hänellä oli mukanaan pikku Hanne , sekä myöskin Mrs Hallo , iso Rita niinkuin joskus sanottiin . Ei hän mitenkään iso ollut , sanottiin näin koska hän oli Ritan kaima .
...Jatkuu ...
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
Illalla
Isä oli tullut töistä . Oli syöty . Tänään oli ollut kyljyksiä . - Joskus Rita oikein mielenkiinnolla odotti ruoka - aikaa sen takia , kun hänestä oli hupaisaa seurata isän ja äidin keskustelua . Usein he vertailivat kaikkea mahdollista , miten se oli ennen Suomessa js miten nyt täällä . Tänään äidin mielestä kyljykset olivat paljon parempia kuin Suomessa . Täällä nimittäin oli tuo shake and bake jauhe , ( suomeksi " ravista ja paista " ) mausteinen korppujauhoseos , mikä tekee kyljykset niin rapeiksi . - Eilen taas äiti oli ollut sitä mieltä , että sianlihapaistit eivät täällä maistuneet yhtä hyviltä kuin Suomessa . - Merkillistä .
Astiat oli pesty ja lähdettiin .
Ulkona oli kirpeä pakkanen . Kuu paistoi ohuen pilviverhon takaa . Sen ympärillä näytti olevan aivankuin rengas . Äiti kertoi , että ennen vanhat sanoivat , että se tiesi tuiskua . - Äiti ei pitänyt tuiskusta , sillä se tukkii aina tuon " raivein " , pihakäytävän .
Hakalalla , naapurissa taitaa olla jouluvalot . Mennäänkö tuolta koulun kulman kautta , niin nähdään . He kääntyivät vasemmalle pihalta tultuaan . Heti kadun risteykseen tullessaan he kokivat pienen yllätyksen . Hakalalla oli kyllä jouluvalot ja kauniit ne olivat , olohuoneen ikkunalle oli laitettu riviin monivärisiä pieniä valoja . Mutta ne eivät nyt olleet läheskään yhtä mielenkiintoisia , kuin se muu mitä he huomasivat .
Näkyi pientä liikehdintää Hakaloiden etuoven seutuvilla . Heillä oli niinsanottu lasikuisti etuoven puolella . Rita ei ollut kyllä koskaan nähnyt kenenkään siitä kulkevan , vaan kaikki käyttivät takaovea . Tämä sisäänkäynti koulun puoleisella sivulla oli samanlainen . Talo oli kadunkulmassa ja näinollen heille oli suora sisäänkäynti kahdelta suunnalta . - Mutta mikä kumma se liikehti tuolla etukuistin hämärällä seinustalla . Puut ja pensaat peittivät näkyvyyden , eikä ollut sopivaa liikaa kurkistella toisten pihapiiriin .
Äiti alkoi epäillä , että olisikohan täällä sittenkin tonttuja niinkuin Suomessa . Tontuillahan on tapana hiippailla talojen lähettyvillä näin ennen joulua . - Tontut ovat kyllä sellaisia vekkuleita , että monet eivät koskaan eläissään näe niitä . Siihen tarvitaan ripaus lapsenmieltä ja paljon mielikuvitusta .
Missähän Rexi mahtaa olla , äiti ihmetteli . Rexi oli Hakaloiden koira , kookas ja lempeä otus . Mrs Hakala oli kertonut , että Rexi oli suden ja paimenkoiran sekoitus , vähän saksanpaimenkoiran näköinen , mutta tummempi . No , varmaan hän on nukkumassa omassa tuolissaan takaeteisessä .
Mutta nyt matkaan , toiset varmaan jo odottavat .
Siellä täällä näkyi talojen ikkunoissa sieviä valoja . Yhdessä talossa oli laitettu katon räystäisiin lamppurivi . Aivan katonharjan huipulla loisti joulutähti .
No mutta mikäs se sieltä tulee . Varmaan arvaisit , jos tietäisit mihin suuntaa tässä oltiin menossa .
Jatkuu . . .
Astiat oli pesty ja lähdettiin .
Ulkona oli kirpeä pakkanen . Kuu paistoi ohuen pilviverhon takaa . Sen ympärillä näytti olevan aivankuin rengas . Äiti kertoi , että ennen vanhat sanoivat , että se tiesi tuiskua . - Äiti ei pitänyt tuiskusta , sillä se tukkii aina tuon " raivein " , pihakäytävän .
Hakalalla , naapurissa taitaa olla jouluvalot . Mennäänkö tuolta koulun kulman kautta , niin nähdään . He kääntyivät vasemmalle pihalta tultuaan . Heti kadun risteykseen tullessaan he kokivat pienen yllätyksen . Hakalalla oli kyllä jouluvalot ja kauniit ne olivat , olohuoneen ikkunalle oli laitettu riviin monivärisiä pieniä valoja . Mutta ne eivät nyt olleet läheskään yhtä mielenkiintoisia , kuin se muu mitä he huomasivat .
Näkyi pientä liikehdintää Hakaloiden etuoven seutuvilla . Heillä oli niinsanottu lasikuisti etuoven puolella . Rita ei ollut kyllä koskaan nähnyt kenenkään siitä kulkevan , vaan kaikki käyttivät takaovea . Tämä sisäänkäynti koulun puoleisella sivulla oli samanlainen . Talo oli kadunkulmassa ja näinollen heille oli suora sisäänkäynti kahdelta suunnalta . - Mutta mikä kumma se liikehti tuolla etukuistin hämärällä seinustalla . Puut ja pensaat peittivät näkyvyyden , eikä ollut sopivaa liikaa kurkistella toisten pihapiiriin .
Äiti alkoi epäillä , että olisikohan täällä sittenkin tonttuja niinkuin Suomessa . Tontuillahan on tapana hiippailla talojen lähettyvillä näin ennen joulua . - Tontut ovat kyllä sellaisia vekkuleita , että monet eivät koskaan eläissään näe niitä . Siihen tarvitaan ripaus lapsenmieltä ja paljon mielikuvitusta .
Missähän Rexi mahtaa olla , äiti ihmetteli . Rexi oli Hakaloiden koira , kookas ja lempeä otus . Mrs Hakala oli kertonut , että Rexi oli suden ja paimenkoiran sekoitus , vähän saksanpaimenkoiran näköinen , mutta tummempi . No , varmaan hän on nukkumassa omassa tuolissaan takaeteisessä .
Mutta nyt matkaan , toiset varmaan jo odottavat .
Siellä täällä näkyi talojen ikkunoissa sieviä valoja . Yhdessä talossa oli laitettu katon räystäisiin lamppurivi . Aivan katonharjan huipulla loisti joulutähti .
No mutta mikäs se sieltä tulee . Varmaan arvaisit , jos tietäisit mihin suuntaa tässä oltiin menossa .
Jatkuu . . .
lauantai 12. joulukuuta 2009
torstai 10. joulukuuta 2009
Päivällä
Tytöt palasivat kotiin . Siellä äiti oli laittanut itsensä jo päiväkuntoon . Hiukset olivat taidokkaalla rullakampauksella . Melkein joka päivä äidillä oli sama kampaus . Äkkipäätään sitä ihmettelee , miten joku viitsiikin joka päivä nähdä tuollaisen vaivan .- Voinhan minä oikeastaan kertoa , että se oli peruukki . Silloin olivat peruukit suurta muotia . Äidilläkin oli kaksi . Tämä rullakampaus oli oikeaa hiusta ja toinen keinoperuukki . Melkein jokaisella naisella kaupungissa oli peruukki , tai kaksi . Silloin oli muotia tupeerata tukka korkeaksi keoksi päälaelle , kuka mihinkin tyyliin . Äiti näytti nauttivan täysin siemauksin hiustensa ja niin myös vaatteiden laittamisesta . Joka kissanristiäisiin laitettiin uutta . Jokaiselle löytyi mieleistään hameen pituutta . Oli mini - midi - ja maxipituutta . Se oli todella hauskaa .
No hei , sieltäkö sitä tullaan jo , äiti sanoi . Joo - ja kuin yhteisestä sopimuksesta jättivät kertomatta enempää . - Me ei viitsittykään mennä kuin tuohon kirkon kohdalle . Lisa ei ollut päässyt lähtemään tarpeeksi ajoissa , niin arvelimme , että ei ennätetä ennen koulua . - Eikö mennä yhdessä sitten illalla . - No jo vain se mulle sopii .
Tytöt menivät olohuoneeseen ihmettelemään jouluikkunaa . Se oli kaunis molempien mielestä . Siihen aikaan Suomessa ei ainakaan maaseudulla laitettu tällaisia koristeita ja valoja .
Joulu täällä Canadassa oli jännittävää . Tavat olivat hiukan erilaiset . Kolmas joulu täällä " uudessa maassa ". Kahtena aikaisempana jouluna oli jännitetty sitä , tuleeko joulupukki aattona , vai ilmestyvätkö lahjat jouluyönä . Täällä kuulema joulupukki laskeutuu savupiipusta alas ja laittaa lahjat jokaiselle takan ympärille ripustettuihin sukkiin .
Mutta niin siinä vain oli käynyt kumpaisenakin jouluna , että kaikkiin suomalaisiin koteihin pukki oli tullut aattoiltana . Saahan nähdä , miten käy täällä Nakinassa .
Tytöt lähtivät kouluun . - mikähän lie ollutkin vikana tänään , kun kouluasiat eivät tahtoneet millään sopia Ritan ja Lisan ajatuksiin . Silloin tällöin he vilkaisivat toisiaan aivan kuin salaisen yhteisymmärryksen merkiksi .
Sitten tuli ruokatunnin aika . Siellä oli tapana käydä kotona ruokatunnilla . - Kouluruokailua ei ollut niinkuin täällä Suomessa . - Äiti oli lämmittänyt beefaroni purkin . Aina sellaisina päivinä , jolloin äidillä oli muuta puuhaa , hän avasi ja lämmitti Ritalle jonkin tällaisen valmisruoan . Ja ihaniahan ne toki olivat Ritan mielestä .
Äiti oli käynyt postissa lähettämässä joulukortit Suomeen . - Postinhoitajana oli Mrs Hughes , nimi oli hauska suomalaisten mielestä , sillä se lausuttiin suurinpiirtein " hius ". Hän oli ystävällinen pyöreä rouva . Hänen miehellään oli punainen tukka , niinkuin monilla irlantilaisilla on. He nimittäin oivat irlantilaisia .
Samalla reissulla äiti oli tehnyt myös ruokaostokset Hudson Bayssa ja tavannut siellä toisia suomalaisia rouvia . Oli ostettu äänilevyjä , canadalaisia joululauluja . Nyt äiti uteliaana kuunteli ostostaan ja kyllä hän näytti pitävän siitä , olihan siinä jo monet tutuiksi tulleet joululaulut .
Pian ruokatunti vierähti ja oli edessä muutamat iltapäivätunnit koulussa . Äiti kertoi , että oli sovittu toisten rouvien kanssa tulla iltakävelylle puoli seitsemän aikoihin . Voisi olla kivaa isommalla joukolla .
Siispä - hei siihen saakka ....
No hei , sieltäkö sitä tullaan jo , äiti sanoi . Joo - ja kuin yhteisestä sopimuksesta jättivät kertomatta enempää . - Me ei viitsittykään mennä kuin tuohon kirkon kohdalle . Lisa ei ollut päässyt lähtemään tarpeeksi ajoissa , niin arvelimme , että ei ennätetä ennen koulua . - Eikö mennä yhdessä sitten illalla . - No jo vain se mulle sopii .
Tytöt menivät olohuoneeseen ihmettelemään jouluikkunaa . Se oli kaunis molempien mielestä . Siihen aikaan Suomessa ei ainakaan maaseudulla laitettu tällaisia koristeita ja valoja .
Joulu täällä Canadassa oli jännittävää . Tavat olivat hiukan erilaiset . Kolmas joulu täällä " uudessa maassa ". Kahtena aikaisempana jouluna oli jännitetty sitä , tuleeko joulupukki aattona , vai ilmestyvätkö lahjat jouluyönä . Täällä kuulema joulupukki laskeutuu savupiipusta alas ja laittaa lahjat jokaiselle takan ympärille ripustettuihin sukkiin .
Mutta niin siinä vain oli käynyt kumpaisenakin jouluna , että kaikkiin suomalaisiin koteihin pukki oli tullut aattoiltana . Saahan nähdä , miten käy täällä Nakinassa .
Tytöt lähtivät kouluun . - mikähän lie ollutkin vikana tänään , kun kouluasiat eivät tahtoneet millään sopia Ritan ja Lisan ajatuksiin . Silloin tällöin he vilkaisivat toisiaan aivan kuin salaisen yhteisymmärryksen merkiksi .
Sitten tuli ruokatunnin aika . Siellä oli tapana käydä kotona ruokatunnilla . - Kouluruokailua ei ollut niinkuin täällä Suomessa . - Äiti oli lämmittänyt beefaroni purkin . Aina sellaisina päivinä , jolloin äidillä oli muuta puuhaa , hän avasi ja lämmitti Ritalle jonkin tällaisen valmisruoan . Ja ihaniahan ne toki olivat Ritan mielestä .
Äiti oli käynyt postissa lähettämässä joulukortit Suomeen . - Postinhoitajana oli Mrs Hughes , nimi oli hauska suomalaisten mielestä , sillä se lausuttiin suurinpiirtein " hius ". Hän oli ystävällinen pyöreä rouva . Hänen miehellään oli punainen tukka , niinkuin monilla irlantilaisilla on. He nimittäin oivat irlantilaisia .
Samalla reissulla äiti oli tehnyt myös ruokaostokset Hudson Bayssa ja tavannut siellä toisia suomalaisia rouvia . Oli ostettu äänilevyjä , canadalaisia joululauluja . Nyt äiti uteliaana kuunteli ostostaan ja kyllä hän näytti pitävän siitä , olihan siinä jo monet tutuiksi tulleet joululaulut .
Pian ruokatunti vierähti ja oli edessä muutamat iltapäivätunnit koulussa . Äiti kertoi , että oli sovittu toisten rouvien kanssa tulla iltakävelylle puoli seitsemän aikoihin . Voisi olla kivaa isommalla joukolla .
Siispä - hei siihen saakka ....
perjantai 4. joulukuuta 2009
Meteli
. . . Raatelevat hampaa eivät kuitenkaan iskeytyneet kiinni , ei . Kummissaan Rita raotti vähän toista silmäänsä . -
Silloin koko juttu selvisi - sillä Rekkuhan se siinä oli niin onnellisen ja iloisen näköisenä , häntäänsä heilutellen , kun oli löytänyt ystävänsä . - Rekku , oikealta nimeltään Rocky , oli tyttöjen opettajan koira . Se oli ollut hoidettavana Ritan kotona silloin , kun opettajan perhe matkusti lomalle .
Helpotuksesta tytöt purskahtivat nauramaan . Rekku hyppeli ja haukkui ympärillä . - Rekku oli hiukan hassun näköinen koira . Oikeastaan hän oli hieno koira . Oli vain sattunut niin hassusti , että isä ja äiti olivat eri rotua . Ja näin ollen ulkonäkö oli , jos sitä tarkemmin ajatteli , suorastaan epämääräinen .
Ja nyt selvisi se muukin meteli . Sehän oli se melkein jokapäiväinen tapahtuma , se vain jotenkin tullut mieleen . Kai se johtui aamun pimeydestä . Eiväthän he yleensä olleet liikkeelä tähän aikaan aamusta .
Ai , että mikä meteli .
No sehän oli sitä kun mr Ranta siinä ajaa körötteli kaupungille . - Mr Ranta , eli Rannan Jäkki , kuten suomalaisen tapasivat häntä nimittää , oli 80 - vuotias mies . Hänellä oli ainakin yhtä vanhan näköinen avopakettilava , eikun lava-avo paketti , äh , parempi sanoa niinkuin siellä oli tapana sanoa , roki . Se on niin hyvä ja yksinkertainen nimi ajopelille . - Niin hänellä siis oli tummansininen roki ja samaa kaliperiä oleva musta koira .
Ja se olikin aika mielenkiintoinen asia , kun nämä kolme menivät kaupungille . Jäkki oli jo vanhuuttaan tullut kankeaksi jaloiloistaan ja niin koirakin ja taisipa olla autokin . Kun Jäkki oli lähdössä , koira hyppäsi auton lavalle . - Miten kummassa lie päässytkin sinne kankeilla jaloillaan . - No sielläpä vain oli nytkin . Jäkki ajaa puksutteli eteenpäin .
Nakinassa oli paljon koiria ja kun Jäkin Musti seisoi lavalla , taisi se ilmainen kyyti suututtaa naapurin koiraa . Niinpä tietenkin se lähti haukkuen perään . Musti vastasi ja seuraavan talon koira ei malttanut pysyä pois ilmaisesta huvista jne . . .
Nakina kun oli pieni kaupunki , niin melkein jokainen kynnelle kykenevä koira liittyi riemuiten joukkoon . Ja aivan viimeisenä joukossa - varmuuden vuoksi- räksytti Rekku .
Silloin koko juttu selvisi - sillä Rekkuhan se siinä oli niin onnellisen ja iloisen näköisenä , häntäänsä heilutellen , kun oli löytänyt ystävänsä . - Rekku , oikealta nimeltään Rocky , oli tyttöjen opettajan koira . Se oli ollut hoidettavana Ritan kotona silloin , kun opettajan perhe matkusti lomalle .
Helpotuksesta tytöt purskahtivat nauramaan . Rekku hyppeli ja haukkui ympärillä . - Rekku oli hiukan hassun näköinen koira . Oikeastaan hän oli hieno koira . Oli vain sattunut niin hassusti , että isä ja äiti olivat eri rotua . Ja näin ollen ulkonäkö oli , jos sitä tarkemmin ajatteli , suorastaan epämääräinen .
Ja nyt selvisi se muukin meteli . Sehän oli se melkein jokapäiväinen tapahtuma , se vain jotenkin tullut mieleen . Kai se johtui aamun pimeydestä . Eiväthän he yleensä olleet liikkeelä tähän aikaan aamusta .
Ai , että mikä meteli .
No sehän oli sitä kun mr Ranta siinä ajaa körötteli kaupungille . - Mr Ranta , eli Rannan Jäkki , kuten suomalaisen tapasivat häntä nimittää , oli 80 - vuotias mies . Hänellä oli ainakin yhtä vanhan näköinen avopakettilava , eikun lava-avo paketti , äh , parempi sanoa niinkuin siellä oli tapana sanoa , roki . Se on niin hyvä ja yksinkertainen nimi ajopelille . - Niin hänellä siis oli tummansininen roki ja samaa kaliperiä oleva musta koira .
Ja se olikin aika mielenkiintoinen asia , kun nämä kolme menivät kaupungille . Jäkki oli jo vanhuuttaan tullut kankeaksi jaloiloistaan ja niin koirakin ja taisipa olla autokin . Kun Jäkki oli lähdössä , koira hyppäsi auton lavalle . - Miten kummassa lie päässytkin sinne kankeilla jaloillaan . - No sielläpä vain oli nytkin . Jäkki ajaa puksutteli eteenpäin .
Nakinassa oli paljon koiria ja kun Jäkin Musti seisoi lavalla , taisi se ilmainen kyyti suututtaa naapurin koiraa . Niinpä tietenkin se lähti haukkuen perään . Musti vastasi ja seuraavan talon koira ei malttanut pysyä pois ilmaisesta huvista jne . . .
Nakina kun oli pieni kaupunki , niin melkein jokainen kynnelle kykenevä koira liittyi riemuiten joukkoon . Ja aivan viimeisenä joukossa - varmuuden vuoksi- räksytti Rekku .
. Rekku hienona miehenä , tapasi antaa paremmat paikat toisille , isommille koirille . Ei Rekku pienuuttaan pelännyt , varmaan olisi pärjännyt , jos olisi tosissaan yrittänyt aina vallata aitiopaikat . Mutta hän kun oli hieno mies .
Niin , siinä oli se meteli . Tyttöjä vähän nolotti se äskeinen pakoon ryntäily . Onneksi kukaan ei sattunut näkemään .
Tyttöjen retki - innostus lopahti . He arvelivat , että mitäs jos mennään toisen kerran . Pyydetään vaikka Äiti mukaan Rita ehdotti , että mennäänkin katsomaan meidän jouluvaloja . Käyt sitten hakemassa kirjat kotoasi ennen koulua .
...jatkoa seuraa ...
keskiviikko 2. joulukuuta 2009
Kirkon luona
Siinä seisoessaan Rita sattui vilkaisemaan kadun yli Catolic kirkkoa , sitä aiottua kohtauspaikkaa . Ja voi mitä ihmettä , siinä olivat nyt ensimmäiset jouluvalot , mitkä hän löysi tällä aamuisella retkellään . Tämä kirkko oli kesäaikaan vähän erikoisen näköinen . Äkkivilkaisulla sitä ei kirkoksi arvannutkaan . Se oli puoliksi maan sisään rakennettu matala , vihreä rakennus . Nyt tätä seinää ei juuri näkynyt . Kirkko kun oli puoliksi maan sisään rakennettu ja nyt oli tullut paljon lunta , niin kinoksista näkyi rivissä kuusi kaari-ikkunaa . Joka ikkunassa oli kahdeksan ruutua ja joka ikkunalla paloivat kynttilät . Se oli hyvin kauniin näköistä . - Olivatkohan kynttilät olleet koko yön sytytettyinä , vai oliko Isä Gregorius tullut jo tänä aamuna ne sytyttämään . - Rita oli usein nähnyt Isä Gregoriuksen , sillä hän oli naapuri . Ritan kodin ja hänen kotinsa tonttien takapihat olivat rajakkain . Samassa talossa Isä Gregoriusen kanssa asui myös kaksi nunnaa .
Mutta missä Lisa ? Rita oli jo melkein harmistua , mutta huomasi katulampun valossa juoksevan hahmon . Sieltä Lisa tulikin kovin hengästyneenä . Hän kertoi , että koko retkestä ei meinannut tulla mitään , sillä pikkuveli halusi tulla mukaan . Piti kauan suostutella häntä jäämään . Sitten piti juosta lujaa , sillä kaupungin laidalta päin oli tulossa outoa meteliä .
Tytöt pidättivät hengitystään kuullakseen kuuluiko sieltä mitään . - Ja todella , sieltä kuului jotakin , aivankuin koiralauma olisi haukkunut vimmatusti .
Pelko valtasi heidät ja kadutti koko retki . Niitähän saattoi olli liikkeellä ties mitä hiippareita . Vaikka tuntuisi kyllä siltä ,että sellaiset ovat liikkeellä paremminkin iltaisin ja yöllä .
Taikka jos sudet ovat tulleet kaupunkiin . Tytöt olivat kuulleet vanhempien kertovan , että joskus sudet ovat yksinäisiä ja tulevat hakemaan seuraa kaupungin lukuisista koirista . Yhtenä aamuna tyttöjen isät olivat nähneet työmaabussin ikkunasta yksinäisen suden istumassa lumipenkalla . Eihän se ole mikään ihme , sillä Nakinahan on metsien keskellä , suorastaan erämaassa .
Mutta mikä nyt eteen ! Pakokauhu valtasi heidät ! Minne piiloon ? - Meteli läheni lähenemistään , kotiin ei ennätetä ja Lisan kotiin ei ainakaan kannattanut yrittää , sillä meteli oli tulossa juuri siltä suunnalta .
Kirkko , se välähti tyttöjen mielissä yhtäaikaa .- Nopeasti he ryntäsivät kirkkoa kohti . Toivottavasti ovi on auki !
Pian , pian ! He ryntäsivät ovea vasten täydellä vauhdilla . Mutta voi hirveää , ovi ei hievahtanutkaan ! Mikä nyt eteen ?
Meteli oli juuri kohdalla . Hädissään tytöt eivät enää keksineet mitä tehdä . Silmät kiinni he painautuivat ovisyvennykseen . Rita ennätti nähdä silmäkulmastaan tummasta rykelmästä erkanevan yhden hahmon . Varmaan yksi susista vainusi heidät . Nyt ei pelasta mikään . Hän tunsi tönäisyn sääressään . Kohta raatelevat hampaat iskeytyvät kiinni . Lisa nyyhkytti vieressä .
Jatkuu huomenna ....
Mutta missä Lisa ? Rita oli jo melkein harmistua , mutta huomasi katulampun valossa juoksevan hahmon . Sieltä Lisa tulikin kovin hengästyneenä . Hän kertoi , että koko retkestä ei meinannut tulla mitään , sillä pikkuveli halusi tulla mukaan . Piti kauan suostutella häntä jäämään . Sitten piti juosta lujaa , sillä kaupungin laidalta päin oli tulossa outoa meteliä .
Tytöt pidättivät hengitystään kuullakseen kuuluiko sieltä mitään . - Ja todella , sieltä kuului jotakin , aivankuin koiralauma olisi haukkunut vimmatusti .
Pelko valtasi heidät ja kadutti koko retki . Niitähän saattoi olli liikkeellä ties mitä hiippareita . Vaikka tuntuisi kyllä siltä ,että sellaiset ovat liikkeellä paremminkin iltaisin ja yöllä .
Taikka jos sudet ovat tulleet kaupunkiin . Tytöt olivat kuulleet vanhempien kertovan , että joskus sudet ovat yksinäisiä ja tulevat hakemaan seuraa kaupungin lukuisista koirista . Yhtenä aamuna tyttöjen isät olivat nähneet työmaabussin ikkunasta yksinäisen suden istumassa lumipenkalla . Eihän se ole mikään ihme , sillä Nakinahan on metsien keskellä , suorastaan erämaassa .
Mutta mikä nyt eteen ! Pakokauhu valtasi heidät ! Minne piiloon ? - Meteli läheni lähenemistään , kotiin ei ennätetä ja Lisan kotiin ei ainakaan kannattanut yrittää , sillä meteli oli tulossa juuri siltä suunnalta .
Kirkko , se välähti tyttöjen mielissä yhtäaikaa .- Nopeasti he ryntäsivät kirkkoa kohti . Toivottavasti ovi on auki !
Pian , pian ! He ryntäsivät ovea vasten täydellä vauhdilla . Mutta voi hirveää , ovi ei hievahtanutkaan ! Mikä nyt eteen ?
Meteli oli juuri kohdalla . Hädissään tytöt eivät enää keksineet mitä tehdä . Silmät kiinni he painautuivat ovisyvennykseen . Rita ennätti nähdä silmäkulmastaan tummasta rykelmästä erkanevan yhden hahmon . Varmaan yksi susista vainusi heidät . Nyt ei pelasta mikään . Hän tunsi tönäisyn sääressään . Kohta raatelevat hampaat iskeytyvät kiinni . Lisa nyyhkytti vieressä .
Jatkuu huomenna ....
tiistai 1. joulukuuta 2009
Retki alkaa
Rita tuli kadun reunalle ja pysätyi siihen . Viima oli juoksuttanut lunta käytävälle . Talon ympärillä oli vahvat lumikinokset ja aamun hiljaisuudessa pieni kaupunki tuntui kököttävän lumivaipan alla kylmissään . Hiljaiset heräämisestä kertovat äänet - oven kolahds , auton käynnistys , koiran haukahdus -kajahtivat oudon voimakkaina talojen seinistä . Kaiku tuntui katoavan ympäröiviin metsiin .
Tällä katuosuudella oli kaikkiaan kymmenen taloa , viisi kummallakin puolella . Hänen vasemmalla puolellaan oli Hakaloiden talo ja sitten kadun kulma ja sen takana koulu . Lisa oli sanonut odottavansa häntä katolisen kirkon luona , siispä oli lähdettävä oikealle katua pitkin . Taakseen katsoessaan hän näki äidin jouluikkunan kauniina . Kynttilöiden valo loisti kodikkaasti .
Katsoessaan kadun toiselle puolelle , siellä oleva pieni talo , tai oikeastaan mökki oli pimeänä . Sillä varmaan nukuttiin . Mökissä asuivat vanhat intiaaniveljekset , Tom ja Will . Sukunimeä Rita ei muistanut . Se oli joku intiaaninimi , kuten kaupunginkin nimi , NAKINA . Se tarkoittaa sammaleen peittämää maata . Olisiko SAMMALIKKO sopiva käännös suomeksi . - Tomia kutsuttiin usein cracy-Tomiksi , hulluksi Tomiksi . Mutta ei kai hän tainnut olla kovin hullu , vähän höperö vanha mies vain .
Rita kääntyi oikealle ja lähti kävelemään katua pitkin . Hän tuli kodin viereisen tontin kohdalle . Tontti oli autio . Siinä oli jäljellä ainoastaan osittain pystyssä olevat talon rauniot , sekä kadun reunassa valtavan suuri puu . Puussa oli vahvat , moneen suuntaan ulottuvat oksat , mitkä kaartuivat kadun ylle melkein alitse ajavien autojen kattoja hipoen . Rita ei tiennyt mikä puu tuo oli , eivätkä isä ja äitikään tienneet . Se oli kyllä merkillinen puu . Sen lehdet eivät koskaan kellastuneet syksyllä . Vaikka muut puut kellastuivat ja pudottivat lehtensä , tämä puu pysyi vihreänä . Vasta kun talvi tuli , se pudotti voimakkaan vihreät lehtensä lumelle .
Oikeastaan , Rita ajatteli , sillä tontilla kaikki oli vähän salaperäistä . Prinsessa oli asunut talon raunioissa . - Pari viikkoa sitten hän oli muuttanut . Eräät suomalaiset metsätyömiehet olivat ottaneet hänet luokseen asumaan . Sillä hän ei toki olisi voinut asua talvea raunioissa . Varsinkin kun oli huomattu , että pentuja oli tulossa . - Niin , hän oli nimittäin kulkukoira .
Tätä tonttia vastapäätä oli talo josta Rita oli kuullut kuiskuteltavan jotakin . Siellä asui vanha mies . Hän oli tullut joitakin vuosia sitten vankilasta . Ei hän kyllä mitenkään rikolliselta näyttänyt . Hänellä oli pieni söpö koira . Ruskeaat silmät lyttyn menneeltä näyttävän naaman keskellä ja häntä heilui pystyssä innostuksen merkkinä .
Sitten eteenpäin . Nyt oli vuorossa vanhojen rouvien talo . Se oli vähän saman mallinen kuin Ritan koti , ainoastaan sillä erotuksella , etta käytävä takaovelle oli kadulta katsotuna talon vasemmalla sivustalla , kun taas Ritan kotona se oli oikeala puolella . Täällä oli tapana arkioloissa käyttää takaovea ja mennä sisälle sieltä eteisen ja keittiön kautta . Kun taas vieraat tulivat etuovesta , kadun puolelta suoraan olohuoneeseen . - Äiti oli kertonut , että täällä on sellainen tapa , Suomessa ei niin ollut .
Toisella puolella katua asuivat Williamsonit . Talon tytär Sally oli rakastunut . Hänen oli nähty suukottelevan poikaystävänsä kanssa .
Sitten Rita lähestyikin jo kadunkulmaa , missä Lisa oli sanonut odottavansa . Tässä kulmauksessa oli vaalea talo . Rita ei tiennyt ketä siellä asui . Mutta toisella puolella katua asui Mr Viita , eli Viita Jussi , kuten isä ja äiti sanoivat . Äiti oli kyllä neuvonut Ritaa sanomaan " mister Viita , koska täällä yleensä oli sellainen tapa . Ja kuullostihan se vähän kohteliaammaltakin . - Jussi Viita asui talossaan yksin . Vuosia sitten hän oli jäänyt leskeksi ja lapset olivat lähteneet maailmalle .
Ei oltu luotu lunta Jussin etuovelta . Näytti ihan siltä , että koko ovea ei varmaankaan oltu käytetty vuosiin . - Mutta mitäs valoa pikottaa tuolta keittiön ikkunasta . Siellä Jussi on varmaan juomassa aamukahviaan .
No mitäpä Jussista , sillä Lisaa ei näkynyt missään , - Jospa hän ei tulekaan .
Jatkuu huomenna ....
Tällä katuosuudella oli kaikkiaan kymmenen taloa , viisi kummallakin puolella . Hänen vasemmalla puolellaan oli Hakaloiden talo ja sitten kadun kulma ja sen takana koulu . Lisa oli sanonut odottavansa häntä katolisen kirkon luona , siispä oli lähdettävä oikealle katua pitkin . Taakseen katsoessaan hän näki äidin jouluikkunan kauniina . Kynttilöiden valo loisti kodikkaasti .
Katsoessaan kadun toiselle puolelle , siellä oleva pieni talo , tai oikeastaan mökki oli pimeänä . Sillä varmaan nukuttiin . Mökissä asuivat vanhat intiaaniveljekset , Tom ja Will . Sukunimeä Rita ei muistanut . Se oli joku intiaaninimi , kuten kaupunginkin nimi , NAKINA . Se tarkoittaa sammaleen peittämää maata . Olisiko SAMMALIKKO sopiva käännös suomeksi . - Tomia kutsuttiin usein cracy-Tomiksi , hulluksi Tomiksi . Mutta ei kai hän tainnut olla kovin hullu , vähän höperö vanha mies vain .
Rita kääntyi oikealle ja lähti kävelemään katua pitkin . Hän tuli kodin viereisen tontin kohdalle . Tontti oli autio . Siinä oli jäljellä ainoastaan osittain pystyssä olevat talon rauniot , sekä kadun reunassa valtavan suuri puu . Puussa oli vahvat , moneen suuntaan ulottuvat oksat , mitkä kaartuivat kadun ylle melkein alitse ajavien autojen kattoja hipoen . Rita ei tiennyt mikä puu tuo oli , eivätkä isä ja äitikään tienneet . Se oli kyllä merkillinen puu . Sen lehdet eivät koskaan kellastuneet syksyllä . Vaikka muut puut kellastuivat ja pudottivat lehtensä , tämä puu pysyi vihreänä . Vasta kun talvi tuli , se pudotti voimakkaan vihreät lehtensä lumelle .
Oikeastaan , Rita ajatteli , sillä tontilla kaikki oli vähän salaperäistä . Prinsessa oli asunut talon raunioissa . - Pari viikkoa sitten hän oli muuttanut . Eräät suomalaiset metsätyömiehet olivat ottaneet hänet luokseen asumaan . Sillä hän ei toki olisi voinut asua talvea raunioissa . Varsinkin kun oli huomattu , että pentuja oli tulossa . - Niin , hän oli nimittäin kulkukoira .
Tätä tonttia vastapäätä oli talo josta Rita oli kuullut kuiskuteltavan jotakin . Siellä asui vanha mies . Hän oli tullut joitakin vuosia sitten vankilasta . Ei hän kyllä mitenkään rikolliselta näyttänyt . Hänellä oli pieni söpö koira . Ruskeaat silmät lyttyn menneeltä näyttävän naaman keskellä ja häntä heilui pystyssä innostuksen merkkinä .
Sitten eteenpäin . Nyt oli vuorossa vanhojen rouvien talo . Se oli vähän saman mallinen kuin Ritan koti , ainoastaan sillä erotuksella , etta käytävä takaovelle oli kadulta katsotuna talon vasemmalla sivustalla , kun taas Ritan kotona se oli oikeala puolella . Täällä oli tapana arkioloissa käyttää takaovea ja mennä sisälle sieltä eteisen ja keittiön kautta . Kun taas vieraat tulivat etuovesta , kadun puolelta suoraan olohuoneeseen . - Äiti oli kertonut , että täällä on sellainen tapa , Suomessa ei niin ollut .
Toisella puolella katua asuivat Williamsonit . Talon tytär Sally oli rakastunut . Hänen oli nähty suukottelevan poikaystävänsä kanssa .
Sitten Rita lähestyikin jo kadunkulmaa , missä Lisa oli sanonut odottavansa . Tässä kulmauksessa oli vaalea talo . Rita ei tiennyt ketä siellä asui . Mutta toisella puolella katua asui Mr Viita , eli Viita Jussi , kuten isä ja äiti sanoivat . Äiti oli kyllä neuvonut Ritaa sanomaan " mister Viita , koska täällä yleensä oli sellainen tapa . Ja kuullostihan se vähän kohteliaammaltakin . - Jussi Viita asui talossaan yksin . Vuosia sitten hän oli jäänyt leskeksi ja lapset olivat lähteneet maailmalle .
Ei oltu luotu lunta Jussin etuovelta . Näytti ihan siltä , että koko ovea ei varmaankaan oltu käytetty vuosiin . - Mutta mitäs valoa pikottaa tuolta keittiön ikkunasta . Siellä Jussi on varmaan juomassa aamukahviaan .
No mitäpä Jussista , sillä Lisaa ei näkynyt missään , - Jospa hän ei tulekaan .
Jatkuu huomenna ....
maanantai 30. marraskuuta 2009
Ensimmäinen joulu Nakinassa Kanadassa neljäkymmentä vuotta sitten
Rita säpsähti hereille ja ihmetteli mikä oli herättänyt hänet . Hän istui unenpöpperöisenä vuoteellaan , hieroen silmiään kovin kummissaan . Silloin hän muisti . Nyt oli Joulukuun ensimmäinen päivä ja hän oli illalla sopinut Lisan , leikkikaverinsa kanssa , että mennään ennen koulun alkua katsomaan millainen kaupunki on jouluasussaan . Äiti oli illalla kertonut nähneensä , miten myymälöihin ja talojen ikkunoihin aseteltiin jouluvaloja .
Nopeasti Rita hyppäsi vuoteestaan ja alkoi pukea päälleen jo illalla valmiiksi tuolille asettamiaan vaatteita . Siinä pukiessaan hän huomasi , että verhojen lomasta pilkisti hieman erilaista valoa kuin toisina aamuina . Pieni odottava jännitys pani hänet kiirehtimään ja niin hän lähti laskeutumaan alakertaan . Ritan huone oli olohuoneen yläpuolella ja sinne laskeuduttiin kierreportaita pitkin . Hän sulki silmänsä ja piti toisella kädellään kiinni puisesta kaiteesta , että ei sekoaisi askelmissa laskeutuessaan tällä tavalla silmät kiinni .
No nyt hän tunsi seisovansa olohuoneen vihreällä nukkamatolla ja avasi silmänsä . Ja voi ihme , siinä se nyt oli se äidin illalla lupaama jouluikkuna . Äiti oli illalla jäänyt salaperäisen näköisenä ikkunan ääreen ja tässä tulos .
Suuri ikkuna oli ruudutettu punaisilla nauhoilla useisiin pieniin ruutuihin . Ruutujen reunoihin oli suihkunettu keinolunta , mikä näytti ihan oikealta lumelta . Kynttilät paloivat ikkunalla saaden lumen kimaltelemaan tuhansien välkkyvien tähtien lailla .
Tovin Rita seisoi ihastellen , kunnes muisti , minne oli menossa . Hän käveli olohuoneen poikki keittiötä kohti ja oli kompastua isän nahkaiseen TV-tuoliin . Hymyilytti , kun hän muisti äidin sanoneen , että tuolin nimeksi olisi paremminkin sopinut unituoli , sillä joka kerta kun isä istui siihen ja työnsi sen mukavaan takakenoon liikkuvan jalkatuen avulla , hän ennen pitkää oli autuaallisessa nirvanassa .
Mutta ei , nyt ei joudeta leikkimään isän tuolin kanssa . Mars keittiöön . Sieltä tulikin suorastaan ihana pekonin , paitetun munan ja paahtoleivän tuoksu . - Äiti touhusi siellä vaaleansininen aamutakki yllään , jaloissa punaiset mokkatohvelit . Isä oli mennyt töihin ja Rita arvasi heränneensä oven kolahdukseen isän lähtiessä .
Rita hotki aamupalaansa kamalalla kiireellä ja hidasti vautiaan arvaten äidin pian alkavan varoitella sen menevän väärään kurkkuun . " No , no Rita eipä hotkita , ei se joulukaupunki sieltä mihinkään karkaa ." - Pian hän sai syötyä lautasensa tyhjäksi , joi vielä päälle kuumaa kaakaota ja nyt matkaan .
Kiireellä hän työnsi jalkansa talvisaappaisiin ja laittoi päällensä uuden pörröisen takkinsa , joka äidin mielestä muistutti eskimoiden käyttämää takkia . Rita ryntäsi ulos lakki ja käsineet kädessään , mutta pysähtyi nopeasti portaille huomatessaan, että oli pakkanen ja pieni viima vei hengityshuurun mennessään . Nopeasti käsineet ja lakki . Nyt hän oli valmis ja lähti kävelemään takaovelta talon vieritse lapioitua käytävää pitkin . Mennessään hän taputti kädellään isän punaista Fordia mikä kuulema oli melkoinen menijä isän mielestä .
jatkuu huomenna.....
Nopeasti Rita hyppäsi vuoteestaan ja alkoi pukea päälleen jo illalla valmiiksi tuolille asettamiaan vaatteita . Siinä pukiessaan hän huomasi , että verhojen lomasta pilkisti hieman erilaista valoa kuin toisina aamuina . Pieni odottava jännitys pani hänet kiirehtimään ja niin hän lähti laskeutumaan alakertaan . Ritan huone oli olohuoneen yläpuolella ja sinne laskeuduttiin kierreportaita pitkin . Hän sulki silmänsä ja piti toisella kädellään kiinni puisesta kaiteesta , että ei sekoaisi askelmissa laskeutuessaan tällä tavalla silmät kiinni .
No nyt hän tunsi seisovansa olohuoneen vihreällä nukkamatolla ja avasi silmänsä . Ja voi ihme , siinä se nyt oli se äidin illalla lupaama jouluikkuna . Äiti oli illalla jäänyt salaperäisen näköisenä ikkunan ääreen ja tässä tulos .
Suuri ikkuna oli ruudutettu punaisilla nauhoilla useisiin pieniin ruutuihin . Ruutujen reunoihin oli suihkunettu keinolunta , mikä näytti ihan oikealta lumelta . Kynttilät paloivat ikkunalla saaden lumen kimaltelemaan tuhansien välkkyvien tähtien lailla .
Tovin Rita seisoi ihastellen , kunnes muisti , minne oli menossa . Hän käveli olohuoneen poikki keittiötä kohti ja oli kompastua isän nahkaiseen TV-tuoliin . Hymyilytti , kun hän muisti äidin sanoneen , että tuolin nimeksi olisi paremminkin sopinut unituoli , sillä joka kerta kun isä istui siihen ja työnsi sen mukavaan takakenoon liikkuvan jalkatuen avulla , hän ennen pitkää oli autuaallisessa nirvanassa .
Mutta ei , nyt ei joudeta leikkimään isän tuolin kanssa . Mars keittiöön . Sieltä tulikin suorastaan ihana pekonin , paitetun munan ja paahtoleivän tuoksu . - Äiti touhusi siellä vaaleansininen aamutakki yllään , jaloissa punaiset mokkatohvelit . Isä oli mennyt töihin ja Rita arvasi heränneensä oven kolahdukseen isän lähtiessä .
Rita hotki aamupalaansa kamalalla kiireellä ja hidasti vautiaan arvaten äidin pian alkavan varoitella sen menevän väärään kurkkuun . " No , no Rita eipä hotkita , ei se joulukaupunki sieltä mihinkään karkaa ." - Pian hän sai syötyä lautasensa tyhjäksi , joi vielä päälle kuumaa kaakaota ja nyt matkaan .
Kiireellä hän työnsi jalkansa talvisaappaisiin ja laittoi päällensä uuden pörröisen takkinsa , joka äidin mielestä muistutti eskimoiden käyttämää takkia . Rita ryntäsi ulos lakki ja käsineet kädessään , mutta pysähtyi nopeasti portaille huomatessaan, että oli pakkanen ja pieni viima vei hengityshuurun mennessään . Nopeasti käsineet ja lakki . Nyt hän oli valmis ja lähti kävelemään takaovelta talon vieritse lapioitua käytävää pitkin . Mennessään hän taputti kädellään isän punaista Fordia mikä kuulema oli melkoinen menijä isän mielestä .
jatkuu huomenna.....
Joulutarina
Hei , olisiko aika jouluiselle tarinalle ? Kirjoitan tarinan kaikille lapsille ja lapsenmielisille ympäri maailman .
Sijoitan tapahtumat Nakina nimiseen kaupunkiin Canadan Ontariossa , suurten erämaiden keskelle . Sieltä , jos mistä löytää joulurauhan . Tarvitaan vain vastaanottavainen mieli .
Asiatietoa Nakinasta löytyy netistä , hakusanalla Nakina Ontario Canada .
Siispä huomiseen ....
maanantai 12. lokakuuta 2009
Uni
Kävelen kynnöspellon poikki rantaa kohti . Yöllinen pakkanen on jäädyttänyt viilut koviksi ja karkeiksi . Ne raastavat paljaat jalkani verille . Rannassa riite helisee kaislojen varsia vasten , tuulee pohjoisesta . Minä yksin täällä rannalla , kaikki ovat jo lähteneet . Miksi minua ei odotettu niin kauan , että olisin ollut tarpeeksi voimakas .
Kohta huomaan kauempaa tulevia parvia . Kuulen voimakkaat , valittavat lähtöjoikaisut . Hyvästi pohjoiset rannat . Minua kutsutaan .
Littyisinkö heidän joukkoonsa . - Huudan , älkää jättäkö minua tänne ... Yritän ja yritän - siipeni eivät kanna vielä ...
Teen vielä yhden epätoivoisen ponnistuksen ! - Siipeni kantavat - kohoan korkeuksiin .. Rajaton riemu rinnassa pakahdutaa . Minäkin , minäkin ...
Kesken laajan kaartelun huomaankin että en olekaan lintu . Eihän minun kuulu liidellä ja lähteä muuttomatkalle kaukaisiin maihin ...
Kohta huomaan kauempaa tulevia parvia . Kuulen voimakkaat , valittavat lähtöjoikaisut . Hyvästi pohjoiset rannat . Minua kutsutaan .
Littyisinkö heidän joukkoonsa . - Huudan , älkää jättäkö minua tänne ... Yritän ja yritän - siipeni eivät kanna vielä ...
Teen vielä yhden epätoivoisen ponnistuksen ! - Siipeni kantavat - kohoan korkeuksiin .. Rajaton riemu rinnassa pakahdutaa . Minäkin , minäkin ...
Kesken laajan kaartelun huomaankin että en olekaan lintu . Eihän minun kuulu liidellä ja lähteä muuttomatkalle kaukaisiin maihin ...
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Syysmyrsky
Liekö tulossa vai menossa - syysmyrsky . Tuulee , vettä tihuuttaa , lämpöä vain kolme astetta . Aika koleaa . Nyt täytyy pukea jo sään mukaan . Ei avopäin kannata suunnitellakaan . Mutta sitäkös monet uskoo . Mutta jospa jotkut tykkäävätkin punaisesta vuotavasta nenästä . Ei tarvitse turhautua tekemisen puutteessa . Sen kun niistää ja putsaa nenänsä nahattomaksi , sitten voitelee sitä muutaman päivän ja kun saa sen jälleen edustuskuntoon , reippaasti ulos avopäin . Siitä se taas alkaa . No kyllä se siitä valkenee itsekullekin ajan myötä .Mukavaa ja turvallista kuunnella tuulen tohinoita täällä sisällä . Uuni lämpiämässä . Voisi tehdä rieskan , mutta kun on pyhäpäivä , en tee . Kunnioitan meille suotua lepopäivää . Kissakin päätti pitää pirtti-ilimoja , kehrää uunin vieressä . Suunnitteli uunille hyppäämistä , muttä jätti senkin tekemättä . Haukotteli ja köllähti niille jalkainsa sijoille .
Syksy tuo mieleeni kumman tyytyväisyyden tunteen . Hommat tehty valmiiksi talvea varten . Maalla oli määrätyt rituaalit suoritettavaksi ennen lumen tuloa . Karja sisätiloihin , potut kellariin , suljettava latojen ovet ja ties mitä . Kaikki tuo on jäänyt mieleni sopukoihin niin , että yhä vieläkin syysilmojen riehuessa käperryn sohvan nurkkaan kuuntelemaan luonnon voimaa . Minä täällä turvassa . -- Joko sytytän kynttilän ?
tiistai 29. syyskuuta 2009
" Kirjapaja "
UUTISIAAjattelin tässä liekkiä numeroilla kuten Päätalo konsanaan . Julkaisin kirjani tällä blogilla -
69-vuotiaana 6.9.
Jos minulla olisi vähän enemmän hoksottimia olisin tehnyt sen-
09.09.09 .
Itseasiassa tajusin tämän juuri 9.9. ,mutta julkaisu oli jo tapahtunut .
Minulla on suuri ilo kertoa teille , rakkaat ystävät , että kirja on ollut pienoinen menestys . Ei ole tarvinnut kaupitella ollenkaan , ( sitä kammoksun ) vaan sitä on kysytty ja olen valmistanut tilausten mukaan .
Olen todella onnellinen .
Sanoisin kaikille harrastajille ja unelmoijille - unelmoikaa ja haaveilkaa vaikka pilvilinnoista , kaiken saatte aikanaan .
torstai 24. syyskuuta 2009
Kesää muistellessa
Kesäkuun kukkaloistoa serkkuni Aunen ja hänen puolisonsa Matin pihalla .Voi miten hyvät muistot meillä on menneestä kesästä . Muistan poutapilvet , kukkaloiston , ei sääskiä , auringossa loikoilua . Tosin ei tänä kesänä niin paljon kuin muina kesinä . Tänä kesänä oli paljon vieraita , menemistä ja tulemista . Siinä välissä rakennusten maalausta ja muuta kesäistä puuhaa .
Viime aikoina kirjan tekemistä ja kappas vaan , ihan Kanadan vieraita .
Kuulaat syyssäät kohottavat mielialan huimiin korkeuksiin . Kuuntelen , joko kurjet huutavat kokoontumishuutojaan . Se riipaisee , tulee ikävä . Ikävä , minne , kaukaisiin maihin - menneisiin aikoihin , onnen hetkiin .
Täytyy tajuta , se kaikki on tässä ja nyt , ei jossakin muualla . Tässä , juuri nyt .
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Valmista tuli
Olen koonut tämän blogini tähänastiset kirjoitukseni kirjaksi . Kirja on omaa työtäni sisältäen taitto , painaminen ja kannet . Olen iloinen ja tyytyväinen saavutuksestani .
torstai 25. kesäkuuta 2009
Kesäisiä kuvia
Lumilinko kesälomalla
Koti aidan takana
Kukkaketo navetan takana
Kesäisellä retkellä löydettyä
Naapurin peltoperjantai 19. kesäkuuta 2009
Hyvää juhannusta
Pihlajat kukkivat .
Koti ja pihlaja .
Keskikesän täyteläinen lumo .
Vanhan ajan romantiikkaa takapihalla .perjantai 29. toukokuuta 2009
Päivänä muutamana
Aina sattuu , kuten tässä jokin aika takaperin minulle . - Olin saanut kevätvillityksen . Maaliskuulla alkaneet aurinkoiset päivät tehosivat vähitellen . Sain ihmeellisen tarmonpuuskan , kuultuani , että rakas ystäväni Sirkka on tullut visiitille Suomeen . Siitä paikasta , sen kuultuani minulle tuli kamala into fiksata paikkaa jos toistakin talossa . No eikun maalikauppaan ja pensseleitä ja maalia ostamaan . Uusia verhoja ikkunoihin . Sitten kivijalka sai ehostuksen pintaansa , samaten ulko-ovi . Yht äkkiä halusin kaiteet ulkoportaisiin . Romuläjiä tutkimaan .Voi , että löytyi ihania rautoja - vanhoja vasikkakarsinan aitoja , ruoste pois ja maalia pintaan . Kaiteet paikoilleen .
Taisi olla toissa sunnuntai , kun en malttanut olla pois työmaaltani . Viimeistelin ulko-ovea . Tuska ja vaiva , aina kun maalasin valkoisella , se lipsahti ruskealle osalle ja taas ruskea valkoiselle , ei auttanut maalarinteippikään . Meinasin jo tuskastua ja ajatella , että mitäs aloin sunnuntaina .
Onneksi siinä lensi yli muuttolintuja , arvelin niitä joutseniksi , sillä lailla huutelivat . Ilahduin . Kuuntelin niiden huuteluja , kun yht äkkiä olin kuulevinani niiden huutavan Kyllikki - Kyllikkiii . Ajattelin , nytkö se horina alkaa . teinköhän liiaksi yhteen menoon , vai miten ne nuo korvat noin ... Ja taas sama ... Sitten huomasin , että ei se huutelu taida tullakaan taivaalta päin , vaan jostakin lähempää .
Voihan nenä , vai sanoisiko Wilson , sehän tuli taskusta . Oli euron sunnuntai . Olin ottanut puhelimen taskuuni , jos joku sattuisi soittamaan . Ja toisinaan käy niin , että näppäimet unohtuvat lukitsematta . Olin touhutessani vahingossa painanut numeroita ja ottanut puhelun .
Aune serkkuhan se siellä taskussa huuteli . Ilmankos se huutelu oli niin tutun kuuloista .
Taisi olla toissa sunnuntai , kun en malttanut olla pois työmaaltani . Viimeistelin ulko-ovea . Tuska ja vaiva , aina kun maalasin valkoisella , se lipsahti ruskealle osalle ja taas ruskea valkoiselle , ei auttanut maalarinteippikään . Meinasin jo tuskastua ja ajatella , että mitäs aloin sunnuntaina .
Onneksi siinä lensi yli muuttolintuja , arvelin niitä joutseniksi , sillä lailla huutelivat . Ilahduin . Kuuntelin niiden huuteluja , kun yht äkkiä olin kuulevinani niiden huutavan Kyllikki - Kyllikkiii . Ajattelin , nytkö se horina alkaa . teinköhän liiaksi yhteen menoon , vai miten ne nuo korvat noin ... Ja taas sama ... Sitten huomasin , että ei se huutelu taida tullakaan taivaalta päin , vaan jostakin lähempää .
Voihan nenä , vai sanoisiko Wilson , sehän tuli taskusta . Oli euron sunnuntai . Olin ottanut puhelimen taskuuni , jos joku sattuisi soittamaan . Ja toisinaan käy niin , että näppäimet unohtuvat lukitsematta . Olin touhutessani vahingossa painanut numeroita ja ottanut puhelun .
Aune serkkuhan se siellä taskussa huuteli . Ilmankos se huutelu oli niin tutun kuuloista .
torstai 30. huhtikuuta 2009
Vappu
Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö
kevätvirsiä viidakko kaikaa .
Suli hanget ja nousi jo kukkien vyö
sinilaine jo lyö ...
Ihan ensimmäisenä muistuu mieleen vappu vuonna 1954 . Meillä rakennettiin silloin navettaa . Kevät oli aikainen ja lämmin . Kivijalka ja AIV-torni oli valettu . Minä olin jo silloin innokas auringon ottaja ja huomasin , että siellä valosten keskellä on hyvä paikka ottaa aurinkoa . Mutta ei siitä tullut mitään , oli jo 25 astetta lämmintä ja se tuntui suorastaan helteeltä , kun nojasin AIV-tornin seinään . Pois piti tulla .
Olin saanut kesäksi uuden mekon ja päätinkin hienostella . Laitoin päälleni sen uuden mekon ja Vienolta saamani vaaleat remmikengat ja tepastelin pihalla onneni kukkuloilla . Olihan tulossa kesä . Vappuviuhka piti olla , vaikka joka ikinen vappu huomasin , että se oli ihan tarpeeton vempele . Vähän aikaa sillä huiski ilmaa ja sillä siisti . Mielestäni sillä olisi saattanut olla käyttöä kesähelteellä , mutta silloin se oli jo joutunut hukkaan , taikka peräti tullut poltettua .
Pohdiskelen tässä , että muistankohan minä oikein kaiken . Jos kivijalka ja torni olivat jo silloin valettu , niin tuntuu , että ne olivat varmaan valettu edellisenä kesänä . No oli miten oli , tämähän ei ole mitään dokumenttia .
Vappuhan on tunnetusti työväen ja ylioppilaiden juhla . Maalla aikuisväestö ei sitä ihmeemmin juhlinut . Raimo aina väittää , että isännät ajoivat sontaa vappuna . Miten lienee .
Mutta me nuoret olimme vapusta iloisia . Simaa ja munkkeja tehtiin ja laitettiin kesämekko ja popliinitakki päälle , kun lähdettiin tansseihin , oli sää mikä tahansa . Ja minä kun tykkään muistella kaikkea mukavaa , muistan , että hyvä sää oli aina .
Vapun attoiltana varustauduttiin hyvissä ajoin iltanavettaan , että jäisi tarpeeksi aikaa tälläytyä valmiiksi . Kun Sydänmaasta päin alkoi tulla nuoria polkupyörillä , lyöttäydyttiin mekin joukon jatkoksi . Suunistettiin työväentaloa kohti .
Siellähän oli jo meininki päällä . Syrjälän Jukkakin veteli haitarista säveliä täysin palkein ja Paakkos Väinö " ponksautteli " isolla rummulla tahtia . Kiire siinä pakkasi tulemaan minulle , tuntui että juoksuksi pitää panna , että ei mene hyvät pelit hukkaan . Mutta oi voi ,minua nuorinta kun oli aina kasvatettu , niin sitähän tuli taas . Ei sitä saa noin hökäle olla , että heti ryntää sisälle . Piti arvokkaasti seisoskella ja tuumilla tien reunassa , mielestäni iät ja ajat . Sitten käveleskeltiin lipun ostoon .
Vihdoikin , kun päästiin sisälle , ajattelin että siinähän nyt seisoskelkaa , mutta minä en . - Ei tarvinnut kenenkään seisoa seinänvierellä . Tuuria riitti jokaisella .
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Kansalaisopiston kirjoituspiirissä 2008 - 2009
Postikortin herättämiä mielikuvia .
Kiikkuu , kiikkuu , pieni tyttö .
Katselen taivaan pilviä , linnut liitävät korkealla , pääskyset kirkuvat .
Juoksen kukkaniittyyn , painan kasvoni tuoksuvaan peltoon .
Ei ole ikävä minnekään , nukun tässä pienen hetken .
Heräänkö , heräänkö .
Suloinen oli uni .
Pilvilinnassa asui perhonen rakentelemassa mesimaljoja ystävilleen .
Oli tulossa juhlat .
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Heinäpellon pientareella kasvoi kaunis kukka .... ( ei minä )
Tässä ollaan päiväkahvilla heinäpellolla . Kahvi tuotiin pannulla , harmaankirjavalla emalipannulla . Pulla tai lättyjä kahvileipänä . Ai , että maistui hyvältä . Kuvassa näkyy myös sen ajan hellepäähine isällä ja Paavolla . Miesten ison nenäliinan kulmiin tehtiin solmut ja valmis oli , eikä missään nimessä kuuma . Minä meillä olin sellainen auringonpalvoja että bikinit ( sen ajan ) piti olla päällä , että ruskettus .
Kerron nyt joitakin heinäpeltojuttuja , mitä nyt sattui ja tapahtui .
Silloin ei tietty sellaisesta asiasta kuin lapsityövoima , joten pellolle mentiin heti kun suinkin kykeni . Isä teki minulle oman haravan , kun en ollut vielä koulussa . Pieni harava ja pieni pätkä ojan piennarta haravoitavaksi . Siitä se ura urkeni . Heinäkuorman polkijana ja ladossa rintuuksen päällä myös piti olla . Se ei ollut kovin mukavaa , sillä heinät pistelivät paljaisiin sääriin ja käsivarsiin . No , paranihan ne naarmut aikanaan . Sitäpaitsi silloin sanottiin ainakin joka toiseen asiaan , että siitä tulee entistä parempi , kun paranee . Kyllähän minä yritin välillä marista , mutta isä ei ollut tietääkseenkään . Kuten kerran , kun väitin ladon olevan niin täysi , että seinän raoista ulos pursuu . Työntelin seinänraoista heinätupsuja , että isä näkisi . Isä sen kun hankosi lisää vaan ja sanoi mahtuvan vielä vaikka kuinka paljon . Mahtuihan sinne . Minä kyllä yritin väittää , että eikö sen rintuuksen päällä olijan pitäisi olla joku vähän isompi ja painavampi , kuin minä . Ei auttanut sekään .
Minä kun olin mielestäni hevostyttö , niin isä kerran sanoi että jälet haravoidaan tällä kertaa koneella ja Kyllikki saa ajaa . - Sillä kertaa opin , että hevonen , peijjuuni , osaa olla ovela . Heijahan huomasi oitis , että nyt oli suitsissa sellainen , jolla ei ole harmainta aavistustakaan ohjastamisesta , lähti juoksemaan . Sarka oli pitkä ja minä mietin hädissäni , miten saan käännettyä saran päässä . Heija tietenkin tiesi sen asian paremmin kuin minä ja kääntyi itse ja annappas olla , porhalsi laukalle . Minä onneton pidin istuimen laidasta kiinni , että en putoaisi . Isä odotti saran päässä ja otti Heijan kiinni . Minäkös hyppäsin maahan ja sanoin isälle , että se oli sitten viimeinen kerta , kun ajan haravakonetta . Ja se oli , ei tarvinnut ajaa enää .
Olen kai kertonut kaikenlaista , mitä tapahtui heinäpellolla . On kuitenkin vielä juttuja siltä ajalta , kun oltiin jo aikuisia ,
50-luvulla Suomessa tehtiin lentokonekartoitus . Kuvauskoneet lensivät edestakaisin . Vähän väliä kone meni ylitse johonkin suuntaan . Ja joka kerta sitä piti tiirailla tarkkaan . Isän tiirailu oli sitten asia erikseen , sitä oikein odotettiin . Joka kerta kun hän katsoi aikansa konetta , häntä rupesi aivastuttamaan . Se oli se ohjelmanumero , mitä suorastaan odotettiin . Isä veti pari hinkuvaa henkäystä sisään päin ja sitten -HEIKITSHEI . - Se oli tyyliä se , ei osattu matkia . Kyllä nauru maistui . Luulen , että isä ihan tahallaan teki sen , koska nauroi aina mukana .
Kerran oli kylvetty yksi sarka rehunaurista . Nauris kylvettiin juhannuksen seuduilla , joten naurispellossa ei heinänteko aikana ollut vielä paljon näkyvillä . Kerran heinäseipään tapit pääsi loppumaan ja isä lähti tekemään niitä rajaojan varteen . Kun tappivakka tuli täyteen , hän lähti tulemaa ja kulki tullessaan sen naurispellon poikki . Katseli pitkin sarkaa ja tuumasi , että " nauris näkyy jo olevan SIRKALLA ". (Tässä isä halusi antaa meille tiedoksi , että hän tietää Heimon ja Sirkan seurustelevan ) . Näytteli tämän osion niin hyvin , että unohti katsoa eteensä ja käveli suoraan ojaan . Isä , tapit ja vakka lensivät kukin omaan suuntaansa ja taisipa se nenäliinasta tehty hellelätsäkin mennä vinksin vonksin . Naurua riitti . Vielä jälestä päinkin joku saattoi itsekseen pyrskähtää nauruun .
Toisen kerran isä taas halusi antaa meille tiedoksi , että kyllä hän meidän nuorten vinkeet tietää . Kerran kun oltiin kahvitauolla , isällä oli taas se metka ilme kasvoillaan . Alkoi muka vakavissaan puhua että , " kyllä meidäkin poikien pitäisi laittaa moottoripyörät ja nahkatakit ."Tässä tuli selväksi , että isä oli tietoinen , että Elvi kulki Yrjön kanssa ja minä Raimon .
Ja eipä siinä mitään , Sirkka, Yrjö ja Raimo olivat kohtsillään perheen jäseniä .
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)