Tervetuloa Juhannus

Aunen ja Matin orava

Ilta-auringossa

Pyhäaamun rauha kotipihalla

Suvi on tullut Suomeen

Lumityöt

Tuiskun jälkeen

Jokohan se tuisku on asettunut , mietti Aapeli tiiraillessaan ikkunasta aamuhämärälle pihalle . Tosi talvi , välillä pakkanen liki neljäkymmentä ja heti kun vähän antautuu , niin tulee lunta . - Kyllä ne nyt taisi viisaat pahemman kerran erehtyä , kun vuosia tolkuttivat kasvihuoneilmiöstä . Muka täälläkin ilmasto lämpenee , että hulluimmat jo luuli , että pohjolasta tulee kerrassaan euroopan vilja-aitta . Tulee pitkät ja lämpimät kesät . -Iitakin intoutu , että nyt uusia kukkia laittamaan . On se ihana kun kukat kukkii kuukausi tolkulla . Ja täytyy laittaa kunnon kesävaatteet , Bermuda sortsit ja kunnon bikinit .

Voi noita akkoja , tähänkö se kesämaa muka tulisi noin vaan . Me on kasvettu horsmaa jo ikuisuuden , jos se ilmiö olisi tullakseen . - Ja Iitalle pikinit !!

Olipa hyvä kun illalla laitoin jo Ferkun johdon päähän . Siellä se nyt hallissa odottaa lämpimänä ja malttamattomana , millon täältä kaveri tulee ja pöräyttää käyntiin . - Kyllä sitä Ferkun kanssa on monet asiat yhdessä läpi käyty . Uppuroitu metsässä puun ajossa ja ties mitä . Kertaakaan se ei ole pettänyt . Sillon kun lopetettiin viljely , oli itsestään selvää että muut nuoremmat ja nykyaikaisemmat traktorit sai lähteä . Ferku jäi ja pysyy . Yhdessä vanhetaan .

Iitakin siinä heräsi ja tuli aamukahville unisin silmin . - Mikähän se on tilanne , vissiin tullut lunta taas - Voi kuule , on tullu ja paljon . Me lähetään Ferkun kanssa hommiin .

Pitkä ja pimeä oli ollut tämä talvi Iitan mielestä . Kirkkaita päiviä tosi vähän . Tälle päivälle lupasivat kaunista tuiskun jälkeen . Helmikuulla se jo saattaa vesinorkonen valua puun runkoa pitkin , Aapeli ruukaa sanoa .

Aamuaskareiden jälkeen päivä todellakin näytti alkavan kirkkaana . Voi mikä mielihyvän hyrähdys kävi Iitan rinnassa . Tarmon puuskassa hän päätti ruveta siivoamaan . Jos aloittas tuosta vessasta . Sinne on kertynyt ties mitä purkkia ja purnukkaa . Tytöt käydessään jättäneet omiaan ja tuoneet äidillekin piristykseksi jotakin . Eipä niitä ole tullut juuri käytettyä .

Iita rupesi lappamaan hyllyltä tavaroita muovisankoon . Luki siinä nimikkeitä purkkien kyljistä .
- Oli jos mitä ! Jestas , mitä ihmettä ne nuoret tekee tällaisilla , sieviä ja sileitä ovat muutenkin . Minullehan nämä kaikki olisivat tarpeen , ei näitä voi missään nimessä panna roskiin .

( Iita oli kokenut elämäntä järkytykse joitakin viikkoja aikaisemmin . Oli hommannut uudet lasit . - Siihen asti oli luullut huoletonna , että tässä ollaan vielä ihan sievässä kunnossa . - Mutta uudet lasit paljastivat kaikki elämän mukanaan tuomat juonteet ja rypyt . Tokenihan Iita siitä jonkun ajan kuluttua , mutta päätti vakaasti olla katsomatta peiliin lasit päässä enää ikinä . )

Käteen sattui putkilo minkä kyljessä luki " cleansing , artic touch - puhdistava turvenaamio ." Jes , tämä on minun juttu ! Tästähän ne puhuu , helävarainen ihon hoito ja ties mitä .

Siihen unohtui Iitalta siivous , oli vain ennättänyt sopivasti sekoittaa paikkoja . Imurikin oli jo otettuna esille . Se rojotti oven edessä . Iita hieroi voidetta kasvoihinsa . Pani kerralla paksun kerroksen . Naama meni mustaksi , näkyivät ainoastaan valkeat silmän ympärystät . Naurattikin välillä . Taidampa laittaa vielä tuorekurkun sipaleet silmien päälle , sen sanotaan olevan hyvä silmän ympäryksille .

Iita otti kurkun kaapista , söi sitä ensin - hyväähän se tekee sisäisestikin - ja pari palasta kädessään meni makuukamariin . Asettui selälleen sänkyyn , laittoi kurkun palat silmilleen ja oikaisi itsensä oikein pitkäksi ja ojensi kädetkin levälleen . - Tunne oli niin sanoinkuvaamattoman ihana että uni tuli huomamatta .

Hyvin onnistuivat Aapelin ja Ferkun hommat . Lumi lensi lingosta , että hallin seinät romisivat . Menivät suolle asti . Olivat pitäneet koko talven suotien auki ihan Iitan takia . - On siinä Iitan hyvä kävellä lenkillä . Täällä metsän keskellä , luonnon rauhassa .

Takaisin palatessaan Aapeli huomasi , että savupiipusta ei noussut savua . Mitähän se Iita nyt . Ei kai se luule , että uunia ei tarvitse lämmittääkään , kun aurinko paistaa .

Aapeli ajoi Ferkun halliin , odottamaan seuraavaa kertaa . Piti ihan jutella kaverille . - Pitkin askelein hän harppoi pihan yli . Nuokin polut pitäs lapioida , mutta pitää kuitenkin käydä hoputtamassa Iita uunin lämmitykseen . Tietenkin taas puhelimessa koko aamun .

Eteinen tuntui pimeältä auringonpaisteen jälkeen . Silmät jäi ulos . - Mutta mitäs täällä , kaikki paikat sekaisin ja imuri oven edessä , eikä Iitaa missään . - Rupesi riisumaan lumisia saappaitaan , mutta huomasi siinä , että Iita makaa selällään sängyssä , kädet levällään , suu auki ja silmät suihtirenkaina ja vihreän kirjavina . --Herra paratkoon ! Onko se ruvennut sytyttämään uunia ja polttanut naamansa .

Kesken kengän riisumisen Aapeli lähti loikkimaan kamariin hengen hädässä .

Iita näki unta , oli lomalla etelän auringossa . Loikoili rannalla auringossa . Nuori notkea vartaloinen tumma mies käyskenteli lähistöllä . Hän oli piirittänyt Iitaa jo päiväkausia . Aapelihan ei tietenkään siitä tykännyt , varmaan nytkin vahtii jossakin .

-- Kamala , Aapeli , elä nyt käsiksi käy ja karju tuolla lailla . - En minä tuota huolisi , vaikka mikä olisi . -

Voi , voi Aapeli sinua . Miten sinä olet karvalakki päässä ja aivan lumessa täällä etelän hiekkarannalla !

Konstit on monet

Sinä aamuna herra Aapeli Jantunen oli noussut väärällä jalalla vuoteestaan . Kaikki oli väärin , suorastaan päin p.....tä . Radiosta tuli aivan vääränlaiset uutiset . Piti aukaista televisio . Ei kummennut sielläkään . Uutisten lukija on nykyisin ruvennut oudosti jankuttamaan . Joka päivä samaa uutista . Ja muutenkin ohjelmat on huonoja jne...

Talon hengetär , Iita , kuikisteli hellan luota Aapelin touhuja . Yrittipä Iita esittää omaa näkemystään televisio - ohjelmien laadusta . - Samanlaisiahan nuo on kuin ovat iän kaiken olleet . Ja vaihda kanavaa . Taitaa olla ainut syy että olet tullut niin vanhaksi ja rantuksi , että mikään ei kel...
- Tämän pidemmälle Iita ei päässytkään , kun Aapeli kimpausi oikein tosissaan . - Vai minä vanha ja vielä ranttu !? Kyllä se on niin että minä en ole lähellekään ranttu . Ite olet ranttu . Miten se eilenkin oli sen televisiokuuluttajan huulet väärin maalattu , kellään ei kuulema ole tuollaista suuta , huulet töröttää . Sinun suusi on kaitanen viiru ja suupielet roikkuu alaspäin , olet niin kateellinen että nahkoihis et mahdu .
Nyt alkoi Iitan mitta olla täysi . Otsasuonet oikein pullistui , kun hän veti henkeä ja alkoi kimakalla äänellä kiljahtelemaan . Teidän suvun kaikki miehet on samanlaisia kuin sinä , ranttuja järkiään . Ollaan niin mahtavia , että rinta rottingilla kuletaan ....
- Rottingilla ! Kylläpäs sitä nyt puhutaan nykyaikaisesti . Sinusta ei tule tuon kummempaa , vaikka miten yrität . Mitään et kunnolla osaa , mutta minäpä osaan .
- No mitä sinä oikein osaat niin hyvin , että kannattaa mainita . - No ainakin osaan lämmittää uunin paremmin kuin sinä . - Vai että paremmin . -Joka kerta minun pitää olla perään katsomassa että ei lämpimät karkaa harakoille .
- Tätä ei Aapeli enää kestänyt . Hän sieppasi karvalakin ja kinttaat uunin päältä , meni ulos ja paukautti oven perässään sellaisella voimalla , että ikkunat helisivät . Kissa säikähti tätä melskettä niin että tormasi uunin päälle , pudotti hypätessään kuivumassa olevat sukat ja muutkin tavarat lattialle . Iitakin perääntyi kamarin ovensuuhun .
- Seurasi hetken hiljaisuus . - Vihdoin Iita ja kissa uskalsivat tulla esille . Iita kurkisti ikkunasta pihalle . Siellä Aapeli lapioi lunta pihapolulla ja oli niin surkean ja murjotun näköinen , että Iitaa rupesi jo naurattamaan . - Voi voi , onko ne akat taas miestä sortaneet . - Millä tuon lepyttäisi .- Jos nuorempi olisin , niin kyllähän ne konstit olisi ...
- Keksihän se Iita - se suklaatorttu . - Iita haki suklaatortun pöydälle ja koetteli pannun kylkeä . Kuuma on vielä . Laittoipa vielä pyhäkupit pöytään .
- Meni ovelle ja huusi lempeällä äänellä Aapeliii , tuuppas personkupille .
-Tulihan se Aapeli . Kovin oli ensin hiljainen , mutta kolmatta tortun palasta syödessään jo unohti murjotuksen ja räsähti nauramaan .. - Oli se eilen se Vielä virtaa ohjelma hyvä . Ne vanhat ukot oikein urakalla törttöili . - Ja on siinä kamalan näköisiä akkoja , ihan hirveitä . On se hyvä että sinä oot säilyny nuin simpsakkana . - Kyllä minua lykästi kun sinut aikanaan löysin . Ja näin sopuisia ollaan vielä kymmenien vuosien jälkeenkin .

Kyllähän se Iitaakin jo hymyilytti leveästi . - Sainpas lepytettyä . - Konstit on monet !

Tämä ei ole kuu ...this is not the moon ...

Saunan ikkuna ulkoa päin kuvattuna . Ikkunassa on lasimaalaus ja tuo keltainen pallo on lamppu saunan katossa .

Painting on the vindow and this yellow thing is lamp in the steambath .

Hyvin alkaa Uusi Vuosi

Oi että olen iloinen . Huomasin tänä aamuna , että Te , rakkaat sivustolla kävijät olette löytäneet minut . Viimeisen vuorokauden aikana on ollut 82 blogilla käyntiä , mikä on huima saavutus minulle . - Jokohan tästä saisi uuden inspiraation . Kirjoittaminen itselleen ei oikein innosta .

Olisiko joku jopa Canadastakin löytänyt tämän blogin ? Kuulostiko mikään tutulta ?

Sitä ei tiedä vaikka tavataan keväällä .

Hyvää jatkoa kaikille Suomessa , Canadassa ja kaikkialla maailmassa .

Onnellista Uutta Vuotta 2010

Jouluksi kotiin

Vihdoin ja viimein aatto aamu valkeni kipakassa pakkasessa . Edellisenä päivänä oli laitettu kuusi . Sen hopealta kimaltavat oksat tuoksuivat metsälle . Se oli uskomattoman ihana . Äidin mielestä se oli ihanin kuusi mitä hän oli koskaan nähnyt . Isä kyllä väitti , että noin sinä sanot joka joulu . Äiti arveli , että siinä tapauksessa isä joka joulu löytää aina vaan kauniimman kuusen .

Istuttiin aamiaispöydässä , kerrankin koko perhe yhtäaikaa koolla . Ateria oli samanlainen , kuin muinakin aamuina , paisi että kinkkua oli leikattu pöytään . Parasta aloittaa sen syöminen ajoissa , muuten se jää syyömättä .

Keskusteltiin jälleen Suomen jouluista ja muusta . Rita huolehti , missä naapurin Rexi mahtaa olla . Ei tällaisella pakkasella voi olla ulkona . - Siinä samassa ovelta kuului ääntä , aivan kuin jokin raapaisu . Äiti istui oven puolella ja riensi avaamaan aavistellen kuka on tulossa . Hän avasi oven . Rexi seisoi takaeteisessä , yltä päältä kuurassa hoippuen sisälle katsellen kuumeisin lasittunein silmin . - Voi Rexi , mikä sinulla on . Äiti tajusi , että varmaan sillä täytyy olla kova jano , juotavaa ei saa luonnosta tällaisella pakkasella . Hän otti lämmintä vettä astiaan , sulatti siihan aspirin tabletin . Rexi latki veden ja köllähti lattialle lähes tiedottomana .Kyljessä karvat olivat hyytyneessä veressä . Sen oli täytynyt haavoittua pahasti

Se nukkui kauan aikaa ja herättyään horjui ovelle . Lähdettiin koko perheen voimin saattelemaan se kotiinsa .

Voitte varmaan kuvitella mikä riemu oli Hakaloilla . He puhkesivat ilon kyyneliin . Mrs Hakala sanoi , että tämä on paras lahja , mitä toivoa voi .

HYVÄÄ JOULUA TEILLE KAIKILLE

Joulun odotusta

Pakkaset jatkuivat yhä . Ei ollut tietoakaan lauhemmasta , päinvastoin . Tuisku tuiversi . Se ei haitannut metsätyöntekoa . Joka aamu isä nousi työmaabussiin , mikä vei miehet metsiin .

Kaupungilta kantautui tieto , että junan tavaravaunuihin oli murtauduttu ja sieltä oli viety olutkoreja . Heti heräsi epäilys , että on tainnut joissakin olutkekkereissä loppua juoma . Aika nopeasti poliisi selvitti jutun , sillä helpostihan pienessä kaupungissa saadaan selville , ketkä ovat tietoisia vaunujen sisällöstä .

Rita ja Lisa sanoivat , että me nähtiin ne varkaat . Totesivat myös , että eivät rosvot olleet kuitenkaan kovin vaarallisia , melko tuttuja nuoria miehiä . Harmi että pilasivat maineensa tällaisella jutulla . Katuvat kuulema kovasti , että miten tällaista tuli tehtyä .

Eräänä iltapäivänä takaovelle koputettiin ja isä meni avaamaan . Takaeteisessä seisoi naapuri , intiaani Will . Mitähän asiaa hänellä mahtaa olla . Will selitti isälle , että hänelle oli tullut rahapula ja pyysi jos saisi lainata isältä . Isä antoi Will'ille pyydetyn summan . Will tarjosi rannekelloaan pantiksi , mutta isä sanoi että ei tarvitse . Will sanoi maksavansa eläke päivänä , minkä hän tekikin .

Jouluvalmistelut olivat tärkeää puuhaa . Äiti leipoi joka päivä torttuja , pipareita , kakkuja ja ties mitä . Ostettiin kinkku ja kalkkuna . Äidillä oli hyvä kalkkunantäyteohje , joka joulu hän täytti kalkkunan tällä nimenomaisella täytteellä . ( Ja yhä vielä tänäkin jouluna ) . Pakastearkku pullotti siinä määrin , että isä alkoi ihmetellä , kuka tuon ruokamäärän syö .

Tuli joulupostia Suomesta . Pakettien avaaminen jätettiin jouluaattoon . Tämän tästä Rita kävi komerolla kääntelemässä niitä , uteliaana saamaan selville , mitä niissä oli .

Mrs Hakala kertoi eräänä päivänä , että Rexi on ollut kadoksissa useita päiviä . Liekö poloinen hengissäkään enää tällaisilla pakkasilla . Kaupungin laitamilla oli kuultu susien ulvontaa . Ties vaikka Rexi on tapellut niiden kanssa ja kuollut . - Murhe oli suuri .

Hän kutsui koko perheen aattoaterialle , mikä kutsu otettiin ilomielellä vastaan .

.... jatkuu ....

Hiipparit

Äänet junan vaunujen seutuvilla olivat niin mielenkiintoisia , että hetken mietittyään he päättivät mennä kurkistamaan ennenkuin äidit tulevat . Nyt he näyttivät juttelevan kaikessa rauhassa kadun kulmassa .

Tytöt hiipivät hiljaa junanvaunun seinustalle . Pakkaslumi tuntui narisevan aivan liian kuuluvasti kengän pohjissa . Sydän pamppaili ihan kurkkuun asti . mitään ei näkynyt . He hiipivät junan seinustaa pitkin . Olisi mentävä vaunujen välistä junan toiselle puolelle , sieltä näkyisivät ovet ,Ehkä siellä olisi joku .

Yhtä äkkiä Rekku ilmestyi vierelle , säikäyttäen heidät perusteellisesti . Sitten se taas katosi . Siellä täytyy olla jotakin tekeillä , koska Rekku käyttäytyy noin kummallisesti .

Niin tytöt jatkoivat hiipimistään , tulivat vaunun kulmalle pysähtyen kuuntelemaan . Hetken oli aivan hiljaista , mutta sitten he kuulivat pientä kalahtelua ja narinaa . Vihdoin he huomasivat muutaman vaunun päässä kaksi tummaa hahmoa vaunun oven kimpussa . Oikopäätä he käsittivät että tuo ei ollut luvallista touhua . Vai oliko ? Mitä kummaa siellä tehtiin .

Pelko valtasi heidät uudelleen . Mitä hullua me tultiin tänne kurkkimaan . Miten ihmeessä täältä pääsisi pois äänettömästi . Kamalaa , jos Rekku taas tulee ja alkaa haukkua .

Ei auttanut muu kuin palata takaisin kadulle niin hiljaa kuin suinkin mahdollista . Miten kummassa takaisin tulo oli paljon vaikeampaa . Varmaankin siksi , koska samanaikaisesti olisi pitänyt kulkea hiljaa ja nopeasti . Koko ajan oli tunne , että miehet olivat tulossa kadulle heidän jäljessään . - Tyttöjen olisi tehnyt mieli juosta suinpäin äitien luo , mutta siitä olisi syntynyt ääntä ja Rekku olisi voinut innostua ryntäilemään .

Siispä tytöt kävelivät aivan rauhallisesti jonkun matkaa , mutta heti kun he kuvitelivat olevansa kuulomatkan ulkopuolelle , he ryntäsivät juoksuun . Heitä melkein harmitti , kun äidit juttelivat kaikessa rauhassa jostakin suomalaisesta torttuohjeesta - ja he olivat nähneet varkaat itseteossa .

No mitäs tytöt ryntäilee ? Oletteko nähneet joulutontun ? Kysymyksiä sateli .

Hengästyneinä tytöt kertoivat mitä olivat nähneet .Mutta sen sijaan että äidit olisivat uskoneet , saatikka hämmästyneet , he vain yhteen ääneet alkoivat selittämään että tuskin täällä oli varkaita . Ehkäpä joku oli työnsä puolesta tarkistamassa lukkoja . - No kai se sitten on niin.

Mrs Hyvari pyysi heitä kaikkia kahville ja kuunnellaan samalla joululauluja . Niin tehtiin ja vihdoin itsekukin suuntasi omaan kotiinsa . Illalla kun Rita vuoteessaan sai odotella unen tuloa hän mietti miten on mahdollista , että tämä kaikki oli tapahtunut yhtenä päivänä . Jos joka päivä tapahtuu yhtä paljon , mitä kaikkea ennättäisi tapahtua ennen joulua .

...jatkuu ...

Näyteikkunan ihailua

Oltiin tulemassa juuri Rekun kodin kohdalle . Hänellä oli tapana nukkua eteisessä vanhassa nojatuolissa ja siitä kuulostella kaupungin ääniä . Niinpä hän oli kuullutkin että tutut askeleet kuuluivat kadulta . Kipin kapin kadulle iloisesti haukahdellen . Voi sitä riemua , kun kohdattiin . Rekku ryntäili edestakaisin räksyttäen vimmatusti , kunnes huomasi , että nythän hänelle tuli taas tärkeä homma hoidettavaksi . Piti tietenkin ruveta vartioimaan Ritaa ja hänen äitiänsä . Rekku tepsutteli muutaman askelen päässä katsellen valppaana ympärilleen . Eihän Rekku ymmärtänyt , että ei tässä olisi vartijaa tarvittu , tutuilla kaduilla .

Niinhän siinä kävi , että kun he tapasivat vähän matkan päässä Lisan äiteineen , Rekku aloitti vimmatun metakan niinkuin kunnon vartijakoiran tuleekin .

Lisan äiti alkoi päivittelemään että " anna mun kaikki kestää , taasko se tuo rakki on teidän perässä . Se pitää metakan , että kohta koko kaupungin koirat tulevat tänne , niinkuin melkien joka päivä tapahtuu ostosreissulla . "

Päätettiin mennä katsomaan näyteikkuoita . Nakinassa ei ollut ollenkaan suuria ostoskeskuksia . Oli vaan pieniä puoteja ja yksi hiukan kookkampi kauppa , Oltiinhan pikkukaupungissa . Kaikki oli sen mukaisesti pientä ja osin vuosikymmeniä vahaa . Sitä ei kuitenkaan nyt huomannut . Lumivaippa kätki kaiken alleen . - Puut olivat paksussa kuurassa . Ne näyttivät satumaisen kauniilta katulamppujen loisteessa . Talot näyttivät pieniltä mökeiltä . Ne kököttivät hangessa lämpimän näköisinä valaistuin ikkunoin .

Ensimmäinen myymälä oli Warren's gift shop . Moniväriset valot kiersivät näyteikkunan reunoja . Ikkunassa oli esillä koruja . Yksi korurasia oli kaikkein kiinnostavin . Sinimustalla sametilla lepäsivät upeat kaula - ja korvakorut . Siniset kivet hohtivat lamppujen loisteessa . Äiti sanoi , tuon minä tahtoisin . Voi , miten ihanasti ne sopisivat uuden sinisen juhlapuseroni ja mustan pitkän hameen väreihin .

Mutta hui , miten kylmä täällä on , huomasivat kaikki miltei yhtä aikaa . Saattaa olla viisainta jos ei tehdäkään kovin pitkää retkeä . Tuosta olisi lyhyt matka Lisan kotiin .

Tytöt lähtivät juoksemaan kääntyen vasemmalle , Rekku kintereillään . Tällä kadulla tuntui olevan paljon pimeämpää , kuin muualla . Johtui kai siitä , kun kadun varrella ei ollut montaakaan taloa . Katulamppujen valo ei tuntunut ulottuvan kuin muutaman metrin päähän . Rautatie oli tyttöjen oikealla puolella . Siellä oli pysäköitynä rivi tavaravaunuja . Äkkiä Rekku veti vainua karvat pystyyssä . Hiljaa , aivan kuin varoen se lähti etenemään vaunuja kohti . Tytöt pysähtyivät kummastelemaan , mitähän siellä mahtaa olla . - Yhtä - äkkiä aivan sanomaton kauhu sai heidät valtaansa , sillä he olivat näkevinää kahden tumman hahmon liikkuvan vaunujen välissä . - Mihinkä nyt pakoon !

Tytöt tulivatkuitenkin hiukan epävarmoiksi , olivatko he sittenkään nähneet hiiviskelijöitä , sillä nyt kaikki oli aivan hiiskumattoman hiljaista . Utelijaisuus voitti pelon ja he päättivät hiipiä katsomaan liikkuiko joku todella vaunujen luona .

Äidit olivat pysätyneet Warrenin kulmaan . Näytti että sinne oli tullut Mrs Hyvari ja hänellä oli mukanaan pikku Hanne , sekä myöskin Mrs Hallo , iso Rita niinkuin joskus sanottiin . Ei hän mitenkään iso ollut , sanottiin näin koska hän oli Ritan kaima .

...Jatkuu ...

Illalla

Isä oli tullut töistä . Oli syöty . Tänään oli ollut kyljyksiä . - Joskus Rita oikein mielenkiinnolla odotti ruoka - aikaa sen takia , kun hänestä oli hupaisaa seurata isän ja äidin keskustelua . Usein he vertailivat kaikkea mahdollista , miten se oli ennen Suomessa js miten nyt täällä . Tänään äidin mielestä kyljykset olivat paljon parempia kuin Suomessa . Täällä nimittäin oli tuo shake and bake jauhe , ( suomeksi " ravista ja paista " ) mausteinen korppujauhoseos , mikä tekee kyljykset niin rapeiksi . - Eilen taas äiti oli ollut sitä mieltä , että sianlihapaistit eivät täällä maistuneet yhtä hyviltä kuin Suomessa . - Merkillistä .


Astiat oli pesty ja lähdettiin .


Ulkona oli kirpeä pakkanen . Kuu paistoi ohuen pilviverhon takaa . Sen ympärillä näytti olevan aivankuin rengas . Äiti kertoi , että ennen vanhat sanoivat , että se tiesi tuiskua . - Äiti ei pitänyt tuiskusta , sillä se tukkii aina tuon " raivein " , pihakäytävän .


Hakalalla , naapurissa taitaa olla jouluvalot . Mennäänkö tuolta koulun kulman kautta , niin nähdään . He kääntyivät vasemmalle pihalta tultuaan . Heti kadun risteykseen tullessaan he kokivat pienen yllätyksen . Hakalalla oli kyllä jouluvalot ja kauniit ne olivat , olohuoneen ikkunalle oli laitettu riviin monivärisiä pieniä valoja . Mutta ne eivät nyt olleet läheskään yhtä mielenkiintoisia , kuin se muu mitä he huomasivat .

Näkyi pientä liikehdintää Hakaloiden etuoven seutuvilla . Heillä oli niinsanottu lasikuisti etuoven puolella . Rita ei ollut kyllä koskaan nähnyt kenenkään siitä kulkevan , vaan kaikki käyttivät takaovea . Tämä sisäänkäynti koulun puoleisella sivulla oli samanlainen . Talo oli kadunkulmassa ja näinollen heille oli suora sisäänkäynti kahdelta suunnalta . - Mutta mikä kumma se liikehti tuolla etukuistin hämärällä seinustalla . Puut ja pensaat peittivät näkyvyyden , eikä ollut sopivaa liikaa kurkistella toisten pihapiiriin .

Äiti alkoi epäillä , että olisikohan täällä sittenkin tonttuja niinkuin Suomessa . Tontuillahan on tapana hiippailla talojen lähettyvillä näin ennen joulua . - Tontut ovat kyllä sellaisia vekkuleita , että monet eivät koskaan eläissään näe niitä . Siihen tarvitaan ripaus lapsenmieltä ja paljon mielikuvitusta .

Missähän Rexi mahtaa olla , äiti ihmetteli . Rexi oli Hakaloiden koira , kookas ja lempeä otus . Mrs Hakala oli kertonut , että Rexi oli suden ja paimenkoiran sekoitus , vähän saksanpaimenkoiran näköinen , mutta tummempi . No , varmaan hän on nukkumassa omassa tuolissaan takaeteisessä .

Mutta nyt matkaan , toiset varmaan jo odottavat .

Siellä täällä näkyi talojen ikkunoissa sieviä valoja . Yhdessä talossa oli laitettu katon räystäisiin lamppurivi . Aivan katonharjan huipulla loisti joulutähti .

No mutta mikäs se sieltä tulee . Varmaan arvaisit , jos tietäisit mihin suuntaa tässä oltiin menossa .

Jatkuu . . .

Jouluikkuna

Päivällä

Tytöt palasivat kotiin . Siellä äiti oli laittanut itsensä jo päiväkuntoon . Hiukset olivat taidokkaalla rullakampauksella . Melkein joka päivä äidillä oli sama kampaus . Äkkipäätään sitä ihmettelee , miten joku viitsiikin joka päivä nähdä tuollaisen vaivan .- Voinhan minä oikeastaan kertoa , että se oli peruukki . Silloin olivat peruukit suurta muotia . Äidilläkin oli kaksi . Tämä rullakampaus oli oikeaa hiusta ja toinen keinoperuukki . Melkein jokaisella naisella kaupungissa oli peruukki , tai kaksi . Silloin oli muotia tupeerata tukka korkeaksi keoksi päälaelle , kuka mihinkin tyyliin . Äiti näytti nauttivan täysin siemauksin hiustensa ja niin myös vaatteiden laittamisesta . Joka kissanristiäisiin laitettiin uutta . Jokaiselle löytyi mieleistään hameen pituutta . Oli mini - midi - ja maxipituutta . Se oli todella hauskaa .

No hei , sieltäkö sitä tullaan jo , äiti sanoi . Joo - ja kuin yhteisestä sopimuksesta jättivät kertomatta enempää . - Me ei viitsittykään mennä kuin tuohon kirkon kohdalle . Lisa ei ollut päässyt lähtemään tarpeeksi ajoissa , niin arvelimme , että ei ennätetä ennen koulua . - Eikö mennä yhdessä sitten illalla . - No jo vain se mulle sopii .

Tytöt menivät olohuoneeseen ihmettelemään jouluikkunaa . Se oli kaunis molempien mielestä . Siihen aikaan Suomessa ei ainakaan maaseudulla laitettu tällaisia koristeita ja valoja .

Joulu täällä Canadassa oli jännittävää . Tavat olivat hiukan erilaiset . Kolmas joulu täällä " uudessa maassa ". Kahtena aikaisempana jouluna oli jännitetty sitä , tuleeko joulupukki aattona , vai ilmestyvätkö lahjat jouluyönä . Täällä kuulema joulupukki laskeutuu savupiipusta alas ja laittaa lahjat jokaiselle takan ympärille ripustettuihin sukkiin .

Mutta niin siinä vain oli käynyt kumpaisenakin jouluna , että kaikkiin suomalaisiin koteihin pukki oli tullut aattoiltana . Saahan nähdä , miten käy täällä Nakinassa .

Tytöt lähtivät kouluun . - mikähän lie ollutkin vikana tänään , kun kouluasiat eivät tahtoneet millään sopia Ritan ja Lisan ajatuksiin . Silloin tällöin he vilkaisivat toisiaan aivan kuin salaisen yhteisymmärryksen merkiksi .

Sitten tuli ruokatunnin aika . Siellä oli tapana käydä kotona ruokatunnilla . - Kouluruokailua ei ollut niinkuin täällä Suomessa . - Äiti oli lämmittänyt beefaroni purkin . Aina sellaisina päivinä , jolloin äidillä oli muuta puuhaa , hän avasi ja lämmitti Ritalle jonkin tällaisen valmisruoan . Ja ihaniahan ne toki olivat Ritan mielestä .

Äiti oli käynyt postissa lähettämässä joulukortit Suomeen . - Postinhoitajana oli Mrs Hughes , nimi oli hauska suomalaisten mielestä , sillä se lausuttiin suurinpiirtein " hius ". Hän oli ystävällinen pyöreä rouva . Hänen miehellään oli punainen tukka , niinkuin monilla irlantilaisilla on. He nimittäin oivat irlantilaisia .

Samalla reissulla äiti oli tehnyt myös ruokaostokset Hudson Bayssa ja tavannut siellä toisia suomalaisia rouvia . Oli ostettu äänilevyjä , canadalaisia joululauluja . Nyt äiti uteliaana kuunteli ostostaan ja kyllä hän näytti pitävän siitä , olihan siinä jo monet tutuiksi tulleet joululaulut .

Pian ruokatunti vierähti ja oli edessä muutamat iltapäivätunnit koulussa . Äiti kertoi , että oli sovittu toisten rouvien kanssa tulla iltakävelylle puoli seitsemän aikoihin . Voisi olla kivaa isommalla joukolla .

Siispä - hei siihen saakka ....

Meteli

. . . Raatelevat hampaa eivät kuitenkaan iskeytyneet kiinni , ei . Kummissaan Rita raotti vähän toista silmäänsä . -

Silloin koko juttu selvisi - sillä Rekkuhan se siinä oli niin onnellisen ja iloisen näköisenä , häntäänsä heilutellen , kun oli löytänyt ystävänsä . - Rekku , oikealta nimeltään Rocky , oli tyttöjen opettajan koira . Se oli ollut hoidettavana Ritan kotona silloin , kun opettajan perhe matkusti lomalle .

Helpotuksesta tytöt purskahtivat nauramaan . Rekku hyppeli ja haukkui ympärillä . - Rekku oli hiukan hassun näköinen koira . Oikeastaan hän oli hieno koira . Oli vain sattunut niin hassusti , että isä ja äiti olivat eri rotua . Ja näin ollen ulkonäkö oli , jos sitä tarkemmin ajatteli , suorastaan epämääräinen .

Ja nyt selvisi se muukin meteli . Sehän oli se melkein jokapäiväinen tapahtuma , se vain jotenkin tullut mieleen . Kai se johtui aamun pimeydestä . Eiväthän he yleensä olleet liikkeelä tähän aikaan aamusta .

Ai , että mikä meteli .

No sehän oli sitä kun mr Ranta siinä ajaa körötteli kaupungille . - Mr Ranta , eli Rannan Jäkki , kuten suomalaisen tapasivat häntä nimittää , oli 80 - vuotias mies . Hänellä oli ainakin yhtä vanhan näköinen avopakettilava , eikun lava-avo paketti , äh , parempi sanoa niinkuin siellä oli tapana sanoa , roki . Se on niin hyvä ja yksinkertainen nimi ajopelille . - Niin hänellä siis oli tummansininen roki ja samaa kaliperiä oleva musta koira .

Ja se olikin aika mielenkiintoinen asia , kun nämä kolme menivät kaupungille . Jäkki oli jo vanhuuttaan tullut kankeaksi jaloiloistaan ja niin koirakin ja taisipa olla autokin . Kun Jäkki oli lähdössä , koira hyppäsi auton lavalle . - Miten kummassa lie päässytkin sinne kankeilla jaloillaan . - No sielläpä vain oli nytkin . Jäkki ajaa puksutteli eteenpäin .

Nakinassa oli paljon koiria ja kun Jäkin Musti seisoi lavalla , taisi se ilmainen kyyti suututtaa naapurin koiraa . Niinpä tietenkin se lähti haukkuen perään . Musti vastasi ja seuraavan talon koira ei malttanut pysyä pois ilmaisesta huvista jne . . .

Nakina kun oli pieni kaupunki , niin melkein jokainen kynnelle kykenevä koira liittyi riemuiten joukkoon . Ja aivan viimeisenä joukossa - varmuuden vuoksi- räksytti Rekku .

. Rekku hienona miehenä , tapasi antaa paremmat paikat toisille , isommille koirille . Ei Rekku pienuuttaan pelännyt , varmaan olisi pärjännyt , jos olisi tosissaan yrittänyt aina vallata aitiopaikat . Mutta hän kun oli hieno mies .

Niin , siinä oli se meteli . Tyttöjä vähän nolotti se äskeinen pakoon ryntäily . Onneksi kukaan ei sattunut näkemään .

Tyttöjen retki - innostus lopahti . He arvelivat , että mitäs jos mennään toisen kerran . Pyydetään vaikka Äiti mukaan Rita ehdotti , että mennäänkin katsomaan meidän jouluvaloja . Käyt sitten hakemassa kirjat kotoasi ennen koulua .

...jatkoa seuraa ...

Kirkon luona

Siinä seisoessaan Rita sattui vilkaisemaan kadun yli Catolic kirkkoa , sitä aiottua kohtauspaikkaa . Ja voi mitä ihmettä , siinä olivat nyt ensimmäiset jouluvalot , mitkä hän löysi tällä aamuisella retkellään . Tämä kirkko oli kesäaikaan vähän erikoisen näköinen . Äkkivilkaisulla sitä ei kirkoksi arvannutkaan . Se oli puoliksi maan sisään rakennettu matala , vihreä rakennus . Nyt tätä seinää ei juuri näkynyt . Kirkko kun oli puoliksi maan sisään rakennettu ja nyt oli tullut paljon lunta , niin kinoksista näkyi rivissä kuusi kaari-ikkunaa . Joka ikkunassa oli kahdeksan ruutua ja joka ikkunalla paloivat kynttilät . Se oli hyvin kauniin näköistä . - Olivatkohan kynttilät olleet koko yön sytytettyinä , vai oliko Isä Gregorius tullut jo tänä aamuna ne sytyttämään . - Rita oli usein nähnyt Isä Gregoriuksen , sillä hän oli naapuri . Ritan kodin ja hänen kotinsa tonttien takapihat olivat rajakkain . Samassa talossa Isä Gregoriusen kanssa asui myös kaksi nunnaa .



Mutta missä Lisa ? Rita oli jo melkein harmistua , mutta huomasi katulampun valossa juoksevan hahmon . Sieltä Lisa tulikin kovin hengästyneenä . Hän kertoi , että koko retkestä ei meinannut tulla mitään , sillä pikkuveli halusi tulla mukaan . Piti kauan suostutella häntä jäämään . Sitten piti juosta lujaa , sillä kaupungin laidalta päin oli tulossa outoa meteliä .



Tytöt pidättivät hengitystään kuullakseen kuuluiko sieltä mitään . - Ja todella , sieltä kuului jotakin , aivankuin koiralauma olisi haukkunut vimmatusti .



Pelko valtasi heidät ja kadutti koko retki . Niitähän saattoi olli liikkeellä ties mitä hiippareita . Vaikka tuntuisi kyllä siltä ,että sellaiset ovat liikkeellä paremminkin iltaisin ja yöllä .



Taikka jos sudet ovat tulleet kaupunkiin . Tytöt olivat kuulleet vanhempien kertovan , että joskus sudet ovat yksinäisiä ja tulevat hakemaan seuraa kaupungin lukuisista koirista . Yhtenä aamuna tyttöjen isät olivat nähneet työmaabussin ikkunasta yksinäisen suden istumassa lumipenkalla . Eihän se ole mikään ihme , sillä Nakinahan on metsien keskellä , suorastaan erämaassa .



Mutta mikä nyt eteen ! Pakokauhu valtasi heidät ! Minne piiloon ? - Meteli läheni lähenemistään , kotiin ei ennätetä ja Lisan kotiin ei ainakaan kannattanut yrittää , sillä meteli oli tulossa juuri siltä suunnalta .



Kirkko , se välähti tyttöjen mielissä yhtäaikaa .- Nopeasti he ryntäsivät kirkkoa kohti . Toivottavasti ovi on auki !



Pian , pian ! He ryntäsivät ovea vasten täydellä vauhdilla . Mutta voi hirveää , ovi ei hievahtanutkaan ! Mikä nyt eteen ?



Meteli oli juuri kohdalla . Hädissään tytöt eivät enää keksineet mitä tehdä . Silmät kiinni he painautuivat ovisyvennykseen . Rita ennätti nähdä silmäkulmastaan tummasta rykelmästä erkanevan yhden hahmon . Varmaan yksi susista vainusi heidät . Nyt ei pelasta mikään . Hän tunsi tönäisyn sääressään . Kohta raatelevat hampaat iskeytyvät kiinni . Lisa nyyhkytti vieressä .



Jatkuu huomenna ....

Lumiset kadut

(kuva kopioitu vanhasta joulukortista )

Retki alkaa

Rita tuli kadun reunalle ja pysätyi siihen . Viima oli juoksuttanut lunta käytävälle . Talon ympärillä oli vahvat lumikinokset ja aamun hiljaisuudessa pieni kaupunki tuntui kököttävän lumivaipan alla kylmissään . Hiljaiset heräämisestä kertovat äänet - oven kolahds , auton käynnistys , koiran haukahdus -kajahtivat oudon voimakkaina talojen seinistä . Kaiku tuntui katoavan ympäröiviin metsiin .



Tällä katuosuudella oli kaikkiaan kymmenen taloa , viisi kummallakin puolella . Hänen vasemmalla puolellaan oli Hakaloiden talo ja sitten kadun kulma ja sen takana koulu . Lisa oli sanonut odottavansa häntä katolisen kirkon luona , siispä oli lähdettävä oikealle katua pitkin . Taakseen katsoessaan hän näki äidin jouluikkunan kauniina . Kynttilöiden valo loisti kodikkaasti .



Katsoessaan kadun toiselle puolelle , siellä oleva pieni talo , tai oikeastaan mökki oli pimeänä . Sillä varmaan nukuttiin . Mökissä asuivat vanhat intiaaniveljekset , Tom ja Will . Sukunimeä Rita ei muistanut . Se oli joku intiaaninimi , kuten kaupunginkin nimi , NAKINA . Se tarkoittaa sammaleen peittämää maata . Olisiko SAMMALIKKO sopiva käännös suomeksi . - Tomia kutsuttiin usein cracy-Tomiksi , hulluksi Tomiksi . Mutta ei kai hän tainnut olla kovin hullu , vähän höperö vanha mies vain .



Rita kääntyi oikealle ja lähti kävelemään katua pitkin . Hän tuli kodin viereisen tontin kohdalle . Tontti oli autio . Siinä oli jäljellä ainoastaan osittain pystyssä olevat talon rauniot , sekä kadun reunassa valtavan suuri puu . Puussa oli vahvat , moneen suuntaan ulottuvat oksat , mitkä kaartuivat kadun ylle melkein alitse ajavien autojen kattoja hipoen . Rita ei tiennyt mikä puu tuo oli , eivätkä isä ja äitikään tienneet . Se oli kyllä merkillinen puu . Sen lehdet eivät koskaan kellastuneet syksyllä . Vaikka muut puut kellastuivat ja pudottivat lehtensä , tämä puu pysyi vihreänä . Vasta kun talvi tuli , se pudotti voimakkaan vihreät lehtensä lumelle .



Oikeastaan , Rita ajatteli , sillä tontilla kaikki oli vähän salaperäistä . Prinsessa oli asunut talon raunioissa . - Pari viikkoa sitten hän oli muuttanut . Eräät suomalaiset metsätyömiehet olivat ottaneet hänet luokseen asumaan . Sillä hän ei toki olisi voinut asua talvea raunioissa . Varsinkin kun oli huomattu , että pentuja oli tulossa . - Niin , hän oli nimittäin kulkukoira .



Tätä tonttia vastapäätä oli talo josta Rita oli kuullut kuiskuteltavan jotakin . Siellä asui vanha mies . Hän oli tullut joitakin vuosia sitten vankilasta . Ei hän kyllä mitenkään rikolliselta näyttänyt . Hänellä oli pieni söpö koira . Ruskeaat silmät lyttyn menneeltä näyttävän naaman keskellä ja häntä heilui pystyssä innostuksen merkkinä .



Sitten eteenpäin . Nyt oli vuorossa vanhojen rouvien talo . Se oli vähän saman mallinen kuin Ritan koti , ainoastaan sillä erotuksella , etta käytävä takaovelle oli kadulta katsotuna talon vasemmalla sivustalla , kun taas Ritan kotona se oli oikeala puolella . Täällä oli tapana arkioloissa käyttää takaovea ja mennä sisälle sieltä eteisen ja keittiön kautta . Kun taas vieraat tulivat etuovesta , kadun puolelta suoraan olohuoneeseen . - Äiti oli kertonut , että täällä on sellainen tapa , Suomessa ei niin ollut .



Toisella puolella katua asuivat Williamsonit . Talon tytär Sally oli rakastunut . Hänen oli nähty suukottelevan poikaystävänsä kanssa .



Sitten Rita lähestyikin jo kadunkulmaa , missä Lisa oli sanonut odottavansa . Tässä kulmauksessa oli vaalea talo . Rita ei tiennyt ketä siellä asui . Mutta toisella puolella katua asui Mr Viita , eli Viita Jussi , kuten isä ja äiti sanoivat . Äiti oli kyllä neuvonut Ritaa sanomaan " mister Viita , koska täällä yleensä oli sellainen tapa . Ja kuullostihan se vähän kohteliaammaltakin . - Jussi Viita asui talossaan yksin . Vuosia sitten hän oli jäänyt leskeksi ja lapset olivat lähteneet maailmalle .





Ei oltu luotu lunta Jussin etuovelta . Näytti ihan siltä , että koko ovea ei varmaankaan oltu käytetty vuosiin . - Mutta mitäs valoa pikottaa tuolta keittiön ikkunasta . Siellä Jussi on varmaan juomassa aamukahviaan .



No mitäpä Jussista , sillä Lisaa ei näkynyt missään , - Jospa hän ei tulekaan .



Jatkuu huomenna ....

Koti Nakinassa

Ensimmäinen joulu Nakinassa Kanadassa neljäkymmentä vuotta sitten

Rita säpsähti hereille ja ihmetteli mikä oli herättänyt hänet . Hän istui unenpöpperöisenä vuoteellaan , hieroen silmiään kovin kummissaan . Silloin hän muisti . Nyt oli Joulukuun ensimmäinen päivä ja hän oli illalla sopinut Lisan , leikkikaverinsa kanssa , että mennään ennen koulun alkua katsomaan millainen kaupunki on jouluasussaan . Äiti oli illalla kertonut nähneensä , miten myymälöihin ja talojen ikkunoihin aseteltiin jouluvaloja .

Nopeasti Rita hyppäsi vuoteestaan ja alkoi pukea päälleen jo illalla valmiiksi tuolille asettamiaan vaatteita . Siinä pukiessaan hän huomasi , että verhojen lomasta pilkisti hieman erilaista valoa kuin toisina aamuina . Pieni odottava jännitys pani hänet kiirehtimään ja niin hän lähti laskeutumaan alakertaan . Ritan huone oli olohuoneen yläpuolella ja sinne laskeuduttiin kierreportaita pitkin . Hän sulki silmänsä ja piti toisella kädellään kiinni puisesta kaiteesta , että ei sekoaisi askelmissa laskeutuessaan tällä tavalla silmät kiinni .

No nyt hän tunsi seisovansa olohuoneen vihreällä nukkamatolla ja avasi silmänsä . Ja voi ihme , siinä se nyt oli se äidin illalla lupaama jouluikkuna . Äiti oli illalla jäänyt salaperäisen näköisenä ikkunan ääreen ja tässä tulos .

Suuri ikkuna oli ruudutettu punaisilla nauhoilla useisiin pieniin ruutuihin . Ruutujen reunoihin oli suihkunettu keinolunta , mikä näytti ihan oikealta lumelta . Kynttilät paloivat ikkunalla saaden lumen kimaltelemaan tuhansien välkkyvien tähtien lailla .

Tovin Rita seisoi ihastellen , kunnes muisti , minne oli menossa . Hän käveli olohuoneen poikki keittiötä kohti ja oli kompastua isän nahkaiseen TV-tuoliin . Hymyilytti , kun hän muisti äidin sanoneen , että tuolin nimeksi olisi paremminkin sopinut unituoli , sillä joka kerta kun isä istui siihen ja työnsi sen mukavaan takakenoon liikkuvan jalkatuen avulla , hän ennen pitkää oli autuaallisessa nirvanassa .

Mutta ei , nyt ei joudeta leikkimään isän tuolin kanssa . Mars keittiöön . Sieltä tulikin suorastaan ihana pekonin , paitetun munan ja paahtoleivän tuoksu . - Äiti touhusi siellä vaaleansininen aamutakki yllään , jaloissa punaiset mokkatohvelit . Isä oli mennyt töihin ja Rita arvasi heränneensä oven kolahdukseen isän lähtiessä .

Rita hotki aamupalaansa kamalalla kiireellä ja hidasti vautiaan arvaten äidin pian alkavan varoitella sen menevän väärään kurkkuun . " No , no Rita eipä hotkita , ei se joulukaupunki sieltä mihinkään karkaa ." - Pian hän sai syötyä lautasensa tyhjäksi , joi vielä päälle kuumaa kaakaota ja nyt matkaan .

Kiireellä hän työnsi jalkansa talvisaappaisiin ja laittoi päällensä uuden pörröisen takkinsa , joka äidin mielestä muistutti eskimoiden käyttämää takkia . Rita ryntäsi ulos lakki ja käsineet kädessään , mutta pysähtyi nopeasti portaille huomatessaan, että oli pakkanen ja pieni viima vei hengityshuurun mennessään . Nopeasti käsineet ja lakki . Nyt hän oli valmis ja lähti kävelemään takaovelta talon vieritse lapioitua käytävää pitkin . Mennessään hän taputti kädellään isän punaista Fordia mikä kuulema oli melkoinen menijä isän mielestä .

jatkuu huomenna.....

Joulutarina

Hei , olisiko aika jouluiselle tarinalle ? Kirjoitan tarinan kaikille lapsille ja lapsenmielisille ympäri maailman .

Sijoitan tapahtumat Nakina nimiseen kaupunkiin Canadan Ontariossa , suurten erämaiden keskelle . Sieltä , jos mistä löytää joulurauhan . Tarvitaan vain vastaanottavainen mieli .

Asiatietoa Nakinasta löytyy netistä , hakusanalla Nakina Ontario Canada .

Siispä huomiseen ....

Uni

Kävelen kynnöspellon poikki rantaa kohti . Yöllinen pakkanen on jäädyttänyt viilut koviksi ja karkeiksi . Ne raastavat paljaat jalkani verille . Rannassa riite helisee kaislojen varsia vasten , tuulee pohjoisesta . Minä yksin täällä rannalla , kaikki ovat jo lähteneet . Miksi minua ei odotettu niin kauan , että olisin ollut tarpeeksi voimakas .
Kohta huomaan kauempaa tulevia parvia . Kuulen voimakkaat , valittavat lähtöjoikaisut . Hyvästi pohjoiset rannat . Minua kutsutaan .
Littyisinkö heidän joukkoonsa . - Huudan , älkää jättäkö minua tänne ... Yritän ja yritän - siipeni eivät kanna vielä ...
Teen vielä yhden epätoivoisen ponnistuksen ! - Siipeni kantavat - kohoan korkeuksiin .. Rajaton riemu rinnassa pakahdutaa . Minäkin , minäkin ...
Kesken laajan kaartelun huomaankin että en olekaan lintu . Eihän minun kuulu liidellä ja lähteä muuttomatkalle kaukaisiin maihin ...

Syysmyrsky

Liekö tulossa vai menossa - syysmyrsky . Tuulee , vettä tihuuttaa , lämpöä vain kolme astetta . Aika koleaa . Nyt täytyy pukea jo sään mukaan . Ei avopäin kannata suunnitellakaan . Mutta sitäkös monet uskoo . Mutta jospa jotkut tykkäävätkin punaisesta vuotavasta nenästä . Ei tarvitse turhautua tekemisen puutteessa . Sen kun niistää ja putsaa nenänsä nahattomaksi , sitten voitelee sitä muutaman päivän ja kun saa sen jälleen edustuskuntoon , reippaasti ulos avopäin . Siitä se taas alkaa . No kyllä se siitä valkenee itsekullekin ajan myötä .

Mukavaa ja turvallista kuunnella tuulen tohinoita täällä sisällä . Uuni lämpiämässä . Voisi tehdä rieskan , mutta kun on pyhäpäivä , en tee . Kunnioitan meille suotua lepopäivää . Kissakin päätti pitää pirtti-ilimoja , kehrää uunin vieressä . Suunnitteli uunille hyppäämistä , muttä jätti senkin tekemättä . Haukotteli ja köllähti niille jalkainsa sijoille .

Syksy tuo mieleeni kumman tyytyväisyyden tunteen . Hommat tehty valmiiksi talvea varten . Maalla oli määrätyt rituaalit suoritettavaksi ennen lumen tuloa . Karja sisätiloihin , potut kellariin , suljettava latojen ovet ja ties mitä . Kaikki tuo on jäänyt mieleni sopukoihin niin , että yhä vieläkin syysilmojen riehuessa käperryn sohvan nurkkaan kuuntelemaan luonnon voimaa . Minä täällä turvassa . -- Joko sytytän kynttilän ?

" Kirjapaja "

UUTISIA

Ajattelin tässä liekkiä numeroilla kuten Päätalo konsanaan . Julkaisin kirjani tällä blogilla -

69-vuotiaana 6.9.

Jos minulla olisi vähän enemmän hoksottimia olisin tehnyt sen-

09.09.09 .

Itseasiassa tajusin tämän juuri 9.9. ,mutta julkaisu oli jo tapahtunut .

Minulla on suuri ilo kertoa teille , rakkaat ystävät , että kirja on ollut pienoinen menestys . Ei ole tarvinnut kaupitella ollenkaan , ( sitä kammoksun ) vaan sitä on kysytty ja olen valmistanut tilausten mukaan .

Olen todella onnellinen .

Sanoisin kaikille harrastajille ja unelmoijille - unelmoikaa ja haaveilkaa vaikka pilvilinnoista , kaiken saatte aikanaan .

Kesää muistellessa

Kesäkuun kukkaloistoa serkkuni Aunen ja hänen puolisonsa Matin pihalla .

Voi miten hyvät muistot meillä on menneestä kesästä . Muistan poutapilvet , kukkaloiston , ei sääskiä , auringossa loikoilua . Tosin ei tänä kesänä niin paljon kuin muina kesinä . Tänä kesänä oli paljon vieraita , menemistä ja tulemista . Siinä välissä rakennusten maalausta ja muuta kesäistä puuhaa .

Viime aikoina kirjan tekemistä ja kappas vaan , ihan Kanadan vieraita .

Kuulaat syyssäät kohottavat mielialan huimiin korkeuksiin . Kuuntelen , joko kurjet huutavat kokoontumishuutojaan . Se riipaisee , tulee ikävä . Ikävä , minne , kaukaisiin maihin - menneisiin aikoihin , onnen hetkiin .

Täytyy tajuta , se kaikki on tässä ja nyt , ei jossakin muualla . Tässä , juuri nyt .

Valmista tuli

Olen koonut tämän blogini tähänastiset kirjoitukseni kirjaksi . Kirja on omaa työtäni sisältäen taitto , painaminen ja kannet .

Olen iloinen ja tyytyväinen saavutuksestani .

Kesäisiä kuvia

Lumilinko kesälomalla

Koti aidan takana

Kukkaketo navetan takana

Kesäisellä retkellä löydettyä

Naapurin pelto

Hyvää juhannusta

Pihlajat kukkivat .

Koti ja pihlaja .

Keskikesän täyteläinen lumo .

Vanhan ajan romantiikkaa takapihalla .

Päivänä muutamana

Aina sattuu , kuten tässä jokin aika takaperin minulle . - Olin saanut kevätvillityksen . Maaliskuulla alkaneet aurinkoiset päivät tehosivat vähitellen . Sain ihmeellisen tarmonpuuskan , kuultuani , että rakas ystäväni Sirkka on tullut visiitille Suomeen . Siitä paikasta , sen kuultuani minulle tuli kamala into fiksata paikkaa jos toistakin talossa . No eikun maalikauppaan ja pensseleitä ja maalia ostamaan . Uusia verhoja ikkunoihin . Sitten kivijalka sai ehostuksen pintaansa , samaten ulko-ovi . Yht äkkiä halusin kaiteet ulkoportaisiin . Romuläjiä tutkimaan .Voi , että löytyi ihania rautoja - vanhoja vasikkakarsinan aitoja , ruoste pois ja maalia pintaan . Kaiteet paikoilleen .

Taisi olla toissa sunnuntai , kun en malttanut olla pois työmaaltani . Viimeistelin ulko-ovea . Tuska ja vaiva , aina kun maalasin valkoisella , se lipsahti ruskealle osalle ja taas ruskea valkoiselle , ei auttanut maalarinteippikään . Meinasin jo tuskastua ja ajatella , että mitäs aloin sunnuntaina .

Onneksi siinä lensi yli muuttolintuja , arvelin niitä joutseniksi , sillä lailla huutelivat . Ilahduin . Kuuntelin niiden huuteluja , kun yht äkkiä olin kuulevinani niiden huutavan Kyllikki - Kyllikkiii . Ajattelin , nytkö se horina alkaa . teinköhän liiaksi yhteen menoon , vai miten ne nuo korvat noin ... Ja taas sama ... Sitten huomasin , että ei se huutelu taida tullakaan taivaalta päin , vaan jostakin lähempää .

Voihan nenä , vai sanoisiko Wilson , sehän tuli taskusta . Oli euron sunnuntai . Olin ottanut puhelimen taskuuni , jos joku sattuisi soittamaan . Ja toisinaan käy niin , että näppäimet unohtuvat lukitsematta . Olin touhutessani vahingossa painanut numeroita ja ottanut puhelun .

Aune serkkuhan se siellä taskussa huuteli . Ilmankos se huutelu oli niin tutun kuuloista .

Vappu

Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö

kevätvirsiä viidakko kaikaa .

Suli hanget ja nousi jo kukkien vyö

sinilaine jo lyö ...

Ihan ensimmäisenä muistuu mieleen vappu vuonna 1954 . Meillä rakennettiin silloin navettaa . Kevät oli aikainen ja lämmin . Kivijalka ja AIV-torni oli valettu . Minä olin jo silloin innokas auringon ottaja ja huomasin , että siellä valosten keskellä on hyvä paikka ottaa aurinkoa . Mutta ei siitä tullut mitään , oli jo 25 astetta lämmintä ja se tuntui suorastaan helteeltä , kun nojasin AIV-tornin seinään . Pois piti tulla .

Olin saanut kesäksi uuden mekon ja päätinkin hienostella . Laitoin päälleni sen uuden mekon ja Vienolta saamani vaaleat remmikengat ja tepastelin pihalla onneni kukkuloilla . Olihan tulossa kesä . Vappuviuhka piti olla , vaikka joka ikinen vappu huomasin , että se oli ihan tarpeeton vempele . Vähän aikaa sillä huiski ilmaa ja sillä siisti . Mielestäni sillä olisi saattanut olla käyttöä kesähelteellä , mutta silloin se oli jo joutunut hukkaan , taikka peräti tullut poltettua .

Pohdiskelen tässä , että muistankohan minä oikein kaiken . Jos kivijalka ja torni olivat jo silloin valettu , niin tuntuu , että ne olivat varmaan valettu edellisenä kesänä . No oli miten oli , tämähän ei ole mitään dokumenttia .

Vappuhan on tunnetusti työväen ja ylioppilaiden juhla . Maalla aikuisväestö ei sitä ihmeemmin juhlinut . Raimo aina väittää , että isännät ajoivat sontaa vappuna . Miten lienee .

Mutta me nuoret olimme vapusta iloisia . Simaa ja munkkeja tehtiin ja laitettiin kesämekko ja popliinitakki päälle , kun lähdettiin tansseihin , oli sää mikä tahansa . Ja minä kun tykkään muistella kaikkea mukavaa , muistan , että hyvä sää oli aina .

Vapun attoiltana varustauduttiin hyvissä ajoin iltanavettaan , että jäisi tarpeeksi aikaa tälläytyä valmiiksi . Kun Sydänmaasta päin alkoi tulla nuoria polkupyörillä , lyöttäydyttiin mekin joukon jatkoksi . Suunistettiin työväentaloa kohti .

Siellähän oli jo meininki päällä . Syrjälän Jukkakin veteli haitarista säveliä täysin palkein ja Paakkos Väinö " ponksautteli " isolla rummulla tahtia . Kiire siinä pakkasi tulemaan minulle , tuntui että juoksuksi pitää panna , että ei mene hyvät pelit hukkaan . Mutta oi voi ,minua nuorinta kun oli aina kasvatettu , niin sitähän tuli taas . Ei sitä saa noin hökäle olla , että heti ryntää sisälle . Piti arvokkaasti seisoskella ja tuumilla tien reunassa , mielestäni iät ja ajat . Sitten käveleskeltiin lipun ostoon .

Vihdoikin , kun päästiin sisälle , ajattelin että siinähän nyt seisoskelkaa , mutta minä en . - Ei tarvinnut kenenkään seisoa seinänvierellä . Tuuria riitti jokaisella .

Kansalaisopiston kirjoituspiirissä 2008 - 2009

Postikortin herättämiä mielikuvia .

Kiikkuu , kiikkuu , pieni tyttö .

Katselen taivaan pilviä , linnut liitävät korkealla , pääskyset kirkuvat .

Juoksen kukkaniittyyn , painan kasvoni tuoksuvaan peltoon .

Ei ole ikävä minnekään , nukun tässä pienen hetken .

Heräänkö , heräänkö .

Suloinen oli uni .

Pilvilinnassa asui perhonen rakentelemassa mesimaljoja ystävilleen .

Oli tulossa juhlat .

Heinäpellon pientareella kasvoi kaunis kukka .... ( ei minä )

Tässä ollaan päiväkahvilla heinäpellolla . Kahvi tuotiin pannulla , harmaankirjavalla emalipannulla . Pulla tai lättyjä kahvileipänä . Ai , että maistui hyvältä . Kuvassa näkyy myös sen ajan hellepäähine isällä ja Paavolla . Miesten ison nenäliinan kulmiin tehtiin solmut ja valmis oli , eikä missään nimessä kuuma . Minä meillä olin sellainen auringonpalvoja että bikinit ( sen ajan ) piti olla päällä , että ruskettus .

Kerron nyt joitakin heinäpeltojuttuja , mitä nyt sattui ja tapahtui .

Silloin ei tietty sellaisesta asiasta kuin lapsityövoima , joten pellolle mentiin heti kun suinkin kykeni . Isä teki minulle oman haravan , kun en ollut vielä koulussa . Pieni harava ja pieni pätkä ojan piennarta haravoitavaksi . Siitä se ura urkeni . Heinäkuorman polkijana ja ladossa rintuuksen päällä myös piti olla . Se ei ollut kovin mukavaa , sillä heinät pistelivät paljaisiin sääriin ja käsivarsiin . No , paranihan ne naarmut aikanaan . Sitäpaitsi silloin sanottiin ainakin joka toiseen asiaan , että siitä tulee entistä parempi , kun paranee . Kyllähän minä yritin välillä marista , mutta isä ei ollut tietääkseenkään . Kuten kerran , kun väitin ladon olevan niin täysi , että seinän raoista ulos pursuu . Työntelin seinänraoista heinätupsuja , että isä näkisi . Isä sen kun hankosi lisää vaan ja sanoi mahtuvan vielä vaikka kuinka paljon . Mahtuihan sinne . Minä kyllä yritin väittää , että eikö sen rintuuksen päällä olijan pitäisi olla joku vähän isompi ja painavampi , kuin minä . Ei auttanut sekään .

Minä kun olin mielestäni hevostyttö , niin isä kerran sanoi että jälet haravoidaan tällä kertaa koneella ja Kyllikki saa ajaa . - Sillä kertaa opin , että hevonen , peijjuuni , osaa olla ovela . Heijahan huomasi oitis , että nyt oli suitsissa sellainen , jolla ei ole harmainta aavistustakaan ohjastamisesta , lähti juoksemaan . Sarka oli pitkä ja minä mietin hädissäni , miten saan käännettyä saran päässä . Heija tietenkin tiesi sen asian paremmin kuin minä ja kääntyi itse ja annappas olla , porhalsi laukalle . Minä onneton pidin istuimen laidasta kiinni , että en putoaisi . Isä odotti saran päässä ja otti Heijan kiinni . Minäkös hyppäsin maahan ja sanoin isälle , että se oli sitten viimeinen kerta , kun ajan haravakonetta . Ja se oli , ei tarvinnut ajaa enää .

Olen kai kertonut kaikenlaista , mitä tapahtui heinäpellolla . On kuitenkin vielä juttuja siltä ajalta , kun oltiin jo aikuisia ,

50-luvulla Suomessa tehtiin lentokonekartoitus . Kuvauskoneet lensivät edestakaisin . Vähän väliä kone meni ylitse johonkin suuntaan . Ja joka kerta sitä piti tiirailla tarkkaan . Isän tiirailu oli sitten asia erikseen , sitä oikein odotettiin . Joka kerta kun hän katsoi aikansa konetta , häntä rupesi aivastuttamaan . Se oli se ohjelmanumero , mitä suorastaan odotettiin . Isä veti pari hinkuvaa henkäystä sisään päin ja sitten -HEIKITSHEI . - Se oli tyyliä se , ei osattu matkia . Kyllä nauru maistui . Luulen , että isä ihan tahallaan teki sen , koska nauroi aina mukana .

Kerran oli kylvetty yksi sarka rehunaurista . Nauris kylvettiin juhannuksen seuduilla , joten naurispellossa ei heinänteko aikana ollut vielä paljon näkyvillä . Kerran heinäseipään tapit pääsi loppumaan ja isä lähti tekemään niitä rajaojan varteen . Kun tappivakka tuli täyteen , hän lähti tulemaa ja kulki tullessaan sen naurispellon poikki . Katseli pitkin sarkaa ja tuumasi , että " nauris näkyy jo olevan SIRKALLA ". (Tässä isä halusi antaa meille tiedoksi , että hän tietää Heimon ja Sirkan seurustelevan ) . Näytteli tämän osion niin hyvin , että unohti katsoa eteensä ja käveli suoraan ojaan . Isä , tapit ja vakka lensivät kukin omaan suuntaansa ja taisipa se nenäliinasta tehty hellelätsäkin mennä vinksin vonksin . Naurua riitti . Vielä jälestä päinkin joku saattoi itsekseen pyrskähtää nauruun .

Toisen kerran isä taas halusi antaa meille tiedoksi , että kyllä hän meidän nuorten vinkeet tietää . Kerran kun oltiin kahvitauolla , isällä oli taas se metka ilme kasvoillaan . Alkoi muka vakavissaan puhua että , " kyllä meidäkin poikien pitäisi laittaa moottoripyörät ja nahkatakit ."Tässä tuli selväksi , että isä oli tietoinen , että Elvi kulki Yrjön kanssa ja minä Raimon .

Ja eipä siinä mitään , Sirkka, Yrjö ja Raimo olivat kohtsillään perheen jäseniä .

Alanko

Aate - sedän talo ei mielestäni ollut Alanko , ei se nimi tuntunut sopivan paikkaan . Minulla on sellainen mielikuva , että talo oli nimetty sen pellon tai paikan mukaan , minkä viereen se rakennettiin . - Nimittäin kun kuljettiin Alangolle Erolasta suoraan polkua pitkin , pihaan noustiin " alangosta ".

Polku ei mennyt umpeen milloinkaan . Jos suljen silmäni , voin hyvin kuvitella , miten lähdin kävelemään kotoa aitan ohi pellon piennarta seuraavaa polkua . Polun varralla , oikealla laidalla oli kivi . Sitten lähestyin latoa , siinä polku haarautui . Oikealle menevä haara vei pyykkiroopille . Vasen haara meni Alangon suuntaan , ladon ja lammashaan aidan välistä . Maasto laskeutui pienensuon pelloille . Piti ylittää monen monta suosarkaa . Ennen heinäntekoa oli mukava kulkea polkua , korkea heinikko sulki maailman kauaksi pois . Poutapilvet taivaalla . Unohduin joskus riipimään heiniä käteeni , kukko vai kana . - Viimeisen saran jälkeen tuli muistaakseni ränsistynyt aita . Sen takaa alkoi rämeinen haka . Jos käveli mättäiden välistä avojaloin , jalat kastuivat pehmeässä sammalikossa . Maasto alkoi nousta Alankoa lähetyessä . Katajapensaita ja puita .

Pihalla oli oma erilainen tunnelmansa . Koivujen lehdet suhisivat ja ilmassa lenteli pääskysiä . Unelias keskipäivän rauha . Sunnuntai . Vaikka talossa oli monta lasta , milloinkaan ei kuulunut itkua ja parkua . Kumma juttu . Oliko katras yhtä rauhallinen kuin Aune-täti . Koskaan en kuullut hänen korottavan ääntään . Rauhalliseen tahtiin hän teki kotiaskareita . Ja työt oli aina tehty ajallaan .

Eteisen ulko-ovessa oli jousi , mikä veti oven kiinni ja jos ei muistanut pitää varaansa , se paukahti melkoisesti . Viimeistään silloin joku talossa huomasi . Sain ystävällisen vastaanoton .

Aate-setä oli myönteinen ja hyväntuulinen , käveli pihalla miehekkäästi hieman keinautellen , ryhti hyvä , huulet törröllään , hiljaa viheltää suhuuttaen jotakin laulun tapaista .

Useimmiten Aate-setä oli jossakin muualla , pellolla tai muissa miesten töissä . Aune ja lapset häärivät kotona . Arkisin oli mukava seurata Aunen töiden tekemistä . Ruisleivän teossa hänellä oli erilaisia tapoja , mitä meillä ei ollut . Leipäreet hän pyöritteli teräväkärkisiksi . Taikinassa oli hieman erilainen hapan kuin meillä ja hän teki hieman kiinteämmän taikinan .

Kerran muistan , kun sain maailman parasta madekeittoa . Keittoon oli pantu sipuli kokonaisena ja se otettiin pois , ennenkuin keitto vietiin pöytään . Muistan myös sellaista , että Aate-setä teki hieman tummemmat talkkunat , kuin isä . - Ihmettelen , miten minä muistan tällaisia pieniä juttuja . Kai seurasin niin tarkkaan asioita .

Siihen aikaan leivottiin pullaa vain kerran vikossa . Pullan kannat ja syömättä jääneet jytyset laitettiin aina talteen ja annettiin kuivua . Niillä oli oma nimikin " jyhermät " . Ne olivat mieluista syötävää jos pulla sattui loppumaan ennenkuin uutta leivottiin .

Riitta ja Seppo muistuvat mieleen monta kertaa . Kun he olivat melko pieniä , saivat he olla Aunen mukana karjakeittiössä pyykinpesuaikana . Pyykkisaaveja oli useampia ja Riitta ja Seppo olivat keksineet mukavan touhun ajankulukseen . He jyrsivät saavien reunoja , jopa ihan koloille asti . Sitä he kutsuivat " kankattamiseksi ". Sitten hieman isompina he tulivat oikopolkua pitkin Erolaan kylään hyvin usein . Kyllä meillä odotettiin , jos heitä ei alkanut kuulumaan muutaman päivän välein .

Kokoan hieman muistiani josko muistaisin vielä lisää toisella kerralla .

Tyyrä - täti

Muistuipa mieleeni aika vuonna 1950 . Sota oli loppunut muutama vuosi sitten . Vieno oli lähtenyt jo maailmalle ja me muu perhe jatkettiin kotona .

Kovin oltiin vielä nuoria , Elvi juuri täyttänyt 15 ja jäi kotiin " emännäksi " . Meillä ei ollut enää apulaisia . Minusta tuntuu että jo kolme vuotta aikaisemmin Vieno oli joutunut samanlaiseen vastuuseen , ihan yhtä nuorena . Pikkuisen haikealta tuntuu ajatella heitä niin nuorina siihen tilanteeseen . Silloin , kun Elvi jäi yksin vastuuseen Kaarina rupesi käymään lypsyllä ennen kouluun lähtöä ja illalla myös . Hän oli alle 13 - vuotias silloin . Minä olin 10-vuotias joten minulla oli omat tiski- ja siivous vuorot . Eikä minun tarvinnut käydä navetassa koulussa ollessani . Opettelin lypsämään vasta ollessani jatkokoulussa . - Kumma juttu , mutta minulla on aina ollut hienoinen huono omatunto siitä , että en käynyt navetoimassa aiemmin , - Kävi nimittäin niin , että Elvi ja Kaarina sanoivat , että säästetään nyt edes tuota yhtä , kun meitä on kaksi navettaan , joten ei ole ihan välttämätön pakko . - Minähän hyvin mielelläni olin halukas siihen tuumaan .

Elvi " emäntä " oli niin nuori , että sitoi tukkansa päälaelle rusettinauhalla . Tästä rusettinauhasta on mukava juttu kerrottavana . Olen kertonut sen varmaan satoja kertoja , aina kun olen saanut jonkun uhrikseni kuuntelemaan näitä juttuja . Kerran vielä !

Oli syyskesä ja illat pimeitä , niinkuin ne ovat elokuussa . Elvi oli ollut jossakin kylässä , varmaan Korpelan Maijan luona ja palasi myöhään iltapimeällä . Kylässä oli puhuttu kaikenlaisia rosvojuttuja ja tottakai , tyttönen kun oli , Elviä oli pelottanut . Pihalla oli muistanut , että täytyy käydä " hyyssissä" ennen nukkumaan menoa . Mutta kun oli pelottanut niin . Mikäs eteen ? Oli arvellut juosta mahdollisimman lujaa , niin varmaan ei kukaan tavoita . - Mutta voi hirveää , juostessaan oli kuullut aivan selvästi, miten takaa oli kuulunut juoksevien askelten äänet . Elvi oli parantanut vauhdin aivan äärimmilleen ja oli hyökännyt " hyyssiin " ja paukauttanut oven kiinni ja samantien säppiin . Siinä henkeään pidätellen oli kuullostellut tuliko se rosvo oven taa . Mutta ei niin mitään ollut kuulunut . Aikansa ihmeteltyään oli tajunnut , että rusettinauhan päät olivat leppasseet tuulessa ja aikaansaaneet ihan juoksua muistuttavan äänen . Nauraa oli pitänyt yksinään .

Tuli syksy ja edessä oli " emännän " rippikoulu . Piti ruveta etsimään kotimiestä siksi aikaa . Isä lähti kysymään Ruotsalaiselta , josko sieltä saisi apua . Tyyrä - täti oli sanonut , että hän tulee , tytöt kyllä pärjää kotona , mutta eivät varmaan osaa kylässä tehdä niinkään .

Elvi lähti rippikouluun . Kortteripaikka oli kysytty Kyllöselle , niinkuin aina ennenkin . Lähtiessään neuvoi ja varotteli , että ei saa laiskotella , vaan pitää tehdä kaikki työt , mitä kuuluu tehdä . Tyyrä - täti oli niin mukava , että minäkin ihan kilvalla ja käskemättä tein mitä milloinkin piti . Täti jo siinä ihmetteli isälle , että miten ne noin tekee . Isä siihen huokaisi , että pakkohan niiden on tehdä . Täti laittoi isän hakemaan kirkolta kangasta ja ompeli meille kaikille aluvaatteita . Ne olivat tosi tarpeeseen . Siinä vaatteita leikatessaan neuvoi , miten tyttöjen alushousut leikataan ja ommellaan . Minä pääsin tällä opillani koulussa loistamaan . Sillä Tiikkaisen Kaisu oli nuori tyttö ja osasi muuten opettaa , mutta sattumalta hän ei käsittänyt housujen kaavaa ja tekoa . Minähän sanoin että saanko minä sanoa , kun Tyyrä - täti opetti . Ja oikein minä muistin .

Yhtenä iltana täti sanoi , että lähtisinkö kaveriksi , että käytäs Alangolla . Innoissani lähdin . Päätettiin mennä tietä pitkin Aution mäen alle ja siitä kujaa pitkin Alangolle . Kuja oli täynnä lehmien ja kärrynrattaiden jälkiä , joten yritettiin kävellä mahdollisimman lähellä piennarta . Oli pimeää . Täti meni edellä toinen kylki edellä ja koukki koko ajan kädellään eteenpäin . Minä kysyin , että miksi te nuin koukitta . Täti sanoi , että näyttää , että edessä on pensaita . Minä sanoin siihen , että ei tässä ole ainuttakaan pensasta koko matkalla . Täti ei uskonut , vaan jatkoi koukkimistaan . Minua nauratti ääneen . Naurettiin sitä sitten porukalla vielä Alangollakin .

Täti tuli meille vielä kevätrippikoulunkin aikana . Silloinkin lähdettiin Alangolle jonakin iltana . Sillä kertaa päätettiin mennä suoraan suon ja haan kautta . Menomatka sujui hyvin , koska oli vielä valoisaa . Alangolla pitivät meitä vieraina . Sillä kertaa keskusteltiin rosvoista ja kummituksista . Kotimatka oli melko jännittävä . Pienisuo oli siihen aikaan osittain joutomaata . Mättäikköä ja pieniä männynkäkkäröitä kasvava haka . Kuu vielä tehosti tunnelmaa . Aavemaisessa valossa näytti jos minkinlaista elävää olevan liikkeellä . Rosvoja seisoskeli varjoissa . Aina kun saatiin selväksi , että ei tuo olekaan kuin männyn käkkyrä , löytyi uusi . En ole ihan varma kumpi pelkäsi enemmän , täti vai minä . Kyllä oltiin hyvillään , kun päästiin Erolan porstuaan .

Oi nuoruus

" Kauniimpaa aikaa en enää elää saa , päivät nuo jääneet on taa . "

Minun tapauksessani joku voisi sanoa , nuo päivät ovat kaukana historian hämärässä , mutta ei se niin ole . Ne olivat eilen , ihan äskettäin , muistan ne niin hyvin .

Viikkoja meni , ennenkuin tunsin voivani kirjoittaa nuoruudesta . Ei nuoruudesta kirjoiteta pimeimpänä talvisydännä , kaamoksen keskellä . Siihen tarvitaan auringon kilo kiiltävillä hangilla . Silmiä siristellen mennään jotakin kohden , jokin odottaa , se ei vielä näy,, auringon kilo häikäisee . Edessä on ELÄMÄ .

Minun nuoruuteni alkoi 1956 . Se oli rippikouluvuosi . Kaarina oli sinä vuonna Haapavedellä emäntäkoulussa ja Elvi ja minä hoidettiin naisväen tehtäviä kotona . Elvi oli mukana tuon tärkeän ajan tapahtumissa .

Siihen aikaan oli tapana , että tansseihin ja muihin nuorten rientoihin ei päästy , ennenkuin oli päästy ripille . Se oli hyvä sääntö , ei lähdetty seikkailuihin liian nuorina . Minäkin olin täyttänyt 16 vuotta ripille päästessäni .

Oli tulossa ensimmäinen viikonloppu ripillepääsyn jälkeen . Olin tehnyt itselleni uuden kesämekon , vihreä kangas , missä oli hentoisia mustia ( ! ) kukkakuvioita . Kangas oli todella sievää . Helmasta tein niin leveän ( kellohelma ) kuin suinkin kankaasta sain . Salainen ajatukseni oli , että se heilahteleisi somasti tanssin pyörteissä .

Lauantai koitti , siivottiin huoneita . Minulla oli lattian pesu vuoro . Hain vettä ja luutusin lattiaa , lauleskelin ja haaveilin salaa tansseihin pääsystä . Kysyä en tohtinut Elviltä . ( Meillä vanhin tytöistä oli aina luvan antaja , kysyttiinpä mitä tahansa ) . Haaveilu ja laulelu oli ilmeisesti niin silmiinpistävää , että Elvi sanoi yhtä-äkkiä , No lähe sitten kun niin mielesi tekee . . . .

Minulla kai taisi sydän tehdä ylimääräisen loikan ja taisin loikata itsekin . -- ETTÄ MIHIN ?!

No tansseihin ! - Koko päivän olet laulanut ja uilottanut , että ei tuota voi olla huomaamatta .

Voi sitä lauantaita ! !- Mielestäni tähän sopii Marjatta ja Martti Pokelan duetto , missä lauletaan , " maito kuohuu soittaa kiulu , kohtapa siellä soittaa viulu...." - Maito vaahtosi lypsyllä sankoon , Laulu raikui , kiire saunaan !

Sitten alettiin valmistautua . Uusi mekko päälle , sukan saumat suoriksi . Jalkaan kevättalvella ostetut sinapinkeltaiset avokkaat . Tarkka peilaaminen , onko tukka hyvin . Siinä vaiheessa vasta isälle selvisi , että olin tansseihin lähdössä . Alkoi ihmettelemään , että Kyllikkikinkö se sinne lähtee seisoskelemaan . Minä siihen topakkana , että en kai minä nyt seisoskelemaan mene , vaan tanssimaan . Sitten popliinitakki päälle ja matkaan .

Meillä ei ollut tarpeeksi pyöriä jokaiselle , joten pääsin Elvin pyörän tarakalle . Tiellä meni solkenaan nuoria Sydänmaasta ja Miilurannalta . Minulla oli niin riehakas olo , että nauratti ääneen . Elvi kyseli , mitä minä nauran . Minä selitin , että naurattaa , kun tässä Erolan nuorinta viedään tansseihin . Lähestyttiin Selinkylän risteystä , pyräilijöiden ryhmästä yksi nuori mies jutteli meille jotakin . Kysyin kohta , kuka se oli . Se oli yksi Tossavaisen Raimo Miilurannalta .

Tanelin talolle ( työväentalo ) oli kokoontunut jo paljon väkeä . Syrjälän Jukka soitti mahtavaan tyyliinsä . Jännitti niin , että en tahtonut nahoissani pysyä . Oli paljon nuoria muilta kyliltä ja muistan olleen ainakin Honkalan Hildan , Silvastin Unton ja Tossavaisen Raimon ja Reinon . - Sain tanssia useimmat pelit ja seuraavana aamuna kehuskelinkin isälle , että eipä siellä tarvinnut " seisoskella ".

Uudenvuoden taiat

31.12.1956

Nyt on uudenvuoden aatto . Olemme laiskotelleet koko päivän . Tytöt makoilivat sänkyjen päällä . Sitten rupesin minä , tytöt peittelivät minut kaikilla vaatteilla . Tänä iltana menemme tansseihin . Saapa nähdä onko mukavaa . Tulisipa huomeniltana Selkiin paljon ihmisiä .

Löysin tällaisen kirjoituksen vanhan vihkoni sivulta . Teksti on kirjoitettu 52 vuotta sitten ja vielä peilikirjoituksella . En ensiksi muistanut miten se luettiin , eli tarvitsin peilin .

Uusi vuosi ei koskaan pääse livahtamaan ohi niin että sitä ei huomattaisi , ennen ja nyt . Entisinä aikoina , kun oltiin nuoria , oli monenlaista juttua mitä tehtiin vuoden vaihtuessa . Taikoja ja uskomuksia oli moneen lähtöön .

Saunaan muistan liittyneen ainakin pari taikaa . Sauna lämmitettiin aina aattona . Vanhan vuoden liat piti pestä pois . Saunassa ei saanut puhua . Jos malttoi olla hiljaa , itikat eivät purreet seuraavana kesänä . Kyllä ne itikat purivat kesällä , sillä eihän me hupakot maltettu olla hiljaa , vaikka kuin olisi aiottu etukäteen . Koetettiin saada toisemme puhumaan , jos ei muuten niin pienellä kuisanteolla . Roiskittiin kylmää vettä toistemme päälle ja muuta mukavaa . Pakko oli jossakin vaiheessa puhua . Ja niin jäi sen taian toteuttaminen seuraavaan uuteen vuoteen . - Kun lähdettiin saunasta , käännyttiin selin ja nakattiin vasta saunan katolle . Mutta kas kummaa , eihän sitä vastaa näkynyt pilkkopimeässä , mihin suuntaan tyvipää osoitti . Jos se olisi osoittanut kotoa poispäin , olisi se merkinnyt naimisiin menoa .

Jos oltiin kotona saunan jälkeen , valettiin tinoja . Kerran meillä oli Luttis Sulo kylässä ja hän oli tietävinään , miten tinoista ennustettiin . Lennokkaita olivat ennusteet . Melkein jokainen meistä tytöistä oli menossa kihlamarkkinoille jonkun pojan koltiaisen kanssa . Rikastuttiin ja lähdettiin ulkomaille . Isälle ja pojille ennustettiin traktorin vaihtoa ja hyviä savotoita . Mukavaa se oli .

Sitten se nukkumakamarissa tapahtunut taika tehtiin kynttilän valossa . Sytytettiin kynttilä , käännyttiin peili kädessä selin kynttilään . Pimeässä huoneessa , häilyvän kynttilän valossa olisi pitänyt näkyä se tuleva mies . Ei onnistunut sekään taika . Ainahan meitä oli monta samassa huoneessa , niin miten se olisi onnistunut .

Rippikouluvuoden vaihteessa olin kerrankin yksin kamarissa . Toiset olivat tansseissa ja minä en vielä päässyt . Jännissäni tein tämän taian ihan useampaan kertaan . Ei näkynyt sulhasta , mutta seuraavan uuden vuoden vaihteessa ei peiliä enää tarvittukaan .